Onko teillä muilla ikävä vanhaa maailmaa?
Siis aikaa ennen koronaa? Itsellä meinaa tulla itku aina, kun näen ihan normaalikuvaa menneistä ajoista ja vapaista ihmisistä.
Kommentit (107)
On ihan normaalia kaivata normaalia elämää. Se ei tarkoita, ettei ottaisi koronaa vakavasti.
Tuntuu melkein, että nuo, jotka kieltävät koko koronan, eivätkä varo yhyään, ja ne jotka paheksuvat mitään surun ja negatiivisen tunteen ilmaisua, ovat molemmat yhtä in denial, ääripäissä vain.
Vierailija kirjoitti:
No, en ole itkenyt kertaakaan koronan takia, vaikka jouduin 5- ja 6-vuotiaiden lasteni kanssa olemaan ihan oikeassa lockdownissa eli KOTONA kolme kuukautta täällä Espanjassa. Jotenkin herttaista, että suomalainen mamma siellä itkee, vaikka ei oikeasti ole koronan takia joutunut muuta kuin jonkun konsertin tai lomamatkan jättämään välistä. Suomessahan ei oikeasti ole ihmisten vapautta rajoitettu millään tavalla.
Voi vi..... mikä mulkku olet.
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia kaivata normaalia elämää. Se ei tarkoita, ettei ottaisi koronaa vakavasti.
Tuntuu melkein, että nuo, jotka kieltävät koko koronan, eivätkä varo yhyään, ja ne jotka paheksuvat mitään surun ja negatiivisen tunteen ilmaisua, ovat molemmat yhtä in denial, ääripäissä vain.
Kun ei itke saavuttamattoman perään, vaan nautti elämästä sellaisena kuin se tällä hetkellä on, kieltää koronan? Ok.
Kaipaan 2000-luvun alkua. Maailma avartui Internetin ja kännyköiden avulla, mutta somea ei ollut pilaamassa asioita. Mitään ääriliikkeitä ei ollut, maailma tuntui olevan jotenkin yhtenäinen ja rauhallinen. Nousukausi tuntui olevan loppumaton, ihmisillä oli rahaa ja töitä sai helposti. Kuin 80-luku mutta henkisesti raikkaampi.
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia kaivata normaalia elämää. Se ei tarkoita, ettei ottaisi koronaa vakavasti.
Tuntuu melkein, että nuo, jotka kieltävät koko koronan, eivätkä varo yhyään, ja ne jotka paheksuvat mitään surun ja negatiivisen tunteen ilmaisua, ovat molemmat yhtä in denial, ääripäissä vain.
Ei tarvitse olla "in denial" ollakseen tyytyväinen nykytilanteeseen. Katsos, kun osalle meistä on ihan normaalia elää elämää niillä korteilla, jotka on satuttu antamaan eikä turhaan kaivat sitä, mitä emme voi saada. Sitä kutsutaan sopeutumiskyvyksi. Erinomainen taito ihmiselle. Ilman sitä olisimme jo kuolleet sukupuuttoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, koska tää sekoilu loppuu puolen vuoden sisällä.
Ei tämä lopu koskaan. Onhan se nyt jo tullut ihan selväksi.
Koskaan? Liioittelet aika pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, en ole itkenyt kertaakaan koronan takia, vaikka jouduin 5- ja 6-vuotiaiden lasteni kanssa olemaan ihan oikeassa lockdownissa eli KOTONA kolme kuukautta täällä Espanjassa. Jotenkin herttaista, että suomalainen mamma siellä itkee, vaikka ei oikeasti ole koronan takia joutunut muuta kuin jonkun konsertin tai lomamatkan jättämään välistä. Suomessahan ei oikeasti ole ihmisten vapautta rajoitettu millään tavalla.
Voi vi..... mikä mulkku olet.
Mulkku, kun sanoo totuuden? Ok.
Kaksipiippuinen juttu. Vuoteen on mahtunut kauheita menetyksiä ja hyviä asioita. Tärkeimpiä menetettyjä asioita on ikävä mutta toisaalta on huomannut että maailma muuttuu miten muuttuu ja niin sitä vaan roikkuu mukana.
Tietenkin. Eihän tätä voi elämäksi kutsua kun kansalaisia kontrolloidaan ja yritetään ajaa itsemurhiin. Tämä aika on hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Ei, koska tää sekoilu loppuu puolen vuoden sisällä.
Menee ainakin 3-4 vuotta vielä, jopa kauemmin:
https://www.ft.com/content/69c75de6-9c6b-4bca-b110-2a55296b0875
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Eihän tätä voi elämäksi kutsua kun kansalaisia kontrolloidaan ja yritetään ajaa itsemurhiin. Tämä aika on hirveää.
Missä maassa sinä asut, kun noin pahalla tolalla asiat ovat? Meillä Suomessa on aika vähän rajoituksia toistaiseksi. Toki ymmärrän, että tapahtuma- ja ravintola-alalle nämä ovat Suomessakin kovia aikoja.
Minusta on kyllä täysin kohtuutonta vaatia että täytyisi terveytensä vaarantaa ja kokeilla omalla kehollaan konkreettisesti jotain rokotteksi väitettyä jotta saisi olla esittämäti koronahysteerikkoa ja vapautuisi osallistumasta koronantorjuntateatteriin. Ei nämä "torjuntatalkoot" mulle itelleni minkäänlaista turvallisuudentunnetta tuo tai mitään tyydytystä en niistä saa. Minusta kaikki on vaan niin kiusallista sekä suorittaa että seurata. Myötänolottaa itseni j toisten puolesta kun painostetaan kaikkialla ylihössötykseen.
Kai tässon se tarkotus että lopulta kaikilla keittää tää lastentarhamainen näytteleminen niin yli että suostutaan rokotetta kokeilemaan jottei tarttis enää julkinolailla itseään ja ressata minne millonki kehtaa mennä ja missä mitenkin olla
On! Siis kun katsoo jotain ohjelmaa jossa jengi käy festareilla tai baarissa äääöö tahdon bailaa
Kaipaan aikaa ennen vuotta 2018. Se oli vuosi, jolloin koin sellaisia menetyksiä, joita pahempia ei ole olemassa.
Samaa arkea elän kuin ennen koronaakin. Työssä käyn normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia kaivata normaalia elämää. Se ei tarkoita, ettei ottaisi koronaa vakavasti.
Tuntuu melkein, että nuo, jotka kieltävät koko koronan, eivätkä varo yhyään, ja ne jotka paheksuvat mitään surun ja negatiivisen tunteen ilmaisua, ovat molemmat yhtä in denial, ääripäissä vain.
On todellakin inhimillistä kaivata itselleen merkityksellisiä asioita. Yhtä inhimillistä on jatkaa samaa rataa kuin ennen jos ei onnettomuudet ole koskettanut itseä. Ja sitten on tosiaan meitä jotka on sellaisia luonteeltaan tai jostain syystä elämän varrella oppinut sopeutumaan. Aiemmat traumat ja niiden läpikäynti on ollut hyviä ystäviä tilanteessa jossa ei itse pysty hallitsemaan muuta kuin omaa suhtautumista. Ikävöin kyllä mutta en niin että unohtaisin elää tätä mitä nyt on koska ainutlaatuista tämäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siellä 80-luvussa oikein kutittaa?
Aika, jota niin muistetaan kulta-aikana...
Minua kutittaa täystyöllisyys. Silloin saattoit tosiaan tuosta noin vain mennä töihin, suunnilleen kävellä johonkin firmaan ja sanoa että tulin nyt ja voin aloittaa heti. Riemusta kiljuen otettiin vastaan.
Mutta tämä nyt ei tähän ketjuun liity oikein mitenkään.
Maailma on sellainen, miksikä sen itsekukin teemme. Jos toiset käyttävät maskia, voit olla itse käyttämättä niin halutessasi, ja vice versa. Toinen höpäjää intersektionaalis juttuja, antaa höpistä. Voit olla samaa mieltä tai olla olematta. Vaikka maailma olisi seonnut, niin ole sinä se yksi selväjärkinen. Kaikkein tärkeintä tuntemattomien, pelottavien ja ahdistavien asioiden keskellä on ymmärtää pysyä rauhallisena ja nauttia jokaisesta päivästä, jonka saa elää. Kauneutta voi nähdä missä vain, pahimmankin kaaoksen keskellä. Joka sekunti kun maailmassa kuolee yksi ihminen, niin joku toinen syntyy. Ei pidä antaa pelolle valtaa. Huomisesta emme tiedä, menneeseen emme voi palata. On vain tämä hetki.
- Voimia ja rakkautta teille kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, en ole itkenyt kertaakaan koronan takia, vaikka jouduin 5- ja 6-vuotiaiden lasteni kanssa olemaan ihan oikeassa lockdownissa eli KOTONA kolme kuukautta täällä Espanjassa. Jotenkin herttaista, että suomalainen mamma siellä itkee, vaikka ei oikeasti ole koronan takia joutunut muuta kuin jonkun konsertin tai lomamatkan jättämään välistä. Suomessahan ei oikeasti ole ihmisten vapautta rajoitettu millään tavalla.
Ensimmäinen järkikommentti tähän ketjuun. Kiitos siitä.
t. Suomessa asuva
Silti sain vain alapeukkuja. En kuitenkaan ylläty. Kyllä monet suomalaiset ovat nykyään niin heikkoja vätyksiä, jotka traumatisoituvat ja järkyttyvät harvinaisen vähästä. Tähän ollaan tultu suomalaisessa minäminäminä-yhteiskunnassa. Elämä on sirpaleina, kun ei pääse konserttiin. Ymmärrättekö, että monissa maissa ovat lapset olleet oikeassa lockdownissa sisätiloissa kuukausikaupalla? Ymmärrättekö, että on miljoonia isiä ja äitejä, jotka eivät ole koronan takia nähneet omia lapsiaan lähes vuoteen? Siinäpä vähän perspektiiviä. Ehkä se konserteista luopuminen tai maskin pitäminen kaupassa ei ole niin paha juttu?
Alapeukuttajan mielestä huono asia, kun joku saanut terveytensä kuntoon? Ok.