Onko teillä muilla ikävä vanhaa maailmaa?
Siis aikaa ennen koronaa? Itsellä meinaa tulla itku aina, kun näen ihan normaalikuvaa menneistä ajoista ja vapaista ihmisistä.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tavallisen puuduttavan arjen ulkopuolinen elämä on ollut poissa. Se on rankkaa koska elämä on muutakin kun töihin ja kotiin. Yllättävää että tännekin ehti joku ilmoittamaan että hänelle se käy. Työnorja taitaa kuvata suomalaisia hyvin, elämällä ei ole muuta tarkoitusta.
Täytyy olla todella mielikuvitukseton, jos ei keksi muuta tapaa viettää vapaa-aikaansa kuin ravata tapahtumissa. Ei se tee kenestäkään työnorjaa, että viihtyy vapaalla kotona ja nauttii konserttien sijaan vaikkapa ulkoilusta. Toki, jos on niin fakkiintunut omiin tapoihinsa, ettei kykene sopeutumaan uusiin tilanteisiin, sitten on pulassa. Myös ilman koronaa.
Koti ja ulkoilu nimenomaan on sitä arkea. Säälin teitä joille ne on joku uusi juttu.
Hölmö, ei ne minulle ole uusi juttu, vaan normaali osa elämää. Säälittävää, että kaikki eivät osaa elää arkea ja siksi ovat nyt k'sessa, kun huvikummut on pistetty kiinni. Pitääkin ihan itse keksiä hupinsa ja sekös vasta onkin vaikea. Itku tulee silmään ja kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tavallisen puuduttavan arjen ulkopuolinen elämä on ollut poissa. Se on rankkaa koska elämä on muutakin kun töihin ja kotiin. Yllättävää että tännekin ehti joku ilmoittamaan että hänelle se käy. Työnorja taitaa kuvata suomalaisia hyvin, elämällä ei ole muuta tarkoitusta.
Täytyy olla todella mielikuvitukseton, jos ei keksi muuta tapaa viettää vapaa-aikaansa kuin ravata tapahtumissa. Ei se tee kenestäkään työnorjaa, että viihtyy vapaalla kotona ja nauttii konserttien sijaan vaikkapa ulkoilusta. Toki, jos on niin fakkiintunut omiin tapoihinsa, ettei kykene sopeutumaan uusiin tilanteisiin, sitten on pulassa. Myös ilman koronaa.
Koti ja ulkoilu nimenomaan on sitä arkea. Säälin teitä joille ne on joku uusi juttu.
No shit, Scerlock! Tuossahan puhuttiinkin nimenomaan arjesta. Sitä on normaalin ihmisen elämästä suurin osa. Ikävää, jos et ole vielä oppinut sitä kestämään. Ehkäpä juuri siksi tämä aika ottaa sinulla niin koville. Ei ole mielikuvitusta korvata kodin ulkopuolista viihdykettä jollain muulla. Todella sääli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun maailmani ole miksikään muuttunut. Ihan normaalisti käyn töissä, kaupassa jne. Emme me vankilassa elä, joten saamme vapaasti liikkua.
Et käytä maskia? Käyt viikottain teatterissa ja konserteissa?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta: Käytän maskia esim. bussissa ja kaupassa. Kaupassa kävin viimeksi tänään. En käy viikottain teatterissa tai konserteissa, kuten en ennen koronaakaan käynyt. En koe eläväni missään vankilassa.
Kateeksi käy teitä joilla ei ilmeisesti ole ketään läheisiä joiden puolesta olisitte huolissanne. Itselläni on iäkkäät vanhemmat joiden luona olen ennen käynyt auttamassa ja hoitamassa asioita. Asun ulkomailla kolmen tunnin lennon päässä. Korona on tehnyt tästä käytännössä mahdotonta. Huoli, ahdistus ja syyllisyyden tunteet on jatkuvia.
Kyllä on ikävä. Parhaat asiat elämässäni olivat teatterikäynnit ja harrastukseeni liittyvät useamman tuhannen ihmisen tapahtumat 3 kertaa vuodessa. Paras ystäväni ei uskalla vierailla luonani Hesassa, enkä näe koulukavereitakaan etäopiskelun takia. Loppuuko tämä saa**na koskaan?!?!
Meinaako ap vanhalla maailmalla jotain Kolumbus-henkistä "uusi maailma" "vanha maailma" jakoa vai mistä tässä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Kateeksi käy teitä joilla ei ilmeisesti ole ketään läheisiä joiden puolesta olisitte huolissanne. Itselläni on iäkkäät vanhemmat joiden luona olen ennen käynyt auttamassa ja hoitamassa asioita. Asun ulkomailla kolmen tunnin lennon päässä. Korona on tehnyt tästä käytännössä mahdotonta. Huoli, ahdistus ja syyllisyyden tunteet on jatkuvia.
Auttaako se vanhempiasia, että syyllistät itseäsi? Aivan.
En enää oikein muista elämää ennen koronaa. Tai muistan, mutta se tuntuu tosi kaukaiselta, enkä osaa eläytyä siihen enää.
Telkkaria katsoessa pistää usein silmään kohtaukset, joissa on joukko ihmisiä sisätiloissa ilman maskia. Olen jo niin tottunut maskiin, että se näyttää erikoiselta, että ajatella, noin mekin vielä elettiin aiemmin, oli normaalia olla ihmisjoukossa ihan noin vain.
Kai tämä joskus menee ohi, mutta ei vielä pitkään aikaan. Ehkä parin vuoden päästä. Edes.vuoden päästä Suomessa ei ole saatu rokottamalla laumasuojaa ja kuka tietää, tuleeko uusia mutaatioita, joihin rokote ei edes tehoa.
Ikävää ap, jos olet joutunut vankilaan. Mutta se lienee omaa syytäsi. Ei sinne yleensä syyttömänä joudu.
Onneksi ihminen on sopeutuvainen olento ja kaikkeen tottuu. Parin vuoden kuluttua ajatus maskittomuudesta, livekonsertista tai ulkomaanmatkasta voi tuntua jo tosi oudolta ja pelottavalta.
Vierailija kirjoitti:
Kateeksi käy teitä joilla ei ilmeisesti ole ketään läheisiä joiden puolesta olisitte huolissanne. Itselläni on iäkkäät vanhemmat joiden luona olen ennen käynyt auttamassa ja hoitamassa asioita. Asun ulkomailla kolmen tunnin lennon päässä. Korona on tehnyt tästä käytännössä mahdotonta. Huoli, ahdistus ja syyllisyyden tunteet on jatkuvia.
Meinaatko oikeasti, että olet ainut, jolla on iäkkäät vanhemmat kaukana? Harvinaisen itsekeskeistä ajatella niin. Toki tuo lopun marttyyrikommentti kertookin siitä, että vanhempiasi tärkeämpää olisi se, että sinulla olisi hyvä olo.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt niin kamalaa ole, ja näin introvertille asiassa on hyviäkin puolia:
- Työt ja opinnot etänä, kotona omassa rauhassa.
- Tulee shoppailtua vähemmän.
- Hyvä syy kieltäytyä sukulaisvierailuista ym. turhanpäiväisistä rasittavista kotkotuksista.
Toivon, että etenkin etätöistä tulisi uusi normaali. Olen tehokkaampi kotona kuin työpaikalla.
Sairasta. Sairasta ja edelleen sairasta.
Se vähän v'tuttaa, kun muutaman hysteerikon takia ei pääse katsomaan kiekkoa paikanpäälle. Muuten ei elämä ole juurikaan muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt niin kamalaa ole, ja näin introvertille asiassa on hyviäkin puolia:
- Työt ja opinnot etänä, kotona omassa rauhassa.
- Tulee shoppailtua vähemmän.
- Hyvä syy kieltäytyä sukulaisvierailuista ym. turhanpäiväisistä rasittavista kotkotuksista.
Toivon, että etenkin etätöistä tulisi uusi normaali. Olen tehokkaampi kotona kuin työpaikalla.
Sairasta. Sairasta ja edelleen sairasta.
Kyllä. Todella sairasta, että ihmiset ovat erilaisia ja nauttivat eri asioista. Suljetulle osastolle pitäisi pistää, jos viihtyy kotona paremmin kuin vaikkapa baareissa. Ja jos ei nauti shoppailusta, suoraan vaan kuopan reunalle ja tiedät kyllä mitä kalloon.
Kiva oli eile katella Sinätuubista Mestarit areenalla-shöytallennetta, kussa Kirkaisu, Pepe-apustaja, Maija-Pave ja Heikki Harmaa laalattivat pari tuntia ölympiä-stadionillista ihmeisiä, eli osimoileen 36 tuhannen Hannnen ja Jannen massaa, armon vuonna 1998 tahi 1999. Ei ollut puolivalkoisia koppanaamoja jotka harhaisina pelkoisin silmin olisivat ympärilleen pälyilleet. Ihan terveen ja iloisen näköistä oli se elämöinti siellä silloin
Minä olen voinut viimeksi kuluneen vuoden aikana paremmin kuin koskaan. Etätyö näyttää sopivan minulle. Samoin kuin se, että ei ahdeta kalenteria täyteen kaiken maailman "välttämättömiä" menoja. Ei todellakaan ole ikävä sitä ahdistunutta hermorauniota, joka olin noin vuosi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt niin kamalaa ole, ja näin introvertille asiassa on hyviäkin puolia:
- Työt ja opinnot etänä, kotona omassa rauhassa.
- Tulee shoppailtua vähemmän.
- Hyvä syy kieltäytyä sukulaisvierailuista ym. turhanpäiväisistä rasittavista kotkotuksista.
Toivon, että etenkin etätöistä tulisi uusi normaali. Olen tehokkaampi kotona kuin työpaikalla.
Sairasta. Sairasta ja edelleen sairasta.
Juuri noin täysin sairasta.
No, en ole itkenyt kertaakaan koronan takia, vaikka jouduin 5- ja 6-vuotiaiden lasteni kanssa olemaan ihan oikeassa lockdownissa eli KOTONA kolme kuukautta täällä Espanjassa. Jotenkin herttaista, että suomalainen mamma siellä itkee, vaikka ei oikeasti ole koronan takia joutunut muuta kuin jonkun konsertin tai lomamatkan jättämään välistä. Suomessahan ei oikeasti ole ihmisten vapautta rajoitettu millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
No, en ole itkenyt kertaakaan koronan takia, vaikka jouduin 5- ja 6-vuotiaiden lasteni kanssa olemaan ihan oikeassa lockdownissa eli KOTONA kolme kuukautta täällä Espanjassa. Jotenkin herttaista, että suomalainen mamma siellä itkee, vaikka ei oikeasti ole koronan takia joutunut muuta kuin jonkun konsertin tai lomamatkan jättämään välistä. Suomessahan ei oikeasti ole ihmisten vapautta rajoitettu millään tavalla.
Ensimmäinen järkikommentti tähän ketjuun. Kiitos siitä.
t. Suomessa asuva
Voihan sitä vaikka hyppiä tasajalkaa paikallaan. Liikunnasta saa muutakin kuin ruumiillista hyvinvointia. Itselleni puistoissa lenkkeily on ollut tärkeää henkisellekin hyvinvoinnille, ja nyt tuntuu että olen vain vajonnut apatiaan.