Lue keskustelun säännöt.
Miksi parikymppisiä vanhempia pidetään jotenkin nuorina ja kypsymättöminä? Se on täysin NORMAALI ikä tulla vanhemmaksi!
08.01.2021 |
Oon 21v nainen ja mulla on 1 lapsi ja toinen on suunnitelmissa lähiaikoina. Mä en voi todellakaan voi ymmärtää sitä, että yhteiskunta pitää nykyään parikymppisiä jotenkin nuorina ja kypsymättöminä vanhempina ja he saavat monesti vähätteleviä ja ikäviä kommentteja osakseen. Onko yhteiskunta täysin sekaisin? Parikympin ikä on täysin normaali ikä tulla vanhemmaksi! Niin on aina ollut, ihan viime vuosikymmeniin asti ja niin kuuluu ollakin! Mutta sitten yhteiskunta alkoi mennä jotenkin sairaaseen suuntaan, kun normaalina alettiin pitämään sitä, että täysi-ikäiset ihmiset ovat jotain ikiteinejä ainakin kolmekymppisiksi asti tai vieläkin vanhemmiksi, eivätkä todellakaan kypsiä vanhemmiksi ennen sitä. Yleisen käsityksen mukaan tuolloin "kuuluu" bilettää, eikä ottaa mitään vastuuta omasta elämästä. Tuo on säälittävää! Todella säälittävää ja yhteiskunnassa on jotain pahasti vialla, jos tuollainen on se yleinen ja hyväksyttävä valtavirran ajattelumalli.
Oon jopa kolmekymppisten suusta kuullut, lastenhankinnan osalta, että "sitten joskus". Voi luoja! Kolmenkymppisenä kuuluisi olla jo lapset tehtynä tai viimeistäänkin viimeisen olla syntymässä ja vanhempien lasten kuuluisi olla jo kouluiässä! Ei todellakaan niin, että siinä iässä lastenhankintaa aloitellaan tai vielä pahempaa, kun sanotaan, että "sitten joskus". Siis onko ihmiset jotenkin todella pimeitä nykyään? Herätkää ja valoja päälle! Ite oon 21v tänä vuonna myöhemmin täytän 22 ja silti tiedän paljon enemmän kuin mitä monet vanhemmat ihmiset.
Kommentit (78)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän apllä ole edes aivot kehittyneet
Paljonko sun verotettavat vuositulot on?
Ei ole normaali ikä tulla vanhemmaksi paremmissa piireissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muuten samaa mieltä, mutta kyllä lapsenteon voi aivan hyvin aloittaa vasta kolmekymppisenä tai ylikin.
Oli normaali ikä tulla vanhemmaksi joskus sata vuotta sitten. Nykyään ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän kesällä 50 ja lapseni täyttää nyt tammikuussa 18 eli olin 32 kun hän syntyi ja sanon aina että lapset täytyy hankkia nuorena. Aloittaja on täysin oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Et ole nainen vaan TYTTÖ.. Kuka mies onkaan sinut paksuksi laittanut on PEDARI.. Ymmärrä tämä.
No voi kuule, ihan täysi-ikäinen olin jo silloin, kun raskaus sai alkunsa ja mieheni on vain muutaman kuukauden mua vanhempi. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin on ihan normaali ikä saada lapsia, mutta ei tuo sunkaan asenne fiksu ole. Ei se ole sun asia, missä iässä ihmiset lapsensa hankkivat, aivan kuin se ei ole muiden ihmisten asia, missä iässä sä lapsesi hankit. Et sä voi määritellä muiden kohdalla, missä iässä lapset "pitäisi" olla tehtynä. Esim. mulla olis jäänyt lapset tekemättä kokonaan, jos olisin sun mielipidettä kuunnellut.
Tää on monitahoinen juttu. Itse sain ekan lapseni 19-vuotiaana. Mies oli saman ikäinen. En tietenkään ollut lainkaan ns. valmis äidiksi, koska olin vasta koulusta päässyt. Hoidin lapseni parhaani mukaan, mutta kyllä se niin on, että nuoruus jäi joltakin osin lyhyeksi. Kaverit vietti vapaata hauskaa opiskelijaelämää, minulla ei ole sellaisesta mitään kokemusta.
Toisaalta se oli viehättävää olla nuori äiti. Aivan varmasti jaksoin paremmin ihan noin fyysisesti ajatellen, ei se yövalvominenkaan haitannut. Mulla oli yksi tyttökaveri, joka sai myös vauvan samoihin aikoihin ja meistä oli hauskaa puhua vauvoista, pukea niitä ja olla niitten kanssa.
Mutta toisaalta on pakko myöntää, että kaipasin välillä kovastikin sitä vauvavapaata elämää.
Ja kyllähän vanhemmaksi tuleminen siinä iässä, milloin pitäisi panostaa opintoihin ja tulevaan ammattiin, vaikutti aika paljon sitten siihen, mihin pystyin äiti-ihmisenä ulottumaan. Lähdin opiskelemaan, kun lapsi oli kolmevuotias ja valmistuin kyllä määräajassa, mutta jouduin tekemään enemmän töitä sen kaiken eteen, kuin muut opiskelutoverini. Toisen lapseni tein sitten valmistumiseni ja työpaikan saamiseni jälkeen. Miehellä oli työpaikka jo nuoresta.
Toisaalta sitten meistä tuli suhteellisen nuoret isovanhemmat. Sen katson ehdottomasti plussaksi. Jaksoimme olla lastenlasten kanssa vaikka kuinka. Hyvät suhteet lapsenlapsiin on varmasti saaneet juurensa siitä.
Onhan tämä luonto hieman nurinkurinen tässä asiassa, kun toisaalta nainen pystyy tulemaan raskaaksi vaikka 12-vuotiaana, mutta kuka 12-vuotias muka olisi valmis äidiksi. Ja sitten, kun tuntuu, että ehkä pystyisi parhaiten keskittymään siihen lapseen jotain 35-40 -vuotiaana, niin raskaaksi tuleminen ei olekaan enää varmaa siinä iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli normaali ikä tulla vanhemmaksi joskus sata vuotta sitten. Nykyään ei.
Vain ja ainoastaan nyky-yhteiskunnan ajattelutavan mukaan ei ole normaali ikä tulla vanhemmaksi parinkympin iässä! Mutta esim. biologian kannalta todellakin niin on, kun hedelmällisyys on parikymppisenä huipussaan! Herätkää nyt jo! Ap
Tekstistäsi loistaa kirkkaasti läpi se, että olet vielä liian nuori ajattelemaan asiaa muilta näkökannoilta. Onko jo koulut käyty ja vakituinen työpaikka hankittuna, jonne palata hoitovapaan jälkeen? Onko tilisäästöjä hankintoihin, joita vauvalle/lapselle pitää hankkia? Sitä paitsi nykyisin naiset saavat esikoisensa 29.5-vuotiaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samaa mieltä kanssasi viimeisiin riveihin saakka mutta luulen, että tekstisi loppu selittää alapeukkujen määrän. Ensin sanot itse ettet ymmärrä miksi ihmiset pitävät 2kymppisiä liian nuorina mutta lopussa sorrut itse ihan samaan implikoida että sinun tapasi on ainut oikea. Totta, biologisesti hedelmällisin ikä on naisilla 20-30v ja miehillä n 40v asti, mutta biologia ei ole länsimaissa ainoa tekijä joka vaikuttaa perheen perustamisen optimaaliin. Joten nauti sinä perhe-elämästäsi ansaitusti, jätä muiden pahat puheet omaan arvoonsa ja osoita esimerkilläsi heidät vääräksi. Annan myös muiden elää siten kun he parhaaksi näkevät.
Katselin hiljattain vanhoja kirkonkirjoja mun isän syntymäpaikkakunnalta ja hämmästyin todellakin, miten vanhana joskus 1800-luvulla on lapsia vielä saatu. Ihan yleistä oli 44 - 48-vuotiaana saada lapsi. Eli ei se mikään uusi juttu ole tehdä lapsia vähän vanhempanakin. Itse aloitin lapsenteon 30:n korvilla ja kuopuksen sain 42-vuotiaana. Hyvin kerkesin saada viisi lasta.
Lapsia _ei täydy_ hankkia minkään ikäisenä.
On varmasti parikymppisiä, jotka ovat valmiita vanhemmiksi, mutta esimerkiksi itse en olisi ollut ja hyvin tyytyväinen, että vasta nyt 34-vuotiaana raskaana. Olen ehtinyt käsitellä kipujani ja löytänyt paremman henkisen tasapainon, opiskelemaan korkeakoulututkinnon ja hankkimaan työkokemusta. Kaikkien ei tarvitse todellakaan mennä samaa reittiä, mutta minulle tämä on ollut hyvä.
Se on toki utopistista, jos minun ikäisenä ajattelee, että "sitten joskus" koska todennäköisesti tulee fysiikka vastaan. Mutta kyllä mä väitän, että valtaosa on kypsempiä vanhempia jo 25-vuotiaana kuin 20-vuotiaana, usein ideaali siinä kolmenkympin korvilla, jos mietitään elämänkokemusta, taloudellista tilannetta jne. Toisilla toki tulee fyysiset rajat vastaan nopeammin.
Joo, moni tekee silloin lapsia, mutta enimmäkseen heistä kaikki eroaa puolisosta. Niin se vain on. Saa sitä tehdä lapsia, jokaisen oma asia. Ja tuleeko niitä edes.
Omat vanhempani saivat minut ja sisareni hieman yli parikymppisinä.
Eivät olleet kypsiä vanhemmiksi minkään vuosikymmenen mittapuun mukaan.
Parikymppinen harvoin on valmis vanhemmuuteen, tuossa iässä opiskellaan, matkustetaan, biletetäänkin. Hui kauhistus sentään! Se kaikki kuuluu kasvamiseen ja oman paikan löytämiseen tässä maailmassa.
Omat lapseni sain päälle kolmikymppisenä.
Silloin oli jo maailmaa nähtynä, opiskeltu, tehty töitä vuosikaudet, ja miehen kanssa jo hyvän matkaa yhteistä polkua takana.
Mielestäni lapset saavat näin turvallisen ja turvatun lapsuuden.
Toki kukin tekee kuten parhaaksi näkee.
Sinä olet selkeästikin tosi kypsä, kun haukut toisten valintaa tulla vanhemmiksi vanhemmalla iällä. Mä olen 34-vuotias ja odotan ensimmäistä lastani. Miksi mä olisin kykenemättömämpi vamhemmaksi nyt?
Muistan kyllä itse miettineeni, että kuka haluaa edes elää kolmekymppisenä, koska silloin ollaan niin vanhoja. Ehkä tuossa sinun mielipiteessäsi on jotain samaa.
En ole koskaan ollut mikään bilettäjätyyppi, joten turha luulla, että olen viimeiset 15 vuotta ollut liian kännissä hankkiakseni lapsia.
Näinhän se on. Kypsymätöntä todellakin on se läpeensä bilettäminen ja tuo vallalla oleva käsitys.