Lue keskustelun säännöt.
Työelämä tappaa minut. Kirjaimellisesti. Mitä teen?
08.01.2021 |
Olen nelikymppinen nainen. Koko aikuisikäni olen ollut iltavirkku ja aamun torkku. Uni ei tule illalla kuin vasta 23-00 ja luontainen unentarpeeni on 9,5 tuntia. Nämä on useaan kertaan mitattu ja todettu. Lääkärissä on käyty, unilääkkeitä ja melatoniinia ja kaikki normaalit konstit kokeiltu. En saa nukuttua tarvitsemaani unta työviikolla koskaan, millään ilveellä. Viikonloppuisin otan sitten velkaa takaisin ja nukun 12-14-tuntisia öitä, herään usein vasta puoliltapäivin siis viikonloppuisin - myöhemminkin.
Univelka alkaa vaikuttaa terveyteeni. Rytmihäiriöt ovat lisääntyneet ja väsyneenä saan niitä huolestuttavan paljon. Lääkäri totesi viime syksynä, ettei minua ole rakennettu virka-aikaan tehtävään työhön ja minun olisi vakavasti pohdittava tätä.
Perheellinen kun olen, en voi alkaa tehdä mitään iltatöitä - eikä sellaisia omalla alalla ole.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Eläkeikään vielä yli 20 vuotta. Jos sinne asti elän. Pelkään oikeasti, että sydän pettää.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoo olevansa perheellinne, eli ilmeisesti on vähintään yksi lapsi. Uskommeko, että hän hoiti lapsensakin tuolla rytmillä, eli 9,5 tunnin yöunilla?
-------------------
Normaalitapauksessa lapsilla on kaksi samassa osoitteessa asuvaa vanhempaa.
t. unikeko, jolla myös lapsia
Kaikissa perheissä ei lapset myöskään herää kukonlaulun aikaan. Toiset lapset ovat syntyjään aamuntorkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä voi tutkia eri töiden virallisia toimiaikoja? Onko jossain olemassa helposti luettavaa listaa, jos vaikka tulisi inspiraatiota vaihtaa työpaikkaa mieleisekseen?
Voit yrittää olla ovela ja listiä itsesi ennen kuin työ ehtii!
Ihmettelen näiden puheiden perusteella miten vuorotyöläiset pysyvät hengissä, kun yhtä vuoroa tekevät eivät saa rytmiään muutettua. Tai miten koskaan voi matkustella minnekään missä on iso aikaero.
Kukaan ei ole täysin lukkiutunut yhteen rytmiin. Lähtisin ap:na ensisijaisesti miettimään kuinka muuttaa tuota unirytmiä sillä se on kuitenkin helpompaa kuin alan tai työpaikan vaihto. Olen nähnyt tähän liittyviä artikkeleita ja uskon, että netin ihmeellisestä maailmasta löytyy tähän apua. Vaatii vaan viitseliäisyyttä yrittää pidempään JA pitää rytmistä kiinni myös vapaalla. Lopulta siihen tottuu.
Vierailija kirjoitti:
En voi tehdä oman alan työtäni iltaisin, olen opettaja. Mihin ihmeen vähemmän vaativampaan iltatyöhön tästä nyt hyppäisin?
ap
Iltalukiot, työväenopistot. JOs olet luokanopettaja, niin lisäkoulutuksella saat aineenopettajan pätevyyden.
Tsekkaa, mitä eniten opiskellaan työväenopistossa (=missä eniten kurssitarjontaa) Veikkaan englantia ja espanjaa, hanki niihin pätevyys, ja tee töitä kl. 16-21.
Tosin työväenopiston työehdot on prseestä.
Niin että tuosta noin vaan hankkii englannin ja/tai espanjan opettajan pätevyyden? Yliopisto-opintoja vuosikausia vaativan? Onpa sinulla ehdotus.
Ap ei ole myöskään kertonut, onko hänen paikkakunnallaan edes työväenopistoa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama minullakin. Haastavaa just kenellä meillä on tuo isompi yöunien tarve, minullakin 9-10 tuntia, univeloissa vielä enemmän, koska sellaiset ihmiset pysyy sitten virkeänäkin kauemmin illalla, ja oravanpyörä on valmis! En ole minäkään keksinyt muuta apua tähän kuin se iltatyö, jonka onneksi löysin. Ilman tutkimuksiakin ymmärsin että väkinäinen aamuherääminen kellon sointiin aiheutti lähes kauhunsekaisia tilanteita ja rytmihäiriöita ym. epäterveellistä. Nyt kun san elää oman rytmini mukaisesti, niin olen kaikin puolin terveempi, jaksavampi ja iloisempi. Kumpa sinullekin löytyisi joku ratkaisu, mutta valitettavasti näihin ongelmiin ei suhtauduta riittävällä vakavuudella, vaikka pahimmillaan johtaa mielenterveysongelmiin ja kokonaan työkyvyn menettämiseen. Tsemppiä!
Kiitos! Kuten aiemmista kommenteista käy ilmi, asian esiin ottaminen ei ole helppoa. Pitkään nukkuminen mielletään laiskuudeksi. Pitäisi ottaa vain niskasta kiinni, liikkua, syödä terveellisesti ja mennä ajoissa nukkumaan. Mutta kun se uni ei tule. Ja aamulla seitsemän aikaan pirisevä herätys tuntuu kirveeniskulta päähän.
Pitää todella pohtia, mitä elämältäni haluan. Nyt tuntuu siltä, että elän vain viikonlopusta viikonloppuun ja lomasta lomaan ja odotan, että saan nukkua. Kaikki muu on toisarvoista.
ap
Tiedän tunteen hyvin. Muistan jo lapsena kun äiti vei minut ja siskoni perhepäivähoitoon aamulla kun äiti meni töihin aikaisin ja se väsymyksen määrä oli jotain uskomatonta. Olen huoltomiehenä töissä nyt melkein kolmekymmentä vuotta myöhemmin, eikä ole heräämiset helpottaneet. Se väsymys on niin kuin kuolemanväsynyt tunne. Pari tuntia aamulla kestää päästä siitä. Onneksi nykyään on energiajuomat, joiden voimalla olen taistellut eteenpäin aamuisin.
Jollekin sopii vuorotyö paremmin kuin toiselle, ihan kuin jollekin sopii maratoni paremmin kuin toiselle ja toisella kasvaa lihakset salilla helpommin kuin toisella. Ihmettelen kovasti heitä, jotka kuvittelevat kaikkien elimistön toimivan samalla tavalla kuin omansa.
Harmittelen myös sitä, etten ole itse aina ymmärtänyt antaa keholleni sitä mitä se tarvitsee vaan vaatinut siltä asioita "koska muutkin". Se on vain pahentanut asioita ja kuormittanut kehoa entistä huonompaan kuntoon.
Enkä itsekään ole mikään luuseri, voisin toisaalta ihmetellä sitä, että totta kai kaikilla on potentiaalia samaan älyyn ja työsuorituksiin kuin itselläni, vaikka hyvin tiedostan, ettei ole. Minun on helppo oppia, hoksata ja keksiä asioita, helpompaa ja nopeampaa kuin monen muun. En ala väittää, että lapsenne olisi kyllä oppinut itsestään lukemaan nelivuotiaana, jos vaan olisitte antaneet sille kirjan käteen tai että lukiosta pääsee kuka vaan läpi yli ysin keskiarvolla ilman sanottavaa lukemista kunhan vaan on suht koht hereillä tunneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus voisi olla omasta kynästäni, mutta olen 25-vuotias mies. Olin jo pikkulapsena huono nukahtamaan aikaisin illalla ja pyörin sängyssä hereillä monta tuntia. Joka ainoa yö. Päivisin olin väsynyt koulussa, kun olin nukkunut liian vähän. Tätä jatkuu edelleen, mutta työelämässä. Jos menen aikaisin nukkumaan, pyörin rättiväsyneenä sängyssä ja nukun muutaman tunnin yössä työpäivinä. Olen poikki niin fyysisesti kuin henkisestikin ja minusta tuntuu etten jaksa kohta enää. Työttömänä olen ollut virkeimmilläni koskaan, kun ei ollut velvoitetta herätä aamulla, vaan voin herätä sitten, kun sisäinen kelloni herättää. Minua väsyttää jo niin kamalasti, että univajeen korjaamiseen menee varmasti kuukausi tai pari. Kamalinta on tiedostaa kokoajan, että minusta olisi ihan oikeasti korkeakouluoppilaaksi älyllisesti, mutta koska aivoni eivät väsyneenä toimi kuten pitää, olen tyytynyt siivoojan ammattiin. Tämä turhauttaa minua aivan hirveästi, kun tiedän että potentiaalia on, mutten vain jaksa. Ei ole energiaa mihinkään. Silloin kun pieni energiapiikki tulee joskus pitkällä vapaaputkella, ohjelmoin. Se haastaa älyllisesti edes jotenkin.
En jaksa lukea kaikkia vastauksia, joten olet saattanut saada jo nämä vinkit.:
- Mene juttelemaan rehtorille.
- Pyydä, jos voisit tehdä osittaista työaikaa. (Esim. 18 opetustuntia)
- Pyydä, että sinulle olisi vain kympin aamuja.
- Luultavasti aamutunneille löytyy helposti tekijät, koska ihmiset haluavat yleensä enemmän tunteja.
- Pidä kerhotunteja, tukitunteja ym. iltapäivällä tehtäviä lisäansaitsemismahdollisuuksia, jos pienempi palkka ei sovi.
-------------------
Normaalitapauksessa lapsilla on kaksi samassa osoitteessa asuvaa vanhempaa.
t. unikeko, jolla myös lapsia