Lue keskustelun säännöt.
Työelämä tappaa minut. Kirjaimellisesti. Mitä teen?
08.01.2021 |
Olen nelikymppinen nainen. Koko aikuisikäni olen ollut iltavirkku ja aamun torkku. Uni ei tule illalla kuin vasta 23-00 ja luontainen unentarpeeni on 9,5 tuntia. Nämä on useaan kertaan mitattu ja todettu. Lääkärissä on käyty, unilääkkeitä ja melatoniinia ja kaikki normaalit konstit kokeiltu. En saa nukuttua tarvitsemaani unta työviikolla koskaan, millään ilveellä. Viikonloppuisin otan sitten velkaa takaisin ja nukun 12-14-tuntisia öitä, herään usein vasta puoliltapäivin siis viikonloppuisin - myöhemminkin.
Univelka alkaa vaikuttaa terveyteeni. Rytmihäiriöt ovat lisääntyneet ja väsyneenä saan niitä huolestuttavan paljon. Lääkäri totesi viime syksynä, ettei minua ole rakennettu virka-aikaan tehtävään työhön ja minun olisi vakavasti pohdittava tätä.
Perheellinen kun olen, en voi alkaa tehdä mitään iltatöitä - eikä sellaisia omalla alalla ole.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Eläkeikään vielä yli 20 vuotta. Jos sinne asti elän. Pelkään oikeasti, että sydän pettää.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän nukkumisen ongelmista ja on kokemusta iän tuomista ongelmista, mutta niihin on ratkaisut keksitty. Säännöllinen rytmi ja tarpeeksi fyysistä työtä. Sillä ihmistä ei ole luotu istumaan ja makaamaan toimettomana josta tulee aivan taatusti nukkumis häiriöitä. Suurimmalla osalla aikuisista ja nuorisoa myöten on nykyään kännykkä riippuvaisuus että pitää vahtia koko ajan sitä somea. Juuri tuttavani kertoi joulun vietosta että murkut eivät osallistuneet mihinkään ruualaittoon eikä muuhunkaan kun kännykkä oli kourassa koko ajan ja sitä piti vahtia.
Oletko sinä se sama supikoirasta kesäyössä kertonut henkilö? Kirjalliset lahjasi ainakin ovat samaa tasoa ja ajatuksesi poukkoilee samalla tavalla. Oletko ihan varma, että nukut hyvin? Unettomuus voi sekin aiheuttaa sekavuutta sekä tarkkaavaisuuden puutetta kirjallisessa ilmaisussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sanoo olevansa perheellinne, eli ilmeisesti on vähintään yksi lapsi. Uskommeko, että hän hoiti lapsensakin tuolla rytmillä, eli 9,5 tunnin yöunilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän nukkumisen ongelmista ja on kokemusta iän tuomista ongelmista, mutta niihin on ratkaisut keksitty. Säännöllinen rytmi ja tarpeeksi fyysistä työtä. Sillä ihmistä ei ole luotu istumaan ja makaamaan toimettomana josta tulee aivan taatusti nukkumis häiriöitä. Suurimmalla osalla aikuisista ja nuorisoa myöten on nykyään kännykkä riippuvaisuus että pitää vahtia koko ajan sitä somea. Juuri tuttavani kertoi joulun vietosta että murkut eivät osallistuneet mihinkään ruualaittoon eikä muuhunkaan kun kännykkä oli kourassa koko ajan ja sitä piti vahtia.
Oletko sinä se sama supikoirasta kesäyössä kertonut henkilö? Kirjalliset lahjasi ainakin ovat samaa tasoa ja ajatuksesi poukkoilee samalla tavalla. Oletko ihan varma, että nukut hyvin? Unettomuus voi sekin aiheuttaa sekavuutta sekä tarkkaavaisuuden puutetta kirjallisessa ilmaisussa.
Otatko ihan haudan vakavasti nämä kirjoitukset niin että oletko itse hautaus urakoitsija :) Mitä ihmettä ihminen tekee kirjallisella lahjakkuudella kun on nukkumis lahjakkuudesta kysymys vai auttaako kirjallinen lahjakkuus nukkumis ongelmiin. Minä en näe mitään kirjallista lahjakkuutta sinun vastauksissasi.
Itselleni on ollut välillä apua myös ns. huolilistasta, jonka teen ennen nukkumaan menoa. Kirjaan siihen kaiken mikä mielessäni pyörii ja jätän ongelmat paperille, jotta asiat eivät seuraa sänkyyn. Olen kärsinyt traumojen tuottamista uniongelmista jo vuosia, eikä työelämään meneminen tule olemaan minulle mahdollista. Kirjoittaminen on itselleni liikunnan lisäksi ainoa keino pitää ajatukset ja mieli jotenkuten hallinnassa, jotta voin päästää irti kaikesta ja rentoutua ennen nukahtamista. Unettomiakin öitä ajatusten vuoksi on, mutta silloin ei auta muu, kuin nousta ylös ja kirjoittaa pois mielestään kaikki mikä aiheuttaa valvomisen, jos ajatuksiaan ei saa siirrettyä pois vatvomisesta muutoin. Tämän jälkeen uni tulee jos on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on ollut välillä apua myös ns. huolilistasta, jonka teen ennen nukkumaan menoa. Kirjaan siihen kaiken mikä mielessäni pyörii ja jätän ongelmat paperille, jotta asiat eivät seuraa sänkyyn. Olen kärsinyt traumojen tuottamista uniongelmista jo vuosia, eikä työelämään meneminen tule olemaan minulle mahdollista. Kirjoittaminen on itselleni liikunnan lisäksi ainoa keino pitää ajatukset ja mieli jotenkuten hallinnassa, jotta voin päästää irti kaikesta ja rentoutua ennen nukahtamista. Unettomiakin öitä ajatusten vuoksi on, mutta silloin ei auta muu, kuin nousta ylös ja kirjoittaa pois mielestään kaikki mikä aiheuttaa valvomisen, jos ajatuksiaan ei saa siirrettyä pois vatvomisesta muutoin. Tämän jälkeen uni tulee jos on tullakseen.
Näin on. Uni ongelmat tulevat traumoista joista ei ole päässyt ylitse eikä ole pystynyt omin voimin niitä selättämään. Kokeilisin terapiaa jos se on mahdollista. Köyhille se on liian kallista jos ei saa siihen mitään avustusta. Fyysinen rasitus voi auttaa jonkin verran mutta ei useinkaan kokonaan. Minulle keinoja on kirjoittaminen ja käsityöt, vaikka äidinkielen taitoni haukuttiin juuri :) Suurimmalla osalla ihmisistä on jotain traumoja mm. lapsuuden perheestä, vääränlaisesta kasvatuksesta ja/tai koulukiusaamisesta kuten minullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyt perheellisenä nukkumaan noin kauan viikonloppuisin?
Miksi ei?! :o
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyt perheellisenä nukkumaan noin kauan viikonloppuisin?
Miksi ei?! :o
En keksi muuta selitystä kuin että isovanhemmat ovat lapsen vahteina. Sisareni hoidatutti vanhemmillani säännöllisesti lapsensa joka viikonloppu. Päiväkodissa viikolla päivisin ja kamalaa oli niitä niitä sietää iltaisin arkena. Oli aivan hermot loppu viikolla ja piti päästä kaikki viikonloput eroon niistä että sai juhlia.
Ikääntyneet vanhempani olivat vielä työelämässä eivätkä saaneet viikonloppujakaan levätä. Koko ikänsä työtä raataneet saivat vielä viikonloputkin raataa. Maanantai oli sisarellani aina krapula päivä töistä mukamas lapsen ripulin takia kun tuli sunnuntaikin vielä vietettyä baarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyt perheellisenä nukkumaan noin kauan viikonloppuisin?
Miksi ei?! :o
En keksi muuta selitystä kuin että isovanhemmat ovat lapsen vahteina. Sisareni hoidatutti vanhemmillani säännöllisesti lapsensa joka viikonloppu. Päiväkodissa viikolla päivisin ja kamalaa oli niitä niitä sietää iltaisin arkena. Oli aivan hermot loppu viikolla ja piti päästä kaikki viikonloput eroon niistä että sai juhlia.
Ikääntyneet vanhempani olivat vielä työelämässä eivätkä saaneet viikonloppujakaan levätä. Koko ikänsä työtä raataneet saivat vielä viikonloputkin raataa. Maanantai oli sisarellani aina krapula päivä töistä mukamas lapsen ripulin takia kun tuli sunnuntaikin vielä vietettyä baarissa.
Jos et keksi mitään muuta niin se kertoo vain sinun oman ajattelusi rajallisuudesta, ei mistään muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyt perheellisenä nukkumaan noin kauan viikonloppuisin?
Miksi ei?! :o
En keksi muuta selitystä kuin että isovanhemmat ovat lapsen vahteina. Sisareni hoidatutti vanhemmillani säännöllisesti lapsensa joka viikonloppu. Päiväkodissa viikolla päivisin ja kamalaa oli niitä niitä sietää iltaisin arkena. Oli aivan hermot loppu viikolla ja piti päästä kaikki viikonloput eroon niistä että sai juhlia.
Ikääntyneet vanhempani olivat vielä työelämässä eivätkä saaneet viikonloppujakaan levätä. Koko ikänsä työtä raataneet saivat vielä viikonloputkin raataa. Maanantai oli sisarellani aina krapula päivä töistä mukamas lapsen ripulin takia kun tuli sunnuntaikin vielä vietettyä baarissa.
>lapsen vahteina
>loppu viikolla
>krapula päivä
:rolleyes:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uniongelmia minullakin. Olen yökyöpeli (tai olen oikeastaan aina ollut), jolle yöaika on paras aika olla luova, koska silloin ei kukaan ole yleensä häiritsemässä tekemisiäni; yöstä on tullut minun omaa aikaa. Olin pitkään työttömänä, joka osaltaan aiheutti unirytmini epätasapainon...ja sitten valitettavasti löysin töitä, joita teen vakituisena; kyseessä pelkästään aamuvuoro. Työn mukan tuoma raha on tervetullutta, mutta kaikki huonosti nukutun yön painolasti on tässä kolmen vuoden aikana alkanut pahasti rapauttamaan yleiskuntoa ja kognitiivisia kykyjäni. Yleensä siis nukun 1-3 tuntia yössä paitsi viikonloppuisin, jolloin otan univelkaa takaisin. Se luova aikakin eli yö menee lähinnä olemiseen nykyisin, koska ei vaan jaksa/kykene.
Vaikea sanoa, mitä tapahtuisi, jos luopuisin yöstä 'omana aikana', koska se on oikeastaan ainoa asia, mitä haluan ja mitä varjelen. Kuitenkin tämä nykyinen formaatti ei toimi, koska työkaveritkin jo ottaa pattiin sen verran, että väkivaltaisuus pyörii alati mielessä.
Yötyö olisi kyllä minulle sopivin tai luontevin ratkaisu. Ilmeisesti alkaa olla korkea aika harkita tulotason romahdusta, mutta kaikkien kannalta parempaa ja terveellisempää lopputulosta?
Miten luulette että vuorotyötä tekevät pärjäävät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kirkasvalolamppu jo käytössä? Omaa sisäistä kelloaan pystyy sillä tahdistamaan.
Kaikkea ei voi saada. Itse olin iltatyöläinen ja perheellinen, ei ollut kivaa.
Nyt olen päivätöissä ja perheellinen, ei ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla olis suurempi unentarve nuorena aikuisena. Otin yöunien jatkoksi iltapäiväunet klo 16.30-18. Nykyisin riittää 7-8 tunnin yöunet ilman päiväunia.
Päikkärit yleensä siirtää illalla nukahtamista vaan entistäkin myöhemmäksi, joten karhunpalvelus. Vaikka uniongelmaiset niihin joutuukin usein turvautumaan selvitäkseen. Sopivassa rytmissä elää silloin kun on päivittäin toimintakykyinen ilman päiväunia.
Jos ottaa päiväunet, niiltä pitää herätä VÄHINTÄÄN kuusi tuntia ennen yöunilla menoa.
Mun luontainen unirytmi on herätä n. klo 12 ja nukahtaa siinä aamuneljältä.
En voi tehdä oman alan työtäni iltaisin, olen opettaja. Mihin ihmeen vähemmän vaativampaan iltatyöhön tästä nyt hyppäisin?
ap[/quote]
Iltalukiot, työväenopistot. JOs olet luokanopettaja, niin lisäkoulutuksella saat aineenopettajan pätevyyden.
Tsekkaa, mitä eniten opiskellaan työväenopistossa (=missä eniten kurssitarjontaa) Veikkaan englantia ja espanjaa, hanki niihin pätevyys, ja tee töitä kl. 16-21.
Tosin työväenopiston työehdot on prseestä.
Iltalukioon opettajaksi, ongelma ratkaistu
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ehdotus (en jaksa lukea koko ketjua): Tee kuten minä ja ala tehdä lyhennettyä (80%) työviikkoa. Lyhennät päivää menemällä myöhemmin töihin ja kas, saat nukkua pidempään. Itse meen töihin 9-10 aikaan ja lähden 16-17 välillä.
Tämä tietysti edellyttää ettei talous ole mitoitettu superkireälle ja ettet esim joudu viemään lapsia hoitoon klo 8.
-------------
Jos AP on opettajana peruskoulussa, niin tunnit alkavat siellä n. kl. 8.30. Rehtori tekee lukujärjestykset, ei niihin opettajat voi vaikuttaa, ainakaan paljon.
Päikytä itsellesi sopivassa rytmissä. Laita kello herättämään. Näin riittää lyhyempi yöuni. Sopiva unipätkä on jotain 15-30 min väliltä, piristäen 2-3 tunniksi tai 45 min tain 90 min, joka piristää, kuin olisit nukkunut tarpeeksi yöllä. Testaile kunnes tuntuu sopivalta. Mene illalla nukkumaan siihen aikaan, kun tuntuu sinulle sopivalta ja välittämättä siitä, että joudut heräämään liian aikaisin.
yhdet yöunet + yksi päiväuni = tarpeeksi unta vuorokaudessa. Etsi sopiva päiväuni.
Usein ei ole yhtä kuin 100-prosenttinen varmuus. Minä olen se nelikymppinen nainen, joka melkein kuoli uniongelmien takia. Tein nuorena 5 vuotta raskasta tallityötä täysipäiväisesti (herätys 6:00, kolmenkymmenen hevosen hoito eli tarhaus, ruokinta, karsinoiden puhdistaminen, useamman hevosen ratsastaminen päivässä jne.). Kummasti uniongelma oli ja pysyi. Olin lopulta niin finaalissa, että olin lähes puoli vuotta sairauslomalla. Parikymppisenä vielä jatkuvaa väsymystä jaksoi mutta nykyään lanttu kirjaimellisesti leikkaa kiinni ja esimerkiksi tunnussanat ja -luvut katoavat muistista kun univelkaa on kertynyt riittävästi. Kuin aivojen black out. Jalat ovat väsyneenä kuin lyijyä ja pienikin fyysinen rasitus saa hengästymään.
Suututtavat aivan vietävästi nämä "oikea ravinto, liikunta ja rauhoittuminen iltakasilta" -neropatit.