Lue keskustelun säännöt.
Työelämä tappaa minut. Kirjaimellisesti. Mitä teen?
08.01.2021 |
Olen nelikymppinen nainen. Koko aikuisikäni olen ollut iltavirkku ja aamun torkku. Uni ei tule illalla kuin vasta 23-00 ja luontainen unentarpeeni on 9,5 tuntia. Nämä on useaan kertaan mitattu ja todettu. Lääkärissä on käyty, unilääkkeitä ja melatoniinia ja kaikki normaalit konstit kokeiltu. En saa nukuttua tarvitsemaani unta työviikolla koskaan, millään ilveellä. Viikonloppuisin otan sitten velkaa takaisin ja nukun 12-14-tuntisia öitä, herään usein vasta puoliltapäivin siis viikonloppuisin - myöhemminkin.
Univelka alkaa vaikuttaa terveyteeni. Rytmihäiriöt ovat lisääntyneet ja väsyneenä saan niitä huolestuttavan paljon. Lääkäri totesi viime syksynä, ettei minua ole rakennettu virka-aikaan tehtävään työhön ja minun olisi vakavasti pohdittava tätä.
Perheellinen kun olen, en voi alkaa tehdä mitään iltatöitä - eikä sellaisia omalla alalla ole.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Eläkeikään vielä yli 20 vuotta. Jos sinne asti elän. Pelkään oikeasti, että sydän pettää.
Kommentit (110)
Mulla on työkaverilla nukkumisongelma. Pitkiä sairaslomia ja takaisin puolipäiväisenä muutama kuukausi, sitten ehkä puoli vuotta normaalityöaika ja taas vähintään kuukauden sairaslomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaalassa tasataan unirytmi, voisiko tästä olla apua? Saatko riittävästi D-vitamiinia?
Ymmärrän hyvin, mulla on sama. En ole opettaja, mutta olen vaihtanut alaa. Nyt teen yrittäjämäisesti töitä ja tapaamisia en mielelläni sovi ennen klo 12. En kovin myöhään nuku, mutta siinä on ihan hemmetin iso ero, että heräänkö kuudelta vai seitsemältä vai peräti kahdeksalta. Ilmeisesti mulla se syvimmän unen vaihe on myöhemmin yöstä, kuin ihmisillä yleensä.
Sama minullakin. Haastavaa just kenellä meillä on tuo isompi yöunien tarve, minullakin 9-10 tuntia, univeloissa vielä enemmän, koska sellaiset ihmiset pysyy sitten virkeänäkin kauemmin illalla, ja oravanpyörä on valmis! En ole minäkään keksinyt muuta apua tähän kuin se iltatyö, jonka onneksi löysin. Ilman tutkimuksiakin ymmärsin että väkinäinen aamuherääminen kellon sointiin aiheutti lähes kauhunsekaisia tilanteita ja rytmihäiriöita ym. epäterveellistä. Nyt kun san elää oman rytmini mukaisesti, niin olen kaikin puolin terveempi, jaksavampi ja iloisempi. Kumpa sinullekin löytyisi joku ratkaisu, mutta valitettavasti näihin ongelmiin ei suhtauduta riittävällä vakavuudella, vaikka pahimmillaan johtaa mielenterveysongelmiin ja kokonaan työkyvyn menettämiseen. Tsemppiä!
Minulla olis suurempi unentarve nuorena aikuisena. Otin yöunien jatkoksi iltapäiväunet klo 16.30-18. Nykyisin riittää 7-8 tunnin yöunet ilman päiväunia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla olis suurempi unentarve nuorena aikuisena. Otin yöunien jatkoksi iltapäiväunet klo 16.30-18. Nykyisin riittää 7-8 tunnin yöunet ilman päiväunia.
Päikkärit yleensä siirtää illalla nukahtamista vaan entistäkin myöhemmäksi, joten karhunpalvelus. Vaikka uniongelmaiset niihin joutuukin usein turvautumaan selvitäkseen. Sopivassa rytmissä elää silloin kun on päivittäin toimintakykyinen ilman päiväunia.
Vierailija kirjoitti:
Sama minullakin. Haastavaa just kenellä meillä on tuo isompi yöunien tarve, minullakin 9-10 tuntia, univeloissa vielä enemmän, koska sellaiset ihmiset pysyy sitten virkeänäkin kauemmin illalla, ja oravanpyörä on valmis! En ole minäkään keksinyt muuta apua tähän kuin se iltatyö, jonka onneksi löysin. Ilman tutkimuksiakin ymmärsin että väkinäinen aamuherääminen kellon sointiin aiheutti lähes kauhunsekaisia tilanteita ja rytmihäiriöita ym. epäterveellistä. Nyt kun san elää oman rytmini mukaisesti, niin olen kaikin puolin terveempi, jaksavampi ja iloisempi. Kumpa sinullekin löytyisi joku ratkaisu, mutta valitettavasti näihin ongelmiin ei suhtauduta riittävällä vakavuudella, vaikka pahimmillaan johtaa mielenterveysongelmiin ja kokonaan työkyvyn menettämiseen. Tsemppiä!
Kiitos! Kuten aiemmista kommenteista käy ilmi, asian esiin ottaminen ei ole helppoa. Pitkään nukkuminen mielletään laiskuudeksi. Pitäisi ottaa vain niskasta kiinni, liikkua, syödä terveellisesti ja mennä ajoissa nukkumaan. Mutta kun se uni ei tule. Ja aamulla seitsemän aikaan pirisevä herätys tuntuu kirveeniskulta päähän.
Pitää todella pohtia, mitä elämältäni haluan. Nyt tuntuu siltä, että elän vain viikonlopusta viikonloppuun ja lomasta lomaan ja odotan, että saan nukkua. Kaikki muu on toisarvoista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kenties tulotaso voi pudota, jos lähtee vakitöistä pois ja tekee vaikka tuntiopettajan töitä. Ja ap:n pitää tietysti miettiä, kumpi parempi, tämä nykyinen tilanne vai se, että on iltaisin töissä eikä perheen kanssa.
Toki on vuorotyöpaikkojakin, joissa jotkut tekevät vain iltaa. Itse teen lähinnä iltaa kaupassa. Mutta kaikki vuorotyöpaikat eivät ota töihin työntekijää, joka ilmoittaa tekevänsä vain yhtä vuoroa. Useimmiten pitää olla valmis tekemään kaikkia tarjolla olevia vuoroja. Eli monikaan vuorotyöpaikka ei välttämättä ole ap:lle hyvä.
työtyötyö kirjoitti:
JOS oisin sinä,alkaisin etsimään työtä,jota voin tehdä kotona.
Tekisin x-aikoina, saisin kotityöt tehtyä,hoidettua perhettä,lapsia,nukkua milloin huvittaa.
No,mitä ois kotona tehtävä työ,kas siinä pulma.
Oletko käsistäsi kätevä?
Osaatko olla empaattinen?
Lehtien myyntiä (yks maahanmuuttajatyttö aloitti ja hitsit että oli hyvä myymään,sai uuden urankin sitä kautta!)
Keikkatyö omien aikojen mukaan,onhan niitä,avustajia ym
Kannattaisiko varata työterveyteen aika,siellähän voi tehdä urasuunnitelmia (olen ollut)
EN nyt muuta keksi näin äkkiä.
Googlaa "kotona tehtävää työtä" onhan siellä huijareitakin mutta jostain on aloitettava
Eri kysyy, miten joku edes ehdottaa lehtimyyntiä! Aivan toivotonta suurimmalle osalle, eikä varmasti rahakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat vaan aktiivisesti siirtämään uniaikaasi. Rauhoitut jo aiemmin illalla, lopetat kaikki tv:n, tietokoneen ja puheliman katselut ajoissa, rauhoitut ja rentoudut sängyssä. Jos lapset riehuu illalla, niin delegoit sen hoidon miehelle. Eihän se hetkessä muutu, mutta kyllä nukahtamistaan voi siirtää.
Tämä on oikeasti kohtuu yleistä ja jostain syystä tästä ei saa puhua. Laiskuus on suomessa isoin synti ja laiskuuden huipentuma on se jos ei seitsemältä ole innoissaan töissä.
Mun anoppi on ehkä maailman energisin eläkeläinen. Tekee parin naapurinmummonkin lumityöt, käy joka päivä useamman kilsan lenkillä ja muutenkin liikkuu lähes kokoajan. Hän on viimeinen ihminen, jota kukaan koskaan voisi sanoa laiskaksi. Vaikea nykyään uskoa että hänkin kuulemma vielä töissä ollessaan oli omien puheidensa mukaan täysin apaattinen zombie. Järjetön väsymys vaivasi kokoajan ja verenpainekkin huiteli pilvissä. Uni kun ei millään tullut (eikä tule vieläkään) ennen puolta yötä ja töissä piti olla seitsemältä.
Tässä tilanteessa ei varmaan juuri muita ratkaisuja ole kuin alanvaihto. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alat vaan aktiivisesti siirtämään uniaikaasi. Rauhoitut jo aiemmin illalla, lopetat kaikki tv:n, tietokoneen ja puheliman katselut ajoissa, rauhoitut ja rentoudut sängyssä. Jos lapset riehuu illalla, niin delegoit sen hoidon miehelle. Eihän se hetkessä muutu, mutta kyllä nukahtamistaan voi siirtää.
Tässä taas puhuu ihminen, jolla ei ole mitään käsitystä mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alat vaan aktiivisesti siirtämään uniaikaasi. Rauhoitut jo aiemmin illalla, lopetat kaikki tv:n, tietokoneen ja puheliman katselut ajoissa, rauhoitut ja rentoudut sängyssä. Jos lapset riehuu illalla, niin delegoit sen hoidon miehelle. Eihän se hetkessä muutu, mutta kyllä nukahtamistaan voi siirtää.
Tässä taas puhuu ihminen, jolla ei ole mitään käsitystä mistä on kyse.
Juu, ei ole mitään tietoa aiheesta. Itse nukun ajoittain 3-4 tuntia yössä. Sitä touhua kun on pari viikkoa katsellut, niin tietää jotain uniongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huono uninen nukkuja. Nukkuminen sujuu vaihtelevasti ja vaatii säännöllisyyttä ja tiettyjen asioiden huomioimista. Se on stressannut minua aina, välillä uupumukseen saakka josta olen ollut pariin kertaan sairauslomalla. Viime vuosina olen kuitenkin pyrkinyt muuttamaan omaa asennettani asiaan.
Olen vain todennut että näin se nyt on ja muuta ei voi kuin mennä näillä mitä sattuu saamaan.
Tällä hetkellä minulla on kolmen eri lääkkeen kombo jonka otan vähintään tuntia ennen kuin on tarkoitus saada unen päästä kiinni. Yleensä saan nukutuksi melkein kuusi tuntia. Se ei riitä. Voisin paremmin pari tuntia pidemmillä unilla. Mutta kaikkeen tottuu. Pidän ammatistani. Enkä aio vaihtaa alaa.
Täytän keväällä 60 vuotta. Eiköhän tällä mennä. Rennolla asenteella ja niillä unilla mitä sattuu saamaan.
Jos se ei riitä, sitten ei riitä ja haen sairaslomaa.
Huolehdin hyvin olosuhteista. Elämäni on säännöllistä, päihteetöntä ja ulkoilen olosuhteiden mukaan eli kun vain ehdin. Makuuhuoneeni on raikas, hiljainen ja aina hyvin pimennetty.
Vuoteeni on laadukas, vuodevaatteet mieluiset ja hyvät. Kun herään, teen mitä täytyy jäämättä sen kummemmin pohtimaan paljonko sitä unta tuli ja minkälainen se olo nyt sitten on, ne ovat joka tapauksessa asioita joihin en pysty tehtyä enempää vaikuttamaan.
Parempia unia sinulle, toivottavasti tässä olevista asioista joku auttaisi sinuakin.
Kirkasvalolaitetta ei ole vielä mainittu. Minut se piti virkeänä 20 vuotta, ja nyt, kun olen ollut monta vuotta työttömänä eikä lamppuakaan enää ole, unirytmini on pahasti sekaisin.
Ohjeet kannattaa lukea todella hyvin, laitteen käyttöön on sitouduttava tarpeeksi pitkäksi aikaa, taukoja ei saa pitää kovin usein, naama on pidettävä riittävän lähellä laitetta (vaikka se ensin on tosi outoa), eikä kirkasvalolaitetta saa sotkea sarastusvaloon, joka on ihan tavallinen himmenninvalaisin.
Ne ketjuun kirjoittaneet, joiden mielestä varsinkin aineopettajille löytyy aina työtä kansanopistoista ja vastaavista, olkaapa hyvät ja kertokaa, missä tällaisia opistoja on. Vakituinen työ ja yhden ihmisen kohtuullisesti elättävä palkka olisi toiveissa.
Kaikkein pahin on, kun pyörit sängyssä jo 22-23.00 ja tiedät, ettei uni vaan tule. Asiat pyörii päässä, kun hetkeksi koittaa rentoutua. Tulee varsinainen ajatusvyöry. Valot päälle, lukeminen auttoi joskus, vaan ei enää sekään. Mietin vain tunteja, miten pian pitää jo nousta. Lampaiden laskeminen on yhtä huttua.
Minulla oli myös töissäollessa stressin ja väsymyksen takia rytmihäiriöitä, välillä niin pahana, että luulin saavani sydänkohtauksen. Ongelma poistui, kun otin loparit.
Vierailija kirjoitti:
Kirkasvalolaitetta ei ole vielä mainittu. Minut se piti virkeänä 20 vuotta, ja nyt, kun olen ollut monta vuotta työttömänä eikä lamppuakaan enää ole, unirytmini on pahasti sekaisin.
Ohjeet kannattaa lukea todella hyvin, laitteen käyttöön on sitouduttava tarpeeksi pitkäksi aikaa, taukoja ei saa pitää kovin usein, naama on pidettävä riittävän lähellä laitetta (vaikka se ensin on tosi outoa), eikä kirkasvalolaitetta saa sotkea sarastusvaloon, joka on ihan tavallinen himmenninvalaisin.
Ne ketjuun kirjoittaneet, joiden mielestä varsinkin aineopettajille löytyy aina työtä kansanopistoista ja vastaavista, olkaapa hyvät ja kertokaa, missä tällaisia opistoja on. Vakituinen työ ja yhden ihmisen kohtuullisesti elättävä palkka olisi toiveissa.
Vakituinen työ ja ”kohtuullisesti elättävä” palkka on monen toiveissa, mutta kaikki eivät sitä saa. Elämässä joutuu joskus tekemään valintoja.
Yrittäjätyyppinen tekeminen ja freenä tehdyt opetustyöt sopivat monelle. Olen itse tyytyväinen yksinyrittäjä. On tullut huomattua, että juuri kukaan omasta ajastaan päättävä ei sovi tapaamisia alkavaksi ennen aamukymmentä. En minäkään, ja mieluiten tapaan vasta puolenpäivän jälkeen.
Olen päässyt eroon uniongelmistani, kun teen töitä yrittäjänä enkä koskaan sovi mitään ennen kello kymmentä aamulla ja sitäkin harvoin. Hinta sille, että saan nukkua yöni rauhassa ja saada riittävän unen on sitten se, että työ levittäytyy viemään lähes kaiken valveillaoloajan.
Yritystoimintani on lakkaamassa ja mietin viimeksi tänään, että minusta ei taida viisikymppisenä enää olla valvomaan öitä ja heräämään klo 6.30 ja suoriutua päivästä. Kilpirauhanen on poistettu ja varmaan ikäkin tekee sen, ettei tämä ole helpommaksi muuttunut vuosien saatossa. Nuorena sitä vaan porskutti jotenkin eteen päin.
Iltaisin tapahtuu monenlaista kurssitoimintaa, jossa on opettaja. Pystyisikö jotain tällaista hyödyntämään? Entä iltalukio? Vai oletko luokanopettaja - voisiko sitä hyödyntää johonkin muuntyyppiseen lasten toimintaan? Tuossahan on oikeasti paljon enemmän mahdollisuuksia kuin vaikka jollain raksatyypillä tai sellaisella toimistoihmisellä, jonka firma ei halua joustaa työajoissa. Lisäksi on aina olemassa alanvaihdon mahdollisuus. En tiedä onko sellainen mitenkään houkuttelevaa sinulle, mutta esim. siivoushommissa on säännöllisesti auki sellaisia paikkoja, joissa tehdään säännöllisesti pelkkää iltatyötä esim. klo 14 tai 15 alkaen.