Työelämä tappaa minut. Kirjaimellisesti. Mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkasvalolaitetta ei ole vielä mainittu. Minut se piti virkeänä 20 vuotta, ja nyt, kun olen ollut monta vuotta työttömänä eikä lamppuakaan enää ole, unirytmini on pahasti sekaisin.

Ohjeet kannattaa lukea todella hyvin, laitteen käyttöön on sitouduttava tarpeeksi pitkäksi aikaa, taukoja ei saa pitää kovin usein, naama on pidettävä riittävän lähellä laitetta (vaikka se ensin on tosi outoa), eikä kirkasvalolaitetta saa sotkea sarastusvaloon, joka on ihan tavallinen himmenninvalaisin.

Ne ketjuun kirjoittaneet, joiden mielestä varsinkin aineopettajille löytyy aina työtä kansanopistoista ja vastaavista, olkaapa hyvät ja kertokaa, missä tällaisia opistoja on. Vakituinen työ ja yhden ihmisen kohtuullisesti elättävä palkka olisi toiveissa.

Vakituinen työ ja ”kohtuullisesti elättävä” palkka on monen toiveissa, mutta kaikki eivät sitä saa. Elämässä joutuu joskus tekemään valintoja.

Yrittäjätyyppinen tekeminen ja freenä tehdyt opetustyöt sopivat monelle. Olen itse tyytyväinen yksinyrittäjä. On tullut huomattua, että juuri kukaan omasta ajastaan päättävä ei sovi tapaamisia alkavaksi ennen aamukymmentä. En minäkään, ja mieluiten tapaan vasta puolenpäivän jälkeen.

Minä olin yksinyrittäjä toistakymmentä vuotta, enkä enää lähde siihen, vaikka parhaimmillaan se oli parasta, mitä voin edes kuvitella itselleni. Minä opetan kyllä, mutta myyjä en ole.

Kun päätin omasta ajastani, aloitin kahdeksalta aamulla, jos asiakas niin halusi. Minulla ei ollut univaikeuksia, mistä kiitän tuota kirkasvalolaitettani.

Ymmärrän aloittajan tuskan. Itse käytän vahvoja lääkekombinaatioita, joita moni lääkäri ei edes kaikille halua suoda, eikä sekään ole välttämättä mitään kovin suositeltavaa touhua, mutta pakollista jos haluaa nukkua. Työpäivisin aikaisin nukkumaan kun duunit loppuvat - ja siinä se päivä sitten olikin.

Ihminen ei vain ole mikään kellopeli kone, ja helppo se on aamuvirkkujen jeesustella.

Itse taas elän sellaisessa rytmissä että töistä päästyäni syön ja menen nukkumaan. Herään joskus puolen yön ja yö kahden aikaan ja elän vapaa-aikani yöllä. Töissä on liukuma joten voin mennä hyvinkin aikaisin ja lähteä myös aikaisin jos on jotain sellaista mitä ei voi yöaikaan hoitaa. Yöllä on mukavan rauhallista.

Osa ihmisistä on luontaisesti aamu- ja osa iltavirkkuja. Ihan samaan taoaan voisi sanoa aamuvirkulle että hänen pitäisi muuttaa rytmiään esim. niin että on klo 17 pedissä ja herää "aamuun" klo 1 yöllä, tai vaihtoehtoisesti menee töihin vasta esim. klo 22 ja pääsee aamulla klo 6 --> ei ole helppoa tottua jos ihan eri rytmi oman biologisen rytmin kanssa.

Itse olen onneksi saanut tehdä pääosin töitä joissa ainakin osa vuoroista on sellaisia että alkavat myöhemmin. On ihanaa kun unista ei tule stressiä, vaikka olisi varhainen aamuvuoro senkin jaksaa lyhyillä unilla kun tietää että viimeistään 1-2 päivän kuluttua saa taas nukkua pidempään.

Minulle luontaisin rytmi on nukahtaa n.klo 1-2 yöllä ja heräillä n.klo 9-10 aamulla.

Suosittelisin AP:lle lyhennettyä työaikaa, ja työpäivät voisi sopia niin että ovat lähtökohtaisesti iltapäivätunteja. Opettaja voinee paikata pienempää palkkaa antamalla iltaisin yksityistunteja esim. abeille/opettamalla suomea tänne muuttaneille/pitämällä kursseja kansanopistossa, tmv. +Vero% pienenee, eli todellisuudessa esim. 25% pienemmät tulot eivät laske tuloja noin paljoa koska progressio kaventaa eroa.

Ymmärrän aloittajaa, olen itse ihan samanlainen rytmiltäni ja unentarpeeltani, ja mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän se vaan korostuu. Jos en saa riittävästi unta, nukahtelen milloin mihinkin, en vaan pysy hereillä. Myös äitini ja isoäitini ovat olleet ihan samanlaisia.

Tällä hetkellä elän unelmaa, kun olen hoitovapaalla ja minulla on hyvin nukkuva lapsi (samanrytminen kuin minä, toisaalta toivoisin ettei olisi, niin hänellä ehkä tulevaisuudessa helpompaa). Mutta suorastaan pelottaa jo töihinpaluu. Voi olla, että vaihdan alaa tai alan tehdä keikkatöitä, onneksi tässä on vielä vähän aikaa suunnitella tulevaa.

Vierailija kirjoitti:

Kirkasvalolaitetta ei ole vielä mainittu. Minut se piti virkeänä 20 vuotta, ja nyt, kun olen ollut monta vuotta työttömänä eikä lamppuakaan enää ole, unirytmini on pahasti sekaisin.

Ohjeet kannattaa lukea todella hyvin, laitteen käyttöön on sitouduttava tarpeeksi pitkäksi aikaa, taukoja ei saa pitää kovin usein, naama on pidettävä riittävän lähellä laitetta (vaikka se ensin on tosi outoa), eikä kirkasvalolaitetta saa sotkea sarastusvaloon, joka on ihan tavallinen himmenninvalaisin.

Ne ketjuun kirjoittaneet, joiden mielestä varsinkin aineopettajille löytyy aina työtä kansanopistoista ja vastaavista, olkaapa hyvät ja kertokaa, missä tällaisia opistoja on. Vakituinen työ ja yhden ihmisen kohtuullisesti elättävä palkka olisi toiveissa.

Toivot liikaa. Siinä se. Voi elää hyvän elämän ja tehdä silpputyötä ja osa-aikaista. Tai voi pysyä siinä kokoaikaisessa, joka syö hyvinvointia. On epärealistista ajatella, että hetkessä pystyisi tekemään työelämässä sellaisia muutoksia, että tulotaso pysyisi myös samana.

Onko ihan kaikki konstit käytetty. Minulla dysonin ajastettu tuuletin jonka nopeutta voi säätää. Ajastan pari tuntia viilennystä kun saan unenpäästä kiinni ja sitten se se sammuu. Dysonin tuuletin kallis mutta kaikkein paras ja hiljainen niin ettei ärsytä. Pimennysverhot ovat ihan ehdoton sälekaihtimien edessä koska kaihtimet päästävät liikaa valoa läpi. Illalla kaikki levoton meininki rauhoitetaan ja kännykkä äänettömälle. Herätyskello silti toimii. Viikonloppuisin olisi hyvä pitää sama rytmi kuin arkenakin. Pidän makuuhuoneen lämpötilan 19 asteessa korkeintaan kun se on omakotitalossa mahdollista. 

Siis se vääränlainen rytmi on ihan opeteltua ja on mahdollista opetella siitä poiskin. Itselläni on lapsuudesta asti ollut aamu rytmi kun ei saanut nukkua koskaan pitkään. Aamulla herättiin viideltä ja alettiin kuudelta kävelemään hoitopaikkaan puoli kilometrin lenkki kun äitini piti olla seitsemältä töissä. Sama rytmi oli viikonloppuisinkin niin ettei koskaan nukuttu puoleenpäivään eikä valvottu öisin tai myöhään. Kahdeksalta illalla alettiin iltatoimet ja yhdeksältä piti olla pedissä. Siinä sitten juteltiin ja luettiin jotain kirjaa hetken kunnes nukahti. Iän mukana ei se rytmi ole muuttunut mutta vaihdevuosissa uni on muuttunut pätkittäiseksi ja vessassa saa rampata ainakin pari kertaa yössä mutta nukahdan uudelleen aika hyvin. Mitään stressaavia asioita ei saa olla päässä pyörimässä. 

Jos ei mitkään keinot auta niin ei kai siinä mitään muuta mahdollisuutta ole kuin jäädä työttömäksi. Ei täällä työttömät ole nälkään kuolleet. Uni on kaikkein tärkeintä ja uni vajeessa eläminen tulee turhan rankaksi ja aiheuttaa paljon muitakin sairauksia. Terveys on kaikkein tärkeintä ja se pitää laittaa etusijalle. 

Ymmärrän sinua ap! Olen itse hammaslääkäri ja työaika alkaa meillä telkkarissa puoli 8. Koko perhe ollaan ennemmin iltavirkkuja ja lomanjälkeiset arkeenpaluut on ihan hirveitä kun lapsetkin vaan rääkyy. Luonnollisesti nukkuisin 23-8/9. Mulla olis varmaan vaihtoehtona tehdä yksityisellä iltaa mutta turvallisempaa lasten ollessa pieniä on olla kunnalla. Miksi se virka aika on just aamuvirkkujen mukaan pakotettu? En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkasvalolaitetta ei ole vielä mainittu. Minut se piti virkeänä 20 vuotta, ja nyt, kun olen ollut monta vuotta työttömänä eikä lamppuakaan enää ole, unirytmini on pahasti sekaisin.

Ohjeet kannattaa lukea todella hyvin, laitteen käyttöön on sitouduttava tarpeeksi pitkäksi aikaa, taukoja ei saa pitää kovin usein, naama on pidettävä riittävän lähellä laitetta (vaikka se ensin on tosi outoa), eikä kirkasvalolaitetta saa sotkea sarastusvaloon, joka on ihan tavallinen himmenninvalaisin.

Ne ketjuun kirjoittaneet, joiden mielestä varsinkin aineopettajille löytyy aina työtä kansanopistoista ja vastaavista, olkaapa hyvät ja kertokaa, missä tällaisia opistoja on. Vakituinen työ ja yhden ihmisen kohtuullisesti elättävä palkka olisi toiveissa.

Toivot liikaa. Siinä se. Voi elää hyvän elämän ja tehdä silpputyötä ja osa-aikaista. Tai voi pysyä siinä kokoaikaisessa, joka syö hyvinvointia. On epärealistista ajatella, että hetkessä pystyisi tekemään työelämässä sellaisia muutoksia, että tulotaso pysyisi myös samana.

Minä ottaisin hyvin mielelläni sen hyvinvointia syövän kokoaikaistyön, koska työttömyys on vienyt minulta aivan kaiken, mille ihmisen hyvinvointi perustuu. Kuuttakymppiä lähestyvälle kaiken menettäneelle työhyvinvointi on pikkuseikka sen rinnalla, mitä kurjastakin kokopalkkatyöstä on saatavana.

Kun ongelma on se, että ei saa osa-aikaista työtä, silpputyötä tai mitään muutakaan työtä, jopa ap:n sinänsä vakava uniongelma tuntuu hyväosaisen pikkuhikalta.

Väitän kyllä kivenkovaan että se "luontainen rytmi" valvominen myöhään ja nukkuminen puoleenpäivään on opeteltu, totuteltu rytmi eikä ihminen voi olla niin heikko etteikö sitä voisi muuttaa :) Tahdosta vain kiinni. Yökukkujaksi voi opetella kuka tahansa ja onnistuisi minultakin vaikka olen aamu rytmi ihminen. Kesällä loma-aikaan joskus nautin istuskella terassilla yöllä ja nautin ihanan hiljaisesta viileästä kesä yöstä.  Voi nähdä sellaisia eläimiä mitä ei päiväsaikaan näe. Supikoira tuijotti viime kesänä yöllä pihalampun valossa että mikä otus tuolla istuskelee. 

Ongelmasi on se, että sinulla on viikonloppuna eri rytmi kuin arkena.

Unirytmin muuttamiseen menee keskimäätin 2 viikkoa. Eli jos nukut viikonloppuna puolille päivin, pitää sinun taas maanantaina aloittaa se rytmin muokkaaminen alusta. Koskaan et pääse edes puoleen väliin.

Suosittelen siis kokeilemaan yhden viikonlopun ajan sitä, että heräätkin samaan aikaan kuin työaamuna. Suunnittelet jo edellisenä iltana jotain tekemistä aamuksi, että et nukahda uudestaan. Illalla sitten ajoissa sänkyyn. Ja ne melatoniinit tuntia ennen toivottua nukahtamisaikaa, joka ilta samaan aikaan, arkena ja viikonloppuna.

Saatko muutettua unirytmisi kesä - talviajan vaihtuessa? Jos se onnistuu, onnistut kyllä muuttamaan rytmiäsi muulloinkin.

Ymmärrän aloittajaa täysin. Mutkin agraariyhteiskunnan peruja oleva virka-aika on meinannut tappaa ja kesti aikuiselämästä 20 vuotta ymmärtää, etten ikinä tule sopeutumaan aikaisiin aamuherätyksiin. Luonnollisesti nukahdan klo 02-03 ja herään kesät talvet (valaistusolosuhteista siis riippumatta) n. klo 11.

Olen vaihtanut alaa useaan otteeseen kuvitellen jatkuvan väsymykseni ratkeavan sillä. Ei, vasta yrittäjäksi ryhtyminen pelasti tilanteen mahdollistamalla minulle unirytmin, jonka turvin aloitan työpäiväni aikaisintaan klo 12.

Ei yrittäjäksi ryhtyminen mitään herkkua ollut ja jouduin ottamaan paljon lainaa sekä elämään ihan naurettavilla tuloilla ensimmäiset vuodet. Mutta vaihtoehtona olivat itsemurha (jota nuorena aikuisena yritinkin) sekä sairaseläkkeelle jääminen toistuvien, pitkien ja puhtaasti väsymyksestä johtuvien sairauslomajaksojen vuoksi.

Ongelma on todellinen ja suututtavat aivan suunnattomasti nämä hyvää tarkoittavat neuvojat, jotka väittävät unirytmin olevan kaikilla muutettavissa. Toivoisin, että seuraavalla kesälomallaan nämä aamuvirkut neropatit kokeilisivat valvoa kuukauden aamuneljään ja herätä keskipäivällä. Kuulisin mielelläni siitä, kuinka aivan uusi draivi löytyi nopeasti ja luovuuskin kukki ennennäkemättömästi pikkutunneilla.

Vierailija kirjoitti:

Väitän kyllä kivenkovaan että se "luontainen rytmi" valvominen myöhään ja nukkuminen puoleenpäivään on opeteltu, totuteltu rytmi eikä ihminen voi olla niin heikko etteikö sitä voisi muuttaa :) Tahdosta vain kiinni. Yökukkujaksi voi opetella kuka tahansa ja onnistuisi minultakin vaikka olen aamu rytmi ihminen. Kesällä loma-aikaan joskus nautin istuskella terassilla yöllä ja nautin ihanan hiljaisesta viileästä kesä yöstä.  Voi nähdä sellaisia eläimiä mitä ei päiväsaikaan näe. Supikoira tuijotti viime kesänä yöllä pihalampun valossa että mikä otus tuolla istuskelee. 

Miten supikoira liittyi aiheeseen? Oletko ihan varma siitä, että saat tarpeeksi unta? Puute unesta voi johtaa jopa psykoosiin.

Jos lääkäri oikeasti todennut noin, on pakko tehdä jonkilainen muutos, mitä nopeammin sen parempi.

Alanvaihto? Hyvin ehtii jos yli 20 vuotta työelämää jäljellä. Jos oikeasti pelkäät sydämesi ja terveytesi puolesta et keksi tähän kohtaan mitää "oikeita syitä" tai tekosyitä miksi et voisi hätätapauksessa jopa jättäytyä vähäksi aikaa jopa kokonaan töistä ja opiskeluista.

Pahoittelen jos "oikeita syitä" särähti korvaan mutta sanon sen kokemuksesta. Itsellä ei ollut sydämen kanssa ongelmia mutta olin burnoutin partaalla. Keksin vaikka mitä ihan oikeasti hyviä syitä miksi en voisi alkaa elää toisella tavalla, vaikka lääkäri kehotti muuta ja itsestäkin tuntui että nyt mennään jaksamisen äärirajoilla. Näitä on ikävä oppia kantapään kautta. Se menee niin että tällaisessa tilanteessa joko teet niitä elämänmuutoksia ajoissa vapaaehtoisesti tai myöhemmin pakon edestä. Valinta sinun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäät liikuntaa, vaihdat tarvittaessa ammattia, turhaan täällä märiset.

Kuten sanoin, kaikki on kokeiltu jo. Liikuntakaan ei auta, ei sen lisääminen, ei vähentäminen, ei mikään. Kehoni on virkeimmillään illalla ja luontainen väsymys tulee vasta hyvin myöhään. Unentarve on suurempi kuin keskimäärin aikuisilla. 

ap

Miten pärjäsit aikaisemmin? Vaihdevuosiin liittyvä hormonitoiminnan muutokset voivat vaikuttaa uneen ja rytmihäiriöihin. Myös kilpirauhasen toiminta kannattaa tarkistaa.

Ryhdy sijoittajaksi, saat itse päättää työajat tai olla tekemättä mitään, sillä markkinat tekevät työn puolestasi.

Meillä prismassa tarvitaan apuja. Työt alkavat 05 aamulla. Pääset nukkumaan jo puolen päivän jälkeen. Viikonloppuja ja pyhiä ei enää erota toisistaan mutta perhettä näkee lomilla. Jota saa pitää max kolme vkoa putkeen. Tervetuloa.

Minulla on ehdotus (en jaksa lukea koko ketjua): Tee kuten minä ja ala tehdä lyhennettyä (80%) työviikkoa. Lyhennät päivää menemällä myöhemmin töihin ja kas, saat nukkua pidempään. Itse meen töihin 9-10 aikaan ja lähden 16-17 välillä.

Tämä tietysti edellyttää ettei talous ole mitoitettu superkireälle ja ettet esim joudu viemään lapsia hoitoon klo 8.

Kokeile kuukausi seuraavaa. Ota joku tavoitenukkumaanmenoaika, esim 22. Syö 1-2h ennen hiilaripitoinen iltapala. Älä ole kännykällä tai koneella enää iltapalan jälkeen. Tuuleta makkari hyvin. Lue tai kuuntele äänikirjaa hetki ennen nukkumaanmenoa tai laita rauhallista unimusiikkia soimaan. Pidä rytmi samana vkonloppuisin. Jos ei kk päästä ole nukahtamimen helpottunut yhtään, niin sitten on ihme...

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ehdotus (en jaksa lukea koko ketjua): Tee kuten minä ja ala tehdä lyhennettyä (80%) työviikkoa. Lyhennät päivää menemällä myöhemmin töihin ja kas, saat nukkua pidempään. Itse meen töihin 9-10 aikaan ja lähden 16-17 välillä.

Tämä tietysti edellyttää ettei talous ole mitoitettu superkireälle ja ettet esim joudu viemään lapsia hoitoon klo 8.

Eihän tuo toimi opettajalla.