Kolumni: Kasvatimme nuoret tynnyrissä ja nyt he luhistuvat vääristä sanoista

Vierailija kirjoitti:

Lueskelen juuri Jane Austenin nuorena kirjoittamia kirjeromaaneja. Niissä hän melko ivalliseen sävyyn kuvailee romantiikan aikakauden yltiötunteellisuutta. Ah ja voih, pyörtyilyä, hajusuolaa, Nuoren Wertherin kärsimyksiä ja Weltschmertziä höystettynä Byronilaisella tuulitukalla.

Ehkä taipumus tuollaiseen hysteriaan ja tunteissa vellomiseen tosiaan menee jotenkin sukupolvittain? Romantiikan aikana perimmäinen syy oli ilmeisesti silloin erityisena pahana ollut keuhkotuberkuloosiaalto; ihmisiä kuoli paljon, mikä aiheutti ahdistusta yläluokan joutilaissa nuorissa. Tätä ahdistusta sitten kanavoitiin sillä, että alettiin pitää kalpeutta, riutumista ja kuolemaa ylen romanttisena(verensyöksyjä ei kumma kyllä kukaan tunnu erityisesti arvostaneen). Muutenkin ehkä yritetään elää "täysiä", kun ei voinut tietää koska kuolo korjaa.

Sitä vaan ihmettelen, mikä nykynuorisoa niin ahdistaa? Joskus 60-luvulla se oli aika atomipommi, 70-luvulla öljykriisi ja ydintalven odottelu, 80-luvulla happosateet ja 90-luvulla lama. Nykyään vissiin sitten ilmastonmuutos?

Jos ei ymmärrä median kauhukuvien ja pelottelun psykologiaa, niin voi alkaa pelkäämään oikeasti ihan vaikka ja mitä. Oikeastihan ei ole juurikaan pelättävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyen asia joka on aika lailla vaiettu ja tabu: nuo parikymppiset on SURKEINTA sakkia työmarkkinoilla vuosikymmeniin. Olen ison yrityksen johtoa, en tarkemmin kerro ettei kukaan tunnista, mutta sanon vaan sen että moni yritys ja moni kollega puhuu tätä samaa, että noiden kanssa työelämä on täyttä helvettiä.

Joka sanaa pitää varo, jos yhtään napkammin sanoo niin ne hakee saikkua, syyttää pomo kiusaamisesta ja tekee samalla kantelun AVIiin.

Sitten niitä ei ”inspaa” eikä ”motivoi” ja koko ajan pitää pomon jaksaa tehdä työn muokkausta ja sopeuttamista että saisi mieluisaa työtä.

Niille ei kelpaa keltainen työhuone, pitää olla sinisävyinen. Niille ei sovi että asiakkaat soittelee puhelimella, suostuvat vastaamaan vain sähköpostiin. Kaikesta juntturoidaan, änkyröidään, vastustetaan. Ja taas haetaan saikkua ja juostaan työterveydessä kun edimies kiusaa. Ei saatana.

Palkkaan vain yli 35v ikäisiä. Siis vain ja ainostaan. Tämä sama linja on koko organisaatiossa. Kukaan ei halua kuormittavia ”high maintenance” työntekijöitä eli noita herkkiä trooppisia lootuksenkukkia.

Jos olisin 20-25 v nuori niin olisin hemmetin huolissani siltä millaisen maineen lootuksenkukat on koko sukupolvelle saaneet aikaan. Ymmärrättekö nyt miksi ette työllisty? Ja ihan turha kuittailla että ”ok Karen”, tämä ei ole vain minun mielipiteeni vaan koko suomen yksityissektorin yritysjohdon.

Samaa mieltä, mutta lapsi on näyteikkuna siitä, miten kotona asiat opetetaan/hoidetaan. Eli syytä mieluummin vanhempia ja heidän kasvatustapaansa, jos jotain pitää syyttää.

Totta kai kotikasvatus vaikuttaa ihmiseen, mutta eihän työnantaja edes tunne työntekijöiden vanhempia. Kyllä täysi-ikäisen olisi vähitellen syytä alkaa kantaa vastuuta omasta käytöksestään, ei vanhempia loputtomiin voi syyttää.

Mutta mistä se nuori oppii käytöstavat ym, kun kukaan ei niitä hänelle viitsi opettaa?

Itse olen juurikin tällainen vapaan kasvatuksen hedelmä, joka olisi tarvinnut kuria ja hellyyttä, mutta oli vain välinpitämättömiä aikuisia ihan viranomaistasolla asti. Mistä olisin voinut saada sen ratkaisevan opin kasvaa aikuiseksi, kun ei ollut harmainta aavistusta, mitä aikuisuuteen kuuluu? Se on aika iso työmaa lähteä kokeilemaan aikuisten asioita, kun päälle ympätään vielä koulukiusaamista, jolle yllättäen kukaan ei viitsinyt tehdä mitään (lapsena minulla yllättäen ei ollut paljon keinoja asioiden muuttamiseen). Sekä sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja siitä johtunutta piilovittuilua, koska en vain sattunut olemaan itsevarma nuori aikuinen.

Tämän takia meillä on näitä pudokkaita, kun ketään ei kiinnosta. Yhteiskunnan kannattaisi ihan oikeasti herätä tähän ongelmaan, mutta arvaanpa että ei taida paljon napata hyväosaisia nämä asiat.

Nykynuoret haluaisivat vaan istua kaiket päivät kotona ja tehdä "taidetta". Kun yhteiskunta sanoo, ettei se käy päinsä, niin sitten ollaankin niin "masentunutta".

Minä en tajua tätä että kannustetaan nuoria unelmien ammatteihin. Sitten on köyhyysrajalla kitkuttelevia käsityöläisiä ja tanssitaiteilijoita, osa ei keksi mikä on se mun juttu, mikä kiinnostaisi. Miksei ajatella millä aloilla on työvoimapulaa, mikä ammatti tuo suht varman leivän, ja tähdätään siihen? Työ käy työstä, omalla ajalla tehdään niitä kivoja juttuja. Maailma muuttuu eikä omien halujen mukaan toimimalla pärjää kuin ne parhaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyen asia joka on aika lailla vaiettu ja tabu: nuo parikymppiset on SURKEINTA sakkia työmarkkinoilla vuosikymmeniin. Olen ison yrityksen johtoa, en tarkemmin kerro ettei kukaan tunnista, mutta sanon vaan sen että moni yritys ja moni kollega puhuu tätä samaa, että noiden kanssa työelämä on täyttä helvettiä.

Joka sanaa pitää varo, jos yhtään napkammin sanoo niin ne hakee saikkua, syyttää pomo kiusaamisesta ja tekee samalla kantelun AVIiin.

Sitten niitä ei ”inspaa” eikä ”motivoi” ja koko ajan pitää pomon jaksaa tehdä työn muokkausta ja sopeuttamista että saisi mieluisaa työtä.

Niille ei kelpaa keltainen työhuone, pitää olla sinisävyinen. Niille ei sovi että asiakkaat soittelee puhelimella, suostuvat vastaamaan vain sähköpostiin. Kaikesta juntturoidaan, änkyröidään, vastustetaan. Ja taas haetaan saikkua ja juostaan työterveydessä kun edimies kiusaa. Ei saatana.

Palkkaan vain yli 35v ikäisiä. Siis vain ja ainostaan. Tämä sama linja on koko organisaatiossa. Kukaan ei halua kuormittavia ”high maintenance” työntekijöitä eli noita herkkiä trooppisia lootuksenkukkia.

Jos olisin 20-25 v nuori niin olisin hemmetin huolissani siltä millaisen maineen lootuksenkukat on koko sukupolvelle saaneet aikaan. Ymmärrättekö nyt miksi ette työllisty? Ja ihan turha kuittailla että ”ok Karen”, tämä ei ole vain minun mielipiteeni vaan koko suomen yksityissektorin yritysjohdon.

Samaa mieltä, mutta lapsi on näyteikkuna siitä, miten kotona asiat opetetaan/hoidetaan. Eli syytä mieluummin vanhempia ja heidän kasvatustapaansa, jos jotain pitää syyttää.

Totta kai kotikasvatus vaikuttaa ihmiseen, mutta eihän työnantaja edes tunne työntekijöiden vanhempia. Kyllä täysi-ikäisen olisi vähitellen syytä alkaa kantaa vastuuta omasta käytöksestään, ei vanhempia loputtomiin voi syyttää.

Mutta mistä se nuori oppii käytöstavat ym, kun kukaan ei niitä hänelle viitsi opettaa?

Itse olen juurikin tällainen vapaan kasvatuksen hedelmä, joka olisi tarvinnut kuria ja hellyyttä, mutta oli vain välinpitämättömiä aikuisia ihan viranomaistasolla asti. Mistä olisin voinut saada sen ratkaisevan opin kasvaa aikuiseksi, kun ei ollut harmainta aavistusta, mitä aikuisuuteen kuuluu? Se on aika iso työmaa lähteä kokeilemaan aikuisten asioita, kun päälle ympätään vielä koulukiusaamista, jolle yllättäen kukaan ei viitsinyt tehdä mitään (lapsena minulla yllättäen ei ollut paljon keinoja asioiden muuttamiseen). Sekä sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja siitä johtunutta piilovittuilua, koska en vain sattunut olemaan itsevarma nuori aikuinen.

Tämän takia meillä on näitä pudokkaita, kun ketään ei kiinnosta. Yhteiskunnan kannattaisi ihan oikeasti herätä tähän ongelmaan, mutta arvaanpa että ei taida paljon napata hyväosaisia nämä asiat.

Itsevarmat nuoret aikuiset on niitä joita ei ainakaan meille töihin oteta. Jokainen firma toimii tavoillaan, ja itsevarma nuori aikuinen kuvittelee tietävänsä kaiken, sotkee pakan ja suututtaa muut. Ei tajua huolehtia omasta työstään vaan sählää muiden alueilla. Tai sitten ei tee mitään kun ei joka kerta sanota mitä pitäisi taas tehdä vaikka teki jo eilen.

Roomalaiskirje 1

Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,

sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyen asia joka on aika lailla vaiettu ja tabu: nuo parikymppiset on SURKEINTA sakkia työmarkkinoilla vuosikymmeniin. Olen ison yrityksen johtoa, en tarkemmin kerro ettei kukaan tunnista, mutta sanon vaan sen että moni yritys ja moni kollega puhuu tätä samaa, että noiden kanssa työelämä on täyttä helvettiä.

Joka sanaa pitää varo, jos yhtään napkammin sanoo niin ne hakee saikkua, syyttää pomo kiusaamisesta ja tekee samalla kantelun AVIiin.

Sitten niitä ei ”inspaa” eikä ”motivoi” ja koko ajan pitää pomon jaksaa tehdä työn muokkausta ja sopeuttamista että saisi mieluisaa työtä.

Niille ei kelpaa keltainen työhuone, pitää olla sinisävyinen. Niille ei sovi että asiakkaat soittelee puhelimella, suostuvat vastaamaan vain sähköpostiin. Kaikesta juntturoidaan, änkyröidään, vastustetaan. Ja taas haetaan saikkua ja juostaan työterveydessä kun edimies kiusaa. Ei saatana.

Palkkaan vain yli 35v ikäisiä. Siis vain ja ainostaan. Tämä sama linja on koko organisaatiossa. Kukaan ei halua kuormittavia ”high maintenance” työntekijöitä eli noita herkkiä trooppisia lootuksenkukkia.

Jos olisin 20-25 v nuori niin olisin hemmetin huolissani siltä millaisen maineen lootuksenkukat on koko sukupolvelle saaneet aikaan. Ymmärrättekö nyt miksi ette työllisty? Ja ihan turha kuittailla että ”ok Karen”, tämä ei ole vain minun mielipiteeni vaan koko suomen yksityissektorin yritysjohdon.

Samaa mieltä, mutta lapsi on näyteikkuna siitä, miten kotona asiat opetetaan/hoidetaan. Eli syytä mieluummin vanhempia ja heidän kasvatustapaansa, jos jotain pitää syyttää.

Totta kai kotikasvatus vaikuttaa ihmiseen, mutta eihän työnantaja edes tunne työntekijöiden vanhempia. Kyllä täysi-ikäisen olisi vähitellen syytä alkaa kantaa vastuuta omasta käytöksestään, ei vanhempia loputtomiin voi syyttää.

Mutta mistä se nuori oppii käytöstavat ym, kun kukaan ei niitä hänelle viitsi opettaa?

Itse olen juurikin tällainen vapaan kasvatuksen hedelmä, joka olisi tarvinnut kuria ja hellyyttä, mutta oli vain välinpitämättömiä aikuisia ihan viranomaistasolla asti. Mistä olisin voinut saada sen ratkaisevan opin kasvaa aikuiseksi, kun ei ollut harmainta aavistusta, mitä aikuisuuteen kuuluu? Se on aika iso työmaa lähteä kokeilemaan aikuisten asioita, kun päälle ympätään vielä koulukiusaamista, jolle yllättäen kukaan ei viitsinyt tehdä mitään (lapsena minulla yllättäen ei ollut paljon keinoja asioiden muuttamiseen). Sekä sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja siitä johtunutta piilovittuilua, koska en vain sattunut olemaan itsevarma nuori aikuinen.

Tämän takia meillä on näitä pudokkaita, kun ketään ei kiinnosta. Yhteiskunnan kannattaisi ihan oikeasti herätä tähän ongelmaan, mutta arvaanpa että ei taida paljon napata hyväosaisia nämä asiat.

Niinpä! Yksi äiti piti huolen, että lapsensa osasivat kotityöt ja selviytyivät niistä itse, myös perus ruoanlaitto kuului siihen. Ikkunanpesu taisi unohtua!

Äiti kertoi saaneensa kritiikkiä mutta piti päänsä. Myöhemmin lapsensa kiitelleet ja huomanneet sen antavan myös työelämäänkin valmiuksia.

Nuo nuoret on harhaisia, maanisia ja joukkopsykoosissa.

Psykoosin vuoksi niitä pelottaa hirveästi. Jokin alitajuinen mielen syvyyksistä kumpuava pelko ajaa niitä jatkuvasti takaa. Ne on sairaudentunnottomia, ne ei voi myöntää että ne itse pelkää, ne ei voi myöntää että ne on sairaita, koska silloin ne joutuisivat hoitoon ja sitäkin he pelkäävät. Pelon vuoksi heidän täytyy kieltää olevansa sairaita.

Joten, kun heitä pelottaa, jonkun heistä täytyy sanoa että mikä/kuka jossain on heitä loukannut, mikä/kuka heitä uhkaa! Joku heitä uhkaa! Sen jonkun kimppuun on käytävä! Kaikki joukolla maanisina kimppuun! Tuo kammottava uhkaaja on tuhottava tai ajettava pakoon! Uhatkaa sitä enemmän kuin se uhkaa meitä! Vaikka tosiasiassahan mitään uhkaa ei ole, mutta sitähän psykoottinen ihminen ei voi tietää.

Mitä enemmän pelottaa sitä enemmän täytyy kuvitella uhkaajia joita vastaan täytyy käydä suuria sankarillisia tarinoita. Eeppistä elämää. Suuria sankareita. Aikamme ritareita jotka taistelevat lohikäärmeitä vastaan.

Noiden elämä on jatkuvaa kuviteltuja uhkia vastaan taistelemista. Vain koska niillä on pelko per'seessä, tai siis diagnosoimaton psykoosi.

Siis ilmeisesti ne on sittenkin psykoosissa ja joukkomaniassa. Kun paljon pelkää niin hakeutuu muiden pelokkaiden joukkoon ja sitten joukolla hyökätään. Kunhan joku ensin keksii että mitä vastaan pitää hyökätä.

Tuolla jäätelöllä on väärä nimi? Kimppuun!

Vierailija kirjoitti:

Nuo nuoret on harhaisia, maanisia ja joukkopsykoosissa.

Psykoosin vuoksi niitä pelottaa hirveästi. Jokin alitajuinen mielen syvyyksistä kumpuava pelko ajaa niitä jatkuvasti takaa. Ne on sairaudentunnottomia, ne ei voi myöntää että ne itse pelkää, ne ei voi myöntää että ne on sairaita, koska silloin ne joutuisivat hoitoon ja sitäkin he pelkäävät. Pelon vuoksi heidän täytyy kieltää olevansa sairaita.

Joten, kun heitä pelottaa, jonkun heistä täytyy sanoa että mikä/kuka jossain on heitä loukannut, mikä/kuka heitä uhkaa! Joku heitä uhkaa! Sen jonkun kimppuun on käytävä! Kaikki joukolla maanisina kimppuun! Tuo kammottava uhkaaja on tuhottava tai ajettava pakoon! Uhatkaa sitä enemmän kuin se uhkaa meitä! Vaikka tosiasiassahan mitään uhkaa ei ole, mutta sitähän psykoottinen ihminen ei voi tietää.

Mitä enemmän pelottaa sitä enemmän täytyy kuvitella uhkaajia joita vastaan täytyy käydä suuria sankarillisia tarinoita. Eeppistä elämää. Suuria sankareita. Aikamme ritareita jotka taistelevat lohikäärmeitä vastaan.

Noiden elämä on jatkuvaa kuviteltuja uhkia vastaan taistelemista. Vain koska niillä on pelko per'seessä, tai siis diagnosoimaton psykoosi.

Siis ilmeisesti ne on sittenkin psykoosissa ja joukkomaniassa. Kun paljon pelkää niin hakeutuu muiden pelokkaiden joukkoon ja sitten joukolla hyökätään. Kunhan joku ensin keksii että mitä vastaan pitää hyökätä.

Tuolla jäätelöllä on väärä nimi? Kimppuun!

Korjaus edelliseen: kirjoitin "suuria sankarillisia tarinoita", mutta tarkoitin tietysti "suuria sankarillisia taisteluita".

Mutta siis, onhan tuo tavallaan hassua että jotkut käyvät koko elämänsä ajan mielikuvitustaisteluita, mutta myös aivan kamalaa. He aiheuttavat muille hirveästi kärsimystä, traumoja, ahdistusta ja vahinkoa. Ja onhan heidänkin elämänsä kärsimystä koska he elävät hirvittävässä alitajuisessa pelossa.

Eivät he ole kasvaneet tynnyrissä. He ovat jääneet turvattomiksi. Jostain varhaisesta turvattomuuden kokemuksesta se pelko on saanut alkunsa ja nyt se on jo paisunut aivan käsittämättömän kokoiseksi, ottanut kokonaan vallan heidän aivoistaan.

Mitä hurjan pelottavaa nykynuorille oikein on tapahtunut joskus varhain lapsuudessaan? Mikä mörkö heidän alitajuntaansa on jäänyt asustamaan?

Vierailija kirjoitti:

Eniten mieltään mitä absurdeimmista syistä tuntuvat pahoittavan ne akateemiset alisuoriutujat joilla ei riitä paukut mihinkään oikeaan saavutukseen itse opiskeluissa.

Kun selkäytimessä tietää olevansa kyvytön yltämään koskaan mihinkään Shakespearen tasoiseen tuotantoon on paljon kätevämpää canceloida hänet suureen ääneen väkivallasta pauhaten kuin tunnustaa itselleen että joo, olen huonompi, mutta voisin opiskella silti ja yrittää niin hyväksi kuin minä pystyn.

Tämä.

Ilmiö on tuttu monille akateemista työtä tekeville. Pahimpia ovat piloille hemmotellut lapset, joilla on valtava, mutta äärimmäisen hauras ego. Suhde perusrealiteettien tasolla hahmottuvaan yhteiseen todellisuuteen näyttää useinkin olevan erittäin ongelmallinen. Ikään kuin maailmassa ei tulisi sallia mitään omasta mielensisällöstä poikkeavaa.

Yliopistoihin hakeudutaan, koska niin on suvussa tapana, eikä töihin ole mikään kiire. Kun sisäänpääsyvaatimuksia lasketaan vuosi vuodelta, korkeakouluihin on yhä helpompi päästä opintojen suorittamiseen riittämättömällä lahjakkuustasolla. Valittajatyypin asenne on kuitenkin alusta asti se, että ylempi tutkinto pitäisi ojentaa suoraan käteen silkan synnynnäisen erinomaisuuden perusteella. Pääasiallinen energia menee jatkuvaan uusien herkkänahkaisuussäädösten kehittelyyn ja rummuttamiseen. 

Samanaikaisesti  ollaan täysin kyvyttömiä suoriutumaan edes perusopintotasoisista tehtävistä. Yksinkertaisimmistakaan tehtävänannoista ei millään tule valmista. Ryhmätyyppisissä tehtävissä ei vaivauduta edes ilmoittamaan, ettei taaskaan huvita tulla paikalle. Yhtäaikainen ylemmyyden- ja alemmuudentunto suorastaan ryöppyävät silmille kanssakäymisessä näiden ihmisten kanssa.

Tuore ylioppilas pääsee varmasti melkoiselle powertripille huomatessaan, että vuosikymmeniä alalla olleet ammattilaiset voi panna vaikeuksiin sormella osoittamalla. Ja monissa tapauksissa päättävät tahot ottavat tällaisen toiminnan vakavasti. Valittajan anonymiteetti turvataan ja valituksen kohdetta lähdetään hutkimaan syytösten validitettia pohtimatta tai piittamatta alkeellisimmastakaan oikeustajusta.

Ymmärtäisin toki valittamisen ja rankaisevat toimenpiteet, jos kyseessä olisi esimerkiksi johdonmukainen huono käytös opiskelijoita kohtaan. Itselleni tutuissa työyhteyksissä valitukset, joiden pohjalta on lähdetty hyvin drastiseenkin toimintaan, ovat kuitenkin olleet tasoa "koin, että asiasta X puhuessaan henkilö Z kurtisti kulmaansa halveksivasti." 

Viattomien ihmisten työuria on pyritty ja  onnistuttu pilaamaan tämänkaltaisilla typeryyksillä.

PS: Huomautan, etten puhu tässä itseeni kohdistuneista valituksista, sillä sellaisilta olen toistaiseksi välttynyt. 

Nuo nuoret ei tiedä mitä eroa on sillä että itsestä tuntuu pahalta tai että joku on tehnyt pahaa. Nuo ei tiedä että tunteet ja teot ovat eri asia. Aivan sairaita nuoria.

Kaikki nykyaikainen tunteiden sanoittaminen ja tunteista puhuminen on aivan turhaa potaskaa, kun noin perustavanlaatuista asiaa tunteisiin liittyen ei ymmärretä.

"Minusta tuntuu pahalta joten jotain pahaa on tapahtunut. Minun tunteeni ovat siis mittari tosiasioille. Se on oikein mikä minusta tuntuu oikealta, se on hyvin mikä minusta tuntuu hyvältä, se on totta mikä minusta tuntuu todelta, kunhan koko maailma palvelee minun tunteitani niin maailma on juuri sellainen kuin sen kuuluu olla".

Hysteerisiä ihmisiä, jotka ovat oppineet kääntämään hysteriansa laskelmoiduksi väkivallaksi.