Kolumni: Kasvatimme nuoret tynnyrissä ja nyt he luhistuvat vääristä sanoista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua mutta kommentoin silti;

Olen keski-ikäinen täti. Minua on lapsuudessa hakattu ja kaltoinkohdeltu, työelämässä ahdisteltu ja häiritty, kollega on työssä pahoinpidellyt, on kiusattu koulussa ja työpaikalla. Ja KAIKEN TÄMÄN NIELIN mukisematta enkä mistään uskaltanut nostaa äläkkää. En edes työpaikan pahoinpitelystä. Koska jo lapsesta opetettiin että mun arvo on ”ei mitään”, en ole minkään arvoinen, minua saa potkua, hakata, loukata, kohdella kuin paskaa (tätä seitsenkymppiset boomerivanhempani edelleen tekee, eli solvaa, loukkaa, kiristää, uhkailee).

Sanoisin vain että LUOJAN KIITOS nuori sukupolvi ei enää alistu tähän ja haukkaa paskaa.

Ymmärrän että nuoremmilla menee vähän yli ja ehkä liian herkästi loukkaantuvat, mutta mielestäni ollaan oikeilla jäljillä siinä että he kokevat - ja saavat kokea olevansa - ARVOKKAITA. Asia joka monelta 70-luvun klroinkohdellulta lapselta puuttuu. Kokonaan.

Ahdistuin tästä kirjoituksesta, jossa käytettiin sanoja kaltoinkohtelu, pahoinpitely, paska, potku.

Toivoisin ylläpidolta safespace tilaa jossa en joutui näkemään väkivaltaa uhkuvia sanoja ja kirjoituksia.

Samaan tapaan kuin yliopistoissa, joiden tavoitteena on suojella meitä ettemme joudu sanallisen väkivallan kohteeksi.

Haluaisin elää maailmassa ilman vihapuhetta ja vihaisia sanoja.

:D

Vierailija kirjoitti:

Kuten Ukkola sanoo, niin kyllä on mennyt ihan överiksi. Esimerkkinä mainitsee, että jäätelöpuikon nimi täytyi muuttaa.

Mulla on tallella seurakunnan keroajoiltani (jossa olin ennen kouluikää) kuva, jossa me yli 40 lasta oltiin pukeuduttu intkaanivaatteisiin. Ei tulisi enää kuuloonkaan.

Oletteko jo kirjoittaneet 454-sivuisen anteeksipyynnön tuosta törkeästä kunnianloukkauksesta?

Vierailija kirjoitti:

Kun opettaja näytti opiskelijoille vanhaa elokuvaa, he ahdistuivat. Heistä tuli vihamielisen oloisia ja he kysyivät, miksi heitä ei ollut varoitettu ahdistavista kokemuksista etukäteen. Miksi kouluissa näytettiin teoksia, joissa oli naisiin kohdistuvaa väkivaltaa?

Kukaan ei maininnut miehiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaikka yhdessä kohtauksessa hakattiin mies tohjoksi.

Suomen Kuvalehden juttu kuvaa, kuinka oppilaat toimittavat korkeakoulujen henkilökunnalle adresseja ja “inklusiivisuusagendoja” allekirjoitettaviksi. Niissä vaaditaan pakollista sensitiivisyyskoulutusta ja liittolaiskoulutusta opettajille, puhutaan representaatiosta, vaaditaan ottamaan kursseja suunniteltaessa huomioon kolonialismi ja dekolonialismi, sukupuolisensitiivisyys, turvallinen tila, intersektionaalinen feminismi ja tiedostamaan eurosentrismi, vaaditaan julkisia anteeksipyyntöjä. Muun muassa.

Oppilaitoksen lehtori kertoo jutussa, kuinka opiskelijat tuovat ilmi, että on väkivaltainen kokemus laittaa heidät yksin kotiin lukemaan teoksia, jotka edustavat raiskauskulttuuria. Se on kuulemma opetuksen rakenteellista väkivaltaa opiskelijaa kohtaan.

Oppilaiden vaatimukset kuulostavat tavallisen ihmisen korviin täysin käsittämättömiltä. Alle sata vuotta sitten näiden nuorten esi-isät kuolivat yksinään maakuoppiin silpoutuessaan pommikeskityksissä, nyt nämä hemmotellut pullamössökakarat kehtaavat väittää, että Shakespearen lukeminen on väkivaltaa.

Mutta he vain kopioivat Yhdysvaltoja ja siellä jo muutama vuosi sitten levinnyttä intersektionaalista ajattelua.

Miten tähän on tultu?

Kiitos, että kopioit jutun tähän, mutta laitathan ensi kerralla lainausmerkit, jotta lukijat tietävät sen olevan lainaus :)

Vierailija kirjoitti:

Jos pääsisi lapsena 3vuorotyöhön niin kyllä kehittyis paineensietokykyä.

Ei vaan joutuisi terapiaan, koska joutuu opettelemaan kolmet eri työvuorolistat.

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyen asia joka on aika lailla vaiettu ja tabu: nuo parikymppiset on SURKEINTA sakkia työmarkkinoilla vuosikymmeniin. Olen ison yrityksen johtoa, en tarkemmin kerro ettei kukaan tunnista, mutta sanon vaan sen että moni yritys ja moni kollega puhuu tätä samaa, että noiden kanssa työelämä on täyttä helvettiä.

Joka sanaa pitää varo, jos yhtään napkammin sanoo niin ne hakee saikkua, syyttää pomo kiusaamisesta ja tekee samalla kantelun AVIiin.

Sitten niitä ei ”inspaa” eikä ”motivoi” ja koko ajan pitää pomon jaksaa tehdä työn muokkausta ja sopeuttamista että saisi mieluisaa työtä.

Niille ei kelpaa keltainen työhuone, pitää olla sinisävyinen. Niille ei sovi että asiakkaat soittelee puhelimella, suostuvat vastaamaan vain sähköpostiin. Kaikesta juntturoidaan, änkyröidään, vastustetaan. Ja taas haetaan saikkua ja juostaan työterveydessä kun edimies kiusaa. Ei saatana.

Palkkaan vain yli 35v ikäisiä. Siis vain ja ainostaan. Tämä sama linja on koko organisaatiossa. Kukaan ei halua kuormittavia ”high maintenance” työntekijöitä eli noita herkkiä trooppisia lootuksenkukkia.

Jos olisin 20-25 v nuori niin olisin hemmetin huolissani siltä millaisen maineen lootuksenkukat on koko sukupolvelle saaneet aikaan. Ymmärrättekö nyt miksi ette työllisty? Ja ihan turha kuittailla että ”ok Karen”, tämä ei ole vain minun mielipiteeni vaan koko suomen yksityissektorin yritysjohdon.

Samaa mieltä, mutta lapsi on näyteikkuna siitä, miten kotona asiat opetetaan/hoidetaan. Eli syytä mieluummin vanhempia ja heidän kasvatustapaansa, jos jotain pitää syyttää.

Millon Uccis saa fudut Iltsikast? Aikas basedii settii heittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mennyt niin pitkälle, että esimerkiksi Michiganin yliopisto uhkaili terapiassa käyneitä opiskelijoita rangaistuksilla, jos he puhuvat itsemurha-ajatuksistaan kavereilleen.

Tähänhän Suomikin on menossa. Nykyään koetaan, että toisen ongelmia, ei pieniä, eikä isoja, tarvitse kuunnella, vaan ne kuuluvat terapeutille. Ihmiset etäännyttävät itsensä läheisistä ihmissuhteista, joihin kuuluu myös elämän nurja puoli ja keskittyvät positiiviseen antiin. Amerikassahan on ollut jo pitkään muoti, että näytellään ok:ta, vaikka asiat olisivat kuinka huonosti, koska kukaan ei halua olla tekemisissä sen kanssa jolla on vaikeuksia. Se on ihmisten tietoinen valinta.

Tällä lähestytään Aasian yhteisömallia, jossa yksilön ongelmat eivät saa haitata yhteisön hyvinvointia (aivan kuin esim. väkivaltaa kohdanneet eivät kuuluisi yhteisöön). Huono suuntaus on joka tapauksessa tällainen ja Suomeen ei tätä mätää pitäisi päästää.

Tässä on "herkkyys" verhottu suojelemaan vahvoja ja yhteisöä, eikä heikkoja ja vääryyttä kohdanneita. Panokset pitää kuitenkin laittaa siihen, että vääryyttä kohdanneet yksilöt voivat paremmin ja pääsevät mukaan yhteisöön. Itsemurhainen tarvitsee ystäviä ja yhteisöä terapian lisäksi ja jatkossa terapian sijaan. Ei vaikeuksia voi ulkoistaa terapiaan ja yksilöitä eristää.

Tähän ollaan menossa pitkälti sen takia, että ihmisillä ei ole enää mitään tolkkua sen suhteen, miten paljon omista murheista voi muille valittaa. Ihmisiltä on täysin hävinnyt suhteellisuudentaju.

Itse olin ennen aina se myötätuntoinen kuuntelija. Nykyään en enää kuuntele ketään, kun olen kolme eri kertaa melkein palanut loppuun kun "ystävä" ottaa minut terapeutikseen ja katsoo voivansa soitella monta kertaa päivässä ruikuttaakseen jokaista pikku vastoinkäymistä, alkaen suurin piirtein siitä että koiralta täytyy poistaa hammaskiveä.

Sama juttu tulee käymään tämän ketjun aiheen kanssa: mitä enemmän sensitiivisyyttä vaaditaan, vaaditaan ja vaaditaan, sitä vähemmän ihmiset jaksaa sitä antaa. Ihmisiä ei voi imeä kuiviin alituisilla vaatimuksilla, ja tuleehan siinä vähän sellainen Pekka ja susi -efektikin; jos koko ajan huudetaan vaikkapa r-asismia kaikenlaisten kuvitteellisten pikkujuttujen takia, kukaan ei kohta välitä George Floydeistakaan.

Näin se pitkälti menee. Ennen kuuntelin läheisten ongelmia ja niihin etsittiin yhdessä ratkaisuja. Nyt se on enää harvoin mahdollista kun joka toinen ulisee aivan joutavista "ongelmistaan". Kai nämä keskustelupalstatkin ovat tehneet tehtävänsä ja kuvitellaan, että voi urputtaa milloin vaan mistä vaan näiden ulkopuolellakin. Ennen sulkeutuneina pidetyt suomalaiset poraavat ongelmiaan nykyään parin minuutin small talkin jälkeen. Tästä useampi ulkomaalainen tuttu avautunut ihmeissään. Tilannetaju, sekä suhteellisuudentaju täysin kateissa monilta.

Positiivistahan tuo on, että suomalaiset ovat nyt sosiaalisempia :) 

Toki käytöstavat on hyvä omata, ettei kaupan kassalle rupea elämäntarinaansa kertomaan.

Tämä on tämmöistä itsensä tehostamista ja porukan pitää varoiksi mennä sen kahjoimman mukaan, jotta eivät leimaudu junteiksi ja persuiksi. Ne on sekaisin. Ei noiden juttuja saisi ottaa tosissaan. Pitäisi suhtautua kuin lasten kiukutteluun. Aikuisten pitäisi pysyä lujina ja vetää raja käytökselle. Lapsuus on venynyt, koska kasvatuksesta on puuttunut rajat.

Vierailija kirjoitti:

Tästä heti tuli mieleen transaktivistit ja kohu J.K. Rowlingin "transfobisista" twiiteistä..

Näistä siis kyse:

https://variety.com/2020/film/news/jk-rowling-transphobic-tweets-contro…

Tätä se on, kun huumoria ei enää ymmärretä.

Ei tuossakaan pitäisi olla mitään loukkaantumiset aihetta.

Yksi syy tämänkin ilmiön kehitykselle on internet ja siellä yleistyneet ja toisilta opitut käytännöt.

Esim. otetaan joku teksti ja sieltä hakemalla haetaan suurennuslasin kanssa joku lauseenpuolikas tai yksityiskohta. Tätä yksityiskohtaa käytetään keppihevosena paisuttamalla se yli kaikkien äyräiden maalaillen siitä kommentoijan koko elämänhalun musertavana asiana josta tietty pitää saada hyvitystä tai alkuperäisen tekstin/teoksen/asian luojalle rangaistus.

Esimerkkinä vaikka niinkin pieni asia kuin star wars fanit ja elokuvat. Jokainen elokuva käydään läpi likimain mikroskoopilla hakien siitä eri asioita jotka on katsojan mielestä vialla ja keräämällä nämä yhteen ja isolla joukolla julistamalla koko elokuva katastrofiksi, jokainen sen tekemiseen osallistunut tulisi potkia pois koko alalta ja tuhota ura loppuiäkseen kaikkialla. Tätä totuutta nämä toksisuuttaan rakastavat fanit julistaa isoon ääneen aina ja kaikkialla kun star warsista tulee puhe ja media (tai blogit) ottaa suuren mökän tietty todesta mikä vaan lisää todennäköisyyttä sille että sama tapahtuu seuraavallakin kerralla jonkun muun asian kanssa.

Samaa mekanismia käytetään monessakin muussa paikassa ja monen muunkin aktivismin tukijalkana, myös politiikassa kuten trumpit, persut ja viheranarkovasemmistolaiset on osoittaneet. 

Koko ilmiössä on kyse yliopiston ajatuksen rappiosta. Ei se tule opiskelijoista vaan juuret ovat jo 60-luvulla. Pohjimmiltaan kyse on koko valistusaatteen vastustamisesta. Nykyään yhä vahvemmin näkyvä totalitaristinen tendenssi kertoo taantumisesta. Totalitarismi on rappion ja kulttuurin taantumisen ilmiö. Yksi sen oire on infantiili nollatoleranssin vaatiminen milloin missäkin. Jos yliopistoinstituutio tuottaa tällaisia hedelmiä on ruvettava miettimään sen asemaa.

Ongelma on se että nämä untuvikot kuvittelevat olevansa joku johtava ikäluokka, sen takia on tätä huomionhakua ja kiukuttelua ja yritystä muuttaa kaikkea heidän tarpeisiinsa sopivaksi(jopa historia ja sanat). Miksei aikuiset puutu tähän mitenkään, anna läpsyjä sormille ja lopeta tätä teatteria tykkänään. Nykypäivän parikymppisetkin ovat vielä aivan teinejä koska elämme taantumuksen aikakautta. Jos aikuiset, vanhemmat pistäisivät jonkinlaiset rajat tähän haahuiluun ja lopettaisi tämän huomionhaku-teatterin niin kuin uhmaikäisellä, tämä mediasta opittu käytösmalli kuolisi pois. 

Toinen vaihtoehto on pistää ne kaikki inttiin vuodeksi, se kyllä opettaa haha. 

Onko myös vähemmistöläisille opetettu, että heidät on kasvatettu tynnyrissä? Edelleen USA:ssa ja Suomessa pistetään kännykkäkamera päälle ja hakataan tai jopa tapetaan ihmisiä ja vedotaan siihen, että uhri sanoi 'rasistisen' sanan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klikkauksiako taas haetaan? En aio klikata.

Arvostan! En minäkään.

Juuri tätä sillä aloituksella tarkoitetaan .. 5 ensimmäisestä viestistä 3 milleniaalia oli vetänyt jo meloonin nenänvarteensa.

Sincc

Halla-ahon sanoin: Eikös se vähän niinkuin todista pointin ..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyen asia joka on aika lailla vaiettu ja tabu: nuo parikymppiset on SURKEINTA sakkia työmarkkinoilla vuosikymmeniin. Olen ison yrityksen johtoa, en tarkemmin kerro ettei kukaan tunnista, mutta sanon vaan sen että moni yritys ja moni kollega puhuu tätä samaa, että noiden kanssa työelämä on täyttä helvettiä.

Joka sanaa pitää varo, jos yhtään napkammin sanoo niin ne hakee saikkua, syyttää pomo kiusaamisesta ja tekee samalla kantelun AVIiin.

Sitten niitä ei ”inspaa” eikä ”motivoi” ja koko ajan pitää pomon jaksaa tehdä työn muokkausta ja sopeuttamista että saisi mieluisaa työtä.

Niille ei kelpaa keltainen työhuone, pitää olla sinisävyinen. Niille ei sovi että asiakkaat soittelee puhelimella, suostuvat vastaamaan vain sähköpostiin. Kaikesta juntturoidaan, änkyröidään, vastustetaan. Ja taas haetaan saikkua ja juostaan työterveydessä kun edimies kiusaa. Ei saatana.

Palkkaan vain yli 35v ikäisiä. Siis vain ja ainostaan. Tämä sama linja on koko organisaatiossa. Kukaan ei halua kuormittavia ”high maintenance” työntekijöitä eli noita herkkiä trooppisia lootuksenkukkia.

Jos olisin 20-25 v nuori niin olisin hemmetin huolissani siltä millaisen maineen lootuksenkukat on koko sukupolvelle saaneet aikaan. Ymmärrättekö nyt miksi ette työllisty? Ja ihan turha kuittailla että ”ok Karen”, tämä ei ole vain minun mielipiteeni vaan koko suomen yksityissektorin yritysjohdon.

Aivan höpöä! Nykyajan nuorilta vaaditaan paljon enemmän kuin meiltä keski-ikäisiltä aikoinaan. Kauhea pudotuskilpailu koko ajan käynnissä ja pienestäkin virheestä tai heikkouden osoituksesta ”rangaistaan”. Onneksi en enää ole nuori, en nimittäin jaksaisi tätä hulluutta. Eri asia on sitten nämä nuoret, jotka saavat sukulaisten ja hyvä veli -verkostojen kautta hyvin palkatut työpaikat vähällä osaamisella ja motivaatiolla.

Ei minusta vaadita sen enempää. Ja mistä ihmeen ”rangaistuksista” oikein puhut? Ihan samoja töitä samoilla vaatimuksilla olen itsekin parikymppisenä tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 90-luvulla ja sen jälkeen syntyneet sukupolvemme käyvät terapiassa, koska he kokevat syvää ahdistusta asioista, joita vanhempansa olisivat pitäneet onnena ja autuutena. He muistelevat, miten Monopolia pelatessa isoveli sai kahdesti ostettua Erottajan eikä äiti puuttunut siihen mitenkään, vaikka se oli selvää kiusaamista. He eivä halua kertoa lapsensa sukupuolta, koska ei ole tärkeää, onko lapsi tyttö vai poika, mutta saavat keskivahvoja raivareita, jos joku erehtyy tuomaan lahjaksi punaisen tonttupuvun: heidän lastaan ei aseteta tiettyyn muottiin sukupuolensa takia. He näkevät kaikessa vääryyttä ja todella vastaavat siihen väkivallalla. Koska he puolustavat itseään asioilta, joita on vain heidän omassa mielessään.

Höpö höpö. Varsinkin suuret ikäluokat ovat täynnä ihmisiä jotka nyt vasta uskaltavat itkeä ääneen kaikkea sitä ilkeää mitä he ovat saaneet lapsena ja nuorena ympäristöstään kuulla. Hankala enää nykyään edes ymmärtää sitä suorasukaisuutta ja ilkeyttä jolla lapsia saatettiin ennen vanhaan loukata. Mutta silloin se oli pakko vain kestää hammasta purren. Mutta se satutti silti syvältä ja lyttäsi monen ihmisen itsetunnon maanrakoon vuosikymmeniksi.

Minä en osaa nähdä kuin vain positiivisena sen että nykyään tajutaan että muiden loukkaamisessa ei ole mitään hyvää.  

Nimenomaan näin. Oma isäni olisi aivan varmasti täysin samaa mieltä Ukkolan kanssa ja olisi tässäkin keskustelussa mouhoamassa kaikkien muiden mouhoajien kanssa siitä kuinka nykyään kaikesta loukkaannutaan ja homot sitä ja naiset tätä ja kukaan ei ole koskaan sortanut mustia, mutta ne sortaa meitä jne.

Ja sitten se totuus on, että edelleen, 80-vuotiaana miehenä hän muistaa oikein hyvin, miten oma vaarinsa aina nimitteli häntä sanotaan nyt vaikka Pulla-Pekaksi, koska hän oli pyöreä lapsi ( ai niin, niitähän ei ennen ollutkaan, paitsi että oli). Ja oman sukupolvensa tavoin hän ei todellakaan osannut kyseenalaistaa tuollaista käytöstä, vaan toimi samoin omia lapsiaan kohtaan, yritti vielä lapsenlapsiaankin, kunnes minä laitoin sille stopin.

Minäkö siis nyt olen se mielenipahoittaja, kun enää ei vanhemman sukupolven idioottimaiset, erittäin vahingolliset tavat käy?

Paitsi että mitä useimmin keskusteluissa kaikkein pahiten mielensä pahoittaa ne, jotka ensin mouhoavat jotain ääliömäistä, ja kun heille sanoo, ihan asiallisestikin että hei, toi oli tökeröä ja typerää, niin he aloittavat sen mielensäpahoittajaksi nimittelyn, vaikka kilometrin päähän näkyy, että eniten keskustelussa mielensä on pahoittanut tämä tökerö mölisijä, joka ei enää voikaan  vaan hölistä mitä sattuu.

Tähän ihan samaan kastiin menee mm. Kauko Röyhkän Helsinginsanomien isossa jutussa uikuttama " Miehet ei saa sanoa enää mitään". Siis maamme suurimmassa päivälehdessä isoin kirjaimin. Kyllä hän saa sanoa, kuten ihan kaikki miehet. Mutta sehän siinä monia heitäkin itkettää, että enää ei tule vastaan varauksetonta ihailua, vaan niistä omista sanomisista ja niiden seurauksista pitäisi myös kantaa vastuu.

Lopuksi: kyllä minäkin myönnän, että joissain asioissa nämä hommat menee liian pitkälle. Olen kohdannut ihmisiä, jotka vaativat toisten poistamista keskusteluryhmistä, koska heille tulee paha mieli erimielisistä, kuitenkin täysin asiallisista mielipiteistä. Sellainen ei tietenkään käy. Enkä itse esim. aio osallistua BLM- asioihin sen enempää kuin ennenkin: kohtelemalla omassa elämässäni kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti ja puuttumalla vääryyksiin siellä missä niitä näen. Mutta näin teen kaikkien kohdalla.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Onko myös vähemmistöläisille opetettu, että heidät on kasvatettu tynnyrissä? Edelleen USA:ssa ja Suomessa pistetään kännykkäkamera päälle ja hakataan tai jopa tapetaan ihmisiä ja vedotaan siihen, että uhri sanoi 'rasistisen' sanan. 

NÄytäs nyt näitä tapauksia suomesta. Takaan että löydän jokaista kohden 10 tapausta, joissa ihminen on hakattu sen takia että on homo, trans, väärän värinen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyen asia joka on aika lailla vaiettu ja tabu: nuo parikymppiset on SURKEINTA sakkia työmarkkinoilla vuosikymmeniin. Olen ison yrityksen johtoa, en tarkemmin kerro ettei kukaan tunnista, mutta sanon vaan sen että moni yritys ja moni kollega puhuu tätä samaa, että noiden kanssa työelämä on täyttä helvettiä.

Joka sanaa pitää varo, jos yhtään napkammin sanoo niin ne hakee saikkua, syyttää pomo kiusaamisesta ja tekee samalla kantelun AVIiin.

Sitten niitä ei ”inspaa” eikä ”motivoi” ja koko ajan pitää pomon jaksaa tehdä työn muokkausta ja sopeuttamista että saisi mieluisaa työtä.

Niille ei kelpaa keltainen työhuone, pitää olla sinisävyinen. Niille ei sovi että asiakkaat soittelee puhelimella, suostuvat vastaamaan vain sähköpostiin. Kaikesta juntturoidaan, änkyröidään, vastustetaan. Ja taas haetaan saikkua ja juostaan työterveydessä kun edimies kiusaa. Ei saatana.

Palkkaan vain yli 35v ikäisiä. Siis vain ja ainostaan. Tämä sama linja on koko organisaatiossa. Kukaan ei halua kuormittavia ”high maintenance” työntekijöitä eli noita herkkiä trooppisia lootuksenkukkia.

Jos olisin 20-25 v nuori niin olisin hemmetin huolissani siltä millaisen maineen lootuksenkukat on koko sukupolvelle saaneet aikaan. Ymmärrättekö nyt miksi ette työllisty? Ja ihan turha kuittailla että ”ok Karen”, tämä ei ole vain minun mielipiteeni vaan koko suomen yksityissektorin yritysjohdon.

Samaa mieltä, mutta lapsi on näyteikkuna siitä, miten kotona asiat opetetaan/hoidetaan. Eli syytä mieluummin vanhempia ja heidän kasvatustapaansa, jos jotain pitää syyttää.

Totta kai kotikasvatus vaikuttaa ihmiseen, mutta eihän työnantaja edes tunne työntekijöiden vanhempia. Kyllä täysi-ikäisen olisi vähitellen syytä alkaa kantaa vastuuta omasta käytöksestään, ei vanhempia loputtomiin voi syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihervasemmiston (uuskommunistien) ideologiaan kuuluu nostaa pieniä marginaaliryhmiä esiin ja saada heidän kauttaan valtaa.

Entisen "sorretun" työväen tilalle ovat tulleet muunsukupuoliset, seksuaalisesti poikkeavat, jossakin määrin naiset (vain kotimaiset ns.tiedostavat piirit) ja ennenkaikkea mustat.

Nostamalla jatkuvasti näitä ryhmiä esiin ja väittämällä että näitä sorretaan, saadaan aikaiseksi vastakkainasettelua ja kun joku kritisoi tätä infernaalista feminismiä, voke ja canselkulttuuria, voidaan krittiikki esim. hallituksen toimia kohtaan kääntää vihapuheeksi tai naisvihaksi.

Samanlaista toimintaa kuin -70 luvun hulluina vuosina joiden avulla taistolaisuus ja maolaisuus nostettiin kaikkien muiden aatteiden yläpuolelle opiskelijapiireissä ja toisinajattelua ei suvaittu ja kritiikkiä aatteita kohtaan sanottiin Neuvostovastaisuudeksi vrt. homofobia/naisviha.

Päämäärät liikkeillä ovat aivan samat, eli länsimaisen yhteiskuntarakenteiden tuhoaminen ja uuskommunistien valtaannousu.

Samalla tavalla kuin suomettumisen aikaan, myös nykyään media toistelee kiltisti pienten vähemmistöjen "oikeutta" korottaa omat näkemyksensä valtavirran yläpuolelle ja saada aiheettomia etuja pelkästään kuulumalla johonkin "sorrettuun" vähemmistöön, seksuaalisesti poikeavaan, valtavirrasta poikkeavaan väriin tai kokemukseen naiseudesta/muunsukupuolisuudesta.

Musta tuntuu kulttuurin pahimpia seurauksia on todellisten ongelmien hautaaminen näennäisten ongelmien esiinnostamisen seurauksena ja pahimpana tilanne näkyy Usassa ja pikku-usassa suomessa, jossa näennäisen tasa-arvon seurauksena valtaa pitävät vähemmistöjen edustajat, hankaloittaen demokratian toimimista ja hajottaen kansakuntiamme erilaisiin kupliin loukkaantumaan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.

"Uuskommunistinen" lol. Eiköhän nämä pennut oli ihan kapitalismin ehdoilla pelaavia porvarinpentuja, eikä mitään muuta. Hyvät taloudelliset lähtökohdat mahdollistaa elämöinnin, myöhemmin odottava perintö sitten mahdollistaa turvalliseen keskiluokkaiseen elämäntyyliin siirtymisen kun enin into menee ohi. Kommunistivallankumoukselliset olivat hieman toisenlaista porukkaa.

Intersektionaalinen feminismi -ideologia pohjautuu Marxiin, eli kommunismiin.