Kolumni: Kasvatimme nuoret tynnyrissä ja nyt he luhistuvat vääristä sanoista

Ironista. Ukkola loukkaantuu muiden (oletetusta) loukkaantumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo on. Mielensä pahoittaminen on vallankäyttöä siinä missä sen kohdekin.

Vallankäyttöä on myös se, että vähätellään mm. kiusaamista puhumalla mielensä pahoittamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyen asia joka on aika lailla vaiettu ja tabu: nuo parikymppiset on SURKEINTA sakkia työmarkkinoilla vuosikymmeniin. Olen ison yrityksen johtoa, en tarkemmin kerro ettei kukaan tunnista, mutta sanon vaan sen että moni yritys ja moni kollega puhuu tätä samaa, että noiden kanssa työelämä on täyttä helvettiä.

Joka sanaa pitää varo, jos yhtään napkammin sanoo niin ne hakee saikkua, syyttää pomo kiusaamisesta ja tekee samalla kantelun AVIiin.

Sitten niitä ei ”inspaa” eikä ”motivoi” ja koko ajan pitää pomon jaksaa tehdä työn muokkausta ja sopeuttamista että saisi mieluisaa työtä.

Niille ei kelpaa keltainen työhuone, pitää olla sinisävyinen. Niille ei sovi että asiakkaat soittelee puhelimella, suostuvat vastaamaan vain sähköpostiin. Kaikesta juntturoidaan, änkyröidään, vastustetaan. Ja taas haetaan saikkua ja juostaan työterveydessä kun edimies kiusaa. Ei saatana.

Palkkaan vain yli 35v ikäisiä. Siis vain ja ainostaan. Tämä sama linja on koko organisaatiossa. Kukaan ei halua kuormittavia ”high maintenance” työntekijöitä eli noita herkkiä trooppisia lootuksenkukkia.

Jos olisin 20-25 v nuori niin olisin hemmetin huolissani siltä millaisen maineen lootuksenkukat on koko sukupolvelle saaneet aikaan. Ymmärrättekö nyt miksi ette työllisty? Ja ihan turha kuittailla että ”ok Karen”, tämä ei ole vain minun mielipiteeni vaan koko suomen yksityissektorin yritysjohdon.

Olipas masentavaa luettavaa. Joko jollekin alalle suuntautuu erityisen paljon prinsessakohtelua vaativia nuoria työntekijöitä tai siellä on joku vanhan koulukunnan pomo vihaisena, kun ei voi enää mielivaltaisesti kyykyttää ja haukkua alaisiaan ja hoitaa johtajan tehtäviään huutamalla ja raivoamalla. Itse voin täysin puhtaalla omalla tunnolla sanoa olevani ahkera ja mukautuvainen nuori työntekijä ja että sellaisia ovat kyllä kaikki nuoret ystäväni ja tuttunikin. En ole ikinä tavannut kirjoittajan kuvaileman kaltaista nuorta työntekijää.

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyen asia joka on aika lailla vaiettu ja tabu: nuo parikymppiset on SURKEINTA sakkia työmarkkinoilla vuosikymmeniin. Olen ison yrityksen johtoa, en tarkemmin kerro ettei kukaan tunnista, mutta sanon vaan sen että moni yritys ja moni kollega puhuu tätä samaa, että noiden kanssa työelämä on täyttä helvettiä.

Joka sanaa pitää varo, jos yhtään napkammin sanoo niin ne hakee saikkua, syyttää pomo kiusaamisesta ja tekee samalla kantelun AVIiin.

Sitten niitä ei ”inspaa” eikä ”motivoi” ja koko ajan pitää pomon jaksaa tehdä työn muokkausta ja sopeuttamista että saisi mieluisaa työtä.

Niille ei kelpaa keltainen työhuone, pitää olla sinisävyinen. Niille ei sovi että asiakkaat soittelee puhelimella, suostuvat vastaamaan vain sähköpostiin. Kaikesta juntturoidaan, änkyröidään, vastustetaan. Ja taas haetaan saikkua ja juostaan työterveydessä kun edimies kiusaa. Ei saatana.

Palkkaan vain yli 35v ikäisiä. Siis vain ja ainostaan. Tämä sama linja on koko organisaatiossa. Kukaan ei halua kuormittavia ”high maintenance” työntekijöitä eli noita herkkiä trooppisia lootuksenkukkia.

Jos olisin 20-25 v nuori niin olisin hemmetin huolissani siltä millaisen maineen lootuksenkukat on koko sukupolvelle saaneet aikaan. Ymmärrättekö nyt miksi ette työllisty? Ja ihan turha kuittailla että ”ok Karen”, tämä ei ole vain minun mielipiteeni vaan koko suomen yksityissektorin yritysjohdon.

Saman olen havainnut! Olen linjaesimiehenä tuotannossa ja pari tälläistä on ollut jotka ovat olleet ihan tyrmistineitä kun olen käyttänyt työnjohto oikeutta. Ja ihan pienissä asioissa. Ymmärrän että nuorilla on työelämä opittavana, mutta luulisi että kun esimies ja pääluottamusmies kertoo että joo esimies johtaa työtä ja osoittaa esim työpisteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmasti ollut kolumnistin tarkoitus, mutta sai ainakin minut kyseenalaistamaan omia vanhoja ajatusmallejani. Olin aiemmin tietämättäni samaa mieltä kirjoittajan kanssa, mutta nyt ajatustapa alkoi tuntua kovin laiskalta ja opitulta. Minusta kolumnisti on juuri se, joka toistelee kliseisiä totuuksia.

Jaa no minä.aloin ymmärtämään jopa trumpetisteja tämän likemisen jälkeen. Koska vihervasemmisto saa häröillä ja loukkaantua ja heitellä vähän polttopulloja kun joku on eri mieltä heidän kanssaan niin miksi vastapuolikin ei toimisi samalla tavalla?

Poliisi murhaa George Floydin = USA:n laillinen vaalitulos ei miellytä

Hmmm.... ei kovin yhteismitallisia syitä lähteä vaatimaan oikeutta.

Poliisi murhaa George Floydin = Vaarallinen, kamoissaan oleva narkkaririkollinen sattuu saamaan sydänkohtauksen juuri, kun poliisi pitää hänestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Missä piireissä tuollaista luhistujaväkeä on? Jossain yliopistojen humanistisissa tiedekunnissa? Itse en ole livenä törmännyt yhteenkään tuollaiseen.

Ei missään. En ole törmännyt missään tiedekunnassa yliopistollakaan tuollaiseen.

On kyllä jo sakeaa huttu jos kerran raamatun "Aamen" täytyisi korvata jossakin yhteydessä "Awoman" tekstillä kun tuskin kuitenkaan raamatun alkukieli Englanti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suuntaus on ollut nähtävillä jo ainakin 10 vuotta: yhtäkkiä ihmisten tunteista on tullut jotain, mikä pitäisi ottaa huomioon ihan kaikessa, politiikasta ja riistalajien määrittelystä alkaen. Itse ainakin kiinnitin tähän asiaan huomiota ensimmäistä kertaa kun tajusin ihmisten pitävän omaa pelkoaan validina argumenttina sen puolesta, että susikantaa pitäisi vähentää. (En siis ota kantaa susikannan kokoon, totean vaan että mitään virallisia päätöksiä ei voida tehdä sen takia että jostakusta tuntuu joltakin).

Uutisointi kautta linjan on muuttunut: ensimmäinen näkemäni uutinen USAn kongressin tapahtumista oli "Angela Merkel on raivoissaan" tms. Siis tärkeintä oli kertoa, Miltä Mamma Merkelistä Tuntui. Muutenkin on vaikea saada seulottua ne faktat esiin, kun valtion virallinen tiedotuskanava, eli Yle, keskittyy kertomaan miltä Nykissä (eli eri kaupungissa) asuvasta suomalaisesta Tuntuu Nyt.

Tämä kehitys alkoi siitä, että vapauduttiin niin ettei käytöstapojakaan enää oikein tarvittu. Ihmiset eivät ole oikein tainneet tajuta, että käytöstapojen, varsinkin teitittelyn, tarkoitus on pitää tervettä etäisyyttä ihmisten välillä. Tämä etäisyys tehokkaasti ehkäisee kaikenlaista tunteisiinkäymistä. Erityisesti työpaikoilla se on ollut aikanaan hyvä asia.

Käytöstavat unohdettiin, etäisyys menetettiin, sitten vähän sekaan feminismiä ja uhrieetosta ja soppa on valmis. Ainoa, millä on enää merkitystä on uhriutujan pikku fiilikset. Hiiteen faktat.

Itse olen autismin kirjolla oleva nainen. On ironista huomata, että aikuiset ihmiset käyttäytyvät nykyään kuin minä pahimmissa melttaripäissäni teininä. Erona on vain se, että minä häpeän pahimpia melttareitani vielä 20 vuotta myöhemmin, nuo pitävät käytöstään täysin oikeutettuna koska heitä on triggeröity.

Mielenkiintoista, että otit esiin käytöstavat ja esimerkiksi teitittelyn osana ilmiötä. Itseäni on jo pitkään häirinnyt julkisuuden henkilöihin viittaaminen etunimellä, joka on sekin somemaailmassa vahvistunut ilmiö. Tässäkin ketjussa puhutaan Sannasta, ikään kuin Ukkola olisi meidän kaikkien henkilökohtainen tuttava ja me kaikki toistemme. Kyvyttömyyteen erottaa omat tunteet faktoista ja kaikenlaiseen tunnehdintaan yleisestikin liittyy mielestäni juuri epämuodollisuus. Julkisissa tiloissakin käyttäydytään kuin röhnötettäisiin omalla kotisohvalla. Jos joku huomauttaa, että voisi vaikka jonottaa linjassa niin että muutkin pääsisivät liikkumaan, niin sehän on kauhea paikka. Huomautusta ei kyetä näkemään aiheellisena, vaan kyseessä on verinen loukkaus, joka on kostettava.

Sama näkyy pukeutumisessa. Kun katsoo vanhoja valokuvia, vielä jostain 60-luvulta, hyvin vähävaraisetkin yrittivät ihmisten ilmoilla olla siistejä. Muoti ylipäänsä oli muodollisempaa, niissä vaatteissa ei ollut edes mahdollista esitellä paljasta maharöllykkää tai rekkamiehen vakoa. Kaikki tämä auttoi sen kohteliaan etäisyyden pitämisessä, mikä on minun nähdäkseni välttämättömyys että ihmiset voivat elää näin isoina laumoina kuin nykyään.

Nykyään muodollisia käytöstapoja ei enää ole, ja ajatellaan että muita pitäisi huomioida empatialla koko ajan. Tämä on täysin epärealistista. Ensinnäkin vuorovaikutamme nykyään aivojemme mielestä aivan liian ison ihmismäärän kanssa joka päivä, aivomme kun ovat kehittyneet noin 20 hengen yhteisöissä. Toisekseen esim. työpaikalla kyllä uuvuttaa itsensä, jos joutuu koko ajan miettimään miltä muista tuntuu ja huomioimaan.

Vanhanaikainen käytöskoodi, jossa kaikki olivat herroja, neitejä ja rouvia vaikka olisi oltu 20 vuotta samassa työpaikassa olisi paljon parempi. Sitten jokainen saattoi valita, haluaako lähempää tuttavuutta jonkun kanssa.

Nykyään moni ihmettelee, miksi autisteja putkahtelee esiin kuin sieniä sateella. Temple Grandin on joskus sanonut sen johtuvan siitä, että meikäläiset pystyivät paremmin sulautumaan joukkoon vielä joskus 50- ja 60-luvuilla, kun oli selkeämmät käytöskoodit jotka myös lapsille systemaattisesti opetettiin. Itse olen syntynyt 70-luvulla, mutta allekirjoitan tuon täysin. Pärjään ihmisten kanssa aina ihan hyvin muodollisissa tilanteissa, epämuodolliset ovat ne, jotka tuottavat ongelmia.

Olen sitä mieltä, että jos palattaisiin muodolliseen käytökseen, pääsisimme saman tien eroon kaikesta triggeröitymisestä, loukkaamisesta, loukkaantumisesta ja huomattavasta osasta kiusaamistakin.

Pukeutuminen on osa tätä: siihen on syynsä, miksi tietyissä ammateissa on univormut. Ne auttavat kaikkia muistamaan, että töissä ei ole tavallaan "minäminäminä" vaan vaikkapa puolustusvoimien edustaja. Tällainen helpottaa vuorovaikutusta todella paljon, poistamalla kaiken tarpeettoman henkilökohtaisuuden. Nykyaikainen, hyvin rento ja epämuodollinen pukeutuminen taas oikein kutsuu muita olemaan liian henkilökohtaisia, ja sitten helposti sattuu loukkaantumisia jos on siihen taipuvainen.

-lainaamasi-

HYVÄ KIRJOITUS, olen itse syntynyt 1969. Nykymeno on todella omituista, mielensäpahoittajaa joka kulmalla. Nykyajan ihmiset ovat rasittavia. Ilmeisesti älypuhelin  ei tuo älyä vaan päinvastoin, tyhmyys ja junttius kukoistaa oikein urakalla. Ja mitä pukeutumiseen tulee, ihmiset eivät osaa pukeutua tilanteen mukaan vaan vedetään kaiken maailman retkuja niskaan, järkyttävää. Pukeudutaan liian pieniin vaatteisiin ja läskit sen kuin pursuavat, kehopositiivisuus kukoistaa. Onko kehopositiivisuus sitä että ihmiset eivät katso peiliin miltä mikäkin näyttää. Makkaralle ei sovi nakin vaatteet.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta liian pieniä vaatteita oli kyllä ennen vanhaankin, varsinkin kasvavilla lapsilla. Ei ihmisillä ollut aina koko ajan varaa ostaa oikeankokoisia vaatteita. Mutta se on muuttunut, että ennen pukeuduttiin erikseen juhlaan ja vielä joitakin vuosia sitten ravintolaankin syömään mentäessä. Nykyään nämä Herlevit marssii Michelin-paikkoihin sortsit jalassa ja lippis päässä.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jo sakeaa huttu jos kerran raamatun "Aamen" täytyisi korvata jossakin yhteydessä "Awoman" tekstillä kun tuskin kuitenkaan raamatun alkukieli Englanti?

aMen, aWoman, aThirdsex ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä suuntaus on ollut nähtävillä jo ainakin 10 vuotta: yhtäkkiä ihmisten tunteista on tullut jotain, mikä pitäisi ottaa huomioon ihan kaikessa, politiikasta ja riistalajien määrittelystä alkaen. Itse ainakin kiinnitin tähän asiaan huomiota ensimmäistä kertaa kun tajusin ihmisten pitävän omaa pelkoaan validina argumenttina sen puolesta, että susikantaa pitäisi vähentää. (En siis ota kantaa susikannan kokoon, totean vaan että mitään virallisia päätöksiä ei voida tehdä sen takia että jostakusta tuntuu joltakin).

Uutisointi kautta linjan on muuttunut: ensimmäinen näkemäni uutinen USAn kongressin tapahtumista oli "Angela Merkel on raivoissaan" tms. Siis tärkeintä oli kertoa, Miltä Mamma Merkelistä Tuntui. Muutenkin on vaikea saada seulottua ne faktat esiin, kun valtion virallinen tiedotuskanava, eli Yle, keskittyy kertomaan miltä Nykissä (eli eri kaupungissa) asuvasta suomalaisesta Tuntuu Nyt.

Tämä kehitys alkoi siitä, että vapauduttiin niin ettei käytöstapojakaan enää oikein tarvittu. Ihmiset eivät ole oikein tainneet tajuta, että käytöstapojen, varsinkin teitittelyn, tarkoitus on pitää tervettä etäisyyttä ihmisten välillä. Tämä etäisyys tehokkaasti ehkäisee kaikenlaista tunteisiinkäymistä. Erityisesti työpaikoilla se on ollut aikanaan hyvä asia.

Käytöstavat unohdettiin, etäisyys menetettiin, sitten vähän sekaan feminismiä ja uhrieetosta ja soppa on valmis. Ainoa, millä on enää merkitystä on uhriutujan pikku fiilikset. Hiiteen faktat.

Itse olen autismin kirjolla oleva nainen. On ironista huomata, että aikuiset ihmiset käyttäytyvät nykyään kuin minä pahimmissa melttaripäissäni teininä. Erona on vain se, että minä häpeän pahimpia melttareitani vielä 20 vuotta myöhemmin, nuo pitävät käytöstään täysin oikeutettuna koska heitä on triggeröity.

Mielenkiintoista, että otit esiin käytöstavat ja esimerkiksi teitittelyn osana ilmiötä. Itseäni on jo pitkään häirinnyt julkisuuden henkilöihin viittaaminen etunimellä, joka on sekin somemaailmassa vahvistunut ilmiö. Tässäkin ketjussa puhutaan Sannasta, ikään kuin Ukkola olisi meidän kaikkien henkilökohtainen tuttava ja me kaikki toistemme. Kyvyttömyyteen erottaa omat tunteet faktoista ja kaikenlaiseen tunnehdintaan yleisestikin liittyy mielestäni juuri epämuodollisuus. Julkisissa tiloissakin käyttäydytään kuin röhnötettäisiin omalla kotisohvalla. Jos joku huomauttaa, että voisi vaikka jonottaa linjassa niin että muutkin pääsisivät liikkumaan, niin sehän on kauhea paikka. Huomautusta ei kyetä näkemään aiheellisena, vaan kyseessä on verinen loukkaus, joka on kostettava.

Sama näkyy pukeutumisessa. Kun katsoo vanhoja valokuvia, vielä jostain 60-luvulta, hyvin vähävaraisetkin yrittivät ihmisten ilmoilla olla siistejä. Muoti ylipäänsä oli muodollisempaa, niissä vaatteissa ei ollut edes mahdollista esitellä paljasta maharöllykkää tai rekkamiehen vakoa. Kaikki tämä auttoi sen kohteliaan etäisyyden pitämisessä, mikä on minun nähdäkseni välttämättömyys että ihmiset voivat elää näin isoina laumoina kuin nykyään.

Nykyään muodollisia käytöstapoja ei enää ole, ja ajatellaan että muita pitäisi huomioida empatialla koko ajan. Tämä on täysin epärealistista. Ensinnäkin vuorovaikutamme nykyään aivojemme mielestä aivan liian ison ihmismäärän kanssa joka päivä, aivomme kun ovat kehittyneet noin 20 hengen yhteisöissä. Toisekseen esim. työpaikalla kyllä uuvuttaa itsensä, jos joutuu koko ajan miettimään miltä muista tuntuu ja huomioimaan.

Vanhanaikainen käytöskoodi, jossa kaikki olivat herroja, neitejä ja rouvia vaikka olisi oltu 20 vuotta samassa työpaikassa olisi paljon parempi. Sitten jokainen saattoi valita, haluaako lähempää tuttavuutta jonkun kanssa.

Nykyään moni ihmettelee, miksi autisteja putkahtelee esiin kuin sieniä sateella. Temple Grandin on joskus sanonut sen johtuvan siitä, että meikäläiset pystyivät paremmin sulautumaan joukkoon vielä joskus 50- ja 60-luvuilla, kun oli selkeämmät käytöskoodit jotka myös lapsille systemaattisesti opetettiin. Itse olen syntynyt 70-luvulla, mutta allekirjoitan tuon täysin. Pärjään ihmisten kanssa aina ihan hyvin muodollisissa tilanteissa, epämuodolliset ovat ne, jotka tuottavat ongelmia.

Olen sitä mieltä, että jos palattaisiin muodolliseen käytökseen, pääsisimme saman tien eroon kaikesta triggeröitymisestä, loukkaamisesta, loukkaantumisesta ja huomattavasta osasta kiusaamistakin.

Pukeutuminen on osa tätä: siihen on syynsä, miksi tietyissä ammateissa on univormut. Ne auttavat kaikkia muistamaan, että töissä ei ole tavallaan "minäminäminä" vaan vaikkapa puolustusvoimien edustaja. Tällainen helpottaa vuorovaikutusta todella paljon, poistamalla kaiken tarpeettoman henkilökohtaisuuden. Nykyaikainen, hyvin rento ja epämuodollinen pukeutuminen taas oikein kutsuu muita olemaan liian henkilökohtaisia, ja sitten helposti sattuu loukkaantumisia jos on siihen taipuvainen.

-lainaamasi-

HYVÄ KIRJOITUS, olen itse syntynyt 1969. Nykymeno on todella omituista, mielensäpahoittajaa joka kulmalla. Nykyajan ihmiset ovat rasittavia. Ilmeisesti älypuhelin  ei tuo älyä vaan päinvastoin, tyhmyys ja junttius kukoistaa oikein urakalla. Ja mitä pukeutumiseen tulee, ihmiset eivät osaa pukeutua tilanteen mukaan vaan vedetään kaiken maailman retkuja niskaan, järkyttävää. Pukeudutaan liian pieniin vaatteisiin ja läskit sen kuin pursuavat, kehopositiivisuus kukoistaa. Onko kehopositiivisuus sitä että ihmiset eivät katso peiliin miltä mikäkin näyttää. Makkaralle ei sovi nakin vaatteet.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta liian pieniä vaatteita oli kyllä ennen vanhaankin, varsinkin kasvavilla lapsilla. Ei ihmisillä ollut aina koko ajan varaa ostaa oikeankokoisia vaatteita. Mutta se on muuttunut, että ennen pukeuduttiin erikseen juhlaan ja vielä joitakin vuosia sitten ravintolaankin syömään mentäessä. Nykyään nämä Herlevit marssii Michelin-paikkoihin sortsit jalassa ja lippis päässä.

Linnan juhliin lenkkareissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättäen ovat pääosin naisia ja jokunen homppeli seassa. Näitä on ikävä kyllä jonkun verran keski-ikäisissä vanhoissa piioissa. Parasta jättää vaan oman onnensa nojaan. Turha näiden kanssa edes yrittää tulla toimeen. Pelkkää erityiskohtelua vaaditaan ja muita ei sitten tarvitsekaan huomioida.

"Vanhoissa piioissa"?

Hei, 1800-luku lähetti kirjeen ja pyysi sua palaamaan sinne!

Järkytyitkö vai kerkesitkö alta turvaan vela-safe spaceesi? Todistit pointin.

Hihhihhih onpa nokkelaa v ttuilua! Nyt voit mennä tyytyväisenä nukkumaan, kyllä meni varmasti vastapuolelta jauhot suuhun.

Toivottavasti tajusi ainakin pointin. Kolumni käsittelee sanoista luhistumista ja luhistuja saapui ketjuun ulisemaan sanoista. Surkuhupaisaa.

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyen asia joka on aika lailla vaiettu ja tabu: nuo parikymppiset on SURKEINTA sakkia työmarkkinoilla vuosikymmeniin. Olen ison yrityksen johtoa, en tarkemmin kerro ettei kukaan tunnista, mutta sanon vaan sen että moni yritys ja moni kollega puhuu tätä samaa, että noiden kanssa työelämä on täyttä helvettiä.

Joka sanaa pitää varo, jos yhtään napkammin sanoo niin ne hakee saikkua, syyttää pomo kiusaamisesta ja tekee samalla kantelun AVIiin.

Sitten niitä ei ”inspaa” eikä ”motivoi” ja koko ajan pitää pomon jaksaa tehdä työn muokkausta ja sopeuttamista että saisi mieluisaa työtä.

Niille ei kelpaa keltainen työhuone, pitää olla sinisävyinen. Niille ei sovi että asiakkaat soittelee puhelimella, suostuvat vastaamaan vain sähköpostiin. Kaikesta juntturoidaan, änkyröidään, vastustetaan. Ja taas haetaan saikkua ja juostaan työterveydessä kun edimies kiusaa. Ei saatana.

Palkkaan vain yli 35v ikäisiä. Siis vain ja ainostaan. Tämä sama linja on koko organisaatiossa. Kukaan ei halua kuormittavia ”high maintenance” työntekijöitä eli noita herkkiä trooppisia lootuksenkukkia.

Jos olisin 20-25 v nuori niin olisin hemmetin huolissani siltä millaisen maineen lootuksenkukat on koko sukupolvelle saaneet aikaan. Ymmärrättekö nyt miksi ette työllisty? Ja ihan turha kuittailla että ”ok Karen”, tämä ei ole vain minun mielipiteeni vaan koko suomen yksityissektorin yritysjohdon.

Loistava kirjoitus! Opetan noita lootuksenkukkia yliopistossa (yhteiskuntatieteet) ja aina vain vaikeammaksi menee. 30-40-vuotiaat aikuisopiskelijat ovat aivan eri tasoa. Tässä ketjussa moni ihmettelee, että onko tuollaisia ihmisiä oikeasti, mutta voin sanoa, että kyllä on. Onneksi vähemmistö, mutta saavat silti paljon harmia aikaan.

Tosi hyvä kolumni. Hyvä Sanna! Muuttaisin kyllä vähän kolumnin sanastoa. Ei nuo ole tynnyrilapsia. Nuo on narsisteja. Noita on siis tosi paljon? Ne on 95 vuodesta alkaen syntyneitä? Jaa, siinä tapauksessa sukupolvi Z eli Zoomerit on uusi suuri narsistisukupolvi.

Boomerit oli edellinen suuri narsistisukupolvi. Sitten oli kaksi "normaalia/tallottua" sukupolvea eli X ja Y. Ja nyt sitten uudet narsistit eli Zoomerit. Zoomerit eivät ole kasvaneet tynnyrissä. Heillä on päiväkoti-ikäisestä jokin kipu sisällään, jokin sydänsuru, jota he joutuvat pakenemaan, joutuvat pakenemaan omaa sisintään, eivät voi käydä sisällään taistelua oman hyvinvointinsa eteen, joten käyvät sosiaalisessa ympäristössä jatkuvia tyhjänpäiväisiä taisteluja, pakenevat sisäistä kipuaan kuvitelmiin valtataisteluista. Game of Thrones.

--

Sodan jälkeen boomerit kuvittelivat että vanhemmat sukupolvet talloivat heitä. Kuvittelivat että kaikki mitä vanhemmat sukupolvet tekivät oli vallankäyttöä boomereita vastaan, boomereiden alistamista. Kaikki säännöt, järjestelmät, yhteiskunnan rakenteet olivat boomereiden mielestä vain valtakoneistoa boomereiden orjuuttamiseksi. Joten boomerit ryhtyivät vallankumouksellisiksi, pistivät kapinoita rattaisiin, nousivat barrikadeille, päättivät pistää säpäleiksi kaikki valtakoneistot. Boomerit ryhtyivät hipeiksi, lakkoilivat, kävivät ay-liiketaisteluita,...

Jatkuvaa hyökkäystä vanhoja yhteiskunnallisia rakenteita vastaan. Silkkaa sabotoimista, tuhoamista, kiristämistä, uhkailua. Kunnes boomerit saivat vihoviimeisenkin "suuren voittonsa" eli olivat tuhonneet kaikki rakenteet joilla heitä mukamas oli tallottu. Silloin boomerit saivat itselleen kaiken vallan. He pistivät pystyyn yhteiskuntarakenteet, siis valtakoneistot, jotka palvelivat heitä, jotta he saattoivat orjuuttaa muut, pitää tallomalla muut alhaalla.

Olipas suuri "voitto": he olivat tuhonneet yhteiskunnan jonka heidän vanhempansa olivat heitä varten rakentaneet, ja he saivat orjuuttaa omat lapsensa. Kaikki tämä heidän omien sairaiden harhaisten valtakuvitelmiensa vuoksi. Heidän oman sydänsurunsa vuoksi jota he olivat padonneet päiväkoti-ikäisestä asti. Nyt, eläkeikäisinä, he edelleen yrittävät suorastaan psyko paattisin ottein pitää vallankahvasta kiinni. He ovat jo menettäneet sydämensä. Valta on viimeinen mitä heillä on jäljellä, katkeruuden lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Tosi hyvä kolumni. Hyvä Sanna! Muuttaisin kyllä vähän kolumnin sanastoa. Ei nuo ole tynnyrilapsia. Nuo on narsisteja. Noita on siis tosi paljon? Ne on 95 vuodesta alkaen syntyneitä? Jaa, siinä tapauksessa sukupolvi Z eli Zoomerit on uusi suuri narsistisukupolvi.

Boomerit oli edellinen suuri narsistisukupolvi. Sitten oli kaksi "normaalia/tallottua" sukupolvea eli X ja Y. Ja nyt sitten uudet narsistit eli Zoomerit. Zoomerit eivät ole kasvaneet tynnyrissä. Heillä on päiväkoti-ikäisestä jokin kipu sisällään, jokin sydänsuru, jota he joutuvat pakenemaan, joutuvat pakenemaan omaa sisintään, eivät voi käydä sisällään taistelua oman hyvinvointinsa eteen, joten käyvät sosiaalisessa ympäristössä jatkuvia tyhjänpäiväisiä taisteluja, pakenevat sisäistä kipuaan kuvitelmiin valtataisteluista. Game of Thrones.

--

Sodan jälkeen boomerit kuvittelivat että vanhemmat sukupolvet talloivat heitä. Kuvittelivat että kaikki mitä vanhemmat sukupolvet tekivät oli vallankäyttöä boomereita vastaan, boomereiden alistamista. Kaikki säännöt, järjestelmät, yhteiskunnan rakenteet olivat boomereiden mielestä vain valtakoneistoa boomereiden orjuuttamiseksi. Joten boomerit ryhtyivät vallankumouksellisiksi, pistivät kapinoita rattaisiin, nousivat barrikadeille, päättivät pistää säpäleiksi kaikki valtakoneistot. Boomerit ryhtyivät hipeiksi, lakkoilivat, kävivät ay-liiketaisteluita,...

Jatkuvaa hyökkäystä vanhoja yhteiskunnallisia rakenteita vastaan. Silkkaa sabotoimista, tuhoamista, kiristämistä, uhkailua. Kunnes boomerit saivat vihoviimeisenkin "suuren voittonsa" eli olivat tuhonneet kaikki rakenteet joilla heitä mukamas oli tallottu. Silloin boomerit saivat itselleen kaiken vallan. He pistivät pystyyn yhteiskuntarakenteet, siis valtakoneistot, jotka palvelivat heitä, jotta he saattoivat orjuuttaa muut, pitää tallomalla muut alhaalla.

Olipas suuri "voitto": he olivat tuhonneet yhteiskunnan jonka heidän vanhempansa olivat heitä varten rakentaneet, ja he saivat orjuuttaa omat lapsensa. Kaikki tämä heidän omien sairaiden harhaisten valtakuvitelmiensa vuoksi. Heidän oman sydänsurunsa vuoksi jota he olivat padonneet päiväkoti-ikäisestä asti. Nyt, eläkeikäisinä, he edelleen yrittävät suorastaan psyko paattisin ottein pitää vallankahvasta kiinni. He ovat jo menettäneet sydämensä. Valta on viimeinen mitä heillä on jäljellä, katkeruuden lisäksi.

Jatkoa...

Nyt sitten zoomerit ryhtyvät samaan. Mutta ei jättimäisiä taisteluita, ei suurta hippiliikettä, ei ay-liiketaisteluita. Vaan mikroaggressiota, mikrotaisteluita, mikrovaltaa. Game of Microscopic Thrones. Joka ikinen hetki, joka ikisessä asiassa, joka ikisessä paikassa missä he ovat. Pienimmänkin asian sosiaalisessa ympäristössään he kuvittelevat vallankäytöksi heitä vastaan, tulkitsevat sen heidän alistamiseksi, joten he tekevät vastahyökkäyksen. Tekevät jokaisesta tyhjänpäiväisestä kärpäsestä härkäsen, suuren taistelun. Kun he käyvät miljardista älyttömän pienestä asiasta miljardi älyttömän suurta taistelua ja voittavat ne kaikki, niin lopulta he ovat haalineet itselleen kaiken vallan. Taistellaan jäätelöiden nimistä, kirjoista joita korkeakouluissa luetaan, sanoista joilla sukupuolia kutsutaan,...

Niinhän sinä kaiken vallan saat. Tuhoa kaikki vanha, kaikki mitä muilla on, pistä kapuloita rattaisiin niin paljon ettei kukaan voi tehdä mitään, sabotoi sabotoi sabotoi. Pelkkää mellakointia niin kauan kunnes kenelläkään ei ole jäljellä enää mitään. Ei enää mitään yhteiskuntarakenteita. Silloin kukaan ei voi enää käyttää valtaa sinua vastaan. Silloin sinä voit alkaa käyttää valtaa muita vastaan.

Mutta mitäpä Zoomerit siitä vallasta hyötyvät? Kun he saavat vallan, jäljellä on pelkkiä raunioita. Ei tuotantolaitoksia, ei koulutusjärjestelmää, ei terveydenhoitojärjestelmää. Zoomereista tulee kerjäläisten vallanpitäjiä.

Kaikki tämä Zoomereiden sydänsurun vuoksi, jota he joutuvat koko elämänsä ajan pakenemaan valtakuvitelmiin. Nyt on vielä riehakkaita taisteluita, voitonhurmaa. Eläkeiässä on katkeruus.

Artikkeli aiheeseen liittyen: https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/shakespeare-on-rakenteellist…

Teatterikorkeakoulussa opiskelijat sanoivat, että on väkivaltaa opiskelijaa kohtaan laittaa heidät yksin lukemaan Shakespearea.

Jossakin näytelmässä taas transsukupuolista esittävä henkilö, ja lavalla esiintyi mies mekossa. Tuo oli opiskelijoiden mukaan ”vahingollista ja väärää representaatiota”.

En ymmärrä joidenkin näiden nykynuorten/aikuisten järjenjuoksua. Kaikilla on valtavia traumoja, kaikki ympärillä tapahtuva nostaa traumat pintaan ja kaikki on loukkaava ja vahingollista. No pitäisikö ne traumat jotenkin käsitellä, mutta ei olettaa että ympärillä oleva maailma on tietoinen joka ikisestä traumastasi ja mukautuisi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytysväkivaltakin on keksitty, kun ei ovelta huudella että anteeksi häiriö, miltähän se kohdunsuu nyt näyttäis, tuntuiskohan että olis pikkiriikkisen jo auennut? Vaan mennään koittamaan. Itse olin hyvilläni että kokeiltiin vaikka mitään ei varoitettu etukäteen, sanottiin sitten että kohta saa ponnistaa. Minä nääs olin sairaalassa synnyttämässä, eikä tullut mieleenikään että joku pervouttaan koittelee.

Heh, alatiesynnytys nyt muutenkin nykyään suominaisille liian rankkaa. :D

Hahhah, ihan niinkuin synnyttäminen olisi tosi helppoa ja vain täydet nynnyt voisi väittää, että se sattuisi ja olisi rankkaa! Montako lasta olet itse puskenut alateitse pihalle? Oliko helppoa, milloin vaan uudestaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä piireissä tuollaista luhistujaväkeä on? Jossain yliopistojen humanistisissa tiedekunnissa? Itse en ole livenä törmännyt yhteenkään tuollaiseen.

Ei missään. En ole törmännyt missään tiedekunnassa yliopistollakaan tuollaiseen.

Teatterikorkeakoulu, Tampereen yliopisto ja Åbo Akademi nais tutkimus. Varmasti on muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyen asia joka on aika lailla vaiettu ja tabu: nuo parikymppiset on SURKEINTA sakkia työmarkkinoilla vuosikymmeniin. Olen ison yrityksen johtoa, en tarkemmin kerro ettei kukaan tunnista, mutta sanon vaan sen että moni yritys ja moni kollega puhuu tätä samaa, että noiden kanssa työelämä on täyttä helvettiä.

Joka sanaa pitää varo, jos yhtään napkammin sanoo niin ne hakee saikkua, syyttää pomo kiusaamisesta ja tekee samalla kantelun AVIiin.

Sitten niitä ei ”inspaa” eikä ”motivoi” ja koko ajan pitää pomon jaksaa tehdä työn muokkausta ja sopeuttamista että saisi mieluisaa työtä.

Niille ei kelpaa keltainen työhuone, pitää olla sinisävyinen. Niille ei sovi että asiakkaat soittelee puhelimella, suostuvat vastaamaan vain sähköpostiin. Kaikesta juntturoidaan, änkyröidään, vastustetaan. Ja taas haetaan saikkua ja juostaan työterveydessä kun edimies kiusaa. Ei saatana.

Palkkaan vain yli 35v ikäisiä. Siis vain ja ainostaan. Tämä sama linja on koko organisaatiossa. Kukaan ei halua kuormittavia ”high maintenance” työntekijöitä eli noita herkkiä trooppisia lootuksenkukkia.

Jos olisin 20-25 v nuori niin olisin hemmetin huolissani siltä millaisen maineen lootuksenkukat on koko sukupolvelle saaneet aikaan. Ymmärrättekö nyt miksi ette työllisty? Ja ihan turha kuittailla että ”ok Karen”, tämä ei ole vain minun mielipiteeni vaan koko suomen yksityissektorin yritysjohdon.

Joo, ei ole tuon ikäisistä muuhun kuin kännykkää räpläämään. Tessistä, netissä, tarkistavat ettei työnantaja kuseta - 5min yliajan norkoilu laitetaan ylityöksi ja selitetään kovasti miksi jotain asiaa ei kannata tehdä. Maksamme mitä merkkaavat ja laitamme kädet ristiin kun häipyvät. Ovat jo ilmoittaneet että hakevat parempiin hommiin. Niin ja kaiken tekevät ryhmässä, yksi ehkä tekee ja pari pitää seuraa. Ei viitsitä sanoa näille mitään koulikoon joku nuorempi nämä.

Tämä persurouvakolumnistihan itse pahoitti mielensä ja alkoi vainoamaan hänelle huomauttajaa.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo on. Mielensä pahoittaminen on vallankäyttöä siinä missä sen kohdekin.

Ei se ole mitään vallankäyttöä vaan lapsellista vänkäämistä.