Miksi nykyvanhemmat eivät halua viettää aikaa lastensa kanssa?

Ei vietä, kun monessa kodissa mies ei enää pysty elättämään perhettään. Vaimo joutuu antamaan lapset muille ja menemään rahan perään. Arjessa 2 h yhteistä ja sekin lähinnä ruokailun jälkeinen TV.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät ole koskaan ennen ihmiskunnan historiassa viettäneet niin paljon aikaa lastensa kanssa kuin mitä nykypäivänä tehdään. Tämä on suuri kuva.

Tuo on harhaa. Sillä yritetään saada nykyvanhemmille hyvä omatunto. Ennen vanhemmat ovat olleet enemmän läsnä kuin nykyään. Nykyään ollaan muka viettävinään aikaa lasten kanssa mutta ei olla läsnä. Lapset kärsivät enemmän siitä.

Ennen lasten kanssa ei oltu yhtään.

Nykyään vanhemmat nimenomaan ovat läsnä.

Minä olin lapsena täysin itsekseni, kaverin kanssa tai isosiskon hoteissa. Isosisko simputti, kiusasi ja rääkkäsi. Traumatisoiva käytös jatkuu yhä, koska äitini uskoi meidät hänelle ja hän tiesi, että voi tehdä ihan mitä lystää.

Isäni ei ollut meidän kanssa koskaan.

Ja me oltiin perheestä, jossa oli "paremmat vanhemmat" kuin muilla. Siis äitiänikin ihailtiin "omistautuvana".

En edes tiedä millaisia ne paskemmat vanhemmat sitten olivat.

Minä haluan. Kun ilmoitan päiväkotiin, että mulla on nyt kaksi päivää lomaa, lapsikin on siis kotona. Niin heti ovat, että voi sen lapsen tänne silti tuoda.

Olin lomautettuna kolme kuukautta. En vienyt lasta päiväkotiin vaan olimme pääasiassa mökillä. Päiväkodissa olivat ihan ihmeissään, kun lapsi oli sinä aikana kehittynyt joka asiassa huimasti. Että kun on ollut perheen kanssa kotona, niin onhan sen täytynyt taantua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät ole koskaan ennen ihmiskunnan historiassa viettäneet niin paljon aikaa lastensa kanssa kuin mitä nykypäivänä tehdään. Tämä on suuri kuva.

Tuo on harhaa. Sillä yritetään saada nykyvanhemmille hyvä omatunto. Ennen vanhemmat ovat olleet enemmän läsnä kuin nykyään. Nykyään ollaan muka viettävinään aikaa lasten kanssa mutta ei olla läsnä. Lapset kärsivät enemmän siitä.

Ennen lasten kanssa ei oltu yhtään.

Nykyään vanhemmat nimenomaan ovat läsnä.

Aikamoinen yleistys. Koska oli ”ennen”? 70-80-luvuilla lasten kanssa kyllä oltiin paljonkin, tehtiin asioita yhdessä perheenä. Ainakin omasta lapsuudesta on tällaisia muistoja muistakin perheistä kuin omasta.

Nykyään useat vanhemmat ovat somessa, eivät läsnä henkisesti.

Miten mä en tunne yhtään tälläistä ap:n mainitsemaa tapausta? Kaikki perheet joita lähipiirissä on, viettävät vapaa-aikansa yhdessä. Joskus hurjimmat vanhemmat vievät lapset isovanhemmille ja viettävät kahdenkeskistä aikaa ja siinähän ei ole mitään vikaa. Yhdessä taas lapsella on ihan kuntoutuksellinen syy olla päiväkodissa. Taitaa aloittaja olla näitä ”kymmeneen vuoteen en ole lapsistani ollut yötä erossa”- tyyppejä, joille tulee sitten lasten aikuistuttua puolison lähtö yllätyksenä...

Olisi tämä maailma vaan parempi paikka kun ap:n kaltaiset eläisivät sitä omaa elämäänsä arvostelematta muita.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan vanhemmat ovat ehkä lapsen lähellä, mutta eivöt läsnä. Vanhemmilla on parempaakin tekemistä kuin lapsen kuuntelu, leikittäminen ja juttelu ja se tekeminen on kännykkä! Tadaa! Kännykkä on päivin öin paras ja tärkein juttu. Sitä selataan, kun kärrytellään, ollaan leikkipuistossa, imetetään, syödään, nukutetaan, vessassa, ihan kaikkialla siis. Välillä joutuu jättämään kännykän pois kädestään ja sekös harmittaa kovasti.

Nykyajan pikkulapset eivät osaa enää edes puhua, kun vanhemmat ovat tuppisuina kännykkä kädessä.

Nykyajan vanhemmat sitä ja tätä. Ennen naiset lukivat ja neuloivat, juorusivat lankapuhelimessa lapsia kaitsiessaan. Miehet tekivät omia hommiaan, kuten nykyäänkin. Äitien vika aina kaikki. Eiku...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät ole koskaan ennen ihmiskunnan historiassa viettäneet niin paljon aikaa lastensa kanssa kuin mitä nykypäivänä tehdään. Tämä on suuri kuva.

Tuo on harhaa. Sillä yritetään saada nykyvanhemmille hyvä omatunto. Ennen vanhemmat ovat olleet enemmän läsnä kuin nykyään. Nykyään ollaan muka viettävinään aikaa lasten kanssa mutta ei olla läsnä. Lapset kärsivät enemmän siitä.

Ennen lasten kanssa ei oltu yhtään.

Nykyään vanhemmat nimenomaan ovat läsnä.

Aikamoinen yleistys. Koska oli ”ennen”? 70-80-luvuilla lasten kanssa kyllä oltiin paljonkin, tehtiin asioita yhdessä perheenä. Ainakin omasta lapsuudesta on tällaisia muistoja muistakin perheistä kuin omasta.

Nykyään useat vanhemmat ovat somessa, eivät läsnä henkisesti.

Ennen nykyvanhempia.

Ja nykyvanhemmat nimenomaan ovat läsnä. Tutkittu juttu.

Vierailija kirjoitti:

Mites vaikka 20 vuotta sitten? Tai 30? Mielestäni vanhemmat viettivät enemmän aikaa lasten kanssa. Ei ollut äideillä jatkuvaa tarvetta harrastaa kaikennäköistä yksin. Lisäksi lapset hoidettiin vanhemmaksi kotona. Nykyään tosi moni laittaa lapset päiväkotiin heti kun äitiysloma loppuu. Edes perhepäivähoito ei ole enää ensisijainen vaihtoehto ihan pienille.

Mä olin lapsi 30 vuotta sitten. Äiti oli kotona koko lapsuusaikani (maatalousyrittäjä), isäkin osittain (yrittäjä, joka teki osan töistä kotona). Isä ei viettänyt kanssani koskaan aikaa sanan siinä merkityksessä, miten ajanvietto lapsen kanssa nykyään ymmärretään ennen kuin kasvoin niin isoksi, että pystyin auttamaan jollain työmaalla, jolloin hän teki siellä omia töitään, minä sitä hanttihommaa, mitä minut milloinkin oli sinne raahattu tekemään. Äidin kanssa ajanvietto oli aikalailla samanlaista, sillä erotuksella, että puhuttiin siinä työn ohessa. Autoin häntä kotitöissä ja samalla juteltiin. Mutta äärimmäisen harvoin oli sellaisia hetkiä, että oltaisiin ihan vain vietetty aikaa yhdessä. Jollei lasketa sitä, kun katsottiin koko perhe yhdessä jotain elokuvaa, jonka aikana piti olla hipihiljaa, että isä kuulee vuorosanat? Ilmeisesti mulle on myös luettu iltasatuja (äiti), mutta olen ollut niin pieni, etten niistä hetkistä muista mitään. Ja käytiinhän me myös yhdessä hiihtämässä! Hitsi, miten olinkin unohtanut... Mentiin ladulle, jossa vanhemmat kiersi omaa lenkkiään keskenään kovempaa vauhtia ja me lapset sitten sivakoitiin keskenämme oma lyhyempi lenkki. Eli joo, tehtiin yhdessä asioita, muttei oikeastaan koskaan niin, että niitä oltaisiin tehty koko perhe lasten tahtiin, takia tai ehdoilla, vaan meitä lapsia vain retuutettiin mukaan vanhempien tekemisiin, koska ei voinut yksin kotiinkaan jättää. Elokuvat ja sarjat, joita katsottiin yhdessä, oli aikuisten valitsemia, lastenohjelmia katsottiin keskenämme jne.

Eli kyllä mä väitän, että nykylasten kanssa vietetään paljon enemmän aikaa, jona tekeminen ja yhdessäolo tapahtuu lapsen ehdoilla kuin 20-30 vuotta sitten tai sitä aiemmin varsinkaan. Onko se sitten hyvä asia, enpä tiedä. En mä muista omasta lapsuudesta/nuoruudesta yhtään tapausta, että lapsi olisi tarkoituksella esim. t*ppanut toisen lapsen, Suomessa ainakaan. Nyt sellaista tapahtuu harva se vuosi. Lapsilla on paha olla, vaikka heihin panostetaan aikaa ja rahaa enemmän kuin ikinä. Miettikää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät ole koskaan ennen ihmiskunnan historiassa viettäneet niin paljon aikaa lastensa kanssa kuin mitä nykypäivänä tehdään. Tämä on suuri kuva.

Tuo on harhaa. Sillä yritetään saada nykyvanhemmille hyvä omatunto. Ennen vanhemmat ovat olleet enemmän läsnä kuin nykyään. Nykyään ollaan muka viettävinään aikaa lasten kanssa mutta ei olla läsnä. Lapset kärsivät enemmän siitä.

Ennen lasten kanssa ei oltu yhtään.

Nykyään vanhemmat nimenomaan ovat läsnä.

Aikamoinen yleistys. Koska oli ”ennen”? 70-80-luvuilla lasten kanssa kyllä oltiin paljonkin, tehtiin asioita yhdessä perheenä. Ainakin omasta lapsuudesta on tällaisia muistoja muistakin perheistä kuin omasta.

Nykyään useat vanhemmat ovat somessa, eivät läsnä henkisesti.

Ennen nykyvanhempia.

Ja nykyvanhemmat nimenomaan ovat läsnä. Tutkittu juttu.

Niin varmaan joo...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät ole koskaan ennen ihmiskunnan historiassa viettäneet niin paljon aikaa lastensa kanssa kuin mitä nykypäivänä tehdään. Tämä on suuri kuva.

Tuo on harhaa. Sillä yritetään saada nykyvanhemmille hyvä omatunto. Ennen vanhemmat ovat olleet enemmän läsnä kuin nykyään. Nykyään ollaan muka viettävinään aikaa lasten kanssa mutta ei olla läsnä. Lapset kärsivät enemmän siitä.

Ennen lasten kanssa ei oltu yhtään.

Nykyään vanhemmat nimenomaan ovat läsnä.

Aikamoinen yleistys. Koska oli ”ennen”? 70-80-luvuilla lasten kanssa kyllä oltiin paljonkin, tehtiin asioita yhdessä perheenä. Ainakin omasta lapsuudesta on tällaisia muistoja muistakin perheistä kuin omasta.

Nykyään useat vanhemmat ovat somessa, eivät läsnä henkisesti.

Ennen nykyvanhempia.

Ja nykyvanhemmat nimenomaan ovat läsnä. Tutkittu juttu.

Niin varmaan joo...

Juurikin näin se on. Tutkittu.

Isovanhemmat antoivat omien vanhempiensa kasvattaa lapsensa ja raivosivat sen vähän ajan kun itse hoisivat. Nyt esittävät niin hyvää kasvattajaa, lapsille ei saisi ollenkaan huutaa (komentaa normaalisti) - kuitenkin myös itse menettävät hermonsa lapsiin lopulta. Jolloin olisi ollut helpompi kieltää makoilu ja juokseminen ennen kuin ”lähti lapasesta”

Lastenhoitoapua ei tule näiltä moraalinvartijoilta, joten ainoa hengähdys on satunainen vapaapäivä kun lapset päiväkodissa. Joskus pitää nukkua ja nollata aikuisenkin, kun tukiverkko ei ehdi/viitsi auttaa. Mutta tämä on satunnaista, 2-4 kertaa vuodessa. Sitä en ymmärrä että ei halua lasten kanssa olla, eri asia jos ei vain jaksa.

Itse olen syntynyt 79 ja hyvin vähän vanhemmat lasten kanssa oli. Liikuttiin juurikin lähinnä ulkona ja vanhemmat touhusi omiaan. Isä otti veljiä kalalle mukaan, minua tyttönä ei..äiti oli kotona, mutta muistan että lähinnä siivosi ja laittoi ruokaa. Kerta viikossa käytiin jossain kylässä, mutta sielläkin aina aikuiset jutteli keskenään ja lapset omiaan. Mökkiä välillä vuokrattiin ja siellä sama..me tehtiin omiaan ja aikuiset omiaan. Harrastuksia ei ollut kun ne maksaa, kerran kesässä päästiin tivoliin ja sinnekkin mentiin jo pienenä ilman vanhempia.

Miksi lapset/teinit voi niin huonosti nykyisin?

Tällaisiin väitteisiin olisi hyvä saada jotain tilastoa taakse. Muuten menee mutuiluksi. Esim. omassa kaupungissani heinäkuussa on yksi päiväkoti auki (muuten niitä on kuusi). Asun sen päiväkodin lähellä, joten usein tulee siitä kuljettua ohi ja pihalla on murto-osa normaalimäärästä lapsia. Heistäkin osalla on varmasti lomaa jossain muussa kuussa. Eli en usko pätkääkään tuohon, että olisi jotenkin yleistä viedä lapsi päiväkotiin, kun on itse lomalla. Oman lapseni haen päiväkodista puolineljältä ja silloin ryhmässä on enää pari lasta jäljellä (päiväkoti on auki viiteen, ryhmässä 20 lasta) eli arkenakin ne lapset haetaan hyvissä ajoin.

Vierailija kirjoitti:

Minulle taas yksi syy olla hankkimatta lapsia on tämä nyky-yhteiskunnan käsitys siitä, että siinä lapsessa pitäisi olla koko ajan kiinni tai olet nk. paska vanhempi. Olen 80-luvun lapsi ja hyvin paljon leikittiin yksin tai pikkuveljen kanssa kahdestaan pihalla, joskus kavereiden kanssa. Asuttiin vaan vähän kauempana, niin siinä sai viihdyttää monesti itseään. Luin ja mulla oli aika hyvä mielikuvitus, en muista että kovinkana usein oltaisiin käyty kinuamassa vanhempia mukaan tekemään jotain. Myöhemmin kun ikää oli vähän enemmän, roikuin tallilla hoitohevosten luona. Viikonloppuisin jos oli aikaa saatettiin pelata koko perheen voimin lautapelejä tai käydä hiihtämässä/retkellä. Äidilläni ja isälläni oli omat harrastuksensa, kumpikin oli 2 tai 3 iltaa viikossa niissä pari tuntia kerrallaan ja sinä aikana tehtiin läksyt, eikä me mitenkään kieroon kasvettu vaikka oltiin iltoja "yksin".

Tänä päivänähän tuntuu olevan suunnilleen lasun paikka, jos alaikäisen jättää hetkeksikään yksin tai jos lapsella ei ole vähintään yhtä ohjattua harrastusta. Jos erehdyt hoitamaan kännykällä esim. laskut tai lukemaan kirjaa sinä aikana, kun lapsi rakentelee itsekseen hiekkakakkuja tyytyväisenä, niin johan taas tuomitaan kun et ole lapsessa kiinni.

En ihn oikeasti jaksaisi enempää ulkopuolelta tulevia vaatimuksia ja velvollisuuksia, mitä lapsi nykypäivänä aiheuttaa. Minulla on ihan tarpeeksi painetta työstä ja muusta nykyisestä elämästä ilman lastakin.

Samanlaista meillä oli 80-luvulla. Asuttiin myös syrjässä, eikä kavereita lähellä, joten leikittiin sisaruksen kanssa keskenään ja sitten vähän isompana, kun ei enää leikkiminen kiinnostanut (pojan kanssa varsinkaan), touhusin eläinten kanssa, luin, piirsin... Ihan ilman vanhempien vahtimista. Oltiin myös kahdestaan kotona paljon, kun vanhemmat olivat töissä, usein tosi pitkiä päiviä (yötä myöten välillä).

Lasu meidänkin perheestä nykyään tehtäisiin, se on selvä. Ja tämä nykyajan kyttäyskulttuuri on itselläkin yksi syy vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. En todellakaan viitsisi istua jokaista yhteistä valveillaolohetkeä lapsen vieressä vahtimassa, että osaahan se nyt varmasti hengittää itsenäisesti ja olla tilivelvollinen päiväkodille/koululle/terkkarille joka kiesuksen naarmusta, jonka lapsi pihalla leikkiessään on polviinsa saanut. Sekopäisintä kaikessa on se, että nämä tämän päivän kyttääjät ovat itse niitä 60-80-luvun lapsia, joiden oma lapsuus on ollut aivan erilainen. Jotain traumoja lie sitten jäänyt siitä, että sai olla ja mennä ja hengittää vapaasti, kun täytyy nykyvanhemmille kostaa se, etteivät omamme olleet riesaksi saakka läsnä.

Yksi pointti myös - jos jäisin työttömäksi, en voisi luopua hoitopaikoista. Mitä jos saisin töitä? Hoitopaikkaa ei niin vain repäistä heti. Pitäisin kyllä lapset hoidossa osapäivää edes, jotta hoitokuviot eivät muuttuisi. Nyt olen kotona lasten kanssa hoitovapaalla, mutta kun palaan töihin en luovu päivähoitopaikoistamme millään, roikun niissä kuin iilimato.

Vierailija kirjoitti:

Yksi pointti myös - jos jäisin työttömäksi, en voisi luopua hoitopaikoista. Mitä jos saisin töitä? Hoitopaikkaa ei niin vain repäistä heti. Pitäisin kyllä lapset hoidossa osapäivää edes, jotta hoitokuviot eivät muuttuisi. Nyt olen kotona lasten kanssa hoitovapaalla, mutta kun palaan töihin en luovu päivähoitopaikoistamme millään, roikun niissä kuin iilimato.

Useissa kunnissa on hoitopaikkatakuu - pääset takaisin samaan paikkaan, jos pidät taukoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät ole koskaan ennen ihmiskunnan historiassa viettäneet niin paljon aikaa lastensa kanssa kuin mitä nykypäivänä tehdään. Tämä on suuri kuva.

Tuo on harhaa. Sillä yritetään saada nykyvanhemmille hyvä omatunto. Ennen vanhemmat ovat olleet enemmän läsnä kuin nykyään. Nykyään ollaan muka viettävinään aikaa lasten kanssa mutta ei olla läsnä. Lapset kärsivät enemmän siitä.

Ennen lasten kanssa ei oltu yhtään.

Nykyään vanhemmat nimenomaan ovat läsnä.

Aikamoinen yleistys. Koska oli ”ennen”? 70-80-luvuilla lasten kanssa kyllä oltiin paljonkin, tehtiin asioita yhdessä perheenä. Ainakin omasta lapsuudesta on tällaisia muistoja muistakin perheistä kuin omasta.

Nykyään useat vanhemmat ovat somessa, eivät läsnä henkisesti.

Ennen nykyvanhempia.

Ja nykyvanhemmat nimenomaan ovat läsnä. Tutkittu juttu.

Niin varmaan joo...

Juurikin näin se on. Tutkittu.

Olisiko sulla jotain linkkiä tuohon tutkimukseesi?

No ei meillä 70-luvun lapsilla kauheasti vanhemmat yhdessä aikaa viettäneet. Toki joo käytiin jossain matkoilla välillä ja puuhailtiin arkisia juttuja, mutta emme me varsinaisesti muuten vaikkapa leikkineet, käyneet puistoissa, harrastuksissa jne yhdessä. Iltasatu oli ainoa sellainen lähes jokapäiväinen juttu, minkä muistan.

Toki tänä päivänä on jonkinlainen ryhmä vanhempia, joka raahaa lapsensa jatkuvasti hoitoon ja tarvitsee ihan kauheasti sitä "omaa aikaa", mutta keskiverrosti ihan varmasti tänä päivänä vietetään enemmän aikaa lasten kanssa. Se että kuinka paljon siitä on aitoa läsnäoloa ja kuinka paljon lähinnä paikalla olemista on oma kysymyksensä, tottakai, mutta tapauskohtaista tämäkin.