Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi nykyvanhemmat eivät halua viettää aikaa lastensa kanssa?
07.01.2021 |
Pahoittelut otsikon yleistämisestä, mutta olen huomannut tällaisen ilmiön kun kohtaan perheitä. Pienetkin alle 3-vuotiaat lapset viedään päiväkotiin, vaikka molemmat vanhemmat olisivat vapaalla/lomalla ja illalla ja viikonloppuna vielä mummille, ja silti valitetaan kuinka raskasta on. Lapset vaikuttavat pelkältä taakalta. Ainoa tapa rentoutua on viettää ”omaa aikaa”.
Miten tuntuu siltä, että nämä keillä hyvät tukiverkostot, isovanhemmat jeesavat kaikin puolin, valittavat eniten siitå kuinka rankkaa on?
Itsellänikin useampi lapsi, joten jonkinlainen käsitys on siitä minkälaista elämä lasten kanssa on.
Kommentit (95)
No ei ne halunnut silloinkaan kun minä olin lapsi 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhemmat varsinaisesti viettäneet aikaa lasten kanssa 60 luvun alussa tai leikkineet. Sisarukset oli sitä varten .
Kaikki vaan meni pihalle ja siellä heiluttiin kunnes joku huusi kotiin tai kun kaikki vaan lähtivät. Nykyään kaikki on aikataulutettu, ja lapsia yritetään koko ajan kehittää ja ohjata. Jo tarhasta lähtien tähdätään johki eliittilukioon. Sitten ihmetellään kun on rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mites vaikka 20 vuotta sitten? Tai 30? Mielestäni vanhemmat viettivät enemmän aikaa lasten kanssa. Ei ollut äideillä jatkuvaa tarvetta harrastaa kaikennäköistä yksin. Lisäksi lapset hoidettiin vanhemmaksi kotona. Nykyään tosi moni laittaa lapset päiväkotiin heti kun äitiysloma loppuu. Edes perhepäivähoito ei ole enää ensisijainen vaihtoehto ihan pienille.
Kyllä myös 20-30 vuotta sitten oli normi, että molemmat vanhemmat käyvät töissä. Oma äitini jäi töistä pois hoitamaan lapsia kotona, ja kaikki kummastelivat sitä. Ja kyllä melkein kaikkien muiden äidit olivat töissä. Mihin perustuu käsitys siitä, että aikuisten tai vanhempien harrastukset olisivat ihan uusi asia? Ei 20 vuotta niin pitkä aika ole, että olisi niin radikaalisti erilaista ollut. 30 vuotta sitten saatettiin ehkä käyttää vähän enemmän aikaa kotitöihin, nykyisin on hyväksyttävämpää palkata kotiin vaikka siivooja välillä, niin jää enemmän aikaa itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät ole koskaan ennen ihmiskunnan historiassa viettäneet niin paljon aikaa lastensa kanssa kuin mitä nykypäivänä tehdään. Tämä on suuri kuva.
Tämähän se on. Lisäksi omasta lapsuudesta parhaista muistoista aika iso osa tapahtui aikuisten silmien ulottumattomissa - haluaisin että myös omilla lapsilla tulisi noita onnistumisen ja hauskanpidon elämyksiä ihan siitä että itse on kavereiden kanssa tehnyt, keksinyt ja osannut. Ettei aina ole se aikuinen mukana tavallaan päällepäsmäröimässä, aikuisella kun kuitenkin on aikuisen tiedot, taidot, ennakkoluulot ja riskinsietokyky.
"Miksi nykyvanhemmat eivät halua viettää aikaa lastensa kanssa?" Nykyvanhemmat - sekä äidit että isät - ovat lastensa kanssa yleensä paljon enemmän kuin aikaisemmat sukupolvet. Omista lapsistaan eroon haluavia äitejä ja isiä on ollut ennen enemmän kuin nyt. Muun muassa 1960-, 1970- ja 1980-luvulla on ollut vanhempia, jotka ovat vieneet lapsensa usein mummoloihin ja muille sukulaisille hoitoon.
1940- ja 1950-luvulla syntyneet suuret ikäluokat ovat olleet pahimpia isovanhempien ja sukulaisten hyväksikäyttäjiä. Lapset ovat asuneet päivähoidon ja koulun lomat mummoloissa ja vastuu lasten hoidosta on ollut isovanhemmilla. Jos vanhempi lähettää alle kouluikäisen tai kouluikäisen lapsensa koko kesäksi mummolaan kauas kotoa, niin kyseisestä perheestä pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus!
Vaikka äiti on ollut päätoimisesti kotona, se ei ole entisaikanakaan taannut, että äiti olisi hoitanut omat lapsensa kotona. Jo hyvinkin pieniä lapsia - jopa vauvaikäisiä - on sysätty mummoloihin ja sukulaisnaisille hoitoon. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan - ainakaan kaupungeissa. Nykyaikana on onneksi lapsentahtinen imetys ja hyvä niin!
En ymmärrä, miksi nuori ja terve äiti tai isä on 24/7 kotona ja laittaa silti lapsensa hoitoon joko mummolaan tai päivähoitoon ja jopa kokopäiväpaikalle! Joka paikkakunnalla on kerhoja alle kouluikäisille lapsille ja perheille. Vanhempi voi käydä lasten kanssa perhekerhossa, jossa on muitakin vanhempia ja lapsia. Ja lapsi voi käydä parina, kolmena päivänä viikossa muutaman tunnin päiväkerhossa.
On myös "kotiäitejä", joitten lapset eivät saa olla kotihoidossa. Lapset ovat joko päivähoidossa tai mummoloissa tai molemmissa. Vuoden suuria juhlapyhiä - esimerkiksi joulua, pääsiäistä ja juhannusta - ei vietetä omassa kodissa. Aikuiset ihmiset menevät lastensa kanssa omien vanhempiensa tai appivanhempiensa kotiin syömään ja täysihoitoon asumaan. Nämä äidit ja isät hoidattavat lapsiaan ahkerasti sukulaisilla, jotta saavat omaa aikaa. Lastenhoidosta laistavat äidit ja isät ovat yleensä mukavuudenhaluisia ja jopa laiskoja. Surullista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotta sitten ei ehkä vanhemmat juosseet harrastuksissa, mutta esim. Minun vanhempani olivat kovia lavatanssijoita. Muistan monet kerrat kuinka minut ja kaksois veljeni jätettiin iso sisaruksen hoitoon illaksi/yöksi kun olimme +5 vuotiaita. Isoveljeni ei ollut tällöin kun 11v.
ajattelivat että kyllähän ne lapset siellä nukkuu vaikka ovat itse kymmenien kilometrien päässä tanssimassa ja juomassa. Ja tämä ei ollut vaan meidän perheen juttu vaan useissa tuttava perheissä toimittiin ihan samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vakuuttaa, että ne keillä ei ole isovanhempia lähellä auttamassa viettävät todella paljon aikaa lastensa kanssa. Tämä korostuu, jos lapsia on vain yksi. Aikaa vietetään yhdessä aina kun ollaan kotona ja se on usein.
Vakuuta vain, mutta kukaan ei usko. Puhelin on se tärkein lapsi, omaa lihaa ja verta olevasta lapsesta ei niin välitetä muuten kuin on pakko. Totuus ei pala tulessakaan.
En minä sinun uskomisia mihinkään tarvitse. Et vaikuta ihan terveeltä.
Voi sinua, taisi osua lujaa, kun älähdit. Tämä kertoo sinusta ja suhteestasi puhelimeesi entistä enemmän. On kuitenkin hyvä, että huomioit nyt asian ja ehkä muistakin sen seuraavalla kerralla, kun haluat puhelinta taas käteesi lapsen kanssa ollessasi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti lli ns kotiäiti, mutta ei viettänyt mun kanssa kyllä hetkeäkään. Ei saatu lapset olla jaloissa 70-l vaan poissa silmistä, tapahtui lähiössä.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi nykyvanhemmat eivät halua viettää aikaa lastensa kanssa?" Nykyvanhemmat - sekä äidit että isät - ovat lastensa kanssa yleensä paljon enemmän kuin aikaisemmat sukupolvet. Omista lapsistaan eroon haluavia äitejä ja isiä on ollut ennen enemmän kuin nyt. Muun muassa 1960-, 1970- ja 1980-luvulla on ollut vanhempia, jotka ovat vieneet lapsensa usein mummoloihin ja muille sukulaisille hoitoon.
1940- ja 1950-luvulla syntyneet suuret ikäluokat ovat olleet pahimpia isovanhempien ja sukulaisten hyväksikäyttäjiä. Lapset ovat asuneet päivähoidon ja koulun lomat mummoloissa ja vastuu lasten hoidosta on ollut isovanhemmilla. Jos vanhempi lähettää alle kouluikäisen tai kouluikäisen lapsensa koko kesäksi mummolaan kauas kotoa, niin kyseisestä perheestä pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus!
Vaikka äiti on ollut päätoimisesti kotona, se ei ole entisaikanakaan taannut, että äiti olisi hoitanut omat lapsensa kotona. Jo hyvinkin pieniä lapsia - jopa vauvaikäisiä - on sysätty mummoloihin ja sukulaisnaisille hoitoon. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan - ainakaan kaupungeissa. Nykyaikana on onneksi lapsentahtinen imetys ja hyvä niin!
En ymmärrä, miksi nuori ja terve äiti tai isä on 24/7 kotona ja laittaa silti lapsensa hoitoon joko mummolaan tai päivähoitoon ja jopa kokopäiväpaikalle! Joka paikkakunnalla on kerhoja alle kouluikäisille lapsille ja perheille. Vanhempi voi käydä lasten kanssa perhekerhossa, jossa on muitakin vanhempia ja lapsia. Ja lapsi voi käydä parina, kolmena päivänä viikossa muutaman tunnin päiväkerhossa.
On myös "kotiäitejä", joitten lapset eivät saa olla kotihoidossa. Lapset ovat joko päivähoidossa tai mummoloissa tai molemmissa. Vuoden suuria juhlapyhiä - esimerkiksi joulua, pääsiäistä ja juhannusta - ei vietetä omassa kodissa. Aikuiset ihmiset menevät lastensa kanssa omien vanhempiensa tai appivanhempiensa kotiin syömään ja täysihoitoon asumaan. Nämä äidit ja isät hoidattavat lapsiaan ahkerasti sukulaisilla, jotta saavat omaa aikaa. Lastenhoidosta laistavat äidit ja isät ovat yleensä mukavuudenhaluisia ja jopa laiskoja. Surullista!
Minä tunnen myös näitä ”kotiäitejä” jotka ravaavat lapsineen jatkuvasti omalla äidillään syömässä. Jollakin jopa käy oma äiti siivoamassa kotona 🙈 Ja tietenkin niitä lapsia viedään jatkuvasti isovanhemmille hoitoon, tai helpompaa on soittaa et tulkaa hakemaan! Sitten valitetaan kuinka on niiiiiiin rankkaa. Tuollaisten ihmisten ei kyl pitäisi hankkia lapsia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tunnen myös näitä perheitä jotka tulevat joulun pyhiksi ym juhlapäivinä jopa lasten synttäreinä täyshoitoon isovanhemmille tai pyytävät mummun palvelijaksi kotiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät ole koskaan ennen ihmiskunnan historiassa viettäneet niin paljon aikaa lastensa kanssa kuin mitä nykypäivänä tehdään. Tämä on suuri kuva.
Tuo on harhaa. Sillä yritetään saada nykyvanhemmille hyvä omatunto. Ennen vanhemmat ovat olleet enemmän läsnä kuin nykyään. Nykyään ollaan muka viettävinään aikaa lasten kanssa mutta ei olla läsnä. Lapset kärsivät enemmän siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Miksi nykyvanhemmat eivät halua viettää aikaa lastensa kanssa?" Nykyvanhemmat - sekä äidit että isät - ovat lastensa kanssa yleensä paljon enemmän kuin aikaisemmat sukupolvet. Omista lapsistaan eroon haluavia äitejä ja isiä on ollut ennen enemmän kuin nyt. Muun muassa 1960-, 1970- ja 1980-luvulla on ollut vanhempia, jotka ovat vieneet lapsensa usein mummoloihin ja muille sukulaisille hoitoon.
1940- ja 1950-luvulla syntyneet suuret ikäluokat ovat olleet pahimpia isovanhempien ja sukulaisten hyväksikäyttäjiä. Lapset ovat asuneet päivähoidon ja koulun lomat mummoloissa ja vastuu lasten hoidosta on ollut isovanhemmilla. Jos vanhempi lähettää alle kouluikäisen tai kouluikäisen lapsensa koko kesäksi mummolaan kauas kotoa, niin kyseisestä perheestä pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus!
Vaikka äiti on ollut päätoimisesti kotona, se ei ole entisaikanakaan taannut, että äiti olisi hoitanut omat lapsensa kotona. Jo hyvinkin pieniä lapsia - jopa vauvaikäisiä - on sysätty mummoloihin ja sukulaisnaisille hoitoon. Äidit eivät ole juurikaan imettäneet vauvojaan - ainakaan kaupungeissa. Nykyaikana on onneksi lapsentahtinen imetys ja hyvä niin!
En ymmärrä, miksi nuori ja terve äiti tai isä on 24/7 kotona ja laittaa silti lapsensa hoitoon joko mummolaan tai päivähoitoon ja jopa kokopäiväpaikalle! Joka paikkakunnalla on kerhoja alle kouluikäisille lapsille ja perheille. Vanhempi voi käydä lasten kanssa perhekerhossa, jossa on muitakin vanhempia ja lapsia. Ja lapsi voi käydä parina, kolmena päivänä viikossa muutaman tunnin päiväkerhossa.
On myös "kotiäitejä", joitten lapset eivät saa olla kotihoidossa. Lapset ovat joko päivähoidossa tai mummoloissa tai molemmissa. Vuoden suuria juhlapyhiä - esimerkiksi joulua, pääsiäistä ja juhannusta - ei vietetä omassa kodissa. Aikuiset ihmiset menevät lastensa kanssa omien vanhempiensa tai appivanhempiensa kotiin syömään ja täysihoitoon asumaan. Nämä äidit ja isät hoidattavat lapsiaan ahkerasti sukulaisilla, jotta saavat omaa aikaa. Lastenhoidosta laistavat äidit ja isät ovat yleensä mukavuudenhaluisia ja jopa laiskoja. Surullista!
Mieluummin veisin lapseni hoitoon mummolaan tuttuun paikkaan, rakastavan hoitajan luo. Toisin kuin päiväkotiin, laitokseen, niin kuin nykyään tehdään, kun ei kestetä omaa lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhemmat varsinaisesti viettäneet aikaa lasten kanssa 60 luvun alussa tai leikkineet. Sisarukset oli sitä varten .
Ja se oli parasta. Lapset saivat olla lapsia, ja vanhemmat olivat turvallisia aikuisia, eivät lapsen tasolla leikkiviä kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites vaikka 20 vuotta sitten? Tai 30? Mielestäni vanhemmat viettivät enemmän aikaa lasten kanssa. Ei ollut äideillä jatkuvaa tarvetta harrastaa kaikennäköistä yksin. Lisäksi lapset hoidettiin vanhemmaksi kotona. Nykyään tosi moni laittaa lapset päiväkotiin heti kun äitiysloma loppuu. Edes perhepäivähoito ei ole enää ensisijainen vaihtoehto ihan pienille.
Tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on enemmän lastensa kanssa kuin kukaan ennen.
Lähde tutkimuksiisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan vanhemmat ovat ehkä lapsen lähellä, mutta eivöt läsnä. Vanhemmilla on parempaakin tekemistä kuin lapsen kuuntelu, leikittäminen ja juttelu ja se tekeminen on kännykkä! Tadaa! Kännykkä on päivin öin paras ja tärkein juttu. Sitä selataan, kun kärrytellään, ollaan leikkipuistossa, imetetään, syödään, nukutetaan, vessassa, ihan kaikkialla siis. Välillä joutuu jättämään kännykän pois kädestään ja sekös harmittaa kovasti.
Nykyajan pikkulapset eivät osaa enää edes puhua, kun vanhemmat ovat tuppisuina kännykkä kädessä.
Minä olen viisikymppinen eikä minun lapsuudessa vanhemmat viettäneet aikaa lasten kanssa. Ei luettu, ei leikitty, ei harrastettu, ei mitään. Isä ei edes puhunut meille. Piti ihan nauraa ääneen kuin luin kommenttiasi.
Sama, naurahdin ääneen.
Oma isäni luki lehteä, eikä vilkaissutkaan minuun päin kun puhuin hänelle. Murahti varoitukseksi kuin koira, jos puhuin liian paljon. Äiti oli usein omissa ajatuksissaan, ja kumpikaan ei yleensä viettämällä viettänyt kanssani aikaa esimerkiksi pihalla tai minun huoneessani. Olivat kyllä siinä mielessä kivoja vanhempia, että veivät paikkohin, kuten äiti pizzalle kaupunkiin (oli jännää) ja ostoksille, ja isä huvipuistoihin ja laskettelemaan. Mutta sellainen mentaliteetti oli meillä ja kaikkien kavereideni perheissä, että vanhemmat eivät viihdyttäneet, eivätkä pihalla perään katsoneet.
Olen syntynyt vuonna -82.
Ja omien lasteni kanssa on oltava läsnä, on mentävä vahtimaan mukaan ja vietävä harrastuksiin, jotta olisi ns. hyvä vanhempi. Puhumattakaan siitä, millaista läsnäoloa päivähoito ja koulu vanhemmilta ajoittain vaatii. Sellaista ei ollut omassa lapsuudessani ollenkaan.
Minulle taas yksi syy olla hankkimatta lapsia on tämä nyky-yhteiskunnan käsitys siitä, että siinä lapsessa pitäisi olla koko ajan kiinni tai olet nk. paska vanhempi. Olen 80-luvun lapsi ja hyvin paljon leikittiin yksin tai pikkuveljen kanssa kahdestaan pihalla, joskus kavereiden kanssa. Asuttiin vaan vähän kauempana, niin siinä sai viihdyttää monesti itseään. Luin ja mulla oli aika hyvä mielikuvitus, en muista että kovinkana usein oltaisiin käyty kinuamassa vanhempia mukaan tekemään jotain. Myöhemmin kun ikää oli vähän enemmän, roikuin tallilla hoitohevosten luona. Viikonloppuisin jos oli aikaa saatettiin pelata koko perheen voimin lautapelejä tai käydä hiihtämässä/retkellä. Äidilläni ja isälläni oli omat harrastuksensa, kumpikin oli 2 tai 3 iltaa viikossa niissä pari tuntia kerrallaan ja sinä aikana tehtiin läksyt, eikä me mitenkään kieroon kasvettu vaikka oltiin iltoja "yksin".
Tänä päivänähän tuntuu olevan suunnilleen lasun paikka, jos alaikäisen jättää hetkeksikään yksin tai jos lapsella ei ole vähintään yhtä ohjattua harrastusta. Jos erehdyt hoitamaan kännykällä esim. laskut tai lukemaan kirjaa sinä aikana, kun lapsi rakentelee itsekseen hiekkakakkuja tyytyväisenä, niin johan taas tuomitaan kun et ole lapsessa kiinni.
En ihn oikeasti jaksaisi enempää ulkopuolelta tulevia vaatimuksia ja velvollisuuksia, mitä lapsi nykypäivänä aiheuttaa. Minulla on ihan tarpeeksi painetta työstä ja muusta nykyisestä elämästä ilman lastakin.
Traumat ja suorittamisen pakkomielle. Kulutusneuroosi.
Mitä ihmettä? Nykypäivän vanhemmathan viettävät lastensa kanssa enemmän aikaa kuin koskaan ennen on mikään sukupolvi viettänyt. Viikonloppuna kun katsoo naapurustoa, tuttavaperheitä ja läheistä puistoa, niin siellä ketään muita olekaan kuin vanhempia lastensa kanssa pulkkamäessä ja leikkimässä tuntitolkulla. Sitten lähdetään luontopolulle ja seuraavana päivänä uimahalliin ja illalla pidetään vielä leffailta...
Itse olen syntynyt vuonna 1980, eikä omassa lapsuudessani yhdessäkään perheessä äidit ja isät hengailleet lasten kanssa noin paljon. No joo, kotona saatettiin katsoa illalla napakymppiä koko perhe ja isän kanssa käydä joskus hiihtämässä, mutta kyllä perusperiaate oli se, että lapset leikki kavereidensa kanssa ja vanhemmilla oli omat hommansa. Outona olisi pidetty, jos jossakin perheessä koko viikonlopun olisi lapset ja vanhemmat harrastaneet ja leikkineet yhdessä.
Moni suomalainen on henkisesti orpo; koiriakin kohdellaan paremmin!
Alue: Aihe vapaa
En minä sinun uskomisia mihinkään tarvitse. Et vaikuta ihan terveeltä.