Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäinen anoppi muuttaa naapuriin
07.01.2021 |
On myynyt asuntonsa ja kertoi ostaneensa loppuelämän kodin parinsadan metrin päästä meiltä. Hän oli iloinen kun pääsee osaksi elämäämme. Asui ennen 20km päässä ja kävi joka viikonloppu leipomassa tai tekemässä pihahommia. Nyt kyllä mulla meinaa pää hajota.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin lähelle hyviä ystäviä ja kysyttiin heiltä ”lupa” ennen kuin jätettiin talosta tarjous. Kyllä mun mielestä on kohteliasta läheisille kertoa suunnitelmistaan etukäteen.
Aivan käsittämätöntä. Suomessa pitää kaikkien olla mahdollisimman kaukana niistäkin ihmisistä jotka ovat läheisiä. Hirveänä loukkauksena pidetään oikein, jos joku ystävä muuttaa lähiseuduillekaan. Ja luvanvaraista toimintaa jopa.
Mikä tätä kulttuuria vaivaa? Miksi me halutaan olla niin etäällä toisistamme, vaikka hyvät ja läheiset ihmissuhteet ovat varmaan ihan objektiivisestikin kaikille ihmislajin edustajille yksi ihan tärkeimmistä elämän sisällöistä?
No esim siksi että suomessa on paljon hulluja sukuja ja sairasta kasvatusta.
Mulla on väkivaltaiset hullut narsistivanhemmat joilta olen saanut turpiini myös aikuisena. En todellakaan päästä näitä vaarallisia hulluja lsteni lähelle.
Sama pätee juoppoihin appivanhempiin.
Totta hitossa ottaisin mielelläni sukulaiset elämääni jos ne olisi normaaleja tai turvallisia. Mutta kun eivät ole. Yksin on nyt sitten pärjättävä ja teen kaikkeni että minusta alkaa uusi normaali suku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi saa muuttaa minne haluaa.
Normaali ihminen olisi keskustellut asiasta rnnen muuttoaan.
Samaa mieltä. Jos välit on kunnossa, tästä voi hyvin puhua. Ja jos ei ole, muuttaminen viereen ei auta mitenkään. Päin vastoin. Ikävä kyllä tiedän kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistais törmätä anoppiin esim lenkillä tai kaupassa. Aina pitäisi jäädä juttelemaan pelkkä moikkaus ei varmasti riittäisi.
Pysähdytkö koskaan miettimään miksi vihaat anoppiasi?
Ei kyse ole vihasta.
Minun äitini on rajaton ja hän tunkee koko ajan iholle, tavallaan kaappaa minun elämäni. Puhuu naapureistani kuin he olisivat hänen läheisiään, tunkee jopa sinne luvatta, yrittää päättää kaikista lasten asioista, utelee ja penkoo.
Haluan vain oman elämän jossa on omat rajat.
Sinun oma äitisi siis on rajaton, ei se anoppi jota et halua tavata. Meneekö kosto nyt ihan väärälle henkilölle? Pistä rajat äidillesi ja ala tutustumaan anoppiisi, ei hänenkään kanssa tarvitse tuntikausia kauppareissulla jutella, muutama lause ja kotia kohti.
On ohan sama kuka ja mikä se rajaton sukulainen on. Hornamaista se aina on.
Eikä tuollaiselle saa rajoja. Kas kun se juuri on sitä rajattomuutta.
Taatusti saa rajat asetettua, eikait se äiti ovesta tai ikkunasta tule läpi, säppiin vaan eikä aukaise ennen kuin viesti menee perille. Puhelimeenkaan ei ole pakko vastata. Kyse on uskalluksesta, pelkäät äitiäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin lähelle hyviä ystäviä ja kysyttiin heiltä ”lupa” ennen kuin jätettiin talosta tarjous. Kyllä mun mielestä on kohteliasta läheisille kertoa suunnitelmistaan etukäteen.
Aivan käsittämätöntä. Suomessa pitää kaikkien olla mahdollisimman kaukana niistäkin ihmisistä jotka ovat läheisiä. Hirveänä loukkauksena pidetään oikein, jos joku ystävä muuttaa lähiseuduillekaan. Ja luvanvaraista toimintaa jopa.
Mikä tätä kulttuuria vaivaa? Miksi me halutaan olla niin etäällä toisistamme, vaikka hyvät ja läheiset ihmissuhteet ovat varmaan ihan objektiivisestikin kaikille ihmislajin edustajille yksi ihan tärkeimmistä elämän sisällöistä?
No esim siksi että suomessa on paljon hulluja sukuja ja sairasta kasvatusta.
Mulla on väkivaltaiset hullut narsistivanhemmat joilta olen saanut turpiini myös aikuisena. En todellakaan päästä näitä vaarallisia hulluja lsteni lähelle.
Sama pätee juoppoihin appivanhempiin.Totta hitossa ottaisin mielelläni sukulaiset elämääni jos ne olisi normaaleja tai turvallisia. Mutta kun eivät ole. Yksin on nyt sitten pärjättävä ja teen kaikkeni että minusta alkaa uusi normaali suku.
Sairaat ihmiset on tietysti asia erikseen, mutta kun ei normaalit tervejärkiset aikuisetkaan siedä toisiaan silmissään.
Miksi et tarjonnut muuttoa teille. Olisitte yhdessä matkustellut kivasti anopin kanssa kämpästä saaduilla rahoilla ja jos anoppi tykkää ruoanlaitosta niin yksi vaiva sinulta pois. Myönnä pois olit hölmö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri missään muussa maassa kuin Suomessa ei voisi edes olla olemassa tällaista aloitusta. Ihmiset oikeasti haluavat olla yhdessä ja toisista pidetään huolta. Täällä on paniikin paikka, jos joku sukulainen tulee liian lähelle. Tää mentaliteetti korreloikin kivasti sitten esim masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien kanssa.
Hus pois vaan kaikki! Ydinperheet omiin koteihinsa, ovet säppiin ja verhot kiinni. Anopit mielellään mahdollisimman kauas yksinään laitoksiin kuolemaan, ja perheettömät olkoot yksin yksiöissään.
Minäkin oon viime aikoina miettinyt että mikä meitä suomalaisia vaivaa, onko geenivirhe, vai kasvatus mennyt pieleen? Ihmisviha oikein puskee läpi lähes kaikista ihmissuhteista, ystävyys-ja perhesuhteista. Ei osata olla ystäviä, ei äitejä, isiä, isovanhempia, sisaruksia. Pilkkanaurua ja välttelyä ettei tarvitsisi auttaa eikä helpottaa toisen elämää. Itsekkyys paistaa jokaisen kommentista. Toinen haluaisi vilpittömästi auttaa esim lastenhoidossa, niin ei kelpaa edes ilmaiseksi, ollaan niin ehdottomia kaikessa vanhemmuudessa että koko elämä pilalla jos toinen vaikka tiskaa eri tavalla. Mieli pahoitetaan ihan joka asiasta ja rehellisiä ei olla koskaan mistään asiasta varsinkaan lahjoista. Huomaa kyllä sen minäminäminä- asenteen. "Minä en kerro enkä puhu, mutta minä lyön kyllä puukon selkääsi jos et osaa ajatuksiani lukea."
Ongelmat tulevat siinä vaiheessa kun autetaan silloin kun itseä sattuu huvittamaan eli "tulen nyt teille" eikä silloin kuin apua pyydetään.
Omalla anopilla oli painajaisanoppi ja siitä oppineena ei sekaannu aikuisten lastensa elämään.
Mikä ongelma tuossa nyt on? Sanot että nyt ei käy, sovitaan joku muu aika. Eikö aikuinen ihminen saa sitä suutaan auki ja sanottua ääneen jos ei sovi?
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ne miniät aina päättää miehensäkin elämästä, ei edes vanhempiaan saisi mies nähdä. Naiset on ilkeitä, etenkin nuoret naiset. Vihataan ennen kuin edes tunnetaan ja ei edes haluta oppia tuntemaan. Asenne on aina se että "mies on minun omaisuutta ja minä päätän". Moni poika joutuu katkomaan välejään omaan perheeseensä, sillä miniä määrää. Lapsenlapsia ei miehen vanhemmille viedä hoitoon, eikä käydä kyläilemässä. Sitten kun kylmän vastaanoton jälkeen anoppi ei uskalla pitää yhteyttä ettei suututa olemassaolollaan enempää mielensäpahoittajaminiää, tämä haukkuu selän takana että hänestä ei tykätä kun ei käydä kylässä eikä kutsuta kylään. Teet niin tai näin teet aina väärinpäin. Ei tässä uskalla enää kohta edes syntymäpäivänä onnitella, väärinhän se menee kuitenkin.
Ei. Vaan se menee näin:
- olet itse kiihkoilija, jolle oma poika ei kelvannut sellaisena kuin on (ei suostunut tekemään kaikkea kuten sinä haluat), kiitos näistä seurauksista
- olet epäkohtelias töksäyttelijä, joka sanoo asioita, joita en itse ikinä sanoisi kellekään ääneen
- arvostelet ja haukut avoimesti eri kansallisuuksia ja esim homoja syntiensä takia
- intät joka tapaamisella naisen tarkoituksesta tässä elämässä (synnyttää), mutta kun sinulla on vihdoin lapsenlapsia, et edes muista syntymävuosia saati onnittele koskaan
- pyysit rahaa, jotta voit ostaa kesäasunnon ulkomailta. Kun emme olleet yllättäen innostuneita tästä, suututaan ja puhistaan. Ja sitten saa kuulla, miten ollaan kyllä epäkohteliaita.Jep. Tiedätkö sellaisen kiiltävän esineen kuin peili? Kurkkaa sinne, mä meen viemään miehelle lounaan kellariin (jossa hän vankina, siksi ei sinua tapaa).
Suosittelen sinulle nyt kyllä ihan ammattiapua tuohon katkeruuteesi. Kysy neuvoja esimerkiksi miten keskustella asioista anoppisi kanssa riitelemättä ja provosoitumatta. Ongelma on kyllä sinussa jos kanssakäyminen on tuota tasoa :D Vastaushan ei selkeästi ollut minulle tarkoitettu vaan omalle anopillesi. Meillä on pojan kanssa ihan hyvät välit ja aina olen sanonut että minulle kelpaat ja riität.
Totta kai oli tarkoitettu omalleni, enhän sinua tunne. Ammattiapua olemme ikävä kyllä molemmat tarvinneet mieheni kanssa, koska hänellä on lapsuudestaan erittäin pahoja traumoja. Itse muista syistä, joista myös anoppi on keksinyt mollata (kunnon ihminen selvittää asiansa itse, eikä vaikeista asioista puhuta!). Mukavaa alkuvuotta vaan sinnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistais törmätä anoppiin esim lenkillä tai kaupassa. Aina pitäisi jäädä juttelemaan pelkkä moikkaus ei varmasti riittäisi.
Pysähdytkö koskaan miettimään miksi vihaat anoppiasi?
Ei kyse ole vihasta.
Minun äitini on rajaton ja hän tunkee koko ajan iholle, tavallaan kaappaa minun elämäni. Puhuu naapureistani kuin he olisivat hänen läheisiään, tunkee jopa sinne luvatta, yrittää päättää kaikista lasten asioista, utelee ja penkoo.
Haluan vain oman elämän jossa on omat rajat.
Sinun oma äitisi siis on rajaton, ei se anoppi jota et halua tavata. Meneekö kosto nyt ihan väärälle henkilölle? Pistä rajat äidillesi ja ala tutustumaan anoppiisi, ei hänenkään kanssa tarvitse tuntikausia kauppareissulla jutella, muutama lause ja kotia kohti.
On ohan sama kuka ja mikä se rajaton sukulainen on. Hornamaista se aina on.
Eikä tuollaiselle saa rajoja. Kas kun se juuri on sitä rajattomuutta.
Taatusti saa rajat asetettua, eikait se äiti ovesta tai ikkunasta tule läpi, säppiin vaan eikä aukaise ennen kuin viesti menee perille. Puhelimeenkaan ei ole pakko vastata. Kyse on uskalluksesta, pelkäät äitiäsi.
Tässä paasaa nyt ihminen joka ei tiedä asiasta yhtään mitään.
Lähestymiskieltokaan ei pidä poissa rajatonta ihmistä. Kolme vuoden mittaista lähestymiskieltoja ja kahdesti sen jälkeen soitettu poliisit noutamaan.
Ja silti on edelleen rajaton. Me ollaan käytännössä jouduttu katkaisemaan välimme kaikkiin sukulaisiin, koska hän yrittää kontrolloida meitä sukulaisten kautta, jos ja kun ei itse pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelkaa miehen kanssa rajoista. Esim että teille ei saa tulla tupsahtaa, eikä koskaan omilla avaimilla.
Kannattaa usuttaa lapset sinne koulun jälkeen välipalalle, ja pyytää lapsille kyytejä harrastuksiin, niin hän kokee olevansa tarpeellinen, mutta ei tule teidän kotiin, ja hän on lapsista niin puhki, että lopun aikaa haluaakin huilata.
Miehesi saa käydä siellä kerran pari viikossa katsomassa, että äidillä on asiat hyvin.Miksi miehen pitää käydä kaksi kertaa viikossa katsomassa äidin vointi? Tämän nyt jotenkin ymmärtäisi, jos kysymyksessä on sairas ja toimintakyvyltään huomattavasti heikententynyt vanhus, mutta ap:n anoppi on viikottain tunkenut leipomaan ja pihatöihin, joten tuosta ei voi olla kysymys.
Ap nyt ei oikeastaan kertonut mitään siitä. Mulla anoppi tuli keräämään marjat vielä kahdeksankymppisenä. Onko anopilla edes ajokorttia, siitäkään ei kerrottu. Mutta provohan tämä olikin.
Ei siellä äidin vointia käydä katsomassa, vaan hetki juttelemassa, ettei tule yksinäistä. Kuinka nuoria olette, ettette tiedä kuinka yksinäisiä vanhat ihmiset ovat? Senhän takia hän varmasti on muuttanut lähelle. Hän tuntee olonsa tarpeettomaksi, yksinäiseksi ja turvattomaksi. Jos lapsensa haluaa asialle mitään tehdä, niin kerran viikossa poikkeaminen ei luulisi olevan ylivoimaista. Jos lapset on teinejä, voi käydä joku lapsista vuorollaan. Ei siitä tule kullekin kuin kerran kuussa, jos niin koville ottaa. Käydä vaikka hänen kanssa ruokakaupassa ja kantaa ostokset.
Kyllä tuo riippuu iästä. Kahdeksankymppistä mummoa käydään katsomassa pari kertaa viikossa sen yksinäisyyden vuoksi. 60-70v mummo menee kansalaisopiston kursseilla ja jumpassa, ettei tule yksinäistä. Toki näkee läheisiäkin, mutta ei tuolla tavalla vielä että ennakoidaan, että mummoa pitää nyt nähdä niin ja niin usein viikossa. Pientä perspektiiviä voi laittaa siihenkin, että iso osa 80-90-vuotiasta mummoista ja papoista on hoitokodissa erillä paikkakunnalla kuin omaisensa.
Omien vanhempien hoito ja huolenpito on todella pitkä ja raskas tie. Missään nimessä sitä ei aloiteta vielä kun vanhemmat ovat hyväkuntoisia ja täysjärkisiä ja omat lapset pieniä. Kyllä sekin aika nimittäin tulee, kun joutuu antamaan omille vanhemmille enemmän kuin jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mehän ollaan ihan luusereita.
Ostettiin tosi kiva asunto kerrostalosta. Minun ja mieheni vanhemmat asuivat silloin omakotitalossa. Itse aloin pikkuhiljaa vanhempiani sanomaan mitä jos vaikka myisitte tämä omakotitalon pois ja muuttaisitte keskustaan. Aloin, heidän suostumuksella, myymään tarpeettomia huonekaluja, joissa eivät ikinä olleet ja aina, kun kävin, otettiin äidin kanssa joku hylly/kaappi/komero. Kerroin tarvitaan kirppistavaraa ja lähdin aina pois autolastillisen kanssa. Ja äitini oli tyytyväinen, tosi iloinen.
Yhtenä päivänä sanoivat nyt ovat samaa mieltä ja laitettiin omakotitalo myyntiin. Puolisen vuotta meni ja kun tuli ensimmäinen tarjous, laitoin lapun meidän aulaan ostetaan asunto. Tiedän moni on miettinyt.
Niinpä kävi, että mun vanhemmat myivät 250 neliön omakotitalon ja muuttivat naapurirappuun, 80 neliön asuntoon. Minä olin tekemässä pintaremonttia, muttamassa, jne.
Kun appivanhemmat saivat tietää tästä, he alkoivat miettimään samaa. Heillä on kuitenkin lemmikkejä, tarvetta on isommalle asunnolle. Kävin puhumassa 120 neliön asuntojen omistajille ja kaikki lupasivat miettiä asiaa. Sama juttu appivanhemmille. Pikkuhiljaa alettiin myymään huonekaluja, tai ne menivät hyvin nopeasti. Oltiin jo päässä suunniteltu, koska isojen asuntojen pohjat ovat identtiset ja laitettiin omakotitalo myyntiin.
Tämäpä menikin parissa viikossa ja oltiin ns pienessä kusessa. Siinä tyhjennettiin asuntoa mökille, kellariin, muutaman naapurin kellarikomeroon ja selvittiin.
Kävin uudestaan isompien asuntojen omistajien kanssa juttelemassa ja viikon päästä 1 ilmoitti hintansa.
2 v sitten me muutettiin ja nyt vietettiin yhteinen joulu, jossa jokainen lähti kävellen omaan kotiinsa, eri rappuun.
Tämä on se kirjoittaja, joka ilmeisesti ei ole koskaan kuullut että-sanasta. Kirjoittaa aina pitkiä postauksia ilman ensimmäistäkään ettää.
Opettele nyt herran tähden käyttämään ettää! Olisi helpompi ymmärtää kirjoituksiasi.En minäkään käytä ”että” sanaa ellei ole pakko. Lauseen saa muotoiltua lyhyemmin ilman tuota sanaa.
Toki saa, mutta avainsana on ”muotoiltua”. Se ei tarkoita että vain tipauttaa ”että”-sanan pois ilman mitään muotoilua.
———Huomaa kyllä sen minäminäminä- asenteen. "Minä en kerro enkä puhu, mutta minä lyön kyllä puukon selkääsi jos et osaa ajatuksiani lukea." [/quote]
Ottakaa huomioon vanha luterilainen sananlasku: Vaikeneminen on kultaa ja puhuminen on hopeaa!
Uskokaa tai älkää näin ennen lapsia kasvatettiin, eikä lapset saaneet puhua jos vaikka tosi harvoin oli vieraita. Oli mahdotonta oppia keskustelemaan luontevasti kun jännitti kuulla oma äänensä.
Monet joutuu tekemään töitä päästäkseen eroon ’tuppisuutoljottajana’ olemisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksen. Mutta eipä yksinäistä anoppia jonnekin metsän syrjään yksinkään voi jättää. Oma anoppini asuu kilometrin päässä. Ei sentään tuppaa kylään kovin usein. Käyttää kyllä poikaansa taksikuskina, ja poikahan tottelee. Siitä meillä tulee riitoja, kun anoppi hyppyyttelee ja meidän oma arki hankaloituu. Anopista ei kuitenkaan ole koskaan ollut mitään hyötyä.
Voi hyvänen aika! Onko sinusta koskaan mitään hyötyä anopillesi? Onko hyötyminen ihmissuhteissa tärkeää?
Synnytti ja hoiti miehesi aikuiseksi, eikö se ole hyödyllistä ollutkaan?
Nimenomaan anoppi käyttää meidän apuamme hyväkseen, mutta koskaan ei ole tarjonnut missään omaa apuaan. On kuitenkin ihan järjissään oleva ihminen noin muuten, eikä vielä kuoleman kielissä. En todellakaan halua vain hyötyä ihmisistä, mutta oikeudenmukaisuudesta olen kiinnostunut ja vastavuoroisuudesta. Itsestäni on hyötyä anopille. Viimeksi jouluna kutsuin hänet tänne ja tein hänelle mieleisen joulun. Hän tuli valmiiseen pöytään ryystämään viiniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ärsytyksen. Mutta eipä yksinäistä anoppia jonnekin metsän syrjään yksinkään voi jättää. Oma anoppini asuu kilometrin päässä. Ei sentään tuppaa kylään kovin usein. Käyttää kyllä poikaansa taksikuskina, ja poikahan tottelee. Siitä meillä tulee riitoja, kun anoppi hyppyyttelee ja meidän oma arki hankaloituu. Anopista ei kuitenkaan ole koskaan ollut mitään hyötyä.
Voi hyvänen aika! Onko sinusta koskaan mitään hyötyä anopillesi? Onko hyötyminen ihmissuhteissa tärkeää?
Synnytti ja hoiti miehesi aikuiseksi, eikö se ole hyödyllistä ollutkaan?
Nimenomaan anoppi käyttää meidän apuamme hyväkseen, mutta koskaan ei ole tarjonnut missään omaa apuaan. On kuitenkin ihan järjissään oleva ihminen noin muuten, eikä vielä kuoleman kielissä. En todellakaan halua vain hyötyä ihmisistä, mutta oikeudenmukaisuudesta olen kiinnostunut ja vastavuoroisuudesta. Itsestäni on hyötyä anopille. Viimeksi jouluna kutsuin hänet tänne ja tein hänelle mieleisen joulun. Hän tuli valmiiseen pöytään ryystämään viiniä.
Jatkan vielä. Kokemus anopin itsekkyydestä ei ole vain omani. Lapsensa ovat ihan samaa mieltä. Siedän ja autan häntä vain siksi, että hän on niin yksin. Mukava ihminen hän ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minun anoppini rakentaa appiukon kanssa taloa sadan metrin päähän. Mutta eipä se minua häiritse. Eivät ole mitään tuppautujia ja ajattelen tätä lasten kannalta miten mukavaa on kun mummu ja vaari asuu ihan vieressä.
Ap, muista sitten tämä, kun olet itse anoppi..
Vierailija kirjoitti:
Ap, muista sitten tämä, kun olet itse anoppi..
En tiedä millä mielenlaadulla ihminen kutsuu itse itsensä jatkuvasti "kylään". Itsellä on kyllä tuoreessa muistissa millaista on työpäivät yhdistettynä pienten lasten vanhemmuuteen. En todellakaan itse änkeäisi viihdytettäväksi viikonlopuksi.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummo muutti myös kahden minuutin päähän ja niin, että bussinsa ajaa kymmenen minuutin välein ihan talomme ohi, suora sihti etuovelle ja pihaan.
Ei kiva.
Siis teidän mummo on hussikuski?
Mikä on hussikuski?
Jolle Harkimo
Voimia ap! En itse kaipaisi ketään tulemaan kysymättä osaksi elämääni. Miten teillä on mennyt?
No, ole onnellinen että sinulla on noin auttavainen anoppi. Kaikilla ei ole. Vois olla sellainenkin, joka tulle joka viikonloppu haukkumaan miniänsä milloin mistäkin syystä. Sellaisia anoppeja kun on olemassa. Millainenkohan anoppi sinusta tulee?
Alue: Aihe vapaa
Itse olen asunut 25 vuotta Keski-Euroopassa, eikä naurata yhtään, kun katsoo, mitä tutuilla on jo meneillään, ja jos "hyvin" käy, tulee itsellä eteen myös. Järkyttynyt minäkin, mutta eri tavalla kuin sinä. Niin suomalainen edelleen olen.