Ruotsin opettelu hankalaa muuten koulussa kiitettäviä numeroita saavalle 12-vuotiaalle
12v lapsi on kaikissa muissa aineissa hyvä, saa kiitettäviä numeroita, mutta ruotsin opettelu on tuskaa. Kokee sen hankalaksi, joten välttelee viimeiseen asti sen opettelemista. Opetan häntä ihan kädestä pitäen, oppii kyllä, mutta kokee sen ylivoimaiseksi ja opettelu on yhtä itkua ja haukkuu ruotsin kieltä ja raivoaa ettei edes halua oppia.
Kaikki muut aineet on todistuksessa 9 ja 10. En käsitä tätä tilannetta ruotsin opettelun kanssa. Kotona meillä ei ole "asennetta" ruotsia kohtaan ja me vanhemmat olemme puhuneet oppiaineesta myönteiseen sävyyn lapselle.
Onko muilla lapsilla vastaavaa ruotsia kohtaan?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä tarvitse osata jos ei ole muuttamassa ruotsiin. Me asumme suomessa ja jos joitakin ulkomaisia kieliä on hyvä osata, niin englanti, espanja, venäjä.
Kyllä mä väittäisin, että ruotsi noin keskimäärin on Suomessa asuvalle hyödyllisempi kieli kuin espanja. Kaikki kielitaito on tietty hyväksi, ei siinä mitään. Englantia en tosin laske edes kielitaidoksi. Se on pikemminkin perustaito, vähän niinkuin vaikka uimataito.
Kaveripiiri vaikuttaa jo paljon. Jos siellä on ruotsin haukkujia, voi lapsi imeä saman asenteen, valitettavasti. Ei kannata siis kaveerata tuollaisten kanssa. Ruotsissa on paljon samaa sanastoa kuin englannissa ja rakenteellisia yhtenävyyksiäkin on , koska kuuluvat samaan kielikuntaan. Ruotsi ei ole sen vaikeampi kieli kuin englanti. Kyse on vain asennevammasta, jota levitellään kotona lapsille.
Itse olin samanlainen ja loppujen lopuksi vedin ruotsin niin läskiksi kuin vain voi... nyt nelikymppisenä kaduttaa kun illanistujaisissa suomenruotsalaisten ystävien kanssa jään helposti ulkopuoliseksi kun innostuessaan helposti vaihtavat ruotsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun seiskaluokkalaiselleni sekä englanti että ruotsi ovat vaikeita, ruotsi vielä vaikeampi. Jotenkin ärsyttää ja huvittaa, kun nykyisin ei saa enää sanoa, että ei ole kielipäätä. Ikään kuin se oppiminen olisi kaikille yhtä helppoa: ei ole. Poikani on muuten koulussa etenkin lukuaineissa hyvä, mutta nuo kielet... huoh. Hänellä oli jopa valinnaissaksa alakoulussa, kun on ylipäänsä niin innostunut oppimaan, mutta luojan kiitos sai jättää sen pois. Ruotsissa vaikuttaa selvästi asennekin ja olen itsekin sitä mieltä, että pakkoruotsi pitäisi poistaa, koska se oikeasti syö joiltain voimavaroja paljon, vaikka joillekin se on tosi helppoa (itsellenikin oli melko helppoa). Poikaa olen kuitenkin tsempannut. Kielissä on oikeasti huono juttu, jos putoaa kärryiltä ja poika luultavasti haluaa vielä lukioonkin. En tiedä, mikä noissa kielissä on hänelle niin vaikeaa. Sanastoa oppii ihan vain pänttäämällä, mutta lauserakenteet ovat jotenkin käsittämättömiä. En tiedä, osaako hän englannissakaan kovin hyvin muodostaa virkettä, jossa on do-apuverbi, ei jotenkin älyä sitä.
Minä tipahdin yläasteella ja lukiossa ruotsista, saksasta ja englannista pois, mutta yllätys yllätys, ranska sujui erinomaisesti! Arvosana 9. Mikä oli ero? Opetustapa.
Englannissa, ruotsissa ja saksassa päntättiin kielioppia ja lauserakenteissa. Ranskan opettaja taas opetti suoraan miten asiat sanotaan ja kirjoitetaan. Ei mitään lauserakenteita tai muuta. Ainoastaan "Näin kerrot ammatistasi. Näin kerrot harrastuksistasi. Näin sanotaan ei kiitos siihen tai tähän.Näin saat siitä menneen aikamuodon, näin tulevan aikamuodon".
Opin itse huomattavasti paremmin tällä tavalla. Vähän kuin lapset. Ei lapsillekaan opeteta omassa äidinkielessä lauserakenteita, vaan ainoastaan miten asiat sanotaan.
Tällä tavalla opin itsenäisesti englanniin lukion jälkeen niin hyvin, että käytän sitä päivittäin toisena äidinkielenä. Mukaan on tarttunut myös saksa osittain ja japani hyvänä pelkästään sillä, että olen joutunut kielten kanssa tekemisiin paljon ja kuuntelemaan, miten jokin asia sanotaan. Lauserakenteita en osaa selittää mistään osaamistani kielistä.
Ehkä poikasi on samanlainen oppija?
Kiintoisaa, en osaa oikein sanoa miten poikani kohdalla on. Itse olen sellainen rautalangasta vääntäjä ja kieliopin pohjalta rakentaja, että ns. tavallinen opetus on toiminut hyvin. Esikoispoikani on mielestäni myös samanlainen ja muistan vielä, kuinka lievästi ärsyynnyin, kun englannin alkeissa opetettiin sanomaan esim. "that's" ja vasta myöhemmin pojallekin taisi selvitä, että se on sama kuin "that is". Eli itse pidän juuri siitä, että rakenteet selitetään täysin auki ja sitten vasta kun on se on selvillä ja sanoja opittu, aletaan muodostaa lauseita. Jotenkin hurjalta tuntuisi opetella vain sanomaan asioita ilman, että tajutaan mitä siinä mikin tarkoittaa ja miksi on se ja se muoto. Mutta niin me ihmiset vain ollaan erilaisia! Voi tosiaan olla, että nuorempi poikani on vain tyystin erilainen oppija kuin minä. Ja sinulle oli muuten aikamoinen onni sellainen ranskan opettaja! Itsellenikin ranska on ollut vieraista kielistä se kaikkein rakkain :)
Puhun viittä kieltä sujuvasti. Ruotsia en sanaakaan
Minä tipahdin yläasteella ja lukiossa ruotsista, saksasta ja englannista pois, mutta yllätys yllätys, ranska sujui erinomaisesti! Arvosana 9. Mikä oli ero? Opetustapa.
Englannissa, ruotsissa ja saksassa päntättiin kielioppia ja lauserakenteissa. Ranskan opettaja taas opetti suoraan miten asiat sanotaan ja kirjoitetaan. Ei mitään lauserakenteita tai muuta. Ainoastaan "Näin kerrot ammatistasi. Näin kerrot harrastuksistasi. Näin sanotaan ei kiitos siihen tai tähän.Näin saat siitä menneen aikamuodon, näin tulevan aikamuodon".
Opin itse huomattavasti paremmin tällä tavalla. Vähän kuin lapset. Ei lapsillekaan opeteta omassa äidinkielessä lauserakenteita, vaan ainoastaan miten asiat sanotaan.
Tällä tavalla opin itsenäisesti englanniin lukion jälkeen niin hyvin, että käytän sitä päivittäin toisena äidinkielenä. Mukaan on tarttunut myös saksa osittain ja japani hyvänä pelkästään sillä, että olen joutunut kielten kanssa tekemisiin paljon ja kuuntelemaan, miten jokin asia sanotaan. Lauserakenteita en osaa selittää mistään osaamistani kielistä.
Ehkä poikasi on samanlainen oppija?