Ero tuli miehelle "ihan puskista"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .

Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).

Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄

Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.

Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.

ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.

Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.

Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:

ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso

Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.

Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.

Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.

Et arvosta, kunnioita tai rakasta miestäsi. Se kaikki on ehdollista.

Ahaa, eli nyt sinä jo määrittelet mitä joku satunnainen ihminen jossain tuntee. Kannattaa alkaa meedioksi noilla kyvyillä.

Rakastan (jos mies tiskaa)

noinhan te itse asian kerrotte.

Ei se vaikuta aidolta rakkaudelta.

Rakastamme, jos mieskin rakastaa. Jos rakastaa, ei kohtele kuin kotiorjaa. Jos kohtelee kuin kotiorjaa, ei takuulla rakasta.

Eli ehdollista. Ja miehen on oltava virheetön, tai rakkaus päättyy välittömästi ja alkaa koulutus.

Jos sä haluat ehdotonta rakkautta niin ota koira. Ihmiseltä et sitä saa, paitsi ehkä äidiltäsi.

En ole vaatinut mitään, keskustelen aiheesta ja kerroin kuinka se homma menee. 

Aika kauan meni että myönsitte asian.

No mulla meni tässä pari tuntia että ehdin lukea ketjun tähän pisteeseen saakka, sori siitä. Piti ajaa nurmikko. Olisin voinut sulta säästää sen pari tuntia, jos olisin tajunnut että pitää tulla latelemaan itsestäänselvyyksiä.

Lapsellista edes kuvitella että romanttinen rakkaus olisi koskaan täysin ehdotonta. Saat tehdä mitä vaan, lyödä, potkia, pettää, vaikka leikata raajat irti ja sitten tappaa, ja silti vaan rakastetaan. Ei se nyt herrajjumala niin mene, missään ihmissuhteessa ikinä.

En teititellyt sinua. Teitä miesvihaajia on palstalla tuhansia, ja hei, ensimmäiset vastalauseet tuolle viestille tulivat minuuteissa.

En mä vihaa miehiä. Yleisesti ottaen vihaan ehkä ihmisiä, ja erityisesti eläinrääkkääjiä, mutta ne ei kohdistu sukupuoleen. Mulla on tosi hyvä mies, ja mun lähipiirissä on paljon hyviä miehiä. On kyllä jokunen mies mitä en itse katselisi myös, mutta eipä mun tarvikaan. Epäilen että nämä miehet tuntevat mua kohtaan jotakin saman suuntaista, kun persoonat vaan ei kerta kaikkiaan kohtaa.

Tiesitkö että rasistitkin aina sanoo "en ole rasisti mutta..."

Aivan. Eli jos mä vihaan jotakin, esim. vaikka niitä eläinrääkkääjiä, niin automaattisesti vihaan myös miehiä. Tämä selvä. Kyllä musta varmaan rasistinkin sitten saa leivottua, onhan niitä miehiä monen värisiä. Samoin kuin eläinrääkkääjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä toivoisin tasa-arvoista työnjakoa, mutta en saa vaimoani kirveelläkään korjaamaan autoa, kolaamaan lumia, hoitamaan pihametsää, remontoimaan taloa tai poistamaan tuholaiseläimiä.

Mikä neuvoksi? Pitääkö tuo heivata pois?

Tasa-arvoisuuden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että molemmat tekee tismalleen samat työt. Vaan sitä, että ajankäytössä ja kuormituksessa mitattuna molemmilla on suunnilleen yhtä paljon vastuuta. Ihan hyvin voi jakaa töitä sen mukaisesti, kumpaa jokin asia enemmän kiinnostaa tai sujuu taitavammin. Meillä on mieheni kanssa tasa-arvoisesti jaettu hommat. Jako on sillä lailla perinteinen, että mieheni hoitaa perinteiset "miesten työt" kuten kodin remppaamisen ja autoon liittyvät asiat. MUTTA koska noissa "miesten töissä" on huomattavasti vähemmän ja harvemmin

hommaa kuin jokapäiväisissä kodinhoitotehtävissä, niin mies tekee lisäksi esim. tiskejä ja imurointia. Minä vastaan meillä täysin ruokaostoksista ja ruoanlaitosta, koska se taas sujuu minulta paremmin. Vastaan myös enemmän lasten läksyhommista ja muista kouluun liittyvistä asioista, koska mies on enemmän käytännön tekijä ja minä taas opiskelusta/kirjallisista tehtävistä tykkäävä. Tasa-arvon huomaamme siinä, että meistä molemmista tuntuu, että teemme yhteisen perheemme ja kotimme eteen tasavertaisesti. Ja lisäksi meille kummalekin jää suunnilleen saman verran vapaa-aikaa.

Eli se tasa-arvo työn MÄÄRÄSSÄ on se, mikä merkitsee. Ja tämä tasa-arvo ei toteudu, jos noudatetaan perinteistä "naisten työt" ja "miesten työt" -jakoa, sillä naisten työt ovat joka päivä toistuvia, kun taas miesten työt satunnaisia/kausittaisia.

Ja tietysti järki päässä erilaisissa elämäntilanteissa. Jos me päätämme, että halutaan remontoida meidän kotona yläkerta kokonaan, ja mies sitten painaa sitä remonttia kaiken vapaa-aikansa, niin silloin minun on ok ottaa vastuu muista kotihommista siksi aikaa. Jälleen, tasa-arvo työn määrässä ratkaisee.

Tuossapa se harha onkin.

Naiset rakastavat uhriutumista. Miehet tekevät enemmän töitä, mutta naiset eivät laske miehen tekemiä hommia, vaan huomioivat ainostaan sellaiset tehtävät joita he itse hoitaisivat. Muu on miehen omaa puuhastelua, jopa harrastamista.

Tasa-arvoa on vain se mitä mies ottaa naiselta. Nainen ei ota mitään tehtäviä mieheltä, koskaan.

Minä en ota mitään "tehtäviä mieheltä", koska minulla ei ole mitään asiaa mennä miehen työpaikalle tekemään hommia.

Onks keittiö sun työpaikka? Miksi miehen tulee ottaa sieltä hommia?

Taas lukihäiriö iskee! Miehen tai vaimon ei tarvitse mennä sinne puolison työpaikalle ottamaan hommia. Ne kotityöt on molempien, ei niitä kumpikaan keneltäkään voi ottaa, kun ne automaattisesti kuuluu molemmille. Keittiö ei siis ole työpaikka, se on osa kotia, ja kaikki keittiössä tapahtuvat hommat kuuluvat molemmille. Siksi miehenkin tulee tehdä keittiössä hommia. Paitsi jos on sovittu, ettei tarvitse.

Aivan. Nainen siis päättää mitkä ovat kotitöitä, niitä yhteisiä joita miehen kuuluu tehdä, ja mikä kaikki on miehen omaa puuhastelua johon naisen ei todellakaan tarvitse sekaantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .

Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).

Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄

Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.

Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.

ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.

Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.

Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:

ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso

Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.

Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.

Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.

Et arvosta, kunnioita tai rakasta miestäsi. Se kaikki on ehdollista.

Ahaa, eli nyt sinä jo määrittelet mitä joku satunnainen ihminen jossain tuntee. Kannattaa alkaa meedioksi noilla kyvyillä.

Rakastan (jos mies tiskaa)

noinhan te itse asian kerrotte.

Ei se vaikuta aidolta rakkaudelta.

Rakastamme, jos mieskin rakastaa. Jos rakastaa, ei kohtele kuin kotiorjaa. Jos kohtelee kuin kotiorjaa, ei takuulla rakasta.

Eli ehdollista. Ja miehen on oltava virheetön, tai rakkaus päättyy välittömästi ja alkaa koulutus.

Jos sä haluat ehdotonta rakkautta niin ota koira. Ihmiseltä et sitä saa, paitsi ehkä äidiltäsi.

En ole vaatinut mitään, keskustelen aiheesta ja kerroin kuinka se homma menee. 

Aika kauan meni että myönsitte asian.

No mulla meni tässä pari tuntia että ehdin lukea ketjun tähän pisteeseen saakka, sori siitä. Piti ajaa nurmikko. Olisin voinut sulta säästää sen pari tuntia, jos olisin tajunnut että pitää tulla latelemaan itsestäänselvyyksiä.

Lapsellista edes kuvitella että romanttinen rakkaus olisi koskaan täysin ehdotonta. Saat tehdä mitä vaan, lyödä, potkia, pettää, vaikka leikata raajat irti ja sitten tappaa, ja silti vaan rakastetaan. Ei se nyt herrajjumala niin mene, missään ihmissuhteessa ikinä.

En teititellyt sinua. Teitä miesvihaajia on palstalla tuhansia, ja hei, ensimmäiset vastalauseet tuolle viestille tulivat minuuteissa.

En mä vihaa miehiä. Yleisesti ottaen vihaan ehkä ihmisiä, ja erityisesti eläinrääkkääjiä, mutta ne ei kohdistu sukupuoleen. Mulla on tosi hyvä mies, ja mun lähipiirissä on paljon hyviä miehiä. On kyllä jokunen mies mitä en itse katselisi myös, mutta eipä mun tarvikaan. Epäilen että nämä miehet tuntevat mua kohtaan jotakin saman suuntaista, kun persoonat vaan ei kerta kaikkiaan kohtaa.

Tiesitkö että rasistitkin aina sanoo "en ole rasisti mutta..."

Aivan. Eli jos mä vihaan jotakin, esim. vaikka niitä eläinrääkkääjiä, niin automaattisesti vihaan myös miehiä. Tämä selvä. Kyllä musta varmaan rasistinkin sitten saa leivottua, onhan niitä miehiä monen värisiä. Samoin kuin eläinrääkkääjiä.

Niin no, kerron vain kuinka sä väität ette vihaa miehiä, mutta sun käytös kertoo toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä toivoisin tasa-arvoista työnjakoa, mutta en saa vaimoani kirveelläkään korjaamaan autoa, kolaamaan lumia, hoitamaan pihametsää, remontoimaan taloa tai poistamaan tuholaiseläimiä.

Mikä neuvoksi? Pitääkö tuo heivata pois?

Tasa-arvoisuuden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että molemmat tekee tismalleen samat työt. Vaan sitä, että ajankäytössä ja kuormituksessa mitattuna molemmilla on suunnilleen yhtä paljon vastuuta. Ihan hyvin voi jakaa töitä sen mukaisesti, kumpaa jokin asia enemmän kiinnostaa tai sujuu taitavammin. Meillä on mieheni kanssa tasa-arvoisesti jaettu hommat. Jako on sillä lailla perinteinen, että mieheni hoitaa perinteiset "miesten työt" kuten kodin remppaamisen ja autoon liittyvät asiat. MUTTA koska noissa "miesten töissä" on huomattavasti vähemmän ja harvemmin

hommaa kuin jokapäiväisissä kodinhoitotehtävissä, niin mies tekee lisäksi esim. tiskejä ja imurointia. Minä vastaan meillä täysin ruokaostoksista ja ruoanlaitosta, koska se taas sujuu minulta paremmin. Vastaan myös enemmän lasten läksyhommista ja muista kouluun liittyvistä asioista, koska mies on enemmän käytännön tekijä ja minä taas opiskelusta/kirjallisista tehtävistä tykkäävä. Tasa-arvon huomaamme siinä, että meistä molemmista tuntuu, että teemme yhteisen perheemme ja kotimme eteen tasavertaisesti. Ja lisäksi meille kummalekin jää suunnilleen saman verran vapaa-aikaa.

Eli se tasa-arvo työn MÄÄRÄSSÄ on se, mikä merkitsee. Ja tämä tasa-arvo ei toteudu, jos noudatetaan perinteistä "naisten työt" ja "miesten työt" -jakoa, sillä naisten työt ovat joka päivä toistuvia, kun taas miesten työt satunnaisia/kausittaisia.

Ja tietysti järki päässä erilaisissa elämäntilanteissa. Jos me päätämme, että halutaan remontoida meidän kotona yläkerta kokonaan, ja mies sitten painaa sitä remonttia kaiken vapaa-aikansa, niin silloin minun on ok ottaa vastuu muista kotihommista siksi aikaa. Jälleen, tasa-arvo työn määrässä ratkaisee.

Tuossapa se harha onkin.

Naiset rakastavat uhriutumista. Miehet tekevät enemmän töitä, mutta naiset eivät laske miehen tekemiä hommia, vaan huomioivat ainostaan sellaiset tehtävät joita he itse hoitaisivat. Muu on miehen omaa puuhastelua, jopa harrastamista.

Tasa-arvoa on vain se mitä mies ottaa naiselta. Nainen ei ota mitään tehtäviä mieheltä, koskaan.

Minä en ota mitään "tehtäviä mieheltä", koska minulla ei ole mitään asiaa mennä miehen työpaikalle tekemään hommia.

Onks keittiö sun työpaikka? Miksi miehen tulee ottaa sieltä hommia?

Taas lukihäiriö iskee! Miehen tai vaimon ei tarvitse mennä sinne puolison työpaikalle ottamaan hommia. Ne kotityöt on molempien, ei niitä kumpikaan keneltäkään voi ottaa, kun ne automaattisesti kuuluu molemmille. Keittiö ei siis ole työpaikka, se on osa kotia, ja kaikki keittiössä tapahtuvat hommat kuuluvat molemmille. Siksi miehenkin tulee tehdä keittiössä hommia. Paitsi jos on sovittu, ettei tarvitse.

Aivan. Nainen siis päättää mitkä ovat kotitöitä, niitä yhteisiä joita miehen kuuluu tehdä, ja mikä kaikki on miehen omaa puuhastelua johon naisen ei todellakaan tarvitse sekaantua.

En mä noin sanonut, sä luit taas rivien väleihin kaikkea mitä siellä ei ollut. KAIKKI mikä täytyy tehdä, on yhteistä tekemistä. Se on sitten parisuhteessa ihan sopimuskysymys kuka tekee ja mitä. Ongelmiahan syntyy vain silloin, jos toinen osapuoli ei pidä kiinni sopimuksesta. Ja siitä saa kyllä olla vihainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä toivoisin tasa-arvoista työnjakoa, mutta en saa vaimoani kirveelläkään korjaamaan autoa, kolaamaan lumia, hoitamaan pihametsää, remontoimaan taloa tai poistamaan tuholaiseläimiä.

Mikä neuvoksi? Pitääkö tuo heivata pois?

Tasa-arvoisuuden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että molemmat tekee tismalleen samat työt. Vaan sitä, että ajankäytössä ja kuormituksessa mitattuna molemmilla on suunnilleen yhtä paljon vastuuta. Ihan hyvin voi jakaa töitä sen mukaisesti, kumpaa jokin asia enemmän kiinnostaa tai sujuu taitavammin. Meillä on mieheni kanssa tasa-arvoisesti jaettu hommat. Jako on sillä lailla perinteinen, että mieheni hoitaa perinteiset "miesten työt" kuten kodin remppaamisen ja autoon liittyvät asiat. MUTTA koska noissa "miesten töissä" on huomattavasti vähemmän ja harvemmin

hommaa kuin jokapäiväisissä kodinhoitotehtävissä, niin mies tekee lisäksi esim. tiskejä ja imurointia. Minä vastaan meillä täysin ruokaostoksista ja ruoanlaitosta, koska se taas sujuu minulta paremmin. Vastaan myös enemmän lasten läksyhommista ja muista kouluun liittyvistä asioista, koska mies on enemmän käytännön tekijä ja minä taas opiskelusta/kirjallisista tehtävistä tykkäävä. Tasa-arvon huomaamme siinä, että meistä molemmista tuntuu, että teemme yhteisen perheemme ja kotimme eteen tasavertaisesti. Ja lisäksi meille kummalekin jää suunnilleen saman verran vapaa-aikaa.

Eli se tasa-arvo työn MÄÄRÄSSÄ on se, mikä merkitsee. Ja tämä tasa-arvo ei toteudu, jos noudatetaan perinteistä "naisten työt" ja "miesten työt" -jakoa, sillä naisten työt ovat joka päivä toistuvia, kun taas miesten työt satunnaisia/kausittaisia.

Ja tietysti järki päässä erilaisissa elämäntilanteissa. Jos me päätämme, että halutaan remontoida meidän kotona yläkerta kokonaan, ja mies sitten painaa sitä remonttia kaiken vapaa-aikansa, niin silloin minun on ok ottaa vastuu muista kotihommista siksi aikaa. Jälleen, tasa-arvo työn määrässä ratkaisee.

Tuossapa se harha onkin.

Naiset rakastavat uhriutumista. Miehet tekevät enemmän töitä, mutta naiset eivät laske miehen tekemiä hommia, vaan huomioivat ainostaan sellaiset tehtävät joita he itse hoitaisivat. Muu on miehen omaa puuhastelua, jopa harrastamista.

Tasa-arvoa on vain se mitä mies ottaa naiselta. Nainen ei ota mitään tehtäviä mieheltä, koskaan.

Minä en ota mitään "tehtäviä mieheltä", koska minulla ei ole mitään asiaa mennä miehen työpaikalle tekemään hommia.

Onks keittiö sun työpaikka? Miksi miehen tulee ottaa sieltä hommia?

Taas lukihäiriö iskee! Miehen tai vaimon ei tarvitse mennä sinne puolison työpaikalle ottamaan hommia. Ne kotityöt on molempien, ei niitä kumpikaan keneltäkään voi ottaa, kun ne automaattisesti kuuluu molemmille. Keittiö ei siis ole työpaikka, se on osa kotia, ja kaikki keittiössä tapahtuvat hommat kuuluvat molemmille. Siksi miehenkin tulee tehdä keittiössä hommia. Paitsi jos on sovittu, ettei tarvitse.

Aivan. Nainen siis päättää mitkä ovat kotitöitä, niitä yhteisiä joita miehen kuuluu tehdä, ja mikä kaikki on miehen omaa puuhastelua johon naisen ei todellakaan tarvitse sekaantua.

Minua kiinnostaa, mitkä ovat sellaisia kotona tehtäviä hommia, jotka nainen omalla päätöksellään on määritellyt kotitöiksi ja vaatii, että myös puolison pitää tehdä niitä? Laitatko muutaman esimerkin? Ia myös noista miehen puuhasteluista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna kaupassa käydessä huomio kiinnittyy usein yksinäisiin miehiin. Heillä on koko ajan luuri korvassa, ja vaimolta kysellään mitä, minkälaista ja miten paljon pitää ostaa. Ei siis vähennä vaimon taakkaa tippaakaan. Niillä saattaa olla vaimon kirjoittama ruokalistakin kädessä, mutta siltikään ei onnistu omin päin. Minä en vastaisi edes miehen puheluun.

Aaaah juuri tämä! "Miltä se lehtikaali näyttää? Onko se missä päin tätä vihannesosastoa?"

Ja siitä huolimatta 25% tuotteista on muuta kuin mitä listalla oli, kun "ei siellä ollut". Ai ei ollut laktoositonta maustamatonta jogurttia? Riisipiirakoita? Pikkuhousunsuojia? Nyt joku tietysti miettii että miksen käynyt itse kaupalla. Siksi, että lapset ei ole koskaan, KOSKAAN, ajoissa nukkumassa jos mies jää sitä asiaa hoitamaan, vaan möllöttävät jonkun youtube-videon äärellä kun palaan kaupalta kun lasten pitäisi olla jo päät tyynyssä.

Kuka nuo avuttomat miehet on teille valinnut? Taisi miehet rahat olla se mielenkiintoisempi kriteeri joka vei voiton monesta arkielämää hyödyttävästä taidosta.

Naurattaa aina nämä kuuluisat miehen rahat. Tavan talliaisia suurin osa, joiden normikuukausipalkka ei suuria tunteita herätä. Itse en ainakaan tunne yhtään rikasta miestä, perusjamppoja peruspalkkoineen kyllä useita.

Silti 51% parisuhteista on sellaisia joissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän, ja kojseenkin tasa-arvoisia on vain 29%. Vain 1/5 on sellaisia joissa nainen tienaa enemmän, mutta nekin kaikki ovat palstalla haukkumassa miehiä  :)

Sinuahan ne miehen rahat näyttävät eniten kiinnostavan, kun oikein tilastoja jaksoit kaivella esiin. Ja kyllä minusta naisilla on täysi oikeus arvostella miestä, joka heittäytyy passattavaksi lasten tultua kuvioihin. Sitä tapahtuu hämmästyttävän paljon, enkä vieläkään ymmärrä miksi.

Miksi koette että teillä on oikeus haukkua miehiä yleisesti tällä miesvihapalstalla?

Eikö eroaminen onnistu ilman myllytystä?

Miksi koet, että sinulla on oikeus rajoittaa ihmisiä kertomasta omista kokemuksistaan? Älä lue palstaa, kun noin kovasti menee tunteisiin. Lähde vaikka ongelle.

Miksi koet että sinulla on oikeus rajoittaa minua näuyttämästä sun miesvihaasi kaikille?

Tuotahan sinä jaksat hokea. Silti et tiedä minusta yhtään mitään. Et siitä, vihaanko miehiä vai en, et ulkonäöstäni, iästäni, tai edes sukupuolestani. Sinä vain oletat ja jankutat samoja fraasejasi. Lopeta se, jos haluat keskustella asiallisesti. Turha toivo kuitenkin.

Lopeta itse miesvihasi niin emme ole edes keskustelemassa. 

Mutta täältähän sinut aina löytää näistä samoista ketjuista.

Tuhannen muun miesvihaajan kanssa.

Mietipä nyt vähän. Ap aloitti ketjun, koska on surullinen avioerostaan ja halusi vertaistukea. Ja sinä näet oikeutetuksi tulla tänne(kun) riehumaan ja haukkumaan ap:ta, muita kommentoijia ja kaikkia naisia. Mitä ihmettä edes teet Vauva-palstalla? Et selvästikään kuulu tänne, ja tuot tullessasi vain ilkeilyä ja negatiivista energiaa. Häpeä.

ap haukkui miestä aloituksessa. Ei enempää, ei vähempää.

Kuten aina tällä miesvihapalstalla, koirapilliin puhallettuanne alatte kertomaan kuinka kaikki miehet ovat samanlaisia paskoja.

Siinä teidän tarjoama vertaistuki

Jos tästä ketjusta on apua näille mieslasten vaimoille, niin mitä se sinun persettä kutittaa? Taidat olla sellainen itsekin, kun noin kalikka kalahti.

65% lapsista on käenpoikasia. Miksi ette tee lapsia puolisoittenne kanssa?

Mikä ihmeen 65% 😀 Muistaakseni se oli vähän vajaa 10% oikeasti...

Paljon vähemmän, vain noin 1 %.

*VAIN hyvin pieni osa perheenisistä kasvattaa tietämättään lasta, jonka biologinen isä on joku muu mies, osoittaa tuore katsaus tutkimuksiin aiheesta.

Suositun populaaritieteellisen käsityksen mukaan naiset voisivat käydä salaa vieraissa hankkiakseen hyvät geenit jälkeläisilleen. Tieteellisissäkin yhteyksissä on esitetty arvioita, että jopa kymmenestä kolmeenkymmeneen prosenttia lapsista olisi biologisesti jonkun muun miehen kuin oletetun isän tekosia.

KÄSITYS on osoittautunut myytiksi, osoittavat useat uudet tutkimukset. Arviolta vain prosentti kaikista lapsista on tällaisia tapauksia, toteavat Leuvenin yliopiston Maart Larmuseau ja hänen työtoverinsa.

Geneettiset ja sukupuututkimukset osoittavat satojen vuosien takaa, että parisuhteen ulkopuolinen isä on ollut yhtä harvinainen menneisyydessäkin.

Larmuseau arvioi työtovereineen pari vuotta sitten tilannetta Belgian osalta. Vastaavat tutkimukset Etelä-Afrikasta, Malista, Italiasta ja Espanjasta ovat antaneet samanlaisia tuloksia.

Löydökset viittavat siihen, että vaikka parisuhteen ulkopuolelta olisi saatavilla geneettisesti laadukkaita jälkeläisiä, niiden hankkimisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Uhkana on avioero, puolison vihamielisyys ja haluttomuus osallistua lapsen hoitoon.

TUTKIJOIDEN mukaan parisuhteen ulkopuolisten isien yleisyys voi vaihdella jonkin verran eri yhteisöissä. Esimerkiksi meksikolaisvästössä tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että parisuhteen ulkopuolinen isyys oli yleisempää vähävaraisissa perheissä. Myös etelämaerikkalaisissa yanomamiyhteisöissä joka kymmenes lapsi on parisuhteen ulkopuolisen miehen tekoa.

Aisankannattajamyytti juontaa osin siitä, että monilla yksiavioisilla eläimillä on naaraat parittelevat suhteen ulkopuolisten koraiden kanssa. Evoluutioteoriakin voi puoltaa sekä miehelle että naiselle lisääntymisstrategiaa, jossa käydään vieraissa.

Tutkimuskatsaus julkaistiin Trends in Ecology & Evolution -lehdessä.

https://www.hs.fi/tiede/art-2000002894728.html?share=505366b4224be9bb84…

https://www.cell.com/trends/ecology-evolution/fulltext/S0169-5347(16)00…

Eikä maailmassa raiskata juuri ketään koska ei ole tuomioita.

Se kato riippuu ihan mitä tutkimusta halutaan lukea

Jos olisi olemassa yhtään minkäänlaista tutkimusta, edes valesellaista, tukemaan sinun harhaista agendaasi, niin ai jeesus sitä linkkispämmin määrää. Mutta nyt kun

on ihan oikeeta tutkimusta tarjolla, niin tietenkin on väärin tutkittu. Kuinka yllättävää.

Kuka haluaisi rahoittaa tutkimuksen joka tuhoaisi miesten luottamuksen naisiin?

Sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle, naiselle, ero tuli puskista..

Kyllä mies oli puhunut, että voi huonosti, mutta ne asiat joiden vuoksi perheessä voitiin huonosti, myös minä, eivät olleet riippuvaisia minusta tai teoistani vaan ulkoisista seikoista ja ihan yhtä loppu minä olin ja minä suurimman osan niistä asioista kannoin, lisäksi perheen arjen ja lasten asiat.

Vieläkin ajattelen, että ex jätti minut tilanteessa, jossa kaikkein eniten olisin tukea tarvinnut.

Ja tietenkin hän oli ensin etsinyt uuden naisen tukemaan itseään.

Onko mieleesi välähtänyt että juurikin siksi taakkasi oli suuri koska mies oli etsinyt itselleen uuden naisen eikä enää osallistunut taakkaan jonka piti olla yhteinen?

Mies ei tehnyt omaa osuuttaan ja syytät edelleen itseäsi kun voimasi väsyivät?

Olisiko jo aika antaa armollisuutta sinulle itsellesi joka hylättiin?

Et tiedä asiasta mitään mutta väität että asia on automaattisesti miehen syytä.

Eikä palstalla ole miesvihaa  :)

Mitä itse sanoisit naisesta, joka kiukuttelisi kotona, vaikka tekisi siellä vähemmän, hankkisi sivusuhteen ja jättäisi sinut ja lapset? Olisiko sinulla ymmärrystä naiselle?

Miksi se mies hankki sen sivusuhteen? Parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Oletko miettinyt omaa osuuttasi ongelmiin?

Olen paljonkin, mutta sen sivusuhteen hankinnasta en todella ota vastuuta, kolme parisuhteessa ei ainakaan sitä paranna.

Mies saattaa olla toista mieltä.

Löysitkö omasta tekemisestäsi mitään moitittavaa?

Pitääpä muistaa, että jos hankin sivusuhteen, se on mieheni syy. Kiinnijäädessäni pakotan mieheni vielä mikroskoopin avulla etsimään syyt toimintaani omasta käytöksestään ja teoistaan.

Miksi kukaan hankkisi sivusuhteen jos oman puolison kanssa ei ole ongelmia? En oikein ymmärrä ajatusta.

Eli omassa tekemisessä ei ollut mitään huomautettavaa. Okei. Omituinen mies sulla kun tarvitsee sivusuhteen vaikka puoliso on täydellinen. Tossa tapauksessa mies on jo hullu.

Kukaan ei ole tietenkään täydellinen, joten eiköhän pettäjä jonkun syyn puolisostaan löydä. Kaikenlaisia huijauksia ja petoksia on nimenomaan helpompi tehdä mukavalle, empaattiselle ja muut huomioon ottavalle sekä sinuun luottavalle ihmiselle.

Tämä kommentti tiivistää aika paljon. Naisessa ei ole parisuhteessa mitään vikaa. Vika on miehessä. Jättäkää jo ne siat!

Taidan tässä joutessani taas nostaa tätä sinun ikiomaa miesvihaasi näkyviin. Aivan omalta näppikseltäsi on tässäkin ketjussa tullut jokaikinen sika (ainakin tämän päivän osalta, noita aiempia sivuja en ole lukenut). Että jos nimittelystä lähdetään nillittämään, niin kurkkaapa sinne peiliin ihan ekana, kun seuraavan kerran tulee mieleen syyttää naisia tämän eläimellisen sanan käytöstä. :)

Ps. En yhtään hämmästyisi, vaikka valtaosa tuon tänne aiemmin linkatun tutkimuksen korpuksesta olisi tämän miesvihamiehen tuotantoa. 😅

Kultapieni, ainoa viestini tuossa langassa oli "eikä palstalla ole miesvihaa"

Sähän tajuat että aivan kuten teitä miehiä vihaavia naisia on keskustelussa useita, niin on miehiäkin jotka teille voivat vastata.

Ja "jäta se sika" on ollut palstan kantavia teemoja jo pitkään, vanha vitsi kuten puolustelette asiaa.

Hävettääkö että se on joskus naurattanut? Harmittaako kun käytän sitä samaa teistä? Ei se olekaan enää kivaa kun haukkuu toisen sukupuolen edustajia eläin-termeillä? Tai olisihan se, mutta kun sitä tehdään teille niin se ei ole reilua?

On sinulla raukkaparalla vielä paaaaljon työsarkaa edessäsi. Käypä välillä vaikka jollain englanninkielisellä keskustelupalstoilla haukkumassa kaikki naiset, jotka käyttävät fraasia " All men are pigs." :D

En minä ketään hauku. Kerron kuinka olette porsivia emakoita jos kerran teette sitä sioille.

No käy nyt sitten kertomassa niille englanninkielisille naisille sama. Kohdeyleisöhän olisi paljon laajempikin. Näin saisit miesasiamiehenä sanomaasi julistettua miljardeille naisille!

Viihdyn täällä riittävän hyvin. Voihan sinä poistua noille muille miesvihafoorumeille ristirunkkaamaan noiden muiden naisten kanssa jos seurani häiritsee.

Täällä viihdyt mielikuvttelemassa päässäsi märkävttuisia, ristirunkkaavia emakkoja. Voi että, sanattomaksi vetää.

Samaa analogiaa olette käyttäneet miehistä sadoissa ketjuissa. 

Sitten kun teistä aletaan kirjoittamaan samalla tavalla niin paheksutte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .

Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).

Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄

Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.

Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.

ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.

Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.

Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:

ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso

Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.

Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.

Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.

Et arvosta, kunnioita tai rakasta miestäsi. Se kaikki on ehdollista.

Ahaa, eli nyt sinä jo määrittelet mitä joku satunnainen ihminen jossain tuntee. Kannattaa alkaa meedioksi noilla kyvyillä.

Rakastan (jos mies tiskaa)

noinhan te itse asian kerrotte.

Ei se vaikuta aidolta rakkaudelta.

Rakastamme, jos mieskin rakastaa. Jos rakastaa, ei kohtele kuin kotiorjaa. Jos kohtelee kuin kotiorjaa, ei takuulla rakasta.

Eli ehdollista. Ja miehen on oltava virheetön, tai rakkaus päättyy välittömästi ja alkaa koulutus.

Jos sä haluat ehdotonta rakkautta niin ota koira. Ihmiseltä et sitä saa, paitsi ehkä äidiltäsi.

En ole vaatinut mitään, keskustelen aiheesta ja kerroin kuinka se homma menee. 

Aika kauan meni että myönsitte asian.

No mulla meni tässä pari tuntia että ehdin lukea ketjun tähän pisteeseen saakka, sori siitä. Piti ajaa nurmikko. Olisin voinut sulta säästää sen pari tuntia, jos olisin tajunnut että pitää tulla latelemaan itsestäänselvyyksiä.

Lapsellista edes kuvitella että romanttinen rakkaus olisi koskaan täysin ehdotonta. Saat tehdä mitä vaan, lyödä, potkia, pettää, vaikka leikata raajat irti ja sitten tappaa, ja silti vaan rakastetaan. Ei se nyt herrajjumala niin mene, missään ihmissuhteessa ikinä.

En teititellyt sinua. Teitä miesvihaajia on palstalla tuhansia, ja hei, ensimmäiset vastalauseet tuolle viestille tulivat minuuteissa.

En mä vihaa miehiä. Yleisesti ottaen vihaan ehkä ihmisiä, ja erityisesti eläinrääkkääjiä, mutta ne ei kohdistu sukupuoleen. Mulla on tosi hyvä mies, ja mun lähipiirissä on paljon hyviä miehiä. On kyllä jokunen mies mitä en itse katselisi myös, mutta eipä mun tarvikaan. Epäilen että nämä miehet tuntevat mua kohtaan jotakin saman suuntaista, kun persoonat vaan ei kerta kaikkiaan kohtaa.

Tiesitkö että rasistitkin aina sanoo "en ole rasisti mutta..."

Aivan. Eli jos mä vihaan jotakin, esim. vaikka niitä eläinrääkkääjiä, niin automaattisesti vihaan myös miehiä. Tämä selvä. Kyllä musta varmaan rasistinkin sitten saa leivottua, onhan niitä miehiä monen värisiä. Samoin kuin eläinrääkkääjiä.

Niin no, kerron vain kuinka sä väität ette vihaa miehiä, mutta sun käytös kertoo toista.

Mikä käytös? Se että ajoin nurmikon? Se että en rakasta miestäni ehdottomasti? Se että kerron kuinka mulla on hyvä mies ja lähipiirissäkin on monta. Vai se että vaadin tasa-arvoista parisuhdetta? Vai ihan se, että en välttämättä pidä kaikista tuntemistani miehistä?

Olen hirveän pahoillani siitä, että koet tuollaiset asiat miesvihana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle, naiselle, ero tuli puskista..

Kyllä mies oli puhunut, että voi huonosti, mutta ne asiat joiden vuoksi perheessä voitiin huonosti, myös minä, eivät olleet riippuvaisia minusta tai teoistani vaan ulkoisista seikoista ja ihan yhtä loppu minä olin ja minä suurimman osan niistä asioista kannoin, lisäksi perheen arjen ja lasten asiat.

Vieläkin ajattelen, että ex jätti minut tilanteessa, jossa kaikkein eniten olisin tukea tarvinnut.

Ja tietenkin hän oli ensin etsinyt uuden naisen tukemaan itseään.

Onko mieleesi välähtänyt että juurikin siksi taakkasi oli suuri koska mies oli etsinyt itselleen uuden naisen eikä enää osallistunut taakkaan jonka piti olla yhteinen?

Mies ei tehnyt omaa osuuttaan ja syytät edelleen itseäsi kun voimasi väsyivät?

Olisiko jo aika antaa armollisuutta sinulle itsellesi joka hylättiin?

Et tiedä asiasta mitään mutta väität että asia on automaattisesti miehen syytä.

Eikä palstalla ole miesvihaa  :)

Mitä itse sanoisit naisesta, joka kiukuttelisi kotona, vaikka tekisi siellä vähemmän, hankkisi sivusuhteen ja jättäisi sinut ja lapset? Olisiko sinulla ymmärrystä naiselle?

Miksi se mies hankki sen sivusuhteen? Parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Oletko miettinyt omaa osuuttasi ongelmiin?

Olen paljonkin, mutta sen sivusuhteen hankinnasta en todella ota vastuuta, kolme parisuhteessa ei ainakaan sitä paranna.

Mies saattaa olla toista mieltä.

Löysitkö omasta tekemisestäsi mitään moitittavaa?

Pitääpä muistaa, että jos hankin sivusuhteen, se on mieheni syy. Kiinnijäädessäni pakotan mieheni vielä mikroskoopin avulla etsimään syyt toimintaani omasta käytöksestään ja teoistaan.

Miksi kukaan hankkisi sivusuhteen jos oman puolison kanssa ei ole ongelmia? En oikein ymmärrä ajatusta.

Eli omassa tekemisessä ei ollut mitään huomautettavaa. Okei. Omituinen mies sulla kun tarvitsee sivusuhteen vaikka puoliso on täydellinen. Tossa tapauksessa mies on jo hullu.

Kukaan ei ole tietenkään täydellinen, joten eiköhän pettäjä jonkun syyn puolisostaan löydä. Kaikenlaisia huijauksia ja petoksia on nimenomaan helpompi tehdä mukavalle, empaattiselle ja muut huomioon ottavalle sekä sinuun luottavalle ihmiselle.

Tämä kommentti tiivistää aika paljon. Naisessa ei ole parisuhteessa mitään vikaa. Vika on miehessä. Jättäkää jo ne siat!

Taidan tässä joutessani taas nostaa tätä sinun ikiomaa miesvihaasi näkyviin. Aivan omalta näppikseltäsi on tässäkin ketjussa tullut jokaikinen sika (ainakin tämän päivän osalta, noita aiempia sivuja en ole lukenut). Että jos nimittelystä lähdetään nillittämään, niin kurkkaapa sinne peiliin ihan ekana, kun seuraavan kerran tulee mieleen syyttää naisia tämän eläimellisen sanan käytöstä. :)

Ps. En yhtään hämmästyisi, vaikka valtaosa tuon tänne aiemmin linkatun tutkimuksen korpuksesta olisi tämän miesvihamiehen tuotantoa. 😅

Kultapieni, ainoa viestini tuossa langassa oli "eikä palstalla ole miesvihaa"

Sähän tajuat että aivan kuten teitä miehiä vihaavia naisia on keskustelussa useita, niin on miehiäkin jotka teille voivat vastata.

Ja "jäta se sika" on ollut palstan kantavia teemoja jo pitkään, vanha vitsi kuten puolustelette asiaa.

Hävettääkö että se on joskus naurattanut? Harmittaako kun käytän sitä samaa teistä? Ei se olekaan enää kivaa kun haukkuu toisen sukupuolen edustajia eläin-termeillä? Tai olisihan se, mutta kun sitä tehdään teille niin se ei ole reilua?

On sinulla raukkaparalla vielä paaaaljon työsarkaa edessäsi. Käypä välillä vaikka jollain englanninkielisellä keskustelupalstoilla haukkumassa kaikki naiset, jotka käyttävät fraasia " All men are pigs." :D

En minä ketään hauku. Kerron kuinka olette porsivia emakoita jos kerran teette sitä sioille.

No käy nyt sitten kertomassa niille englanninkielisille naisille sama. Kohdeyleisöhän olisi paljon laajempikin. Näin saisit miesasiamiehenä sanomaasi julistettua miljardeille naisille!

Viihdyn täällä riittävän hyvin. Voihan sinä poistua noille muille miesvihafoorumeille ristirunkkaamaan noiden muiden naisten kanssa jos seurani häiritsee.

Se on kyllä huomattu, että viihdyt tällä palstalla! :D Ei minulla ole tarvetta mennä millekään muille foorumeille, minä en julista mitään sanomaa, kuten sinä.

Olet vain sattumalta sadoissa miesvihaketjuissa.

Mutta ei sanomaa.

"Kultaseni, keskustelussa on useita henkilöitä."

Lainasin omaa kommenttiasi tuolta muutaman sivun takaa.

Miten siis olet huomannut että viihdyn palstalla, jos et ole minua missään nähnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .

Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).

Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄

Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.

Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.

ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.

Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.

Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:

ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso

Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.

Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.

Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.

Et arvosta, kunnioita tai rakasta miestäsi. Se kaikki on ehdollista.

Ahaa, eli nyt sinä jo määrittelet mitä joku satunnainen ihminen jossain tuntee. Kannattaa alkaa meedioksi noilla kyvyillä.

Rakastan (jos mies tiskaa)

noinhan te itse asian kerrotte.

Ei se vaikuta aidolta rakkaudelta.

Rakastamme, jos mieskin rakastaa. Jos rakastaa, ei kohtele kuin kotiorjaa. Jos kohtelee kuin kotiorjaa, ei takuulla rakasta.

Eli ehdollista. Ja miehen on oltava virheetön, tai rakkaus päättyy välittömästi ja alkaa koulutus.

Jos sä haluat ehdotonta rakkautta niin ota koira. Ihmiseltä et sitä saa, paitsi ehkä äidiltäsi.

En ole vaatinut mitään, keskustelen aiheesta ja kerroin kuinka se homma menee. 

Aika kauan meni että myönsitte asian.

No mulla meni tässä pari tuntia että ehdin lukea ketjun tähän pisteeseen saakka, sori siitä. Piti ajaa nurmikko. Olisin voinut sulta säästää sen pari tuntia, jos olisin tajunnut että pitää tulla latelemaan itsestäänselvyyksiä.

Lapsellista edes kuvitella että romanttinen rakkaus olisi koskaan täysin ehdotonta. Saat tehdä mitä vaan, lyödä, potkia, pettää, vaikka leikata raajat irti ja sitten tappaa, ja silti vaan rakastetaan. Ei se nyt herrajjumala niin mene, missään ihmissuhteessa ikinä.

En teititellyt sinua. Teitä miesvihaajia on palstalla tuhansia, ja hei, ensimmäiset vastalauseet tuolle viestille tulivat minuuteissa.

En mä vihaa miehiä. Yleisesti ottaen vihaan ehkä ihmisiä, ja erityisesti eläinrääkkääjiä, mutta ne ei kohdistu sukupuoleen. Mulla on tosi hyvä mies, ja mun lähipiirissä on paljon hyviä miehiä. On kyllä jokunen mies mitä en itse katselisi myös, mutta eipä mun tarvikaan. Epäilen että nämä miehet tuntevat mua kohtaan jotakin saman suuntaista, kun persoonat vaan ei kerta kaikkiaan kohtaa.

Tiesitkö että rasistitkin aina sanoo "en ole rasisti mutta..."

Aivan. Eli jos mä vihaan jotakin, esim. vaikka niitä eläinrääkkääjiä, niin automaattisesti vihaan myös miehiä. Tämä selvä. Kyllä musta varmaan rasistinkin sitten saa leivottua, onhan niitä miehiä monen värisiä. Samoin kuin eläinrääkkääjiä.

Niin no, kerron vain kuinka sä väität ette vihaa miehiä, mutta sun käytös kertoo toista.

Mikä käytös? Se että ajoin nurmikon? Se että en rakasta miestäni ehdottomasti? Se että kerron kuinka mulla on hyvä mies ja lähipiirissäkin on monta. Vai se että vaadin tasa-arvoista parisuhdetta? Vai ihan se, että en välttämättä pidä kaikista tuntemistani miehistä?

Olen hirveän pahoillani siitä, että koet tuollaiset asiat miesvihana.

Se että olet miesvihapalstalla, miesvihaketjussa, haukkumassa miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle, naiselle, ero tuli puskista..

Kyllä mies oli puhunut, että voi huonosti, mutta ne asiat joiden vuoksi perheessä voitiin huonosti, myös minä, eivät olleet riippuvaisia minusta tai teoistani vaan ulkoisista seikoista ja ihan yhtä loppu minä olin ja minä suurimman osan niistä asioista kannoin, lisäksi perheen arjen ja lasten asiat.

Vieläkin ajattelen, että ex jätti minut tilanteessa, jossa kaikkein eniten olisin tukea tarvinnut.

Ja tietenkin hän oli ensin etsinyt uuden naisen tukemaan itseään.

Onko mieleesi välähtänyt että juurikin siksi taakkasi oli suuri koska mies oli etsinyt itselleen uuden naisen eikä enää osallistunut taakkaan jonka piti olla yhteinen?

Mies ei tehnyt omaa osuuttaan ja syytät edelleen itseäsi kun voimasi väsyivät?

Olisiko jo aika antaa armollisuutta sinulle itsellesi joka hylättiin?

Et tiedä asiasta mitään mutta väität että asia on automaattisesti miehen syytä.

Eikä palstalla ole miesvihaa  :)

Mitä itse sanoisit naisesta, joka kiukuttelisi kotona, vaikka tekisi siellä vähemmän, hankkisi sivusuhteen ja jättäisi sinut ja lapset? Olisiko sinulla ymmärrystä naiselle?

Miksi se mies hankki sen sivusuhteen? Parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Oletko miettinyt omaa osuuttasi ongelmiin?

Olen paljonkin, mutta sen sivusuhteen hankinnasta en todella ota vastuuta, kolme parisuhteessa ei ainakaan sitä paranna.

Mies saattaa olla toista mieltä.

Löysitkö omasta tekemisestäsi mitään moitittavaa?

Pitääpä muistaa, että jos hankin sivusuhteen, se on mieheni syy. Kiinnijäädessäni pakotan mieheni vielä mikroskoopin avulla etsimään syyt toimintaani omasta käytöksestään ja teoistaan.

Miksi kukaan hankkisi sivusuhteen jos oman puolison kanssa ei ole ongelmia? En oikein ymmärrä ajatusta.

Eli omassa tekemisessä ei ollut mitään huomautettavaa. Okei. Omituinen mies sulla kun tarvitsee sivusuhteen vaikka puoliso on täydellinen. Tossa tapauksessa mies on jo hullu.

Kukaan ei ole tietenkään täydellinen, joten eiköhän pettäjä jonkun syyn puolisostaan löydä. Kaikenlaisia huijauksia ja petoksia on nimenomaan helpompi tehdä mukavalle, empaattiselle ja muut huomioon ottavalle sekä sinuun luottavalle ihmiselle.

Tämä kommentti tiivistää aika paljon. Naisessa ei ole parisuhteessa mitään vikaa. Vika on miehessä. Jättäkää jo ne siat!

Taidan tässä joutessani taas nostaa tätä sinun ikiomaa miesvihaasi näkyviin. Aivan omalta näppikseltäsi on tässäkin ketjussa tullut jokaikinen sika (ainakin tämän päivän osalta, noita aiempia sivuja en ole lukenut). Että jos nimittelystä lähdetään nillittämään, niin kurkkaapa sinne peiliin ihan ekana, kun seuraavan kerran tulee mieleen syyttää naisia tämän eläimellisen sanan käytöstä. :)

Ps. En yhtään hämmästyisi, vaikka valtaosa tuon tänne aiemmin linkatun tutkimuksen korpuksesta olisi tämän miesvihamiehen tuotantoa. 😅

Kultapieni, ainoa viestini tuossa langassa oli "eikä palstalla ole miesvihaa"

Sähän tajuat että aivan kuten teitä miehiä vihaavia naisia on keskustelussa useita, niin on miehiäkin jotka teille voivat vastata.

Ja "jäta se sika" on ollut palstan kantavia teemoja jo pitkään, vanha vitsi kuten puolustelette asiaa.

Hävettääkö että se on joskus naurattanut? Harmittaako kun käytän sitä samaa teistä? Ei se olekaan enää kivaa kun haukkuu toisen sukupuolen edustajia eläin-termeillä? Tai olisihan se, mutta kun sitä tehdään teille niin se ei ole reilua?

Ihan yhtä kauan on puhuttu niin lehmistä kuin sioista. Ei tarvitse suotta keksiä pyörää uudelleen.

Miksi nimittelisin vieraita ihmisiä?

Hyväksyn väitteenne että miehet ovat sikoja. Loogisesti se tekee teistä myös sikoja, eli porsivia emakoita.

Emakko voin olla, mutta en kyllä ole porsinut yhden yhtäkään pientä possua tähän maailmaan. Että ihan turha yleistää että me kaikki ollaan PORSIVIA emakoita.

Missä lukikaan "kaikki"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen geenit on sellaisessa järjestyksessä, että jos mies ottaa lapsen roolin suhteessa, eli alkaa pitää naista äitinä ja itseään avuttomana, vastuuttomana lapsena, niin naisen aito seksuaalinen kiinnostus mieheen loppuu aika väistämättä.

Ei kukaan normaali nainen halua lapsen vastuutasolla olevan tyypin kanssa oikeasti naida. Eli mies, jos haluat naiselta muutakin kuin kodinhoitoa, jos haluat että nainen käy sinuun kuumana, niin ota imuri käteen, suunnittele ne lasten juhlat ja näytä, että olet aikuinen mies muutenkin kuin fyysisesti.

Onko imurointi teillä jokin esileikki. Voi reppanoita!

Mites teillä? Mies menee sänkyyn ja odottaa, että vaimo saa kotityöt tehtyä. Jos menee pitkään, mies rupeaa huutelemaan, että pistä vauhtia, kun panettaa. Naiselle se paneminen on yksi kotityö muiden joukossa, ihan yhtä miellyttävää.

Hyvä tietää ettei naisia miellytä seksi.

Miksi naiset edes valitsevat olla miesten kanssa?

On miehiä, joiden kanssa nainen haluaa seksiä ja on miehiä, joiden kanssa nainen ei halua seksiä. Jos parisuhteessa naiselta loppuu arvostus mieheen, loppuu seksikin ja sitten seuraavaksi koko parisuhde.

Noin ei väitetty. Siellä sanotaan:

Naiselle se paneminen on yksi kotityö muiden joukossa, ihan yhtä miellyttävää.

Älä yritä venkoilla. Miksi naiset ovat miesten kanssa, koska se paneminen on kotityö muiden joukossa.

Otit irralleen yhden lauseen kokonaisuudesta. Onko sinulla ongelmia lukemisen ymmärtämisen kanssa?

En esittänyt tuota väitettä, hyväksyin sen naisia koskevana totuutena koska ettehän te täällä valehtele miesvihakiimaisena.

Otit irralleen yhden lauseen kokonaisuudesta. On hankala lukea lauseita, jotka tolkuttoman pitkiä ilman asian jäsentelyä pistein, mutta kai niin pitää ruveta tekemään, koska joillekin on hirveän vaikea tajuta, että ne viereiset lauseet kuuluvat samaan kokonaisuuteen ja sitten ottavat siitä vain yhden lauseen ja jättävät huomioimatta kokonaisuuden.

Tuo kertoo totuuden siitä kuinka naiset kokevat seksin.

Miksi vänkäät vastaan? Kaduttaako että kerroit faktat?

Jos naisella on mies, joka iltaisin odottaa, että nainen saa kotityöt tehtyä, että sitten päästään panemaan, niin silloin nainen kokee, että seksi on kotityö muiden kotitöiden joukossa verrattuna siihen, että mies tekee osan kotitöistä, joten naiselle jää vapaata aikaa, jolloin hän ehtii ajatella muutakin kuin sitä, mitä vielä pitää tehdä ennen kuin pääsee nukkumaan eli nainen ehtii rentoutua, jolloin se seksikin tulee mieleen ja sitä myöten halu harrastaa sitä.

Kaunis tapa selitellä miten nainen käyttää seksiä miehen palkitsemiseksi.

Kyseessä ei ole palkitseminen vaan se tosiasia, että jos puolisoa kohtaan on positiivisia tunteita, niin siinä on helppo innostua seksistä verrattuna siihen, että puoliso herättää negatiivisia tunteita, kun huomaa, että kaikki jää itselle tehtäväksi ja kun tunteet on negatiivisia, on mielialakin negatiivinen eikä silloin kiinnosta seksi sen negatiivisia tunteita herättävän henkilön kanssa ja tämä tuntuu joillekin olevan vaikea ymmärtää, kun jotkut väittävät, että kyse on palkitsemista vaikka se ei sitä ole vaan yksi keino osoittaa rakkautta ja välittämistä.

Kyse on täysin palkitsemisesta.

Siitä kertoo jo tuo asenne, että miehen tehtävä on herättää naisissa positiivisia tunteita "saadakseen".

Mitäs naisilta vaaditaan?

Siis mikä ihme sulla on vialla? Miehen tehtävä on herättää naisIssa positiivisia tunteita? Montako naista sulla on parisuhteessa? Ja ihan vaan näin kun en oikein ymmärrä, pitäisikö siis miehen joka on aivan samantekevä (neutraalit tunteet) tai vastenmielinen (negatiiviset tunteet) saada naisIlta seksiä ihan samalla tavalla kuin positiivisia tunteita herättävän? Eli miehen pitäisi saada seksiä vaikka hän olisi millainen mummoja, lapsia, ja naisia sairaalaan hakkaava örkki? Koska niitä positiivisia tunteita ei saa vaatia, se on jotenkin väärin.

Mä en tajua sun ajatuksen juoksuasi en sitten yhtään.

Ja sun kysymykseesi mitä naisilta vaaditaan? Naisilta vaaditaan että he herättävät jotain positiivisia tunteita miehessä. Vai menetkö parisuhteeseen jonkun naisen kanssa joka ei merkitse sulle yhtään mitään, tai jota jopa inhoat?

Sinä tunnut menevän:

jos puolisoa kohtaan on positiivisia tunteita, niin siinä on helppo innostua seksistä verrattuna siihen, että puoliso herättää negatiivisia tunteita

Miksi puolisona on mies, joka herättää negatiivisia tunteita?

Miten pitkä parisuhde esimerkiksi sinulla on? 20 vai 30 vuotta? Onko se koko ajan tunteiden riemuleikkiä vai onko joskus ollut lyhyemmän tai pitemmän aikaa huonompia aikoja, jolloin puoliso lähinnä ärsyttää? Jos teillä on vain pelkkää positiivista koko ajan, niin olette harvinaislaatuinen pari.

Jos positiiviset tunteet katoaa mikäli mies ei ole tiskannut niin....

no, tsemppiä.

Kyllä ne siltä päivältä katoaa, jos tulen illalla töistä kotiin eikä mies ole tiskannut vaikka piti. Siinä voisi tehdä jotain muuta kuin tiskata, mennä vaikka miehen kainaloon sohvalla. No, tiskaan, enkä mene sen jälkeen sohvalle.

En minä töissäkään ilahdu, jos joudun tekemään jotain, jonka työkaveri laiskuuttaan jätti tekemättä. Esimiehenkään mielestä se ei ole oikein.

Ja taas meni fiilikset. Voi sua.

Vertaat miestäsi johonkin työntekijään.

Sinuako saa kohdella kotona ja töissä miten kurjasti tahansa? Se sitten selittää, miksi olet täällä palstalla noin aggressivinen. Voi sua.

Jos mua kohdeltaisiin kuin jotain työntekijää, niin en todellakaan olisi kovin innostunut. Toisia kohdellaan ihan tasa-arvoisina kumppaneina, toisia koirina ja joitakin sitten jonain työntekijöinä. Annatko pillua palkaksi?

Otin kaksi kuvitteellista esimerkkiä, toisen kotoa puolison kanssa, toisen työpaikalta. Kummassakin käy niin, että v*tuttaa enkä tunne positiivisia tunteita kyseistä henkilöä kohtaan. Puolison kanssa teen asioita, joita en tee muiden kanssa, joten seuraus, mitä teen tai en tee kyseisen henkilön kanssa on eri.

Kohteletko sinä työkavereita samoin kuten puolisoa? Pussaat, halaat ja sanot, että panettaa?

Ihan sama mitä teet, kunhan et rupea aina mököttämään jostain pikkuasioista. Aika raskasta elää semmosen kanssa.

Mököttämisen keksit itse.

Tuolla nainen ilmaisi kuinka "jos ei ole tiskattu, hän tiskaa eikä kyllä puhu miehelle tai mene sen kainaloon sohvalle"

Miten itse kuvailisit tuota käytöstä?

Sitten naisella on jotain muuta, jota hän haluaa tai täytyy tehdä. Töiden jälkeen illalla on vain rajattu aika, joten jos osa siitä pitää käyttää siihen, mitä mies ei lupauksistaan huolimatta tehnyt, niin se aika on pois jotain muusta. Ainakaan minä en tingi yöunista.

Heh... hän kertoo siinä niskojaannakellen kuinka voisi mennä sinne miehen viereen, mutta koska joutui itse tiskaamaan, ei varmasti mene.

Ei mene, koska hänellä on jotain muuta tekemistä. Se kainalossa köllöttelyaika meni niiden tiskien hoitamiseen.

Niin no, jos mies olisi tiskannut niin se kainalossaköllöttelyaika olisi mennyt hänellä tiskeihin.

Jos jaksat lukea tästä aiempia kommentteja, niin sieltä käy selville, että mies on kotona ja nainen myöhään töissä. Mies olisi voinut tiskata ennen kuin vaimo tulee kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle, naiselle, ero tuli puskista..

Kyllä mies oli puhunut, että voi huonosti, mutta ne asiat joiden vuoksi perheessä voitiin huonosti, myös minä, eivät olleet riippuvaisia minusta tai teoistani vaan ulkoisista seikoista ja ihan yhtä loppu minä olin ja minä suurimman osan niistä asioista kannoin, lisäksi perheen arjen ja lasten asiat.

Vieläkin ajattelen, että ex jätti minut tilanteessa, jossa kaikkein eniten olisin tukea tarvinnut.

Ja tietenkin hän oli ensin etsinyt uuden naisen tukemaan itseään.

Onko mieleesi välähtänyt että juurikin siksi taakkasi oli suuri koska mies oli etsinyt itselleen uuden naisen eikä enää osallistunut taakkaan jonka piti olla yhteinen?

Mies ei tehnyt omaa osuuttaan ja syytät edelleen itseäsi kun voimasi väsyivät?

Olisiko jo aika antaa armollisuutta sinulle itsellesi joka hylättiin?

Et tiedä asiasta mitään mutta väität että asia on automaattisesti miehen syytä.

Eikä palstalla ole miesvihaa  :)

Mitä itse sanoisit naisesta, joka kiukuttelisi kotona, vaikka tekisi siellä vähemmän, hankkisi sivusuhteen ja jättäisi sinut ja lapset? Olisiko sinulla ymmärrystä naiselle?

Miksi se mies hankki sen sivusuhteen? Parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Oletko miettinyt omaa osuuttasi ongelmiin?

Olen paljonkin, mutta sen sivusuhteen hankinnasta en todella ota vastuuta, kolme parisuhteessa ei ainakaan sitä paranna.

Mies saattaa olla toista mieltä.

Löysitkö omasta tekemisestäsi mitään moitittavaa?

Pitääpä muistaa, että jos hankin sivusuhteen, se on mieheni syy. Kiinnijäädessäni pakotan mieheni vielä mikroskoopin avulla etsimään syyt toimintaani omasta käytöksestään ja teoistaan.

Miksi kukaan hankkisi sivusuhteen jos oman puolison kanssa ei ole ongelmia? En oikein ymmärrä ajatusta.

Eli omassa tekemisessä ei ollut mitään huomautettavaa. Okei. Omituinen mies sulla kun tarvitsee sivusuhteen vaikka puoliso on täydellinen. Tossa tapauksessa mies on jo hullu.

Kukaan ei ole tietenkään täydellinen, joten eiköhän pettäjä jonkun syyn puolisostaan löydä. Kaikenlaisia huijauksia ja petoksia on nimenomaan helpompi tehdä mukavalle, empaattiselle ja muut huomioon ottavalle sekä sinuun luottavalle ihmiselle.

Tämä kommentti tiivistää aika paljon. Naisessa ei ole parisuhteessa mitään vikaa. Vika on miehessä. Jättäkää jo ne siat!

Taidan tässä joutessani taas nostaa tätä sinun ikiomaa miesvihaasi näkyviin. Aivan omalta näppikseltäsi on tässäkin ketjussa tullut jokaikinen sika (ainakin tämän päivän osalta, noita aiempia sivuja en ole lukenut). Että jos nimittelystä lähdetään nillittämään, niin kurkkaapa sinne peiliin ihan ekana, kun seuraavan kerran tulee mieleen syyttää naisia tämän eläimellisen sanan käytöstä. :)

Ps. En yhtään hämmästyisi, vaikka valtaosa tuon tänne aiemmin linkatun tutkimuksen korpuksesta olisi tämän miesvihamiehen tuotantoa. 😅

Kultapieni, ainoa viestini tuossa langassa oli "eikä palstalla ole miesvihaa"

Sähän tajuat että aivan kuten teitä miehiä vihaavia naisia on keskustelussa useita, niin on miehiäkin jotka teille voivat vastata.

Ja "jäta se sika" on ollut palstan kantavia teemoja jo pitkään, vanha vitsi kuten puolustelette asiaa.

Hävettääkö että se on joskus naurattanut? Harmittaako kun käytän sitä samaa teistä? Ei se olekaan enää kivaa kun haukkuu toisen sukupuolen edustajia eläin-termeillä? Tai olisihan se, mutta kun sitä tehdään teille niin se ei ole reilua?

On sinulla raukkaparalla vielä paaaaljon työsarkaa edessäsi. Käypä välillä vaikka jollain englanninkielisellä keskustelupalstoilla haukkumassa kaikki naiset, jotka käyttävät fraasia " All men are pigs." :D

En minä ketään hauku. Kerron kuinka olette porsivia emakoita jos kerran teette sitä sioille.

No käy nyt sitten kertomassa niille englanninkielisille naisille sama. Kohdeyleisöhän olisi paljon laajempikin. Näin saisit miesasiamiehenä sanomaasi julistettua miljardeille naisille!

Viihdyn täällä riittävän hyvin. Voihan sinä poistua noille muille miesvihafoorumeille ristirunkkaamaan noiden muiden naisten kanssa jos seurani häiritsee.

Se on kyllä huomattu, että viihdyt tällä palstalla! :D Ei minulla ole tarvetta mennä millekään muille foorumeille, minä en julista mitään sanomaa, kuten sinä.

Olet vain sattumalta sadoissa miesvihaketjuissa.

Mutta ei sanomaa.

"Kultaseni, keskustelussa on useita henkilöitä."

Lainasin omaa kommenttiasi tuolta muutaman sivun takaa.

Miten siis olet huomannut että viihdyn palstalla, jos et ole minua missään nähnyt?

Miten siis olet huomannut että viihdyn palstalla, jos et ole minua missään nähnyt?

Minäkin nöen sinun olleen tässä ketjussa eilisestä saakka, vaikka itse tulin vasta tänään yhdentoista jälkeen. Apua, miten se on mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .

Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).

Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄

Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.

Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.

ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.

Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.

Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:

ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso

Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.

Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.

Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.

Et arvosta, kunnioita tai rakasta miestäsi. Se kaikki on ehdollista.

Ahaa, eli nyt sinä jo määrittelet mitä joku satunnainen ihminen jossain tuntee. Kannattaa alkaa meedioksi noilla kyvyillä.

Rakastan (jos mies tiskaa)

noinhan te itse asian kerrotte.

Ei se vaikuta aidolta rakkaudelta.

Rakastamme, jos mieskin rakastaa. Jos rakastaa, ei kohtele kuin kotiorjaa. Jos kohtelee kuin kotiorjaa, ei takuulla rakasta.

Eli ehdollista. Ja miehen on oltava virheetön, tai rakkaus päättyy välittömästi ja alkaa koulutus.

Jos sä haluat ehdotonta rakkautta niin ota koira. Ihmiseltä et sitä saa, paitsi ehkä äidiltäsi.

En ole vaatinut mitään, keskustelen aiheesta ja kerroin kuinka se homma menee. 

Aika kauan meni että myönsitte asian.

No mulla meni tässä pari tuntia että ehdin lukea ketjun tähän pisteeseen saakka, sori siitä. Piti ajaa nurmikko. Olisin voinut sulta säästää sen pari tuntia, jos olisin tajunnut että pitää tulla latelemaan itsestäänselvyyksiä.

Lapsellista edes kuvitella että romanttinen rakkaus olisi koskaan täysin ehdotonta. Saat tehdä mitä vaan, lyödä, potkia, pettää, vaikka leikata raajat irti ja sitten tappaa, ja silti vaan rakastetaan. Ei se nyt herrajjumala niin mene, missään ihmissuhteessa ikinä.

En teititellyt sinua. Teitä miesvihaajia on palstalla tuhansia, ja hei, ensimmäiset vastalauseet tuolle viestille tulivat minuuteissa.

En mä vihaa miehiä. Yleisesti ottaen vihaan ehkä ihmisiä, ja erityisesti eläinrääkkääjiä, mutta ne ei kohdistu sukupuoleen. Mulla on tosi hyvä mies, ja mun lähipiirissä on paljon hyviä miehiä. On kyllä jokunen mies mitä en itse katselisi myös, mutta eipä mun tarvikaan. Epäilen että nämä miehet tuntevat mua kohtaan jotakin saman suuntaista, kun persoonat vaan ei kerta kaikkiaan kohtaa.

Tiesitkö että rasistitkin aina sanoo "en ole rasisti mutta..."

Aivan. Eli jos mä vihaan jotakin, esim. vaikka niitä eläinrääkkääjiä, niin automaattisesti vihaan myös miehiä. Tämä selvä. Kyllä musta varmaan rasistinkin sitten saa leivottua, onhan niitä miehiä monen värisiä. Samoin kuin eläinrääkkääjiä.

Niin no, kerron vain kuinka sä väität ette vihaa miehiä, mutta sun käytös kertoo toista.

Mikä käytös? Se että ajoin nurmikon? Se että en rakasta miestäni ehdottomasti? Se että kerron kuinka mulla on hyvä mies ja lähipiirissäkin on monta. Vai se että vaadin tasa-arvoista parisuhdetta? Vai ihan se, että en välttämättä pidä kaikista tuntemistani miehistä?

Olen hirveän pahoillani siitä, että koet tuollaiset asiat miesvihana.

Se että olet miesvihapalstalla, miesvihaketjussa, haukkumassa miehiä.

Ensimmäinen viesti tässä lainausketjussa ei ole mun. Loput vastausviestit on. Kerrotko missä kohtaa olen haukkunut miehiä näissä vastauksissani (ja perustele miksi se on miesten haukkumista), niin voin tarkastella omia tekstejäni siinä valossa, ja mahdollisesti oppia ja ymmärtää jotakin.

Vai riittääkö siihen ihan vaan se, että olen tässä ketjussa mukana? Eli jos kirjoitan johonkin anoppi/miniä vastakkainasettelun ketjuun, että mulla on ihan hyvät välit anoppiini, osallistun anoppiviha ketjuun eli tunnen anoppivihaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .

Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).

Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄

Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.

Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.

ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.

Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.

Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:

ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso

Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.

Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.

Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.

Et arvosta, kunnioita tai rakasta miestäsi. Se kaikki on ehdollista.

Ahaa, eli nyt sinä jo määrittelet mitä joku satunnainen ihminen jossain tuntee. Kannattaa alkaa meedioksi noilla kyvyillä.

Rakastan (jos mies tiskaa)

noinhan te itse asian kerrotte.

Ei se vaikuta aidolta rakkaudelta.

Rakastamme, jos mieskin rakastaa. Jos rakastaa, ei kohtele kuin kotiorjaa. Jos kohtelee kuin kotiorjaa, ei takuulla rakasta.

Eli ehdollista. Ja miehen on oltava virheetön, tai rakkaus päättyy välittömästi ja alkaa koulutus.

Jos sä haluat ehdotonta rakkautta niin ota koira. Ihmiseltä et sitä saa, paitsi ehkä äidiltäsi.

En ole vaatinut mitään, keskustelen aiheesta ja kerroin kuinka se homma menee. 

Aika kauan meni että myönsitte asian.

No mulla meni tässä pari tuntia että ehdin lukea ketjun tähän pisteeseen saakka, sori siitä. Piti ajaa nurmikko. Olisin voinut sulta säästää sen pari tuntia, jos olisin tajunnut että pitää tulla latelemaan itsestäänselvyyksiä.

Lapsellista edes kuvitella että romanttinen rakkaus olisi koskaan täysin ehdotonta. Saat tehdä mitä vaan, lyödä, potkia, pettää, vaikka leikata raajat irti ja sitten tappaa, ja silti vaan rakastetaan. Ei se nyt herrajjumala niin mene, missään ihmissuhteessa ikinä.

En teititellyt sinua. Teitä miesvihaajia on palstalla tuhansia, ja hei, ensimmäiset vastalauseet tuolle viestille tulivat minuuteissa.

En mä vihaa miehiä. Yleisesti ottaen vihaan ehkä ihmisiä, ja erityisesti eläinrääkkääjiä, mutta ne ei kohdistu sukupuoleen. Mulla on tosi hyvä mies, ja mun lähipiirissä on paljon hyviä miehiä. On kyllä jokunen mies mitä en itse katselisi myös, mutta eipä mun tarvikaan. Epäilen että nämä miehet tuntevat mua kohtaan jotakin saman suuntaista, kun persoonat vaan ei kerta kaikkiaan kohtaa.

Tiesitkö että rasistitkin aina sanoo "en ole rasisti mutta..."

Aivan. Eli jos mä vihaan jotakin, esim. vaikka niitä eläinrääkkääjiä, niin automaattisesti vihaan myös miehiä. Tämä selvä. Kyllä musta varmaan rasistinkin sitten saa leivottua, onhan niitä miehiä monen värisiä. Samoin kuin eläinrääkkääjiä.

Niin no, kerron vain kuinka sä väität ette vihaa miehiä, mutta sun käytös kertoo toista.

Mikä käytös? Se että ajoin nurmikon? Se että en rakasta miestäni ehdottomasti? Se että kerron kuinka mulla on hyvä mies ja lähipiirissäkin on monta. Vai se että vaadin tasa-arvoista parisuhdetta? Vai ihan se, että en välttämättä pidä kaikista tuntemistani miehistä?

Olen hirveän pahoillani siitä, että koet tuollaiset asiat miesvihana.

Se että olet miesvihapalstalla, miesvihaketjussa, haukkumassa miehiä.

Ensimmäinen viesti tässä lainausketjussa ei ole mun. Loput vastausviestit on. Kerrotko missä kohtaa olen haukkunut miehiä näissä vastauksissani (ja perustele miksi se on miesten haukkumista), niin voin tarkastella omia tekstejäni siinä valossa, ja mahdollisesti oppia ja ymmärtää jotakin.

Vai riittääkö siihen ihan vaan se, että olen tässä ketjussa mukana? Eli jos kirjoitan johonkin anoppi/miniä vastakkainasettelun ketjuun, että mulla on ihan hyvät välit anoppiini, osallistun anoppiviha ketjuun eli tunnen anoppivihaa?

Ei anteeksi, olihan siellä myös yksi ensimmäisen vietin kirjoittaneen ihmisen vastaus mukana. No, ensimmäistä ja sitä vastausta lukuunottamatta vastaukset on mun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä minä minä minä ja minä. Entäs jos palvelis puolisoaan ja korostais ne hyvät puolet ?

Puolisoa kotitalouskoneena hyväksikäyttävä minäminämies projisoi itsekkyytensä siihen häntä palvelevaan puolisoon. Kuinka alas ihmisenä voi vajota puolisonsa hyväksikäytössä?

Siitähän mies maksaa.

Mitäs muuta nainen tarjoaa vastineeksi saamalleen taloudelliselle hyödylle?

Rakkautta ja kunnioitusta? Tätä palstaa kun lukee niin tietää tuon valheeksi.

Mies maksaa mistä? Tuntemani miehet säästävät asumalla naisen kanssa, onko siis negatiivinen maksaminen eli säästäminen sinulle myösmaksamista?

Eivät säästä. Naisen vuoksi kulut ovat suuremmat kuin yksin, ja nainen vain hyötyy asiasta.

Avaisitko tätä? Oletko kenties sufar daddy, vai miten on mahdollista Suomen oloissa? Toki, jos lasket yhteiset lapset naisen aiheuttamaksi kuluksi kieltäen oman osuutesi omiin lapsiisi, niin sitten ehkä. Mutta eihän sinua kukaan paljaalla pakottanut panemaan...

Mies tekee enemmän töitä (kokonaistyöaika). Tämän lisäksi mies maksaa "yhteisistä menoista" enemmän koska ne jaetaan tulojen mukaan. 51% parisuhteista on sellaisia joissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän. Tämä siis jo ennen lapsia, Ero kasvaa tietysti kun lapset tulevat mukaan kuvioihin.

Mies siis käyttää rahansa ja aikansa naisen hyväksi, ja saa takaisin toisen tekemät lapset.

Nyt on kyllä tosi harhaista settiä, mitkä toisen tekemät lapset? Tarkoitatko sitä, että nainen kärsii yhteisistä lapsista raskauden ja synnytyksen vaivat (eli tekee lapset) sekä tulonmenetykset yksin ja se on miehelle jostain syystä hirveä taakka?

Lapsen ovat todella harvoin sen miehen, jonka kanssa nainen on avioliitossa.

Onko termi käenpoikaset tuttu?

Niin sinunkin lapsia hoitaa ja maksaa joku toinen mies, senkin käki.

En sekaantuisi naiseen joka on valmis pettämään miestään.

Kun uskot kaikkien naisten pettävän, siitä seuraa että olet naiseton. Tuo *naimisissa oleva* ulisija lienee sitten sivupersoonasi.

Olen lapseton, en naiseton. Vaimoni on maho.

Vai maho emakko. Eipä ihme että olet noin vihainen, ei ole emakkosi porsinut sinulle, isällesi, sekullesi eikä edes naapurin Pertille. Surullista.

En ole vihainen, minähän vain nostan teidän miesvihan näkyville.

Tiesitkö että tätäkin palstaa on käytetty useissa lopputöissä lähteenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä minä minä minä ja minä. Entäs jos palvelis puolisoaan ja korostais ne hyvät puolet ?

Puolisoa kotitalouskoneena hyväksikäyttävä minäminämies projisoi itsekkyytensä siihen häntä palvelevaan puolisoon. Kuinka alas ihmisenä voi vajota puolisonsa hyväksikäytössä?

Siitähän mies maksaa.

Mitäs muuta nainen tarjoaa vastineeksi saamalleen taloudelliselle hyödylle?

Rakkautta ja kunnioitusta? Tätä palstaa kun lukee niin tietää tuon valheeksi.

Mies maksaa mistä? Tuntemani miehet säästävät asumalla naisen kanssa, onko siis negatiivinen maksaminen eli säästäminen sinulle myösmaksamista?

Eivät säästä. Naisen vuoksi kulut ovat suuremmat kuin yksin, ja nainen vain hyötyy asiasta.

Avaisitko tätä? Oletko kenties sufar daddy, vai miten on mahdollista Suomen oloissa? Toki, jos lasket yhteiset lapset naisen aiheuttamaksi kuluksi kieltäen oman osuutesi omiin lapsiisi, niin sitten ehkä. Mutta eihän sinua kukaan paljaalla pakottanut panemaan...

Mies tekee enemmän töitä (kokonaistyöaika). Tämän lisäksi mies maksaa "yhteisistä menoista" enemmän koska ne jaetaan tulojen mukaan. 51% parisuhteista on sellaisia joissa mies tienaa merkittävästi naista enemmän. Tämä siis jo ennen lapsia, Ero kasvaa tietysti kun lapset tulevat mukaan kuvioihin.

Mies siis käyttää rahansa ja aikansa naisen hyväksi, ja saa takaisin toisen tekemät lapset.

Nyt on kyllä tosi harhaista settiä, mitkä toisen tekemät lapset? Tarkoitatko sitä, että nainen kärsii yhteisistä lapsista raskauden ja synnytyksen vaivat (eli tekee lapset) sekä tulonmenetykset yksin ja se on miehelle jostain syystä hirveä taakka?

Lapsen ovat todella harvoin sen miehen, jonka kanssa nainen on avioliitossa.

Onko termi käenpoikaset tuttu?

Niin sinunkin lapsia hoitaa ja maksaa joku toinen mies, senkin käki.

En sekaantuisi naiseen joka on valmis pettämään miestään.

Kun uskot kaikkien naisten pettävän, siitä seuraa että olet naiseton. Tuo *naimisissa oleva* ulisija lienee sitten sivupersoonasi.

Olen lapseton, en naiseton. Vaimoni on maho.

Vai maho emakko. Eipä ihme että olet noin vihainen, ei ole emakkosi porsinut sinulle, isällesi, sekullesi eikä edes naapurin Pertille. Surullista.

Taitaisi sekin emakko lähteä lätkimään, jos tietäisi mitä miesvihakiimasika tälle palstalle kirjoittelee. Ihmetyttää kyllä, ettei emakko huomaa yhtään, ettei tämä sika osallistu millään tavalla kotitöihin. Sehän istuu perseellään palstalla klo  7-23.

Sen maho emakko ensin passaa tätä sikaansa sen minkä ennättää ja sitten illan viimeiseksi kotityöksi levittää takakoipensa, jotta karju saa tehdä tarpeensa kun palsta sulkeutuu klo 23 ja kiimasian kiima on huipussaan.

(Tunnustan, että huvikseni nyt kokeilin, miltä tuntuu kirjoitella tällaisia juttuja nettiin. Ei tunnu hyvältä. En aio jatkaa. Mutta miesvihamies epäilemättä puuhasta nauttii, kun jaksaa vuodesta toiseen tuota harrastaa.)

Olet harrastanut sitä vuosia, tai ainakin naureskellut kun toiset naiset ovat kirjoittaneet samalla tavalla miehistä.

Mutta voi että sitä itkun määrää kun naisista aletaan tekemään samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .

Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).

Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄

Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.

Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.

ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.

Eivät loppupeleissä tee, usein miehet istuvat tehtaan valvomoissa tms. kovalla palkalla hanuri hiessä, siinä missä eukko tekee vaikkapa hoitotyötä perse ruvella. Palkkaerot eivät korreloi työn määrän kanssa. Siihen sitten oletus että emäntä hoitaa safkat, siivoukset ja pentujen hoidot kotona.. Onneksi minulla on hyvä kumppani, muuten olisin laittanut hänet kuoppaan tai eronnut.

usein miehet istuvat

Puhutko omasta parisuhteestasi, vai yleistitkö mitä miehet ja naiset tekee?

Joku narttu tuossa selitti kuinka puhutte aina omasta suhteestanne, ettekä yleistä. Siksi nyt varmistelen.

*miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.*

Kuka narttu tämän kirjoitti? Tulkoon heti pyytämään anteeksi yleistystään!

Se on tilastokeskuksen tiedoista.

Ja miksi sinä narttu sen tänne yleistyksenä postasit? Kylvääksesi sukupuolivihaa?

Niin, se on vastauksena teidän kylvämälle sukupuolivihalle.

Lopeta miesvihan kylväminen jos et halua että joku väittää vastaan.

Olet niin lapsellinen, että nauran ääneen. Jestas, viisivuotiaanikin on kypsempi kuin sinä!

Se sun viisivuotias ei varmaan hauku toista sukupuolta netissä.

Vielä.

Toisin kuin sinä.

Ei hauku, ei. Mutta että aikuinen mies (?) käyttää aikansa naisten haukkumiseen ja alentuu hiekkalaatikkotasoiseen argumentaatioon on oikeasti melko huvittavaa. :)

Entäpä se, että aikuiset naiset käyttävät aikaansa miesten haukkumsieen ja alentuu leikkimään samalla hiekkalaatikolla... onko se yhtä huvittavaa?

Vai onko se miesviha sinusta ihan ok?

Omien sanojesi mukaan näissä ketjuissa on tuhansia naisia. Sinä olet yksin. Kumpi käyttää asian äärellä enemmän aikaa ja vaivaa? Kumpi on huvittavampi?

Tuhat naista päivässä vaikka 5h = 5000h

Minä 5h = 5h

Exäni. Emme olleet naimisissa mutta  asuimme yhdessä. Pian yhteenmuuton jälkeen mies muuttui. Menetti työnsä,valehteli etsivänsä uutta. Kotona istui ja pelasi. Kun tulin töistä jouduin siivomaan ja tekemään ruokaa. Seksiä kehtasi vielä vinkua eikä nähnyt itsessään syytä siihen, ettei minun tehnyt mieli.

Kun koetin puhua,"valitin".  Aloin pestä vain omia pyykkejäni ja miehelle sanoin, että tuolla on pyykkipulverit kaapissa. Kävin jossain syömässä kotimatkalla ja kotiin tultua kerroin syöneeni jo, mutta kauppa on nurkan takana . Lopulta tajusin että tämähän on naurettavaa pelleilyä, miksi koulutan aikuista miestä?

Etsin oma asunnon, mies vaan virnuili kunnes oikeasti pakkasin tavarat. Sitten tuli hätä käteen kun "äiti" lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä toivoisin tasa-arvoista työnjakoa, mutta en saa vaimoani kirveelläkään korjaamaan autoa, kolaamaan lumia, hoitamaan pihametsää, remontoimaan taloa tai poistamaan tuholaiseläimiä.

Mikä neuvoksi? Pitääkö tuo heivata pois?

Tasa-arvoisuuden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että molemmat tekee tismalleen samat työt. Vaan sitä, että ajankäytössä ja kuormituksessa mitattuna molemmilla on suunnilleen yhtä paljon vastuuta. Ihan hyvin voi jakaa töitä sen mukaisesti, kumpaa jokin asia enemmän kiinnostaa tai sujuu taitavammin. Meillä on mieheni kanssa tasa-arvoisesti jaettu hommat. Jako on sillä lailla perinteinen, että mieheni hoitaa perinteiset "miesten työt" kuten kodin remppaamisen ja autoon liittyvät asiat. MUTTA koska noissa "miesten töissä" on huomattavasti vähemmän ja harvemmin

hommaa kuin jokapäiväisissä kodinhoitotehtävissä, niin mies tekee lisäksi esim. tiskejä ja imurointia. Minä vastaan meillä täysin ruokaostoksista ja ruoanlaitosta, koska se taas sujuu minulta paremmin. Vastaan myös enemmän lasten läksyhommista ja muista kouluun liittyvistä asioista, koska mies on enemmän käytännön tekijä ja minä taas opiskelusta/kirjallisista tehtävistä tykkäävä. Tasa-arvon huomaamme siinä, että meistä molemmista tuntuu, että teemme yhteisen perheemme ja kotimme eteen tasavertaisesti. Ja lisäksi meille kummalekin jää suunnilleen saman verran vapaa-aikaa.

Eli se tasa-arvo työn MÄÄRÄSSÄ on se, mikä merkitsee. Ja tämä tasa-arvo ei toteudu, jos noudatetaan perinteistä "naisten työt" ja "miesten työt" -jakoa, sillä naisten työt ovat joka päivä toistuvia, kun taas miesten työt satunnaisia/kausittaisia.

Ja tietysti järki päässä erilaisissa elämäntilanteissa. Jos me päätämme, että halutaan remontoida meidän kotona yläkerta kokonaan, ja mies sitten painaa sitä remonttia kaiken vapaa-aikansa, niin silloin minun on ok ottaa vastuu muista kotihommista siksi aikaa. Jälleen, tasa-arvo työn määrässä ratkaisee.

Tuossapa se harha onkin.

Naiset rakastavat uhriutumista. Miehet tekevät enemmän töitä, mutta naiset eivät laske miehen tekemiä hommia, vaan huomioivat ainostaan sellaiset tehtävät joita he itse hoitaisivat. Muu on miehen omaa puuhastelua, jopa harrastamista.

Tasa-arvoa on vain se mitä mies ottaa naiselta. Nainen ei ota mitään tehtäviä mieheltä, koskaan.

Minä en ota mitään "tehtäviä mieheltä", koska minulla ei ole mitään asiaa mennä miehen työpaikalle tekemään hommia.

Onks keittiö sun työpaikka? Miksi miehen tulee ottaa sieltä hommia?

Taas lukihäiriö iskee! Miehen tai vaimon ei tarvitse mennä sinne puolison työpaikalle ottamaan hommia. Ne kotityöt on molempien, ei niitä kumpikaan keneltäkään voi ottaa, kun ne automaattisesti kuuluu molemmille. Keittiö ei siis ole työpaikka, se on osa kotia, ja kaikki keittiössä tapahtuvat hommat kuuluvat molemmille. Siksi miehenkin tulee tehdä keittiössä hommia. Paitsi jos on sovittu, ettei tarvitse.

Aivan. Nainen siis päättää mitkä ovat kotitöitä, niitä yhteisiä joita miehen kuuluu tehdä, ja mikä kaikki on miehen omaa puuhastelua johon naisen ei todellakaan tarvitse sekaantua.

En mä noin sanonut, sä luit taas rivien väleihin kaikkea mitä siellä ei ollut. KAIKKI mikä täytyy tehdä, on yhteistä tekemistä. Se on sitten parisuhteessa ihan sopimuskysymys kuka tekee ja mitä. Ongelmiahan syntyy vain silloin, jos toinen osapuoli ei pidä kiinni sopimuksesta. Ja siitä saa kyllä olla vihainen.

Minäpä kerroinkin siellä miten se toimii.

Tuolla nainen valitteli miehestään joka pesee mönkijäänsä eikä hakkaa puita. Ilmeisesti se on miehen oma harrastus? Mitä jos mies sanoisi että hän menee käynnistämään klapikoneen, nainen pesköön mönkijän? Ja huolellisesti tällä kertaa! Nainen ei taida huolia sitä sopimukseen sisällöksi. Mutta se ei sinusta ole ongelma, koska se ei ole osa sopimusta  :)