Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli miehelle "ihan puskista"
06.01.2021 |
Olin vasta vuoden etukäteen puhunut siitä. Ja kertonut mitkä on ne ongelmakohdat, mm. että vastuun on vaan jakauduttava tasaisemmin tai mä en jaksa enää. Ehdottanut pariterapiaa josta se ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä jne. Ja silti se pääs yllättämään täysin, yhtään ei osannut aavistaa kun meillähän meni niin hyvin. Ainoa ongelma meillä kuulemma oli että mä nalkutin liikaa, mutta jos mä vaan oisin lopettanut nalkutuksen ni ei ois ollut mitään ongelmia.
Kommentit (1475)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .
Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).
Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄
Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.
Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.
ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.
Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.
Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:
ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso
Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.
Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.
Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.
Et arvosta, kunnioita tai rakasta miestäsi. Se kaikki on ehdollista.
Ahaa, eli nyt sinä jo määrittelet mitä joku satunnainen ihminen jossain tuntee. Kannattaa alkaa meedioksi noilla kyvyillä.
Rakastan (jos mies tiskaa)
noinhan te itse asian kerrotte.
Ei se vaikuta aidolta rakkaudelta.
Rakastamme, jos mieskin rakastaa. Jos rakastaa, ei kohtele kuin kotiorjaa. Jos kohtelee kuin kotiorjaa, ei takuulla rakasta.
Eli ehdollista. Ja miehen on oltava virheetön, tai rakkaus päättyy välittömästi ja alkaa koulutus.
Totta helkatissa se on ehdollista. Ja ei, jos rakkaus loppuu niin ei koulutuskaan silloin ala. Kuka jaksaa kouluttaa jotain turhaketta? Koulutus alkaa vasta kun rakastetaan, ja ihan samalla tavalla mun mies on jaksanut kouluttaa mua, kuin mä koulutan sitä. Kun ei meistä kumpikaan ajatuksia osaa lukea niin puhumalla, ja yrityksen ja erehdyksen kautta tässä on opittu siitä mitä se toinen tarvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhean paljon täällä Vauvassa naiset kertovat ettei miestä löydy tinder treffeiltäkään. Kaikissa on jotain vikaa, tai sitten mies ei huoli.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus lapseen voi olla ehdotonta, mutta kumppaniin ei. Toden totta se on ehdollista eikä siinä ole mitään väärää. Ihmistä, jonka kanssa on hyvä olla, on helppo rakastaa. Jos se sama ihminen alkaakin käyttäytyä niin, että hänen kanssaan on paha olla, niin tottakai se rakkaus vähenee ja loppuu. Outo ajatus, että rakkaus olisi joku mystinen tunneside joka kerran alettuaan jatkuu ikuisesti. "Kaiken se kestää" pätee ainoastaan äidinrakkauteen, ja joissain tapauksissa ei siihenkään.
Hienoa että joku myöntää tämän. Mies kun sanoo asiasta, naiset raivostuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .
Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).
Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄
Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.
Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.
ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.
Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.
Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:
ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso
Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.
Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.
Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.
Et arvosta, kunnioita tai rakasta miestäsi. Se kaikki on ehdollista.
Ahaa, eli nyt sinä jo määrittelet mitä joku satunnainen ihminen jossain tuntee. Kannattaa alkaa meedioksi noilla kyvyillä.
Rakastan (jos mies tiskaa)
noinhan te itse asian kerrotte.
Ei se vaikuta aidolta rakkaudelta.
Rakastamme, jos mieskin rakastaa. Jos rakastaa, ei kohtele kuin kotiorjaa. Jos kohtelee kuin kotiorjaa, ei takuulla rakasta.
Eli ehdollista. Ja miehen on oltava virheetön, tai rakkaus päättyy välittömästi ja alkaa koulutus.
Jos sä haluat ehdotonta rakkautta niin ota koira. Ihmiseltä et sitä saa, paitsi ehkä äidiltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .
Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).
Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄
Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.
Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.
ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.
Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.
Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:
ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso
Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.
Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.
Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.
Et arvosta, kunnioita tai rakasta miestäsi. Se kaikki on ehdollista.
Ahaa, eli nyt sinä jo määrittelet mitä joku satunnainen ihminen jossain tuntee. Kannattaa alkaa meedioksi noilla kyvyillä.
Rakastan (jos mies tiskaa)
noinhan te itse asian kerrotte.
Ei se vaikuta aidolta rakkaudelta.
Rakastamme, jos mieskin rakastaa. Jos rakastaa, ei kohtele kuin kotiorjaa. Jos kohtelee kuin kotiorjaa, ei takuulla rakasta.
Eli ehdollista. Ja miehen on oltava virheetön, tai rakkaus päättyy välittömästi ja alkaa koulutus.
Totta helkatissa se on ehdollista. Ja ei, jos rakkaus loppuu niin ei koulutuskaan silloin ala. Kuka jaksaa kouluttaa jotain turhaketta? Koulutus alkaa vasta kun rakastetaan, ja ihan samalla tavalla mun mies on jaksanut kouluttaa mua, kuin mä koulutan sitä. Kun ei meistä kumpikaan ajatuksia osaa lukea niin puhumalla, ja yrityksen ja erehdyksen kautta tässä on opittu siitä mitä se toinen tarvii.
Et sä anna sun miehen kouluttaa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .
Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).
Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄
Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.
Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.
ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.
Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.
Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:
ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso
Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.
Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.
Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.
Et arvosta, kunnioita tai rakasta miestäsi. Se kaikki on ehdollista.
Ahaa, eli nyt sinä jo määrittelet mitä joku satunnainen ihminen jossain tuntee. Kannattaa alkaa meedioksi noilla kyvyillä.
Rakastan (jos mies tiskaa)
noinhan te itse asian kerrotte.
Ei se vaikuta aidolta rakkaudelta.
Rakastamme, jos mieskin rakastaa. Jos rakastaa, ei kohtele kuin kotiorjaa. Jos kohtelee kuin kotiorjaa, ei takuulla rakasta.
Eli ehdollista. Ja miehen on oltava virheetön, tai rakkaus päättyy välittömästi ja alkaa koulutus.
Jos sä haluat ehdotonta rakkautta niin ota koira. Ihmiseltä et sitä saa, paitsi ehkä äidiltäsi.
En ole vaatinut mitään, keskustelen aiheesta ja kerroin kuinka se homma menee.
Aika kauan meni että myönsitte asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .
Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).
Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄
Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.
Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.
ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.
Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.
Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:
ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso
Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.
Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.
Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.
Et arvosta, kunnioita tai rakasta miestäsi. Se kaikki on ehdollista.
Ahaa, eli nyt sinä jo määrittelet mitä joku satunnainen ihminen jossain tuntee. Kannattaa alkaa meedioksi noilla kyvyillä.
Rakastan (jos mies tiskaa)
noinhan te itse asian kerrotte.
Ei se vaikuta aidolta rakkaudelta.
Rakastamme, jos mieskin rakastaa. Jos rakastaa, ei kohtele kuin kotiorjaa. Jos kohtelee kuin kotiorjaa, ei takuulla rakasta.
Eli ehdollista. Ja miehen on oltava virheetön, tai rakkaus päättyy välittömästi ja alkaa koulutus.
No ei tuo nyt ihan välittömästi ole loppunut, jos asiasta on jaksettu puhua vuoden ajan.
On sulla vaikeaa tuo asioiden mittasuhteiden hahmottaminen. Kaikki sulla aina hirveän mustavalkoista: kaikki-ei kukaan, heti-ei ikinä, rakkaus-viha, jotain pitäisi muuttaa-vaaditaan virheetöntä.
Varmasti raskasta elää tuollaisen ajatusmaailman kanssa. Ja kyllä teet raskaaksi muidenkin elämän jankuttamalla ja räyhäämällä muille noista omista hahmotusongelmistasi käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääministeriltäkin (ex) loppui rakkaus. Senkin mies lienee täys p*ska. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .
Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).
Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄
Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.
Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.
ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.
Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.
Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:
ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso
Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.
Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.
Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.
Et arvosta, kunnioita tai rakasta miestäsi. Se kaikki on ehdollista.
Ahaa, eli nyt sinä jo määrittelet mitä joku satunnainen ihminen jossain tuntee. Kannattaa alkaa meedioksi noilla kyvyillä.
Rakastan (jos mies tiskaa)
noinhan te itse asian kerrotte.
Ei se vaikuta aidolta rakkaudelta.
Rakastamme, jos mieskin rakastaa. Jos rakastaa, ei kohtele kuin kotiorjaa. Jos kohtelee kuin kotiorjaa, ei takuulla rakasta.
Eli ehdollista. Ja miehen on oltava virheetön, tai rakkaus päättyy välittömästi ja alkaa koulutus.
Totta helkatissa se on ehdollista. Ja ei, jos rakkaus loppuu niin ei koulutuskaan silloin ala. Kuka jaksaa kouluttaa jotain turhaketta? Koulutus alkaa vasta kun rakastetaan, ja ihan samalla tavalla mun mies on jaksanut kouluttaa mua, kuin mä koulutan sitä. Kun ei meistä kumpikaan ajatuksia osaa lukea niin puhumalla, ja yrityksen ja erehdyksen kautta tässä on opittu siitä mitä se toinen tarvii.
Et sä anna sun miehen kouluttaa sinua.
Jaa. Hyvä että kerroit miten asiat meidän parisuhteessa on. Tiedänpä nyt minäkin kun oikein selitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen geenit on sellaisessa järjestyksessä, että jos mies ottaa lapsen roolin suhteessa, eli alkaa pitää naista äitinä ja itseään avuttomana, vastuuttomana lapsena, niin naisen aito seksuaalinen kiinnostus mieheen loppuu aika väistämättä.
Ei kukaan normaali nainen halua lapsen vastuutasolla olevan tyypin kanssa oikeasti naida. Eli mies, jos haluat naiselta muutakin kuin kodinhoitoa, jos haluat että nainen käy sinuun kuumana, niin ota imuri käteen, suunnittele ne lasten juhlat ja näytä, että olet aikuinen mies muutenkin kuin fyysisesti.
Onko imurointi teillä jokin esileikki. Voi reppanoita!
Mites teillä? Mies menee sänkyyn ja odottaa, että vaimo saa kotityöt tehtyä. Jos menee pitkään, mies rupeaa huutelemaan, että pistä vauhtia, kun panettaa. Naiselle se paneminen on yksi kotityö muiden joukossa, ihan yhtä miellyttävää.
Hyvä tietää ettei naisia miellytä seksi.
Miksi naiset edes valitsevat olla miesten kanssa?
On miehiä, joiden kanssa nainen haluaa seksiä ja on miehiä, joiden kanssa nainen ei halua seksiä. Jos parisuhteessa naiselta loppuu arvostus mieheen, loppuu seksikin ja sitten seuraavaksi koko parisuhde.
Noin ei väitetty. Siellä sanotaan:
Naiselle se paneminen on yksi kotityö muiden joukossa, ihan yhtä miellyttävää.
Älä yritä venkoilla. Miksi naiset ovat miesten kanssa, koska se paneminen on kotityö muiden joukossa.
Otit irralleen yhden lauseen kokonaisuudesta. Onko sinulla ongelmia lukemisen ymmärtämisen kanssa?
En esittänyt tuota väitettä, hyväksyin sen naisia koskevana totuutena koska ettehän te täällä valehtele miesvihakiimaisena.
Otit irralleen yhden lauseen kokonaisuudesta. On hankala lukea lauseita, jotka tolkuttoman pitkiä ilman asian jäsentelyä pistein, mutta kai niin pitää ruveta tekemään, koska joillekin on hirveän vaikea tajuta, että ne viereiset lauseet kuuluvat samaan kokonaisuuteen ja sitten ottavat siitä vain yhden lauseen ja jättävät huomioimatta kokonaisuuden.
Tuo kertoo totuuden siitä kuinka naiset kokevat seksin.
Miksi vänkäät vastaan? Kaduttaako että kerroit faktat?
Jos naisella on mies, joka iltaisin odottaa, että nainen saa kotityöt tehtyä, että sitten päästään panemaan, niin silloin nainen kokee, että seksi on kotityö muiden kotitöiden joukossa verrattuna siihen, että mies tekee osan kotitöistä, joten naiselle jää vapaata aikaa, jolloin hän ehtii ajatella muutakin kuin sitä, mitä vielä pitää tehdä ennen kuin pääsee nukkumaan eli nainen ehtii rentoutua, jolloin se seksikin tulee mieleen ja sitä myöten halu harrastaa sitä.
Kaunis tapa selitellä miten nainen käyttää seksiä miehen palkitsemiseksi.
Kyseessä ei ole palkitseminen vaan se tosiasia, että jos puolisoa kohtaan on positiivisia tunteita, niin siinä on helppo innostua seksistä verrattuna siihen, että puoliso herättää negatiivisia tunteita, kun huomaa, että kaikki jää itselle tehtäväksi ja kun tunteet on negatiivisia, on mielialakin negatiivinen eikä silloin kiinnosta seksi sen negatiivisia tunteita herättävän henkilön kanssa ja tämä tuntuu joillekin olevan vaikea ymmärtää, kun jotkut väittävät, että kyse on palkitsemista vaikka se ei sitä ole vaan yksi keino osoittaa rakkautta ja välittämistä.
Kyse on täysin palkitsemisesta.
Siitä kertoo jo tuo asenne, että miehen tehtävä on herättää naisissa positiivisia tunteita "saadakseen".
Mitäs naisilta vaaditaan?
Siis mikä ihme sulla on vialla? Miehen tehtävä on herättää naisIssa positiivisia tunteita? Montako naista sulla on parisuhteessa? Ja ihan vaan näin kun en oikein ymmärrä, pitäisikö siis miehen joka on aivan samantekevä (neutraalit tunteet) tai vastenmielinen (negatiiviset tunteet) saada naisIlta seksiä ihan samalla tavalla kuin positiivisia tunteita herättävän? Eli miehen pitäisi saada seksiä vaikka hän olisi millainen mummoja, lapsia, ja naisia sairaalaan hakkaava örkki? Koska niitä positiivisia tunteita ei saa vaatia, se on jotenkin väärin.
Mä en tajua sun ajatuksen juoksuasi en sitten yhtään.
Ja sun kysymykseesi mitä naisilta vaaditaan? Naisilta vaaditaan että he herättävät jotain positiivisia tunteita miehessä. Vai menetkö parisuhteeseen jonkun naisen kanssa joka ei merkitse sulle yhtään mitään, tai jota jopa inhoat?
Sinä tunnut menevän:
jos puolisoa kohtaan on positiivisia tunteita, niin siinä on helppo innostua seksistä verrattuna siihen, että puoliso herättää negatiivisia tunteita
Miksi puolisona on mies, joka herättää negatiivisia tunteita?
Miten pitkä parisuhde esimerkiksi sinulla on? 20 vai 30 vuotta? Onko se koko ajan tunteiden riemuleikkiä vai onko joskus ollut lyhyemmän tai pitemmän aikaa huonompia aikoja, jolloin puoliso lähinnä ärsyttää? Jos teillä on vain pelkkää positiivista koko ajan, niin olette harvinaislaatuinen pari.
Jos positiiviset tunteet katoaa mikäli mies ei ole tiskannut niin....
no, tsemppiä.
Kyllä ne siltä päivältä katoaa, jos tulen illalla töistä kotiin eikä mies ole tiskannut vaikka piti. Siinä voisi tehdä jotain muuta kuin tiskata, mennä vaikka miehen kainaloon sohvalla. No, tiskaan, enkä mene sen jälkeen sohvalle.
En minä töissäkään ilahdu, jos joudun tekemään jotain, jonka työkaveri laiskuuttaan jätti tekemättä. Esimiehenkään mielestä se ei ole oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko järkee vai ei? :D kirjoitti:
Erobuumi on ihan hurja! Kaikki naiset antavat miehilleen kenkää koska nehän on niin paskoja. Sitten naiset rynnistävät tinderiin etsimään uutta (paskaa) miestä!😂
No ei mitään järkeä! Sama mies ollut aina ja rakkautta riittää vuodesta toiseen..🥰
Ai sulla on sellainen poikaystävätyyny?
Kuinka se toimii sulle? Tarviitko kaalimadosta lisää tavaraa?
Voi sua reppanaa. Käy vissiin kateeksi jos jotkut sentään osaavat elää puolisonsa kanssa ja vieläpä rakastaa toisiaan.
Hoitelehan itseäsi niillä kaalimadoilla, ettet ihan kiukusta pakahdu.😄
Mutta miehethän on paskoja. Seuraa nyt tätä palstaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosto tälle aiemmalle kommentille:
Luin ihan koko ketjun läpi. Olen pari kertaa asunut miehen kanssa yhdessä ja tätähän se aina oli. Suoraan sanominen ja keskustelu ei koskaan auttanut.
Niitä ikäviä yllätyseroja ei tulisi niin paljon jos miehet ottaisi tästä opikseen ja alkaisivat käskemättä osallistua yhteiseen arkeen 50/50-panoksella. Sen ei pitäisi olla terveelle (kaikki raajat tallella, ei aivovammaa tai rappeuttavaa sairautta) aikuiselle vaikeaa. Sluibailu kertoo vakavista asenneongelmista.Sitten täällä ulimiehet vielä vikisevät jostain miesvihasta. Mitätöinnillä ja vääristelyllä on monet kasvot. Voi ja kannattaa elää sinkkuna jos ei koskaan kykene ajattelemaan muita kuin itseään.
Miksi minua, miehenä, kiinnostaisi jonku toisen miehen ero?
Tai sen elämässään epäonnistuneen naisen valinnat joka on ihan itse omat päätöksensä tehnyt?
Mutta täällä te katkerot miesvihaajat kerrotte kuinka kaikki miehet....
Pojille pitäisi opettaa jo ekalta luokalta mitä naiset heistä ajattelevat. Materiaalin voisi koostaa tältä palstalta. Voisi korvata peniksillisillä uskonnontunnit. 2-4h joka viikko.
Vastaavat infopaketit voisi koostaa uliksen sisällöistä, jotta kaikki tasapuolisesti näkisivät, mitä peniksilliset naisista, parisuhteesta ja tästä maailmasta ihan yleisestikin ajattelevat. Ei tulisi sitten kenellekään mikään puskista ja yllätyksenä.
Sopii toki.
Herttaista että vertailet teinipoikia aikuisiin naisiin sisällöntuottamisen tasossa, mutta on pakko myöntää: et ole väärässä.
Ihan aikuiset miehet siellä niitä peniksenkuviaan postailevat ja huorulilangoissa vinkkejään jakelevat. Mene sinne, siellä on sinulle tasoistasi, samanmielistä seuraa.
Olet selvästi viihtynyt siellä minua enemmän. Toki, samaa tasoa tämän palstan kanssa jos tuo on tilanne.
Sinä taas viihdyt täällä minua enemmän. Kerro, mikä ajaa sinua tänne suu vaahdossa röhkimään ja porsimisista vinkumaan? Lapsuudenkokemuksetko sinullakin ohjaa ajattelua? Äitisi oli emakko, joka sinut porsi?
Kehoitatte naisia jättämään sen sian. Nainen joka on sian kanssa lienee itsekin sika.
Porsiva emakko.
Taaskin: Itse käytät noita sanoja, ei kukaan muu. Sulla on oikeesti palikat aika pahasti vinksallaan päänupissasi. Vinkki: Netti ei ole oikea paikka hoitaa mielenterveyttään. Hakeudu jonnekin hoitoon.
Jätä se sika on ihan klassikko palstalla. Älä väitä ettet tietäisi asiaa.
Ikivanha vitsi, jonka kaikki ovat jo unohtaneet sinua lukuun ottamatta. Taidat olla sikatilallisen poika?
Voi kultaseni, joka päivä tuon näkee.
Siitä on tehty tutkimuskin, toiselta foorumilta.
Kuten sanottu, ikivanha vitsi. Mutta kerroit juuri, mistä päiväsi koostuvat - jos näet tuota päivittäin, sinun täytyy kyllä olla erittäin aktiivinen nettipalstoilla kyylääjä ja räyhääjä. Itse olen nähnyt sitä lähinnä täällä ja pääasiassa sinun toistelemanasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä minä ja minä. Entäs jos palvelis puolisoaan ja korostais ne hyvät puolet ?
Puolisoa kotitalouskoneena hyväksikäyttävä minäminämies projisoi itsekkyytensä siihen häntä palvelevaan puolisoon. Kuinka alas ihmisenä voi vajota puolisonsa hyväksikäytössä?
Siitähän mies maksaa.
Mitäs muuta nainen tarjoaa vastineeksi saamalleen taloudelliselle hyödylle?
Rakkautta ja kunnioitusta? Tätä palstaa kun lukee niin tietää tuon valheeksi.
Mies maksaa mistä? Tuntemani miehet säästävät asumalla naisen kanssa, onko siis negatiivinen maksaminen eli säästäminen sinulle myösmaksamista?
Eivät säästä. Naisen vuoksi kulut ovat suuremmat kuin yksin, ja nainen vain hyötyy asiasta.
Avaisitko tätä? Oletko kenties sufar daddy, vai miten on mahdollista Suomen oloissa? Toki, jos lasket yhteiset lapset naisen aiheuttamaksi kuluksi kieltäen oman osuutesi omiin lapsiisi, niin sitten ehkä. Mutta eihän sinua kukaan paljaalla pakottanut panemaan...
Minua nauratti tämä niin paljon!!! Kun on sugardaddyja niin jos on sufar daddyja eli normi sugardaddy eli sokeri isi , sitten on sufar daddy eli fariinisokeri isi , niin onko se silloin joku alempi luokka tosta normi sugardaddysta😆😆😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko järkee vai ei? :D kirjoitti:
Erobuumi on ihan hurja! Kaikki naiset antavat miehilleen kenkää koska nehän on niin paskoja. Sitten naiset rynnistävät tinderiin etsimään uutta (paskaa) miestä!😂
No ei mitään järkeä! Sama mies ollut aina ja rakkautta riittää vuodesta toiseen..🥰
Ai sulla on sellainen poikaystävätyyny?
Kuinka se toimii sulle? Tarviitko kaalimadosta lisää tavaraa?
Voi sua reppanaa. Käy vissiin kateeksi jos jotkut sentään osaavat elää puolisonsa kanssa ja vieläpä rakastaa toisiaan.
Hoitelehan itseäsi niillä kaalimadoilla, ettet ihan kiukusta pakahdu.😄
On sillä varmasti melkoinen kokoelma flesuja, kun sen #vaimon# (= realdollin) torttu on kuivunut tuota rääkynää kuunnellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut vielä ihan koko ketjua, mutta tässä kohtaa jo pakko kommentoida, että ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso, joka ei vain tajua tilannetta. Olen itse kasvanut sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä, ja sen lisäksi äiti hoiti kaiken kodinhoidon ja lasten asiat. Töiden jälkeen isä rentoutui sohvalla, äiti taas pyykkäsi, kokkasi, pesi tiskejä, imuroi, kävi kaupassa jne .
Meillä oli ihan karmiva ilmapiiri kotona. Muistan koko lapsuuteni ajan äitini lopen uupuneena ja vihaisena. Isää taas ei vaan jotenkin mikään hetkauttanut - ei värähtänyt sohvalta mihinkään. Jostain syystä (varmaan lapset ja yhteinen asuntolaina) vanhempani kuitenkin pysyivät yhdessä, kunnes nuorin meistä oli 15v. Sitten erosivat ja ero tuli isälle täytenä järkytyksenä. Masentui eikä osannut yhtään pitää kodistaan huolta, se oli kuin sikolätti. (Äiti taas pärjännyt täysin ja nauttii yksin asumisesta silmin nähden).
Joskus myöhemmin vähän riitaisessa tilanteessa sanoin isälle tästä, että eiköhän siihen eroon vaikuttanut vaikuttanut aikalailla se, että äiti vaan uupui ja sai tarpeekseen siitä raatamisesta ja epäreilusta työnjaosta. Tästä isäni aivan täysin pöyristyi ja suuttui, kuulemma tasan tarkkaan on reilua ollut ja hommat jakautuneet tasaisesti! Tälle perusteluna, että isä hoiti miesten työt kuten auton renkaiden vaihdon ja lumenluonnin. Jep, asioita jotka pitää tehdä SILLOIN TÄLLÖIN, ei joka päivä usean tunnin ajan, kuten äitin hoitamat hommat. Mutta isä ei siis lainkaan käsittänyt tätä työnjakoasiaa, hänen mielestään ero johtui jostain äidin päähänpistosta tai vaihdevuosista 🙄
Pitkä tekstini jatkuu vielä vähän... Kun sitten itse aikuistuin, niin minulle jäi tuosta epätasa-arvoisesta perheen mallista ja siitä järkyttävästä vihaisesta ilmapiiristä suorastaan jonkinlainen trauma. Kun aloin itse seurustella vakavammin, niin ehdoton kriteeri nro 1 minulle on ollut miehen kyky ja halu jakaa arjen hommat tasapuolisesti. Olen ihan korostuneen tarkkana tästä, en siedä vapaamatkustelua yhtään. Kaikki kiinnostus kumppaniehdokkaaseen lopahtaa sillä hetkellä jos esim. laiskuutta kotitöihin tulee esille, tai asenne että ne ovat "naisten hommia". Vaikka olisi muuten kuinka täydellisen oloinen mies, niin sillä hetkellä tunteeni häntä kohtaan vaihtuvat lähestulkoon vastenmielisyydeksi.
Vajaa kolmekymppisenä löysin nykyisen puolisoni. Hänellä oli tavatessamme edellisestä suhteesta jo kaksi lasta ja pääsin heti näkemään, että hän pyörittää kotia ahkerasti ja vastuuntuntoisesti. Hän on hyvin toimelias ja meillä tulee ihan tilanteita, että havaitsen esim. jonkun sotkun ja ajattelen, että täytyy siivota se ihan kohta. Kun tulen toisesta huoneesta takaisin, niin mies onkin jo siivonnut sen. Olemme jakaneet kotityöt tehtävittäin suunnilleen tasan, ja tämä toteutuu, kumpikaan ei jätä "omia hommiaan" roikkumaan tai toisen tehtäväksi. Omasta taustastani johtuen tämä on minulle ihan kullanarvoista ja saa minut arvostamaan miestäni. Meidän parisuhteemme ei ole muuten täydellinen ja ongelmiakin on, mutta tämä työnjaon tasapuolisuus on minulle niin äärettömän tärkeä asia, että koska se toimii näin hyvin, olen valmis sietämään ja tekemään töitä muunlaisten ongelmien ratkomiseksi hyvin pitkällekin.
ja edelleen, tilastojen mukaan miehet tekevät enemmän töitä kuin naiset.
Sinun komentti on täysin turha vastaus tuohon asialliseen kirjoitukseen.
Siitä miesvihavuodatuksesta oli asiallisuus kaukana:
ymmärrän niin hyvin kaikkia ketjun naisia (ja ehkä jotain harvoja miehiä), joilla on vapaamatkustajapuoliso
Olen tuo jonka tekstiä alun perin lainasit. Kyllä, voin myöntää ja tunnistan itsessäni tietynlaisen miesvihan. Se on lähtöisin siitä lapsuudenperheeni dynamiikasta ja vanhempieni suhteesta saamastani mallista. Lapsuudenperheessäni kasvaminen opetti minulle, että mies elää helppoa elämää, rentoutuu ja tulee valmiiseen pöytään, kun taas nainen raataa, kunnes on lopenuupunut hermoraunio. Tämä ei ole mikään keksimäni kuvitelma, vaan tämä oli TOTTA lapsuudenperheessäni. Sillä lapsuuden kasvuympäristöllä on ihmiseen valtava vaikutus, silloin ihminen omaksuu peruskäsityksensä siitä, miten asiat maailmassa ovat.
Joten kyllä, tunnistan itsessäni lähtökohtaisesti sellaisen oletuksen, että miesten kanssa on vaara, että joutuu kotiorjan rooliin, ja tämän suhteen täytyy olla valppaana ja pitää omat puolensa, ettei näin käy. Ja kun kuulen/näen vapaamatkustajamiehiä, niin se aiheuttaa minussa vihan tunnetta.
Mutta tiedän myös, että kaikki miehet eivät ole tällaisia ja että myös nainen voi olla vapaamatkustaja perhe-elämässä (tosin harvoin olen näin päin nähnyt). Hyviä ja vastuunsa ottavia miehiä on, esimerkiksi omakin puolisoni. En vihaa häntä, vaan arvostan, kunnioitan ja rakastan. Ja vastuun otto on ihan olennaisena siinä taustalla, että näin tunnen häntä kohtaan.
Et arvosta, kunnioita tai rakasta miestäsi. Se kaikki on ehdollista.
Ahaa, eli nyt sinä jo määrittelet mitä joku satunnainen ihminen jossain tuntee. Kannattaa alkaa meedioksi noilla kyvyillä.
Rakastan (jos mies tiskaa)
noinhan te itse asian kerrotte.
Ei se vaikuta aidolta rakkaudelta.
Rakastamme, jos mieskin rakastaa. Jos rakastaa, ei kohtele kuin kotiorjaa. Jos kohtelee kuin kotiorjaa, ei takuulla rakasta.
Eli ehdollista. Ja miehen on oltava virheetön, tai rakkaus päättyy välittömästi ja alkaa koulutus.
Jos sä haluat ehdotonta rakkautta niin ota koira. Ihmiseltä et sitä saa, paitsi ehkä äidiltäsi.
En ole vaatinut mitään, keskustelen aiheesta ja kerroin kuinka se homma menee.
Aika kauan meni että myönsitte asian.
No mulla meni tässä pari tuntia että ehdin lukea ketjun tähän pisteeseen saakka, sori siitä. Piti ajaa nurmikko. Olisin voinut sulta säästää sen pari tuntia, jos olisin tajunnut että pitää tulla latelemaan itsestäänselvyyksiä.
Lapsellista edes kuvitella että romanttinen rakkaus olisi koskaan täysin ehdotonta. Saat tehdä mitä vaan, lyödä, potkia, pettää, vaikka leikata raajat irti ja sitten tappaa, ja silti vaan rakastetaan. Ei se nyt herrajjumala niin mene, missään ihmissuhteessa ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Pääministeriltäkin (ex) loppui rakkaus. Senkin mies lienee täys p*ska. :D
Niinpä. Sen ukko ei siivonnut vessaa joten erohan siitä napsahti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus lapseen voi olla ehdotonta, mutta kumppaniin ei. Toden totta se on ehdollista eikä siinä ole mitään väärää. Ihmistä, jonka kanssa on hyvä olla, on helppo rakastaa. Jos se sama ihminen alkaakin käyttäytyä niin, että hänen kanssaan on paha olla, niin tottakai se rakkaus vähenee ja loppuu. Outo ajatus, että rakkaus olisi joku mystinen tunneside joka kerran alettuaan jatkuu ikuisesti. "Kaiken se kestää" pätee ainoastaan äidinrakkauteen, ja joissain tapauksissa ei siihenkään.
Hienoa että joku myöntää tämän. Mies kun sanoo asiasta, naiset raivostuvat.
Kaikkihan tuon tietää. Ei miehetkään siedä vaimoltaan mitä tahansa, eron ne laittaa vireille, kun mitta tulee täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosto tälle aiemmalle kommentille:
Luin ihan koko ketjun läpi. Olen pari kertaa asunut miehen kanssa yhdessä ja tätähän se aina oli. Suoraan sanominen ja keskustelu ei koskaan auttanut.
Niitä ikäviä yllätyseroja ei tulisi niin paljon jos miehet ottaisi tästä opikseen ja alkaisivat käskemättä osallistua yhteiseen arkeen 50/50-panoksella. Sen ei pitäisi olla terveelle (kaikki raajat tallella, ei aivovammaa tai rappeuttavaa sairautta) aikuiselle vaikeaa. Sluibailu kertoo vakavista asenneongelmista.Sitten täällä ulimiehet vielä vikisevät jostain miesvihasta. Mitätöinnillä ja vääristelyllä on monet kasvot. Voi ja kannattaa elää sinkkuna jos ei koskaan kykene ajattelemaan muita kuin itseään.
Miksi minua, miehenä, kiinnostaisi jonku toisen miehen ero?
Tai sen elämässään epäonnistuneen naisen valinnat joka on ihan itse omat päätöksensä tehnyt?
Mutta täällä te katkerot miesvihaajat kerrotte kuinka kaikki miehet....
Pojille pitäisi opettaa jo ekalta luokalta mitä naiset heistä ajattelevat. Materiaalin voisi koostaa tältä palstalta. Voisi korvata peniksillisillä uskonnontunnit. 2-4h joka viikko.
Siitä vain. Perusta konsulttifirma ja lähde kiertämään Suomen kouluja. Se, että syyllistät naista siitä, että mies MUUTTUU laiskaksi vasta lasten synnyttyä, kertoo sinusta paljon.
Se että väitätte että kaikki miehet muuttuvat laiskoiksi paskoiksi lasten synnyttyä kertoo teistä paljon.
Oikeasti, älkää sekaantuko miehiin. Tehän tienaatte niin hyvin että pärjäätte ilmankin, ja valtio kustantaa keinosiemennyksen jos sun on aivan pakko päästä porsimaan.
Hyvin monet miehet muuttuvat, ja jotkut pysyvästikin. Oma mieheni luisui tuohon *äiti hoitaa* -moodiin, mutta ymmärsi kuulemaansa, kun riittävän selkeästi, havainnollisesti ja painokkaasti kertoi, mitä tapahtuu jos tilanne ei muutu. Nyt on palautunut aikuisvauvaharhastaan takaisin aikuiseksi ihmiseksi, ja parisuhde toimii jälleen.
Mutta sehän tässä nykyään on näköjään ollut suurena huolen aiheena, että naiset pärjäävät ilmankin eivätkä sekaannu laiskoihin mieslapsiin. Porsiakaan eivät enää halua, ja tästä on syntynyt lähes kansallinen hätätila.
Ei se ole huolenaihe tai hätätila.
Vihaatte miehiä sellaisina kuin ne ovat, jättäkää ne rauhaan ja eläkää keskenänne.
Ei ole vaikeaa.
Sinulle näyttää olevan erittäin vaikeaa hyväksyä, että juuri noin naiset ovat sinun kohdallasi toimineet: jättäneet rauhaan.
Entä jos nyt lopultakin lähtisit sinne omille poluillesi ja jättäisit naiset rauhaan. Eläisit ihan keskenäsi. Olisi kaikilla kivempaa.
Olen naimisissa. Kommentoin vain teidän miesvihaanne ja tarjoan ratkaisuja ongelmiisi.
Vaimollasi on siis puolisona erittäin aggressiivinen palstamamma. Aamusta iltaan istut palstalla raivoamassa, ja vaimosi joutuu tekemään yksin kaikki kotityöt. Ihanaa. Kerro hänelle terveiset, että voi tulla hakemaan vertaistukea täältä. :)
Vain sinä ja kaltaisesi ovat täällä aamusta iltaan, raivoamassa. Älä projisoi käytöstäsi meihin muihin.
*kaikki miehet* toistuu vain ja ainoastaan sinun kommenteissasi. Ei kukaan muu puhu kaikista miehistä. Lue nyt uudelleen tämäkin säie niin ehkä ymmärrät. (Ei ole tavuviivoja, mutta koeta silti selvitä.)
- ohis
tähän tuossa jo vastasinkin, viesti tai pari ylempänä...
Hän kertoo omista havainnoistaan yli 50 vuoden ajalta. Kirjoittaa *suurin osa*. *Kaikki* tulee edelleenkin sinun näppikseltäsi.
Niin no, suurin osa naisista pettää, siitä osoituksena käenpoikasten valtava määrä.
Tiedätkö paljonko niitä on?
Joo. Tämä palstalla aktiivisesti kiekuva tilastonikkari niitä prosenttilukuja täällä jatkuvasti kasvattaa. Viimeisin villi veikkaus taisi olla jotain 371,5686434679%. 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen geenit on sellaisessa järjestyksessä, että jos mies ottaa lapsen roolin suhteessa, eli alkaa pitää naista äitinä ja itseään avuttomana, vastuuttomana lapsena, niin naisen aito seksuaalinen kiinnostus mieheen loppuu aika väistämättä.
Ei kukaan normaali nainen halua lapsen vastuutasolla olevan tyypin kanssa oikeasti naida. Eli mies, jos haluat naiselta muutakin kuin kodinhoitoa, jos haluat että nainen käy sinuun kuumana, niin ota imuri käteen, suunnittele ne lasten juhlat ja näytä, että olet aikuinen mies muutenkin kuin fyysisesti.
Onko imurointi teillä jokin esileikki. Voi reppanoita!
Mites teillä? Mies menee sänkyyn ja odottaa, että vaimo saa kotityöt tehtyä. Jos menee pitkään, mies rupeaa huutelemaan, että pistä vauhtia, kun panettaa. Naiselle se paneminen on yksi kotityö muiden joukossa, ihan yhtä miellyttävää.
Hyvä tietää ettei naisia miellytä seksi.
Miksi naiset edes valitsevat olla miesten kanssa?
On miehiä, joiden kanssa nainen haluaa seksiä ja on miehiä, joiden kanssa nainen ei halua seksiä. Jos parisuhteessa naiselta loppuu arvostus mieheen, loppuu seksikin ja sitten seuraavaksi koko parisuhde.
Noin ei väitetty. Siellä sanotaan:
Naiselle se paneminen on yksi kotityö muiden joukossa, ihan yhtä miellyttävää.
Älä yritä venkoilla. Miksi naiset ovat miesten kanssa, koska se paneminen on kotityö muiden joukossa.
Otit irralleen yhden lauseen kokonaisuudesta. Onko sinulla ongelmia lukemisen ymmärtämisen kanssa?
En esittänyt tuota väitettä, hyväksyin sen naisia koskevana totuutena koska ettehän te täällä valehtele miesvihakiimaisena.
Otit irralleen yhden lauseen kokonaisuudesta. On hankala lukea lauseita, jotka tolkuttoman pitkiä ilman asian jäsentelyä pistein, mutta kai niin pitää ruveta tekemään, koska joillekin on hirveän vaikea tajuta, että ne viereiset lauseet kuuluvat samaan kokonaisuuteen ja sitten ottavat siitä vain yhden lauseen ja jättävät huomioimatta kokonaisuuden.
Tuo kertoo totuuden siitä kuinka naiset kokevat seksin.
Miksi vänkäät vastaan? Kaduttaako että kerroit faktat?
Jos naisella on mies, joka iltaisin odottaa, että nainen saa kotityöt tehtyä, että sitten päästään panemaan, niin silloin nainen kokee, että seksi on kotityö muiden kotitöiden joukossa verrattuna siihen, että mies tekee osan kotitöistä, joten naiselle jää vapaata aikaa, jolloin hän ehtii ajatella muutakin kuin sitä, mitä vielä pitää tehdä ennen kuin pääsee nukkumaan eli nainen ehtii rentoutua, jolloin se seksikin tulee mieleen ja sitä myöten halu harrastaa sitä.
Kaunis tapa selitellä miten nainen käyttää seksiä miehen palkitsemiseksi.
Kyseessä ei ole palkitseminen vaan se tosiasia, että jos puolisoa kohtaan on positiivisia tunteita, niin siinä on helppo innostua seksistä verrattuna siihen, että puoliso herättää negatiivisia tunteita, kun huomaa, että kaikki jää itselle tehtäväksi ja kun tunteet on negatiivisia, on mielialakin negatiivinen eikä silloin kiinnosta seksi sen negatiivisia tunteita herättävän henkilön kanssa ja tämä tuntuu joillekin olevan vaikea ymmärtää, kun jotkut väittävät, että kyse on palkitsemista vaikka se ei sitä ole vaan yksi keino osoittaa rakkautta ja välittämistä.
Kyse on täysin palkitsemisesta.
Siitä kertoo jo tuo asenne, että miehen tehtävä on herättää naisissa positiivisia tunteita "saadakseen".
Mitäs naisilta vaaditaan?
Siis mikä ihme sulla on vialla? Miehen tehtävä on herättää naisIssa positiivisia tunteita? Montako naista sulla on parisuhteessa? Ja ihan vaan näin kun en oikein ymmärrä, pitäisikö siis miehen joka on aivan samantekevä (neutraalit tunteet) tai vastenmielinen (negatiiviset tunteet) saada naisIlta seksiä ihan samalla tavalla kuin positiivisia tunteita herättävän? Eli miehen pitäisi saada seksiä vaikka hän olisi millainen mummoja, lapsia, ja naisia sairaalaan hakkaava örkki? Koska niitä positiivisia tunteita ei saa vaatia, se on jotenkin väärin.
Mä en tajua sun ajatuksen juoksuasi en sitten yhtään.
Ja sun kysymykseesi mitä naisilta vaaditaan? Naisilta vaaditaan että he herättävät jotain positiivisia tunteita miehessä. Vai menetkö parisuhteeseen jonkun naisen kanssa joka ei merkitse sulle yhtään mitään, tai jota jopa inhoat?
Sinä tunnut menevän:
jos puolisoa kohtaan on positiivisia tunteita, niin siinä on helppo innostua seksistä verrattuna siihen, että puoliso herättää negatiivisia tunteita
Miksi puolisona on mies, joka herättää negatiivisia tunteita?
Miten pitkä parisuhde esimerkiksi sinulla on? 20 vai 30 vuotta? Onko se koko ajan tunteiden riemuleikkiä vai onko joskus ollut lyhyemmän tai pitemmän aikaa huonompia aikoja, jolloin puoliso lähinnä ärsyttää? Jos teillä on vain pelkkää positiivista koko ajan, niin olette harvinaislaatuinen pari.
Jos positiiviset tunteet katoaa mikäli mies ei ole tiskannut niin....
no, tsemppiä.
Kyllä ne siltä päivältä katoaa, jos tulen illalla töistä kotiin eikä mies ole tiskannut vaikka piti. Siinä voisi tehdä jotain muuta kuin tiskata, mennä vaikka miehen kainaloon sohvalla. No, tiskaan, enkä mene sen jälkeen sohvalle.
En minä töissäkään ilahdu, jos joudun tekemään jotain, jonka työkaveri laiskuuttaan jätti tekemättä. Esimiehenkään mielestä se ei ole oikein.
Ja taas meni fiilikset. Voi sua.
Vertaat miestäsi johonkin työntekijään.
Varmaan koskettelet itseäsi kun pääset haukkumaan minua.
Vastauksena kysymykseen: en ole ko. palstalla käynyt, joten luotan sanaasi.