En olisi ikinä alkanut polttaa jos olisin tiennyt että jonain päivänä olen kakkosluokan kansalainen sen takia

Kokeile vaihtaa Nicorette-purukumiin tai sähkötupakkaan.

Paarialuokkaa nykyään.

Valintoja, valintoja. Mutta elä niiden valintojesi kanssa ja kestä seuraukset valittamatta. Kakkosluokkaa mikä kakkosluokkaa.

Mene hajuetäisyydelle muista ihmisistä ja ota tällainen mukaasi:

https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=portable+ashtray

Minä poltan harvoin, mutta kun poltan niin sitä natsaa ei heitetään maahan, saatana. Joku sen joutuu vielä keräämään.

Jos et jaksa viedä roskiin niin hanki taskutuhkis.

Selitin lopettamisen ihan samassa tilanteessa kuin olet nyt näin: mikään ei elämässä pysy samana loputtomiin. Lapsuudenkodin huolettomuudesta luovutaan. Bilettämiseytä luovutaan, kun tullaan raskaaksi ja tilalle tulee vanhemman vastuu. Voi joutua työttömäksi, kun työpaikka menee alta esim. konkurssin takia. Voi joutua luopumaan monista unelmista, koska elämäntilanne ei vain sovi niiden toteuttamiseen jne. Luopuminen ja uudelleen orientointi kuuluu osana aikuisen elämää. Se on hyväksyttävä. Jonain päivänä joudun hoivakotiin ja aion sinn mennä, enkä aio ryhtyä kapinoivaksi mummoksi, jonka mökki sortuu päälle.

Lopetin tupakoinnin, kun missään ei enää saanut polttaa. Ulkona tai parvekkeella talvella värjöttely oli niin kamalaa, että ajattelin, että tämä on tehty niin vaikeaksi, ettei polttaminen ole enää kivaa. Se tuntuu järjettömältä. Lopetin ja olen nyt savuton ollut vuosikaudet. Elämä on luopumista.

Meillä työpaikalla valitettiin siitä jos ruokatunnilla meneekin 35min sen puolen tunnin sijasta. Tupakoitsijat käy vähintään kerran tunnissa tupakalla ja tupakkapaikalle/takaisin kävelyyn menee 5-10min + sen tupakin polttamiseen kuluva aika. Siitä ei kukaan valita. Tulee minullakin joskus viihteellä poltettua tupakkia, mutta ei tulisi mieleenkään että töissä kävisin tupakalla. Ihme että tuollainen sallitaan. Tupakoimattomille pitäisi olla lupa poistua kolmelta työpaikalta kun tupakoitsijat olisivat neljään.

No eivät kaikkien vanhemmat todellakaan polttaneet 90-luvulla (tai 80-luvullakaan). Kyllä ne olivat sitä elämänkouluporukkaa silloinkin.

Höpö höpö, minä olen 1995 saanut jo tutkimustietoon perustuvaa koulutusta asiasta peruskoulussa ja avoimesti kerrottiin kaikki tupakan haitat. Tupakointi oli silloin nuorilla niiden juttu jotka yrittivät olla jotenkin suosiossa ja pysyä suosittuina ja joilla ei ollut itsetuntoa sanoa porukassa, että minä en halua polttaa.

Eikö oma terveys ole hyvä syy lopettaa? Niin ja kannettavan tuhkiksen voi hankkia

Vuonna -95 tupakointi oli kakkosluokan kansalaisten homma. Huippumalli poltti, koska se nostaa verensokeria ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Eli vie nälkää ja pitää syömättä aineenvaihdunnan korkeammalla ja siksi on helpompi pysyä laihempana.

"Taskuunko se palava natsa pitäisi laittaa kun ei ole tuhkista lähimailllakaan.."

Kyllä. Roskaaminen on väärin.

Olen syntynyt vuonna 1981 eivätkä vanhempani todellakaan polttaneet. Isovanhemmistani ainoastaan toinen pappa poltti, ja hänkin lopetti jo ennen kuin täytin neljä tai viisi vuotta. Ennen kouluikää en tiennyt ketään muuta, joka olisi polttanut tupakkaa. Koulussa sitten tutustuin pariin vähän "huonomman" perheen lapseen ja heidän luona käydessään olin ihan järkyttynyt tupakoivista vanhemmista ja heidän karsean hajuisista kodeistaan.

Kun minä poltin vielä viitisen vuotta sitten, en heittänyt natsaa maahan. Jos ei ollut tuhkiksia, tumppasin tupakan kunnolla maahan ja heitin seuraavaan roskikseen. 

Tupakoi vain silloin kun kukaan ei ole näkemässä, ei ne sitten tiedä, että poltat.

Itsekin poltan ehkä 3 tupakkaa kuussa ja vain kun olen yksin, kukaan ei tietäisi ellen kertoisi.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, minä olen 1995 saanut jo tutkimustietoon perustuvaa koulutusta asiasta peruskoulussa ja avoimesti kerrottiin kaikki tupakan haitat. Tupakointi oli silloin nuorilla niiden juttu jotka yrittivät olla jotenkin suosiossa ja pysyä suosittuina ja joilla ei ollut itsetuntoa sanoa porukassa, että minä en halua polttaa.

Jo 70-luvulla kirjoiteltiin tupakan vaarallisuudesta ja 80-luvulla se tiedettiin! Asenteita vaan oli niiiiiin vaikea muuttaa!

Ja tupakasta pääsee irti kun on valmis kärsimään sen yhden viikon. Vastineeksi voi miettiä kuinka kauan joutuu kärsimään keuhkosyövästä!

Kyllähän kaikki muutkin on joutuneet lopettamaan. Itsekin lopetin terveyssyistä mutta kyllä minuakin harmittaa, että missään ei saa enää polttaa. Tupakointi ja tupakan savu on jotenkin niin ihanaa.

Minä en polttanut vuonna 1995, vaikka isäni polttikin. Eikä polttanut kukaan kavereistanikaan. Yksi entisistä kavereista oli aloittanut tupakanpolton 13-vuotiaana, ja sen jälkeen minun tupakoimaton ala-astelainen seurani ei hänelle enää kelvannut.

Vuonna 1996 yksi kavereistani alkoi polttaa piippua, kun kuulemma tarvitsi itselleen "jonkin sivistyneen paheen". Se pysyi siinä "sivistyneenä paheena" pari vuotta, ja siitä eteenpäin onkin vetänyt tavallista röökiä askin päivässä ilman nojatuolia ja konjakkilasia.

Vuonna 1995 tupakointi EI ollut enää pariin vuosikymmeneen ollut jotain, mitä huippumallitkin tekivät. Eikä taatusti mitään ihannoitua. Ja ihan selvä oli, että se johtaa paitsi terveysvaikeuksiin niin myös tiettyyn tahalliseen itsesyrjäytymiseen muuten, kun tupakintipaikkoja vähennettiin koko ajan.

Olet ollut kakkosluokan kansalainen ihan koko ajan, olet vain tajunnut sen vasta nyt.