Mitä sinusta ei voisi kuvitella ensivaikutelman perusteella

Että olen akateemisen loppututkinnon suorittanut komeahko sinkkumies, mutta käyn mieluummin raikkaissa maksullisisissa naisissa, kuin yritän iskeä lähiöpubin karaoke-naisia, joilla on haiseva hengitys ja alapää.

Olen syrjäytynyt, haudon jatkuvasti itsemurhaa ja kamppailen oman seksuaalisuuteni kanssa. 

Ulospäin näytän tavalliselta laittautuneelta nuorelta naiselta.

Minulla on aivan järkyttäviä pelkotiloja ja puolet ajasta haluaisin vaan iskeä mattopuukon kaulavaltimooni. Tai jonkun muun kaulavaltimoon. Väsyneenä saatan saada aivan hillittömiä raivokohtauksia, jotka valitettavasti ovat joskus myös väkivaltaisia. (Olen siis mielenterveysongelmainen, jos joku ei sattunut tajuamaan.)

Ulospäin huo'un porvariston hillittyä charmia ja ihmisten ensimmäinen, toinen ja lopullinen vaikutelma on AINA se, että olen todella rauhallinen ja pystyvä ja übercool, vähän sellaisella yltiösiveällä Jane Eyre -twistillä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ns. tavallinen ja kohtelias. Oikeasti inhoan ihmisiä aika paljon enkä haluaisi olla peruskohtelias kenellekään. Joskus tuntuu pahalta tunnustaa tämä itselleni mutta jos minun ei tarvitsisi puhua kenellekään pärjätäkseni elämässä (vaikka miljardöörinä emt) en puhuisi. Varsinkaan työkavereille saatikka kaupassa yhtään kenellekään. Ja kyllä, minulla ei ole ystäviä ettei siitä tarvitse huolehtia.

Sama. Ihmiset pitää minua kilttinä ja herttaisena ja vähän ujona. Eivät tajua, että se "ujous" on välinpitämättömyyttä ja "kiltteys" pienimmän riesan tie päästä ihmisistä nopeasti eroon.

Valitettavasti minua pidetään myös empaattisena. Kaikki luuserit haluvat vinkua minulle itseaiheutettuja murheitaan. Sitten ne järkyttyy kun huomautan miten ko. murhe olisi voitu välttää ajattelemalla hieman etukäteen ja miten tilanteen voisi vieläkin korjata. INHA ihminen kun ei vaan silitäkään päätä. 50 % tapauksista luuseri panee välit poikki loukkaantuneena, suureksi helpotukseksi minulle, lopuissa tapauksissa joudun hoitamaan sen itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ns. tavallinen ja kohtelias. Oikeasti inhoan ihmisiä aika paljon enkä haluaisi olla peruskohtelias kenellekään. Joskus tuntuu pahalta tunnustaa tämä itselleni mutta jos minun ei tarvitsisi puhua kenellekään pärjätäkseni elämässä (vaikka miljardöörinä emt) en puhuisi. Varsinkaan työkavereille saatikka kaupassa yhtään kenellekään. Ja kyllä, minulla ei ole ystäviä ettei siitä tarvitse huolehtia.

Sama. Ihmiset pitää minua kilttinä ja herttaisena ja vähän ujona. Eivät tajua, että se "ujous" on välinpitämättömyyttä ja "kiltteys" pienimmän riesan tie päästä ihmisistä nopeasti eroon.

Valitettavasti minua pidetään myös empaattisena. Kaikki luuserit haluvat vinkua minulle itseaiheutettuja murheitaan. Sitten ne järkyttyy kun huomautan miten ko. murhe olisi voitu välttää ajattelemalla hieman etukäteen ja miten tilanteen voisi vieläkin korjata. INHA ihminen kun ei vaan silitäkään päätä. 50 % tapauksista luuseri panee välit poikki loukkaantuneena, suureksi helpotukseksi minulle, lopuissa tapauksissa joudun hoitamaan sen itse.

Tosi tuttua mullekin. Ehkä sitten joskus vanhempaa napsahtaa ja minusta tulee joku kylähullu valimummo.

Että olen puhelias

Olen spesialistilääkäri, tohtori myös.

Silti koulutan oppimatonta vaimoani silloin tällöin, myös nyrkeillä.

Moukkaa weetee-naista.

Olen ollut ennen vaikeasti päihdeongelmainen, ja nykyäänkin väärinkäytän PKV-lääkkeitäni. Luottotietoni ovat menneet päihdesekoilujeni aikana. Olen elänyt traumaattisen lapsuuden, johon kuului kaiken muun lisäksi sellaista köyhyyttä, mitä Suomessa ei edes virallisesti pitäisi olla. Minulla on edelleen traumaperäisiä mt-ongelmia.

Ihmiset pitävät usein "tolkun ihmisenä", rauhallisena ja järkevänä. Vaikutan kuulemma siltä, että minulla on ollut aina kaikki hyvin, enkä tiedä huono-osaisten elämästä mitään...