Onko muita joiden lapset eivät harrasta mitään?

Meillä ainakin. Itse kasvoin pienessä kylässä missä ei mitään harrastusmahdollisuuksia ollut, joten halusin lapsille niitä tarjota. Kokeilivat kaikenlaista, mutta eivät kiinnostuneet mistään.

Ainakin vanhemmat säästyy isolta stressiltä kun ei tarvitse miettiä kuljetusasioita ja "vapaaehtois"töitä

Eivätkös nuo maalaislapset ole yleensä aika tasapainoisia.

Nyt korona-aikaan ei muutenkaan voi harrastaa.

Isoissa kaupungeissa mukulat pannaan harrastusrumbaan, että ne saatais pois "kadulta".

Kaupungin kaduilla ei voi tehdä mitään.

Ei. Omastani kasvoi ihan ok veronmaksaja , jolla on ystäviä ja parisuhde vaikka ei mitään varsinaisesti harrastanutkaan.

Asuinpaikka ei ollut rajoite. Vanhemmat ehkä siinä mielessä, että en itsekään harrasta mitään ja mulla on vähän negatiivinen asenne harrastusten välttämättömyyteen tai " pitävät pois pahanteosta".

Lapsi itse ei koskaan tuonut julki, että haluaisi tehdä sitä tai tätä ja me emme tyrkyttäneet. Eipä ole aikuisena ollut mitenkään katkera, löysi itselleen harrastuksen täysikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Eivätkös nuo maalaislapset ole yleensä aika tasapainoisia.

Tämä on yleinen, mutta ei aivan todenmukainen mielikuva. Ongelmat jäävät helposti piiloon.

Mun lapset harrastaa kotona lehmien, lampaiden ja kanojen hoitoa. Toinen on innokas piirtämään ja maalaamaan ja toinen osaa jo varhaisteininä ommella käyttökelpoisia vaatteita. Kumpikin on kokeillut ohjattua harrastusta, mutta aiheutti lähinnä stressiä se kulkeminen.

Muistetaanpa, että lukeminenkin on harrastus vaikka siellä omassa sängyssä. 

Kävely kotikulmilla samoin.

Meillä lapset harrasti just noita aikoinaan.

Halusivat olla mieluummin kotona, kuin ryhmissä harrastamassa. Nyt he ovat työmaailmassa ja 

kaikki tekee tiimityötä.

Eivät ole kiinnostuneet. Esikoinen aloitti musiikkiopiston, salibandyn ja jalkapallon. Innostus loppui lyhyeen. Keskimmäiselle ei yritetty mitään, kuopus kävi kerran jalkapallossa ja yhden kauden salibandyä ja innostus loppui.

Esikoinen on nyt 20v. Mopoista innostui 15 - vuotiaana ja nyt rassaa autoja. Keskimmäinen on vuoden käynyt aktiivisesti salilla ja soittaa omatoimisesti kitaraa. Kuopus 15v soittaa omatoimisesti kitaraa.

Pilalle eivät ole menneet, kun eivät ole halunneet harrastaa. Tilanne olisi varmaan eri, jos olisivat halunneet jotain eikä siihen olisi annettu mahdollisuutta. Kavereita on ollut paljon.

Itse en ole koskaan harrastanut mitään, pieneltä paikkakunnalta itsekin kotoisin. Kun lähdin opiskelemaan, kävin jumpassa ym. mutta en mitenkään säännöllisesti.

Ihan kunnollinen musta on tullut enkä koe, että olisin ikinä mitään menettänyt vaikkei harrastuksia lapsena ollutkaan. Käyn hyväpalkkaisessa työssä. Mulla on myös ei-harrastava isoveli ja hänkin hyvissä hommissa, palkka 6000 e kk. Monethan on sitå mieltä että harrastuksissa oppii taitoja, joista on hyötyä työelämässä. Toki näin voi ollakin, mutta työelämässä voi menestyä muutenkin.

Eli ei mitään hätää, vaikkei lapsella harrastuksia olekaan! Ihan hyvin ilmankin pärjää.

Organisoidut aktiviteetit ovat täysin yliarvostettuja. Pelkästään näitä harrastavista tulee aikuisena sellaisia joille pitää olla kokoajan kertomassa että mitä tehdä ja minne mennä. Status-juttuhan tuo tuntuu ainakin kaupunkialueilla olevan – kilpaillaan siitä kenen lapsilla on seksikkäimmät harrastukset.

Omatoimiset ulkoilut ja aktiviteetit kunniaan!

Ei omia lapsia mutta vielä vanhemmilla asuva pikkuveli ei harrasta muuta kuin Youtube-videoita ja pelaamista. En sitä tuomitse mutta surullista siinä on se, kuinka itse on käynyt saman läpi ja näkee, että syy on se, että vanhemmilla ei ole pätkääkään kiinnostusta aktivoida lasta tai kehitellä mitään vaihtoehtoista tekemistä, edes kotona.

Jos lapsi/nuori itse haluaa harrastaa, niin ok. Monet niistä on mennyt usein tapahtuvaksi suoritus rumpaksi, jossa väsyy kaikki. On ja ei.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi/nuori itse haluaa harrastaa, niin ok. Monet niistä on mennyt usein tapahtuvaksi suoritus rumpaksi, jossa väsyy kaikki. On ja ei.

Meillä on ulkoiltu, käyty uimassa, luistelemassa, leffassa, pelattu, askarreltu ym sellaista lasten kanssa.

Nuo kaikki mainitsemasi ovat aktiviteetteja. Ei harrastuksen tarvitse aina olla jotain balettikoulu, lätkäkoulu, taidekoulutyyppistä maksullista ryhmätoimintaa. 

Sanoisin, että enemmän menee pilalle, kun pakotetaan organisoituun aktiviteettiin väkisin.

T. Saan pahoinvointia pelkästä ajatuksesta että soittaisin vielä viulua