Aaargh, olen ottanut etäisyyttä itsekeskeiseen kaveriin, ja päätin pitkästä aikaa vastata puheluunsa äsken. Virhe.

Ollaan tunnettu teineistä saakka, yli 20 vuotta.
Tämä kaveri on tunnettu siitä, että vatvoo omia asioitaan, elää omassa kuplassaan, ei tajua joitain alkeellisiakaan sosiaalisia käyttäytymissääntöjä, omasta elämästään luo päänsä sisällä hirveää draamaa, vaikka oikeasti elämänsä on jopa keskimääräistä "pienempää".

Viime vuosina minua on todella alkanut ottaa pattiin, että hän ei oikeasti kuuntele yhtään mitä puhun, ja se on jo niin räikeää, kuin jostain sketsistä. Joskus on tehnyt mieli nauhoittaa puheluitamme, koska luulen etteivät muut ihmiset voi edes uskoa, että joku oikeasti jättää niin täysin toisen puheet huomiotta kuin kaverini jättää.

No siis, olen pitänyt kolmen viikon tauon, etten ole vastannut hänelle lainkaan, hän on soitellut mulle sinä aikana noin 20 puhelua.
Tänään päätin vastata, ajattelin josko hän NYT edes jotenkin kysyisi, mitä mulle kuuluu, miten jouluni meni tms. Mutta EI.

Vastasin puhelimeen "Moi" ja sen jälkeen alkoi tervehtimättä(!) puhetulva sanoilla "Mä oon tässä just lähössä kauppaan kävelemään, hitsi kun tuntuu kylmältä, sormia palelee ai kauheeta, niin mä oon tässä miettinyt viime aikoina..." ja sitten alkoi ehtymätön selitys jossa pohti ex-anoppinsa tekemisiä ja sanomisia vuosien takaa ja sitten työkuvioita ja sitten lastensa asioita.

Minä pääsin toteamaan vain aijaa, vai niin, no joo, niinpä, hmm, sellasta se on. Yritin sanoa johonkin väliin että vietin jouluni mökillä, mutta hän alkoi puhua päälle omaa asiaansa eikä tuntunut yhtään kuulleen että minä olin aloittanut kertomaan jotain.

Sitten hän lopetti puheensa kaupan eteen päästyään "no mä oon nyt kaupalla, täytyy lopettaa, palaillaan, moikka!"

Mulla keittää.