Aaargh, olen ottanut etäisyyttä itsekeskeiseen kaveriin, ja päätin pitkästä aikaa vastata puheluunsa äsken. Virhe.
Ollaan tunnettu teineistä saakka, yli 20 vuotta.
Tämä kaveri on tunnettu siitä, että vatvoo omia asioitaan, elää omassa kuplassaan, ei tajua joitain alkeellisiakaan sosiaalisia käyttäytymissääntöjä, omasta elämästään luo päänsä sisällä hirveää draamaa, vaikka oikeasti elämänsä on jopa keskimääräistä "pienempää".
Viime vuosina minua on todella alkanut ottaa pattiin, että hän ei oikeasti kuuntele yhtään mitä puhun, ja se on jo niin räikeää, kuin jostain sketsistä. Joskus on tehnyt mieli nauhoittaa puheluitamme, koska luulen etteivät muut ihmiset voi edes uskoa, että joku oikeasti jättää niin täysin toisen puheet huomiotta kuin kaverini jättää.
No siis, olen pitänyt kolmen viikon tauon, etten ole vastannut hänelle lainkaan, hän on soitellut mulle sinä aikana noin 20 puhelua.
Tänään päätin vastata, ajattelin josko hän NYT edes jotenkin kysyisi, mitä mulle kuuluu, miten jouluni meni tms. Mutta EI.
Vastasin puhelimeen "Moi" ja sen jälkeen alkoi tervehtimättä(!) puhetulva sanoilla "Mä oon tässä just lähössä kauppaan kävelemään, hitsi kun tuntuu kylmältä, sormia palelee ai kauheeta, niin mä oon tässä miettinyt viime aikoina..." ja sitten alkoi ehtymätön selitys jossa pohti ex-anoppinsa tekemisiä ja sanomisia vuosien takaa ja sitten työkuvioita ja sitten lastensa asioita.
Minä pääsin toteamaan vain aijaa, vai niin, no joo, niinpä, hmm, sellasta se on. Yritin sanoa johonkin väliin että vietin jouluni mökillä, mutta hän alkoi puhua päälle omaa asiaansa eikä tuntunut yhtään kuulleen että minä olin aloittanut kertomaan jotain.
Sitten hän lopetti puheensa kaupan eteen päästyään "no mä oon nyt kaupalla, täytyy lopettaa, palaillaan, moikka!"
Mulla keittää.
Kommentit (81)
Mulla oli vähän aikaa tällainen tuttava, jatkuvaa draamaa ja kaikki pyörii vain oman navan ympärillä. Liian kuluttava tyyppi, että jaksaisi käyttää elämäänsä toisen loputtoman huomion- ja hyväksynnän kaipuun tyydyttämiseen.
Hei ap ja te muut, joilla näitä pälpättäjäkavereita. Mitä mahtaisi tapahtua, jos saisitte johonkin väliin huikkastua jonkin oman järkyttävän uutisen, tyyliin ”mun äiti kuoli eilen” tai ”mies joutui eilen pahaan kolariin”. Pysäyttäisikö tuo pölöttäjän?
Aikkauhee! Monella samanlaisia kokemuksia... Mikä on muuten etiketti silloin, kun ei jaksa vastata puhelimeen itsestäpälättäjän soittaessa, ja se alkaa spämmätä WA-ääniviestejä, useita ja vaikka kuinka pitkiä? Pitääks ne kuunnella jonkun tietyn ajan sisällä ja mahd. vastata vielä...? Mä saatan kuunnella seuraavana päivänä tai joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasaisesti yksi alapeukku joka kommenttiin. Kaveri, ootko täällä? :D
ap
Mistäpä sen tietää. Minulta ainakin sait alapeukut joka viestiin tunnekylmyyden, binäärisen ajattelun sekä kapea-alaisuuden vuoksi. Lapsuudenkaverisi tarvitsee sinua, ja ei ole oikein hylätä toista varsinkaan noin häikäilemättömästi vain koska hän on moottoriturpa ja siksi ärsyttävä.
Samaa mieltä. Kiusaaminen ja ystävien heittäminen susille ovat halveksittavia ja egoistisia tekoja. Alapeukuttajat eivät varmaan ymmärrä edes hävetä. Eipä ihme, että mielenterveysongelmat ja alati paheneva yksinäisyys leviävät lailla syövän keskuudessamme.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap ja te muut, joilla näitä pälpättäjäkavereita. Mitä mahtaisi tapahtua, jos saisitte johonkin väliin huikkastua jonkin oman järkyttävän uutisen, tyyliin ”mun äiti kuoli eilen” tai ”mies joutui eilen pahaan kolariin”. Pysäyttäisikö tuo pölöttäjän?
Tuskin. Joko pölöttäjä selittäisi kahta kauheammalla intensiteetillä oman lapsensa päiväkodin aloituksesta, tai sitten alkaisi selittää omista vastaavista kokemuksistaan tai omasta mielestään jotain asiaan löyhästi liittyvää kiinnostavampaa tarinaa. "Aijaa, vitsi sentään mun eno kans oli kolarissa 90-luvun puolivälissä.." Ja taas mennään.
/6
Vierailija kirjoitti:
Hei ap ja te muut, joilla näitä pälpättäjäkavereita. Mitä mahtaisi tapahtua, jos saisitte johonkin väliin huikkastua jonkin oman järkyttävän uutisen, tyyliin ”mun äiti kuoli eilen” tai ”mies joutui eilen pahaan kolariin”. Pysäyttäisikö tuo pölöttäjän?
Ei, vaan se kääntää sen aiheen sivuamaan jotakin omaa kokemustaan noin kahden sekunnin jälkeen ja sitten alkaa selittää siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap ja te muut, joilla näitä pälpättäjäkavereita. Mitä mahtaisi tapahtua, jos saisitte johonkin väliin huikkastua jonkin oman järkyttävän uutisen, tyyliin ”mun äiti kuoli eilen” tai ”mies joutui eilen pahaan kolariin”. Pysäyttäisikö tuo pölöttäjän?
Tuskin. Joko pölöttäjä selittäisi kahta kauheammalla intensiteetillä oman lapsensa päiväkodin aloituksesta, tai sitten alkaisi selittää omista vastaavista kokemuksistaan tai omasta mielestään jotain asiaan löyhästi liittyvää kiinnostavampaa tarinaa. "Aijaa, vitsi sentään mun eno kans oli kolarissa 90-luvun puolivälissä.." Ja taas mennään.
/6
Juuri tämä. Alkaa selittää kuinka lapsena traumatisoitui jonkun viereisen pitäjän naapurintytön äidin kuolemasta ja mieti nyt, miten rankkaa hänellä on ollut. Ja sitten juttu jatkuu pari tuntia tästä uudesta aiheesta.
Miksi te jaksatte sietää hankalia kavereitanne? Puhelimessa on estotoiminto. Sinne vaan mustalle listalle kaikki numerot joihin ei halua vastata ja sama somessa. Ei tarvitse selittää. Yksinkin on parempi olla kuin paskojen kanssa, eikä elämää kannata tuhlata vääriin ihmisiin. Koskee myös sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap ja te muut, joilla näitä pälpättäjäkavereita. Mitä mahtaisi tapahtua, jos saisitte johonkin väliin huikkastua jonkin oman järkyttävän uutisen, tyyliin ”mun äiti kuoli eilen” tai ”mies joutui eilen pahaan kolariin”. Pysäyttäisikö tuo pölöttäjän?
Tuskin. Joko pölöttäjä selittäisi kahta kauheammalla intensiteetillä oman lapsensa päiväkodin aloituksesta, tai sitten alkaisi selittää omista vastaavista kokemuksistaan tai omasta mielestään jotain asiaan löyhästi liittyvää kiinnostavampaa tarinaa. "Aijaa, vitsi sentään mun eno kans oli kolarissa 90-luvun puolivälissä.." Ja taas mennään.
/6
Juuri tämä. Alkaa selittää kuinka lapsena traumatisoitui jonkun viereisen pitäjän naapurintytön äidin kuolemasta ja mieti nyt, miten rankkaa hänellä on ollut. Ja sitten juttu jatkuu pari tuntia tästä uudesta aiheesta.
Juurikin näin. Mulla on työkaverina pölöttäjä. Yhtenä aamuna toinen työkaveri tuli myöhässä töihin kun oli ajanut aika pahan peltikolarin. Henkilövahingoilta säästyttiin, mutta tyyppi oli vielä tietenkin aika järkyttynyt tapahtuneesta ja kädet täristen harmitteli autonsa kohtaloa. Pölöttäjä ei näyttänyt reagoivan tähän mitenkään, vaan alkoi kylmällä pokerilla selittää peltikolarista jossa oli ollut osallisena 35 vuotta sitten. Onneksi samassa tilassa oli useampi henkilö, saatiin sivuutettua pölöttäjän tökeryys näppärästi ja kyseltiin työkaverilta onko hän työkunnossa, voidaanko tehdä jotain yms.
Tämä luonnollisestikin johti siihen että pölöttäjä ei puhunut kellekään kahteen päivään, mutta se oli kaikille vain voittoa.
/6
Mun kaveri on tälläinen.
Nytkin meillä on talon rakennus menossa, josta hän ei koskaan kysy miten se menee, miten jaksatte. Samaan aikaan kuitenkin selostaa koko ajan mihin aikoo ensi kesänä muuttaa, millaisen jugend-asunnon haluavat🙄 Minä tietysti mielenkiinnolla kuuntelen
Nytkin olemme vanhempieni luona hiihtämässä ja lapsemme on täällä mummolassa matkalla ensi kertaa. Hän ei koskaan kysy miten matka menee, miten vauva on pärjännyt tai nauttinut talvesta vaan samaan aikaan selostaa miten on ostanut omalle tyttärelleen sukset, miten ovat hiihtäneet olemattomassa lumessa
Jne asia se vaan vaihtuu, ja enää ei oikeastaan jaksa kiinnostaa
Joo minunkin kaveri on tälläinen suunnattoman itsekäs.
Puheenaiheet on aina minä minä minä ja MEIDÄN lapset, ei koskaan kysy miten TE voitte. Minä minä minä ja MINUN työ, minä minä minä urheilemaan ja MINUN äitini vahtii lapsia että saan levätä. Samaan aikaan pyöritetään montaa projektia mutta ne ei häntä kiinnosta eikä niitä tuputeta
Hänelle.
Kutsunut itsensä kylään meille, ei koskaan laita valmista pöytää ja kutsu vuorollaan meitä. Hokee vain että olis kiva nähdä, nähdään sit pian, otetaan sit vähän skumppaa, pidetään sit vaikka lasten kestit, mutta mitään ei näistä kyllä hänen toimestaan toteudu. Paria omaa kaveriaan kutsuu kyllä ja näistä on aina laitettu näyttävästi Instaan mitä on tehty ja tarjolla ollut..😁
Vierailija kirjoitti:
Joo minunkin kaveri on tälläinen suunnattoman itsekäs.
Puheenaiheet on aina minä minä minä ja MEIDÄN lapset, ei koskaan kysy miten TE voitte. Minä minä minä ja MINUN työ, minä minä minä urheilemaan ja MINUN äitini vahtii lapsia että saan levätä. Samaan aikaan pyöritetään montaa projektia mutta ne ei häntä kiinnosta eikä niitä tuputeta
Hänelle.Kutsunut itsensä kylään meille, ei koskaan laita valmista pöytää ja kutsu vuorollaan meitä. Hokee vain että olis kiva nähdä, nähdään sit pian, otetaan sit vähän skumppaa, pidetään sit vaikka lasten kestit, mutta mitään ei näistä kyllä hänen toimestaan toteudu. Paria omaa kaveriaan kutsuu kyllä ja näistä on aina laitettu näyttävästi Instaan mitä on tehty ja tarjolla ollut..😁
Kuulostaa oikein kateelliselta pikku prinsessalta
Vierailija kirjoitti:
Ap, alapeukutan, koska en ymmärrä sinua. En alapeukuta siksi, että toimisin kuten "ystäväsi". Tulikos edes pieneen mieleesi, että ehkä joku pitää SINUA sosiaalisesti taitamattomana myös, ainoastaan eri tavalla kuin "ystäväsi"?
Miksi olet noin pitkään sallinut tuon? Miksi et ole vuosien mittaan kertaakaan sanonut sille "ystävällesi" (sitaattimerkeissä, koska et selvästikään pidä hänestä yhtään), että "hei, et anna minulle puheenvuoroa lainkaan, eikä sinua pätkääkään kiinnosta kysyä minun kuulumisistani!"
Ei, ei se palaute häntä varmaan ihmisenä muuta, mutta olisi rehdimpää silti kuin feidaaminen.
Sanot suoraan, että et anna minulle suunvuoroa, puhut aina tauotta vain omista kuulumisistasi, en enää jaksa näin yksipuolista kaverisuhdetta.
Ainakin hän sitten jollain tasolla ymmärtäisi suhteenne katkenneen ja syyt siihen. Jos vain lakkaat mitään sanomatta vastaamatta puheluihin, voi kestää pitkäänkin ennen kuin hän ymmärtää lopettaa sinun pommittamisen.
Lisäksi useimmat ihmiset oppivat tuollaisesta edes jotain. Ehkä "ystäväsi" osaa seuraavien kavereidensa kanssa toimia fiksummin. Vaikka aikuisen ihmisen koulutttaminen ei olekaan toisten velvollisuus, se voi olla moraalisesti silti hyvä asia.
ap selitti ettei saa suunvuoroa ja tämmöset ihmiset ei edes kuuntele mitä toinen sanoo näille on pääasia että oma monologi menee tasaisesti eteenpäin ja ei , ei näille kannata selittää miksi ei halua olla enää ystävä kun nämä ei tajua , vastauksesi tulee ai sulla on nyt huono päivä soitan kohta uudelleen jos oisit jo piristynyt stana
Minulla on tuommoinen ystävä. Hän on ainoa lajissaan, mutta omalla tavallaan kuitenkin uskollinen ystävä. Erittäin persoonallinen.
Hän ei kuuntele, ellei teroita asiaa, että "nyt kuuntelet". Silti pidän hänestä. Hänessä on niin hiton paljon hauskuutta ja uskollistakin ystävää, että siedän. Monta kertaa olen suuttunutkin, mutta ystävyys jatkuu. Meillä on kai jotakin sielujen sympatiaa.
Minullakin oli tuollaimen kaveri. Puhui taukoamatta omista asioistaan. Kerran sain suunvuoron ja kerroin jonkin oman, sillä hetkellä tärkeän asiani. Reagoi tähän hirveän pitkästyneellä haukotuksella ja jatkoi monologiaan.
Sain myöhemmin muuta aihetta laittaa välit poikki ja pääsin hänestä eroon.
Hei te kaikki joilla on rasittava kaveri. Jos ette koskaan sano suoraan kavereillenne miksi teitä kyseisen tyypin melskaus ärsyttää ja uuvuttaa, ei se ihminen koskaan kasva edes sen pätkän vertaa, että tiedostaisi omaa käytöstään. Tietysti riskinä on se, että rasittava kaveri raivostuu ja syntyy konflikti, mutta mitä sitten, jos ajatuksena olisi päästä tästä kaverista eroon. Taidatte pelätä vain ihmisten ja asioiden kohtaamista. Ainahan on helpompaa vain valittaa ja antaa kaverin olla mikä on.
Vierailija kirjoitti:
Hei te kaikki joilla on rasittava kaveri. Jos ette koskaan sano suoraan kavereillenne miksi teitä kyseisen tyypin melskaus ärsyttää ja uuvuttaa, ei se ihminen koskaan kasva edes sen pätkän vertaa, että tiedostaisi omaa käytöstään. Tietysti riskinä on se, että rasittava kaveri raivostuu ja syntyy konflikti, mutta mitä sitten, jos ajatuksena olisi päästä tästä kaverista eroon. Taidatte pelätä vain ihmisten ja asioiden kohtaamista. Ainahan on helpompaa vain valittaa ja antaa kaverin olla mikä on.
Tää sun ajatusmaailma on just tätä, mikä nykyajassa mua ärsyttää. Se, joka tekee jotain väärin, saa päänsilitystä ja hänen väärintekemisensä ulkoistetaan jonkun roisen syyksi ja vastuulle.
Joka ikisen aikuisen ihmisen pitäisi itse srn verran tutkailla peiliä ja aiheuttamiaan reaktioita muissa ihmisissä, että voisi miettiä omaa käytöstään ja syy-seuraussuhteita.
Pitöisi myös tajuta miettiä, millaista käytöstä itse arvostaa, ja toimiiko itse sillä tavalla muita kohtaan.
Ei se ole ystävyyden tarkoitus, alkaa ohjeistaa, neuvoa ja kasvattaa toista. Lapsia kasvatetaan. Ja itse kasvetaan.
Tuttua on. On hyvin tyypillistä, että puhelut kestävät vähintään sen 20min, joskus jopa tunnin. Ja aina sitä samaa valitusta joka kiertää kehää. Rahat on loppu, koska työttömänä ihmisenä on pitänyt ostaa huono auto, joka on koko ajan huollossa (ei tarvi oikeasti autoa tällä alueella), pitää olla iso rivarikämppä (vuokralla onneksi), lapsilla pitää olla merkkikamaa ja hirveä läjä tavaraa, lemmikkejä ei hoideta niin kuin pitäisi ja sitten ei riitä rahat eläinlääkäriin (tai sitten otetaan kallis kulutusluotto sitä varten ja taas valitetaan), lapsia ei ole koskaan kasvatettu vaan he ovat oikeasti empatiakyvyttömiä hirviöitä (joille pitää sitten huutaa kun ne eivät muuten usko) ja naapuri on k-pää kun ei jaksa kuunnella. Niin ja isännöitsijä on kans k-pää kun tulee valituksia. Jatkuvasti on myös kaikenlaisia vaivoja joille lääkärit ei kuitenkaan löydä mitään syytä, joten lääkäritkin on huonoja ja tyhmiä. "Opiskelukin" verottaa, oikeasti kyseessä on joku pieni kurssi (on ihan käsienheiluttelua) joka sekin jää kesken jollain tekosyyllä. Sitten voi taas valittaa työttömyydestä ja rahapulasta. Siivota ei ole ikinä jaksanut koska on sellainen luonne, mutta löytää sillekin tekosyyt. Sitten tulee taas tuholaisia ja elintarvikkeet menee pilalle, ja TAAS uhriudutaan. Aina haluaisi nähdä mutta ei ole valmis lähtemään kotikulmiltaan mihinkään, aina taas joku tekosyy. Aina pitäisi mennä sinne, vaikka autollisena hänen on helpompi liikkua. Kaikki on aina muiden vika ja hänellä on niin vaikeaa. Omat muutotkin jättää melki hoitamatta kun "ei vaan saa pakattua".
Olin itse ihan vähän aika sitten vielä vakavasti sairas ja siihen aikaan hän ei kumma kyllä soitellut ollenkaan. Ei kertaakaan edes viestillä vointiä kysynyt. Eikun hetkinen, tulin leikkauksesta ja hän kysyi olenko jo kotiutunut. Olin, joten silloin sopi soittaa ja aloittaa uhrivalitus :) kamalinta tässä on se, että kyseessä on sukulainen josta on vaikea päästä ns. eroon, mutta en jaksa kauhean usein enää vastailla ja olen tietoisesti yrittänyt hiljentää kontaktia. Epäilen, että hänellä on vähintään epävakaa persoonallisuushäiriö, on jotenkin niin äärimmäistä ja rajatonta käytöksensä muutenkin. On tosi impulsiivinen, mustavalkoinen, vuoroin riidoissa kaikkien kanssa ja välit säännöllisesti poikki, on raha-asiat ja kaikki työpaikkansakin sössinyt tuolla käytöksellä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus huvittelin puhumalla outouksia ja odottamalla koska, jos milloinkaan, toinen huomaa. ... kerroin mm. lähteväni etelään huoraamaan, johon hän vastasi poissaolevasti "kuulostaa kivalta".
Onko ystävättären etunimi Hyacinth?
Mulla myös on rasittava tuttu. Ennen joulua soitti tunnin puhelun jossa jaaritti samoja virsiään.
En ehtinyt yhtäkään lausetta puhua.