Lue keskustelun säännöt.
Aaargh, olen ottanut etäisyyttä itsekeskeiseen kaveriin, ja päätin pitkästä aikaa vastata puheluunsa äsken. Virhe.
04.01.2021 |
Ollaan tunnettu teineistä saakka, yli 20 vuotta.
Tämä kaveri on tunnettu siitä, että vatvoo omia asioitaan, elää omassa kuplassaan, ei tajua joitain alkeellisiakaan sosiaalisia käyttäytymissääntöjä, omasta elämästään luo päänsä sisällä hirveää draamaa, vaikka oikeasti elämänsä on jopa keskimääräistä "pienempää".
Viime vuosina minua on todella alkanut ottaa pattiin, että hän ei oikeasti kuuntele yhtään mitä puhun, ja se on jo niin räikeää, kuin jostain sketsistä. Joskus on tehnyt mieli nauhoittaa puheluitamme, koska luulen etteivät muut ihmiset voi edes uskoa, että joku oikeasti jättää niin täysin toisen puheet huomiotta kuin kaverini jättää.
No siis, olen pitänyt kolmen viikon tauon, etten ole vastannut hänelle lainkaan, hän on soitellut mulle sinä aikana noin 20 puhelua.
Tänään päätin vastata, ajattelin josko hän NYT edes jotenkin kysyisi, mitä mulle kuuluu, miten jouluni meni tms. Mutta EI.
Vastasin puhelimeen "Moi" ja sen jälkeen alkoi tervehtimättä(!) puhetulva sanoilla "Mä oon tässä just lähössä kauppaan kävelemään, hitsi kun tuntuu kylmältä, sormia palelee ai kauheeta, niin mä oon tässä miettinyt viime aikoina..." ja sitten alkoi ehtymätön selitys jossa pohti ex-anoppinsa tekemisiä ja sanomisia vuosien takaa ja sitten työkuvioita ja sitten lastensa asioita.
Minä pääsin toteamaan vain aijaa, vai niin, no joo, niinpä, hmm, sellasta se on. Yritin sanoa johonkin väliin että vietin jouluni mökillä, mutta hän alkoi puhua päälle omaa asiaansa eikä tuntunut yhtään kuulleen että minä olin aloittanut kertomaan jotain.
Sitten hän lopetti puheensa kaupan eteen päästyään "no mä oon nyt kaupalla, täytyy lopettaa, palaillaan, moikka!"
Mulla keittää.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks kysymys: miksi et lyönyt luuria korvaan kesken puhelun, vaan jatkoit myötäilemistä? Jos et kehtaa kylmiltään sitä tehdä, niin olisit voinut huikata, että "sori, vastasin vahingossa, ei pitäny".
Vastasin vahingossa :D toi olis hyvä!
ap
Tai sitten olet reilu ja kerrot miksi hän ärsyttää sinua. Julmaa katkaista yhteys antamatta mitään selitystä asialle. Eihän toinen saa edes mahdollisuutta muuttaa tapojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mun rajaton kaveri alkanut spämmäämään muitakin? Tapana juurikin se että soittaa kun lähtee töistään ja jaarittelee omista asioistaan sen puoli tuntia mitä matka kestää ja sitten just toi, jaa tulin kotiin noniin moikka, mies näkyykin tuossa. Eikö siis edes puolta tuntia voi olla hiljaa omissa ajatuksissaan vaan täytyy soittaa jollekin?
Ehkä sen mies inhoo sua ja ei voi siksi soittaa muuna aikana, kun töistä kotiin ajaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mun rajaton kaveri alkanut spämmäämään muitakin? Tapana juurikin se että soittaa kun lähtee töistään ja jaarittelee omista asioistaan sen puoli tuntia mitä matka kestää ja sitten just toi, jaa tulin kotiin noniin moikka, mies näkyykin tuossa. Eikö siis edes puolta tuntia voi olla hiljaa omissa ajatuksissaan vaan täytyy soittaa jollekin?
Ehkä sen mies inhoo sua ja ei voi siksi soittaa muuna aikana, kun töistä kotiin ajaessa.
Tää on oikein malliesimerkki siitä, minkä tyylistä kieroa toisen alentamista tai oman itsetunnon hivelyä aloituksessa kuvattu ihmisyyyppi kaipaa. :D Muut kommentit he ohittavat, vain jos aiheena on tällainen lapsellinen teennäisesti luotu tilanne, jossa toisen arvoa lytätään, on kommentti kiinnostava. Ei luoja.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mun rajaton kaveri alkanut spämmäämään muitakin? Tapana juurikin se että soittaa kun lähtee töistään ja jaarittelee omista asioistaan sen puoli tuntia mitä matka kestää ja sitten just toi, jaa tulin kotiin noniin moikka, mies näkyykin tuossa. Eikö siis edes puolta tuntia voi olla hiljaa omissa ajatuksissaan vaan täytyy soittaa jollekin?
Ehkä sen mies inhoo sua ja ei voi siksi soittaa muuna aikana, kun töistä kotiin ajaessa.
Miksi tarvii soittaa ollenkaan?
Mulla on tollanen kaveri ja sopii minulle hyvin - juttunsa ovat viihdyttäviä, jokainen tavallinen päivä on hänelle draamaa. Ei minulta kannata kysyä mitä kuuluu, kun ei kuulu mitään ja niin vastaan jos joku utelee - mistä en pidä. Työkavereille voin tuoreeltaan kertoa juttua kummista asiakkaista, mutta en osaa sellaisia ulkopuolisille ruveta selittämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs tuttavani on sitä mieltä, että jos hän soittaa, niin silloin puhutaan vain hänen asioistaan. Ei lausettakaan minun kuulumisiani. Nykyään en enää edes yritä kertoa mitään, kuuntelen vain ja yritän lopettaa puhelun jollain tekosyyllä.
Mullakin oli tällainen kaveri ja pidin juttuja lähinnä hauskoina. Joudun kuuntelemaan paljon valitusta töissä ja jutut tuntui jotenkin kevyiltä ja hassuilta.
Ongelma olikin siinä, että veti herneet nokkaan kun en osannut ottaa juttuja tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla saman tyyppinen ystävä, mutta hän kuitenkin aina silloin tällöin kysyy kuulumisiani tai jos sanon, että haluan nyt kertoa jotain, kuuntelee kyllä ja keskittyy minuun. Haluaa aidosti vastavuoroista ystävyyttä, mutta ei aina oikein pysty siihen. Saattaa puhua itsestään koko pitkän puhelun ajan. Tapaamisissa sentään jotenkin paremmin huomioi minuakin.
Hänellä on myös ikävä tapa kääntää puheet itseensä. Esimerkiksi, jos kerron, että minulle kävi näin, hän kertoo, että hänellekin on käynyt samalla tavalla vuonna xx ja alkaa sitten kertoa siitä. Kuvittelee ihan oikeasti, että hänen tarinansa menneisyydestä auttavat kuulijaa tässä hetkessä.
Tai jos kerron tai päivitän jotain kivaa someen, kommentoi päivitystäni kertomalla jonkun oman ikävän uutisensa. Jos laitan kuvan, että olen luistemassa, hän kommentoi, ettei voi luistella, koska kaatui ja loukkasi juuri kätensä - on ensiavussa ja käsi kipsataan tms. Jos viestitän, että lähden etätöihin mökille, hän vastaa, että ei voi lähteä mihinkään etätöihin, koska vanha äiti tarvitsee häntä päivittäin tms. Joskus olen kysynyt, miksi vastaa aina negativiisesti. Kuulemma haluaa myötätuntoa.
On siis tosi itsekeskeinen ihminen mutta silti huumorintajuinen ja hauska niin halutessaan.
Minulla oli kaveri, jonka soittoja en enää halunnut. Vaihdoin uuden numeron ja muutin sen salaiseksi. Tehosi ja pääsin hänestä. Ystävällisyyden voi unohtaa, koska se oli yksipuolista aikaisemmin, oli minulta ystävällistä vastata tämän paasaajan soittoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tuollainen ystävä nuoruudessa. Alkuun jotenkin pystyttiin luomaan yhteisiä unelmia ja minäkin ehdin sanoa asioita ja hän ehti minuun jotenkin tutustua. Mutta liukumalla tilanne paheni, ja hänen korvansa kasvoivat umpeen.
Vaikka hän velloi tunteissaan ja paapatti, niin ei kuitenkaan kertonut minulle keneen oli ihastunut. No tämä ihastus ihastui minuun, enkä minä tiennyt mitään.
Ystävä suuttui ja sanoi, ettei luota minuun enää yhtään. Kun eihän hän edes tunne minua, koska en ole kertonut hänelle itsestäni oikein mitään. Tähän hän oli havahtunut tuskissaan. Ja sanoi hyvästit. Minä sitten suuttuneena häivyin, että jo se on saakeli jos ensin ei anneta suunvuoroa ja sitten on minun syytä, ettei hän tiedä minusta tarpeeksi. Siinä vaiheessa olin jo huomannut sentään itsekin, etten ollut viimeiseen pariin vuoteen voinut juuri muuta kuin hymistellä ja nyökkäillä ja joskus kysyä jotain, koska muuten minut keskeytettiin oitis.
Olin pitkään kokenut lämpöä välillemme alkuvaiheen turvin, hänellä ei ollut kavereita ja minä olin uusi luokalla, ja olimme samanhenkisiä ja kymmenvuotiaita. Siinä vaiheessa olimme saaneet toisiltamme oikeastikin paljon molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli tällainen kaveri ja pidin juttuja lähinnä hauskoina. Joudun kuuntelemaan paljon valitusta töissä ja jutut tuntui jotenkin kevyiltä ja hassuilta.
Ongelma olikin siinä, että veti herneet nokkaan kun en osannut ottaa juttuja tosissaan.
No voi kunpa tämän kaverini jutut olisivatkin edes hauskoja, siis viihdettä, mutta ei.
Velloo yleensä hyvin syvissä vesissä, terapioi itseään, jopa itkeskelee, ainakin valittaa. Kaikki on yleensä kurjaa ja vaikeaa mutta mitään ei tee asioita muuttaakseen. Vuokra-asunnossaankin ollut/on hometta joka aiheuttaa ikäviä oireita, mutta muuttaa "ei voi" (olen ehdottanut monesti) koska kootut selitykset: mm. lapset eivät halua muuttaa/ei jaksa itse muuttaa/ei halua tinkiä asumisneliöistä/ei usko löytävänsä parempaa jnejne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet on tollaisia ;( Koskaan kysy mitään mitä kuuluu vaan omista asioista vaan selittää. Onko muunlaisiakin ihmisiä olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks kysymys: miksi et lyönyt luuria korvaan kesken puhelun, vaan jatkoit myötäilemistä? Jos et kehtaa kylmiltään sitä tehdä, niin olisit voinut huikata, että "sori, vastasin vahingossa, ei pitäny".
Vastasin vahingossa :D toi olis hyvä!
ap
Tai sitten olet reilu ja kerrot miksi hän ärsyttää sinua. Julmaa katkaista yhteys antamatta mitään selitystä asialle. Eihän toinen saa edes mahdollisuutta muuttaa tapojaan.
En ole ap, mutta itse en koe olevani millään lailla velvollinen opettamaan kolmekymppiselle perheenäidille peruskäytöstapoja ja sosiaalisuutta. Jos toinen tekee vuosien varrella tasan tarkkaan selväksi sen, että minun asiani eivät voi häntä vähempää kiinnostaa, en ole hänelle mitään velkaa.
Ja mitä tapahtuisi jos tällaiselle ihmiselle sanoisi vaikka että soita vasta sitten uudestaan, kun muistat kysellä myös minun kuulumiseni? Sittenhän hän kysyisi joka puhelun aikana kerran väkisin nopeasti ne kuulumiset. Itse kaipaan aitoa vuorovaikutteisuutta ja sellaista ei tuollaiselta ihmiseltä saa koskaan.
/6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on kiva kuunnella, mutta 20 vuotta on aika pitkä aika. Ehkä kannattaisi sanoa siitä, muuten luulee että sulla ei ole mitään ihmeellistä puhuttavaa, jos oot hiljainen ja kuunteleva.
Mullakin pari tuollaista kaveria.
Kerran yksi puolituttu änkesi itsensä meille, en muista, millä perusteella.
Sitten alkoi varsinainen projekti. En päässyt hänestä eroon millään.
Keksin,että mulla oli yhden tutun luokse mentävä sovittamaan vaatetta, jota ompeli minulle.
Hänpä halusi mukaan. Päästiin ulos ja olin muistavinaan, että eukko oli allerginen kissoille, niin valehtelin, että siellä ompelijalla on kissoja.
Hänpä snjoi kuitenkin saattavansa minut.
Nyt oli keksittävä, minne voisin mennä.
Käveltiin hiton pitkälle ja sitten poikkesin ison rivitaloyhtiön pihaan ja sanoin meneväni sine yhteen asuntoon.
Hän sanoi odottävansa minua. Sitten sanoin, että olin luvannut auttaa ompelijan lapsia läksyissä, että äiti saisi ommeltua sitä mun vaatetta.
Vihdoin hän lähti takaisin päin. Toivoin,että osaisi kotiin.
Tunsin itseni varsinaiseksi valepukiksi.
Tämän episodin jälkeen en vastaillut puhelimeen, menin piiloon, jos näin kaupassa tai junassa tms.😂
Sun pitää sanoa että anteeksi mutta nyt on kyllä pakko sanoa että voisitko kuunnella välillä minuakin kun minullakin on kerrottavaa. :DD
Vierailija kirjoitti:
Ap, alapeukutan, koska en ymmärrä sinua. En alapeukuta siksi, että toimisin kuten "ystäväsi". Tulikos edes pieneen mieleesi, että ehkä joku pitää SINUA sosiaalisesti taitamattomana myös, ainoastaan eri tavalla kuin "ystäväsi"?
Miksi olet noin pitkään sallinut tuon? Miksi et ole vuosien mittaan kertaakaan sanonut sille "ystävällesi" (sitaattimerkeissä, koska et selvästikään pidä hänestä yhtään), että "hei, et anna minulle puheenvuoroa lainkaan, eikä sinua pätkääkään kiinnosta kysyä minun kuulumisistani!"
Ei, ei se palaute häntä varmaan ihmisenä muuta, mutta olisi rehdimpää silti kuin feidaaminen.
Sanot suoraan, että et anna minulle suunvuoroa, puhut aina tauotta vain omista kuulumisistasi, en enää jaksa näin yksipuolista kaverisuhdetta.
Ainakin hän sitten jollain tasolla ymmärtäisi suhteenne katkenneen ja syyt siihen. Jos vain lakkaat mitään sanomatta vastaamatta puheluihin, voi kestää pitkäänkin ennen kuin hän ymmärtää lopettaa sinun pommittamisen.
Lisäksi useimmat ihmiset oppivat tuollaisesta edes jotain. Ehkä "ystäväsi" osaa seuraavien kavereidensa kanssa toimia fiksummin. Vaikka aikuisen ihmisen koulutttaminen ei olekaan toisten velvollisuus, se voi olla moraalisesti silti hyvä asia.
Kun tuollaiselle ihmistyypille ei auta mikään puhe. En ole ap, mutta samankaltaisen henkilön tuntevana ja keskustelua yrittäneensä. Oli lopputulos se ettei yksinkertaisesti ymmärtänyt missä oli vikaa. Ei nähnyt mitään ongelmaa omassa toiminnassaan. Vähän aikaa oli loukkaantunut, kunnes taas yritti virittää "kaveruutta".
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli tällainen kaveri ja pidin juttuja lähinnä hauskoina. Joudun kuuntelemaan paljon valitusta töissä ja jutut tuntui jotenkin kevyiltä ja hassuilta.
Ongelma olikin siinä, että veti herneet nokkaan kun en osannut ottaa juttuja tosissaan.
No sekin vielä😅
Ystävät kuuntelee, auttaa, tukee ja välittää.
Mulla on yksi vanhempi ystävä samanlainen, jaksan kuunnella kun ei niin usein soitella. Joka päivä jos melkein soittaa ja tapailee usein niin silloin se "ystävä" on läheisriippuvainen, jos ei anna toiselle tilaa.Narsistilta kuulostaa, jos pitää kokoajan olla yhteydessä. Narsisti ystävä on usein dominoiva ja määräilevä ja keksii kokoajan tekemistä, millä piirittä sinua, eikä halua että sinulla olisi muita ystäviä.