Ovatko länsisuomalaiset oikeasti itäsuomalaisia "jurompia"?

Kyllä tuo stereotypia pitää paikkansa. Olen itse juuriltani vain puoliksi itäsuomalainen, mutta koen että itäsuomalainen luonteenlaatu on minussa vallitsevampi. Voin ihan rehellisesti sanoa että kärsin jatkuvaa sosiaalista puutostilaa länsisuomalaisten seurassa. Mieheni, joka on muuten kaikin puolin mainio kumppani, on epäsosiaalinen hämäläinen, ja seuramiehenä usein ihan rehellisesti sanottuna tylsä.

Nyt keski-ikäiseksi tultuani olen todennut, että minun on pakko päästä välillä Itä-Suomeen tuulettumaan, eroon tästä läntisestä, minulle ankeasta mentaliteetista. Nykyään käynkin muutamia kertoja vuodessa yksin viikonloppureissuilla esim. Joensuussa, ja nautin suunnattomasti siitä, kun saan höpistä siellä sekä vanhojen tuttujen että täysin tuntemattomien ihmisten kanssa estoitta monta päivää.

Asun nykyään Helsingissä, mutta valitettavasti kaveripiirini täällä muodostuu pääosin länsisuomalaisista ihmisistä. Olen monesti harkinnut muuttoa Itä-Suomeen, mutta puolisoni vastustaa ajatusta kiivaasti, eikä meille kyllä siellä olisi kovin paljon työmahdollisuuksiakaan. En kuitenkaan usko, että jaksan loppuikäni sietää nykyistä tylsää elinpiiriäni. Vähintään aion hankkia jonkun loma-asunnon idästä sitten eläkkeellä.

Tuo jurotus ei välttämättä pidä paikkaansa, tiedätte Hietasen Tuntemattomasta. Samanlaisia löytyy ainakin Lounais-Suomesta, omassa suvussa on näitä mekastavia ihmisiä, jos on jurojakin. Sen päivänen praataaminen kuuluu kun kokoontuvat. Se on sellaista kalkatusta ainakin Turun puolessa. Mutta huumori on kyllä erilaista kuin idässä, todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta on jotain tutkimusta, että itä- ja länsisuomalaiset ovat geneettisesti kauempana toisistaan kuin vaikkapa britit ja ranskalaiset (vai saksalaiset) vai miten se menikään?

Ero on kulttuurissa, ei geeneissä.

Olen Helsingistä ja juuret tulevat läpi, vaikka on kasvettu samassa ympäristössä. Piirteet voivat myös hypätä sukupolven yli. Kaupunkiin muuttaja on ehkä ollut sellainen, joka ei luonteen takia ole kokenut kotiseutua niin omaksi, mutta lapsessa sitten näkyvät ne piirteet.

Kyllä se intissä ainakin oli ihan selvä jako. Pohojalaasten huumori oli paljon hitaampaa ja käytös rehvakkaampaa eikä ne ymmärtäneet vaikka itä-suomalaiset vedättivät niitä jatkuvasti. Vitsit meni useimmiten ihan ohi koska idässä ne tulevat paljon nopeammin ja ovat muutenkin paljon nopeampia eikä niitä ehdi jäädä miettimään.

Olen ollut huomaavinani, että huumori lännessä on ehkä enemmän (itse)ironista. Puheliaisuudesta en tiedä, koska kun muutin Helsinkiin työpaikalla puheliaimpia olivat alkuaan satakuntalaiset, vastoin siis kaikkia stereotypioita.

Ehkä sellaisen eron olen huomannut, että Länsi-Suomen rannikko muistuttaa joiltain kirjoittamattomilta tavoilta ruotsalaista mielenmaisemaa. Esimerkiksi se, että pihan pitää olla siisti ja laitettu, talon pitää olla hyvin hoidettu, pöytä katetaan jne. Kun taas idempänä ollaan ehkä rennompia ja leväperäisempiä pihojen yms. ulkoisen suhteen.

Varmaan erot ovat aikojen saatossa geenien, kulttuurin ja vaikutteiden sekoituksesta syntyneet. Idässä on itäisiä vaikutteita, lännessä läntisiä. Meri on tehnyt elämästä lännessä luonnostaan kansainvälisempää. Siitähän ne geneettiset erotkin ovat syntyneet. Myös luonnonolosuhteet vaikuttavat. Lännessä maa on ollut viljavaa ja helposti viljeltävää entistä merenpohjaa. Idässä taas on kaskettu pieniä tilkkuja vaarojen väliin. Lännessä tilat ovat kasvaneet, vaurautta ja mahdollisuuksia on tullut meriäkin myöden. Ehkä joskus länsisuomalaisilla on tästä johtuen rehellisesti sanoen yhä tietty ylenkatse itää kohti, vähän samoin kuin ruotsalaiset suhtautuvat meihin, "metsäläisiin".

😂

Kyse on ihmisten välisistä eroista enemmän kuin synnyinpaikan välisistä eroista. On typerää ulkoistaa persoona ja luonteenpiirteet maantieteellisesti varsinkin kun ihmiset muuttavat koko ajan maan sisällä.

Eivät todellakaan ole synkkiä.

Klisee on :" Itä-Suomen iloiset karjalaiset". Siellä niitä jurnuttajia riittää!

Minulla on sataprosenttisen länsisuomalaiset geenit, mutta kasvoin Itä-Suomessa. Minusta tuli viestintätavoiltani itäsuomalainen enkä ole vuosienkaan jälkeen tottunut länsisuomalaiseen hitauteen ja tosikkouteen. Asun nykyisin Tampereella ja kaikki kaverini ovat yhtä poikkeusta lukuunottamatta myös itäsuomalaisia. Tamperelaiset ja siitä länteen päin ovat vaan niin uskomattoman pitkäpiimäistä porukkaa, ettei niiden kanssa jaksa koko iltaa edes ympäripäissään.

Ja se yksi poikkeusystäväni, joka on syntyjään pirkanmaalainen, on asunut ulkomailla suuren osa elämästään, joten viestintätavat tulevat sieltä.

Länsisuomalaisilla on ihmeellisen kirjaimellinen suhtautuminen puheeseen, kun taas Itä-Suomessa se on viihdettä.

Sukuun naituna on yksi satakuntalainen ja kyllä erilaisen mentaliteetin huomaa. Ei osaa yhtään pehmentää sanomisiaan, vaan töräyttelee, mitä sylki suuhun tuo. Lisäksi on kova komentelemaan muita.

Oma ystävä- ja tuttavapiirini on pääosin taustaltaan savolaista ja karjalaista, mutta opiskelukavereissa on joitakin hämäläisiä. Jotenkin hämäläiset vaikuttavat hitailta jaaritettelijoilta etenkin jos saman pöydän ääressä istuu savolaisia ja karjalaisia, joilta juttua tulee ja herjaa lentää taivaan ja maan välillä. Hyvä keskustelu ei edellytä mitään jäykkää asialistaa, jonka mukaan pitäisi edetä, mutta on toki kohteliasta että jokainen saa sanoa sanottavansa mukaan lukien se hiljaisempikin kaveri.

No kyllä täällä Vaasassa ainakin puhutaan ihmisistä pahaa, seläntakana ja liioitellaan. En ole ikinä pienessä maaseutukunnassa idässä kokenut näin kamalaa. Esimerkiksi työntekijät haukutaan jokaiselle vastaantulijalle, mutta suoraan ei sanota mitä pitäisi tehdä. Eikä haluta perehdyttää vaan oma päteminen menee edelle. Täällä on kiusaaminen ihan eri atmosfääreissä, vaikka on sitä idässäkin, mutta ei näin raakaa ja rajua. Itse en ole joutunut kiusatuksi, mutta olen seurannut sivusta miesten välistä kiusaamista. 

Vierailija kirjoitti:

No kyllä täällä Vaasassa ainakin puhutaan ihmisistä pahaa, seläntakana ja liioitellaan. En ole ikinä pienessä maaseutukunnassa idässä kokenut näin kamalaa. Esimerkiksi työntekijät haukutaan jokaiselle vastaantulijalle, mutta suoraan ei sanota mitä pitäisi tehdä. Eikä haluta perehdyttää vaan oma päteminen menee edelle. Täällä on kiusaaminen ihan eri atmosfääreissä, vaikka on sitä idässäkin, mutta ei näin raakaa ja rajua. Itse en ole joutunut kiusatuksi, mutta olen seurannut sivusta miesten välistä kiusaamista. 

Tämä. Itä-Suomessa on paha ihan tolkuttomasti kiusata, kun ihmiset sanoo suoraan mitä ajattelevat asiasta. Lännessä vaan hiljaa kärsitään, eikä kukaan uskalla nostaa kissaa pöydälle, kun mitä siitäkin joku ajattelisi.