Missä menee kokemattomuuden raja?

Alle 40v. En usko että seurustelisin muutenkaan vanhemman kanssa.

T. Neitsyt nainen

Vierailija kirjoitti:

Onhan noloa jos 40v neitsyt Eka laaki lentää reisille niin kuin pikkupojilla Jos yleensä edes seisoo

Itse olet nolo päästä varpaisiin.

Mä voin ap:nä kertoa, että jos olet yli 30 v ja kokematon niin älä kerro sitä naisille. Se ei toimi.

ap

Mä mietin tätä. Ja sanotaanko, että jos kohtaisin itseni ikäisen (+50) kokemattoman niin juoksisin karkuun.

Sori ap.

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin tätä. Ja sanotaanko, että jos kohtaisin itseni ikäisen (+50) kokemattoman niin juoksisin karkuun.

Sori ap.

llä

Turhaan pyytelet anteeksi. Tiedän kyllä mitä naiset ajattelevat

ap

Ei mitään muuta ongelmaa, kuin että minua huolestuttaisi, että onko sosiaalista jäykkyyttä,

onko ehkä autismin kirjolla, onko persoonallisuushäiriö tai onko muuten kovin neuroottinen henkilö.

Siis mikään näistä huolista ei liity henkilön seksuaalisiin taitoihin, vaan hänen persoonaansa.

Olen ollut aikoinaan kokemattoman kanssa ja kun sekä vuorovaikutus toimi ongelmitta että myös romanttinen kiinnostus ja vetovoima oli molemminpuolista, niin ei ollut vähäisintäkään ongelmaa.

Siihen aikaan tosin ihmiset vielä tutustuivat toisiinsa rauhassa, eikä ollut mitään kiirettä mihinkään,

niin siinä vaiheessa, kun suhde eteni intiimiksi, niin se oli hyvin luontevaa ja stressitöntä yhdessäoloa ja toisesta ihmisestä ja kosketuksesta nauttimista. 

Nykyinen deittikulttuuri ahdistaa jo netistä luettunakin,

kun itse on ns. hitaammin tutustuvaa ja lämpiävää tyyppiä oleva ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään muuta ongelmaa, kuin että minua huolestuttaisi, että onko sosiaalista jäykkyyttä,

onko ehkä autismin kirjolla, onko persoonallisuushäiriö tai onko muuten kovin neuroottinen henkilö.

Siis mikään näistä huolista ei liity henkilön seksuaalisiin taitoihin, vaan hänen persoonaansa.

Olen ollut aikoinaan kokemattoman kanssa ja kun sekä vuorovaikutus toimi ongelmitta että myös romanttinen kiinnostus ja vetovoima oli molemminpuolista, niin ei ollut vähäisintäkään ongelmaa.

Siihen aikaan tosin ihmiset vielä tutustuivat toisiinsa rauhassa, eikä ollut mitään kiirettä mihinkään,

niin siinä vaiheessa, kun suhde eteni intiimiksi, niin se oli hyvin luontevaa ja stressitöntä yhdessäoloa ja toisesta ihmisestä ja kosketuksesta nauttimista. 

Nykyinen deittikulttuuri ahdistaa jo netistä luettunakin,

kun itse on ns. hitaammin tutustuvaa ja lämpiävää tyyppiä oleva ihminen.

Voisitko kertoa lisää?

Mä en ole autistinen. Mä en ole mitenkään outo.

Pystyn keskustelemaan ja mulla on paljon kavereita.

Vain naisten kanssa toimiessa mulla on vaikeaa.

ap

Missäpäin Suomea AP asut?

Minä yritin seurustella aika kokemattoman 40+ miehen kanssa. Oli töissä, maksoi laskunsa ajoissa ja osasi keskustella.

Mutta mutta. Asuntonsa oli ihan hirveä läävä, eikä koskaan valmistanut mitään ruokaa. Hampaat olivat huonosti hoidetut ja vähän aikaa sitten oli ollut kynsisieni.

Ei jatkoon. Puutteet arjenhallinnan taidoissa olisivat ymmärrettäviä alle 20 vuotiailla. Sitä vanhemmilla ne ovat vain rasitteita. Eikä mikään aikuisen miehen kasvatus todellakaan kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

erfweer kirjoitti:

Miksi kenenkään pitäisi olla nainut alkaessaan seurustella? Eikö seurrustelun kuuluisi olla suullista palaveerausta ja ehkä veetteiden päältä hipsuttelua, kunnes mennään ehkä kihloihin ja hyvin käyttää toisen kans ja häiden kautti avionaimisiin, jolloin sitten yhdytään tosieen, jonka voi ajatella palkaksi  siitä että jakso ootella

Sanopa se.

Mutta jokainen tapaamini nainen on kysynyt seurusteluhistoriaani. Mitä mä siihen kokemattoman sanon?

ap

Minä tein muutama päivä sitten aloituksen jossa pohdin sitä, että pitääkö miehen valehdella seksikokemuksestaan. Minulle tuli sellaista neuvoa, että naisille ei kannata heti mennä kertomaan kokemattomuudestaan, mutta enpä tullut ajatelleeksi, että naiset oikeasti saattavatkin kysyä menneistä suhteista jos heti alussa jotain. Silloin alkaa kyllä olla jo siinä tilanteessa, että on pakko valehdella.

Mutta totta sekin, että jos on tiettyyn ikään asti jäänyt ilman naista, niin ei ole kovin todennäköistä että jostain kulman takaa hyökkäisi nainen kimppuun. Minullakin on ollut se 10 vuotta aikaa kelvata, mutta kun ei sitä sopivaa naista tule vastaan jolle kelpaisin niin aika epätodennäköisenä pidän sitä, että tässä kolmenkympin kynnyksellä yhtäkkiä joku nainen minuun ihastuisikin palavasti. En ole koskaan edes ollut treffeillä, joten miksi asia muuttuisi mihinkään? Ja jos joku on treffeille päässyt ja niistäkin aina selvinnyt tappio niskassaan, niin jotainhan silloin on pahasti pielessä kun ei kelpaa. Jotain pitäisi muuttaa, mutta mitä? Ja samaan aikaan sanotaan, että pitäisi olla oma itsensä ja kohdata naiset ihmisenä. Aina olen kohdellut naisia ja tyttöjä kuin ihmisiä yleensä, lopputuloksena on se, että olen saanut naisista korkeintaan hyvänpäivän tuttuja, jotka EHKÄ moikkaa kaupassa. Kaikki ei vaan ole sitä materiaalia, jotka pariutuvat, niin surullista kuin se onkin.

Terveisin Naispelko27

Vierailija kirjoitti:

Missäpäin Suomea AP asut?

Keskellä Suomea.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä yritin seurustella aika kokemattoman 40+ miehen kanssa. Oli töissä, maksoi laskunsa ajoissa ja osasi keskustella.

Mutta mutta. Asuntonsa oli ihan hirveä läävä, eikä koskaan valmistanut mitään ruokaa. Hampaat olivat huonosti hoidetut ja vähän aikaa sitten oli ollut kynsisieni.

Ei jatkoon. Puutteet arjenhallinnan taidoissa olisivat ymmärrettäviä alle 20 vuotiailla. Sitä vanhemmilla ne ovat vain rasitteita. Eikä mikään aikuisen miehen kasvatus todellakaan kiinnostlla a. 

Tuo on se monella naisella oletus.

Mulla on sisustettu asunto. Kokkaan kaikenlaista ruokaa. Pesen hampaat aamuin illoin. Kynteni ovat siistit.

Se miksi en kelpaa on muista jutuista kiinni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Voisitko kertoa lisää?

Toisten ihmisten seurassa on hyvin helppoa ja vaivatonta olla ja toisten kanssa voi olla jännittyneempää.

En väitä, että erikoinen persoona olisi välttämättä suuri ongelma, kaikilla meillä on omat persoonamme ja omituisuutemme. 

Varmaan kuitenkin kaikista merkittävin syy mikä persoonaan liittyvissä ennakkohuolissa on taustalla,

on turvallisuus, siis sekä fyysinen että psyykkinen. 

Siksi miehen persoonalla on ainakin minulle suuri merkitys,

minkälainen hän on ihmisenä ja minkälainen hän on muiden ihmisten kanssa. 

En itse pääse kenenkään kanssa intiimille tasolle jos on jotain isompia vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia tai jos koen, että seurassa ei ole turvallista ja helppoa olla.

Joka ikinen kumppaneistani on ollut sellainen, että missä vaiheessa tahansa olisin voinut keskeyttää kanssakäymisen, jopa vielä seksinkin olisin voinut keskeyttää missä vaiheessa tahansa.

Kaikilla kerroilla.

Aina.

Kuulostaa varmaankin äkkiseltään aivan päivänselvältä, että näin on, 

mutta jos yhtään olette iltapäivälehtiä lukeneet, niin ei se kaikkien ihmisten kanssa välttämättä onnistu ilman, että tilanne menee ikäväksi tai jopa vaaralliseksi. 

Olen herkkä ihminen enkä tiedä miten selviäisin tuollaisesta tai selviäisinkö edes. 

Toisekseen, jotta saan ns. ladybonerin*, niin tunnelman pitää olla hyvä ja turvallinen ja tilanteen miellyttävä. Esimerkiksi manipuloiva kumppani saa tehokkaasti estettyä ladybonerin, koska silloin koen olon turvattomaksi ja joudun olemaan puolustusasemassa. Ilman ladyboneria en voi harrastaa seksiä, koska se on silloin hyvin epämiellyttävää ja jopa kivuliasta (olen kokeillut, ei enää ikinä).

*Tämä on vastaava kuin miesten erektio, mutta integroidulla mallistolla. 

Toisin sanoen, kumppanin persoonan pitää sopia omaani. Ei tarvitse olla samanlainen, mutta mielellään kuitenkin helppoa ja mutkatonta seuraa, jossa voin olla sellainen kuin olen. 

Tiedän, että monille nämä asiat ovat helpompia, mutta joillekin se on tarkkaa hommaa kenen kanssa aikaansa viettää ja vielä tarkempaa sitten, kun ollaan enemmän kuin vain kavereita. 

Itsekin toivoisin, että olisin vähän enemmän samantyylinen kuin osa lennokkaista supliikki-ihmisistä on, mutta ei tunnu minulle luontevalta. 

Vierailija kirjoitti:

Minä yritin seurustella aika kokemattoman 40+ miehen kanssa. Oli töissä, maksoi laskunsa ajoissa ja osasi keskustella.

Mutta mutta. Asuntonsa oli ihan hirveä läävä, eikä koskaan valmistanut mitään ruokaa. Hampaat olivat huonosti hoidetut ja vähän aikaa sitten oli ollut kynsisieni.

Ei jatkoon. Puutteet arjenhallinnan taidoissa olisivat ymmärrettäviä alle 20 vuotiailla. 

Tämä voi olla tietenkin yksi este myös suhteen syntymiselle. 

Ihmiset, jotka ovat jossain vaiheessa asuneet seurustelukumppaniensa kanssa, ovat yleensä vuosien varrella oppineet paljonkin toisiltaan. 

Tää on niin tätä taas. Eipä niitä kokemuksia saa kun ei kenellekään ole kelvannut, eikä kelpaa edelleenkään.

Mahdoton noidankehä, rikkoo ihmisen sisältä.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle poikuus on häpeä. Naiselle taas neitsyys on kunniaksi. Eli ensin pitäisi määritellä puhutaanko miehistä vai naisista.

Poikuuden ei todellakaan pidä olla miehelle häpeä. Jos on, saavat syyttää ihan itseään ja macho-kulttuuriaan, johon kuuluu kokeneisuudella ja panoilla kerskuminen.

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin tätä taas. Eipä niitä kokemuksia saa kun ei kenellekään ole kelvannut, eikä kelpaa edelleenkään.

Mahdoton noidankehä, rikkoo ihmisen sisältä.

Täällä keskustelupalstoilla voi ihmiset sanoa kovin jyrkästi. 

Älä menetä toivoa. Et millään voi tietää mitä on tulossa. 

<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle poikuus on häpeä. Naiselle taas neitsyys on kunniaksi. Eli ensin pitäisi määritellä puhutaanko miehistä vai naisista.

Miksi se neitsyys tai mieluummin miehenä sanosin, että minulla on poikuus tallella. - Olen ennenkin kysynyt viitaten elokuvaan 40 v. ja Neitsyt. - Koska kaikki tätä lukeva eivät ole välttämättä nähneet ätä leffaa, niin kerron lyhyesti mistä se kertoo, no niin  Andy Stitzer  on 40-vuotias, joka on mielestään tyytyväinen tähänastiseen elämäänsä. Hänellä on hyvä työpaikka kodinkoneliikkeessä ja hänellä on suuri kokoelma sarjakuvia ja toimintafiguureja. Mutta jokin Andyn elämässä vaivaa hänen ystäviään, Andy on edelleen neitsyt. Andy ei pidä sitä kummoisena asiana, mutta ystävät kylläkin. He päättävät auttaa Andyä tässä asiassa

Kysymys mikä Andyn ongelma oikeastaan oli?  - ja miksi? 

En minä erota kenenkään seksi -historiaa päältä päin, en edes seksuaalista suuntauuneisuutta. - Minusta on jännää, kun kohaan kirjoituksia, joissa luodaan ja ylläpideään mielikuvia, joissa, jos on kaunis/seksikäs nainen  tai vastaavasti jos on komea ja seksikäs mies, niin takuulla olisi oltava ollut enempi seksikertoja kuin jos on vähemmän kaunis, ja tai seksikäs.. Ikäänkuin heillä olisi jokin moraalinen velvollisuus harrastaa seksiä enemmän kuin ei niin -yksinkertaistaen- vähemmän ulkoisesti puoleensa vetävillä. 

  

Turha tommoista puhua. 90 % naisista ei pane 40 v kokemattoman kanssa.

Pane? Jos mietitte vai sitä, niin jonninjoutavaa, ei kiinnosta. Rakastelua sen pitää olla, sitten kun tuntee toisen ja rakastetaan jo <3

Vierailija kirjoitti:

Poikuuden ei todellakaan pidä olla miehelle häpeä. Jos on, saavat syyttää ihan itseään ja macho-kulttuuriaan, johon kuuluu kokeneisuudella ja panoilla kerskuminen.

Tämä. Itse tautikammoisena kavahdan kovinkin kokeneita, kun pelottaa, että mitähän heiltä kaikista varotoimista huolimatta voi tarttua. 

Jos mies ei ole päässyt kakkospesälle alle 22v, niin on säälittävä tapaus.