Lue keskustelun säännöt.
Kunpa olisi ollut lapsuus
03.01.2021 |
Kunpa.
Kunpa voisin samaistua siihen, kun kuulen radiosta äidin puhaltavan haavaan. "Kuka puhaltaa nyt?" Kuka puhalsi koskaan? Kunpa voisin olla turvallisesti sylin ympäröimänä silloin kuin oikein harmittaa ja kiukuttaa. Kunpa voisin kertoa jollekin, kun koulussa tytöt nimittelevät ja pojat potkivat päähän. Kunpa olisi edes yhtenä syntymäpäivänä saanut kakun ja lahjan. Ehkä jopa syntymäpäivälaulun.
Kunpa minua juhlittaisiin, kun saan ylioppilastodistuksen. Kunpa voisin painaa lakin päähäni. Kunpa joku uskoisi minuun, kun minulla on unelma. Kunpa olisi joku, jolta kysyä mitä kehossani, elämässäni ja ihmissuhteissani tapahtuu. Kunpa olisi ollut joku jolle puhua. Kunpa ei olisi tarvinnut pelätä jokaista koulupäivää henkensä edestä. Kunpa ei olisi tarvinnut kotona pelätä henkensä edestä. Kunpa ei olisi koko ajan tarvinnut pelätä henkensä edestä.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nousee tuollaisesta taustasta... jotkut taas on heikompia. Harmi juttu ap, mutta olet tainnut saada harvinaisen heikot kortit. Tai enpä nyt tiedä onko tuollainen heikkous nykyaikana edes harvinaista. Paremmistakin oloista valuu ulos ruikuttavia läjiä...
Itse olet paskaläjä. Milloin sitten on noussut mielestäsi? Onko sillä edes mitään väliä, vaikka olisi yhteiskunnallisesti menestynyt. Mikään ei korvaa mennyttä.
ApSe on totta ettei mikään korvaa mennyttä, mutta nykyisyydessä koettujen korvaavien kokemusten ja oivallusten ansiosta voi saada ihan hyvän, tyydyttävän elämän. Minä olen parantunut ja moni muu. Helppoa se ei ole ollut, mutta olen pystynyt jättämään menneisyyden taakseni. Ja kyllä, se vaati 9 vuotta vaativaa psykoterapiaa ja traumaterapuaa.
Minä en saa niitä korjaavia kokemuksia. Ehkä, jos voisin täysin eristäytyä yhteiskunnasta niin voisin elää hyvää elämää. Täytyy kuitenkin opiskella, käydä töissä, urheilla jne. Eihän sitä ikinä parane, kun aina tulee uusia traumoja.
ApMitään mennyttä ja menetettyä et saa takaisin, työnnä ne asiat taka-alalle ja anna olla siellä.
Nokka kohden tulevaisuutta, hanki omat lapset ja yritä olla heille se vanhempi joka itseltäsi puuttui. Helppoa vanhemmuus ei koskaan ole, oli lähtökohdat mitkä tahansa. Sinä loppujen lopuksi päätät miten se menee, ei taustasi tai menneisyytesi. Tulevaisuus on aina tekemistä vaille valmis.
En todellakaan aio hankkia lapsia. Tuskin pystyn niitä enää edes saamaan, mutta ei kiinnosta tutkia asiaa, koska en niitä halua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nousee tuollaisesta taustasta... jotkut taas on heikompia. Harmi juttu ap, mutta olet tainnut saada harvinaisen heikot kortit. Tai enpä nyt tiedä onko tuollainen heikkous nykyaikana edes harvinaista. Paremmistakin oloista valuu ulos ruikuttavia läjiä...
Itse olet paskaläjä. Milloin sitten on noussut mielestäsi? Onko sillä edes mitään väliä, vaikka olisi yhteiskunnallisesti menestynyt. Mikään ei korvaa mennyttä.
ApSe on totta ettei mikään korvaa mennyttä, mutta nykyisyydessä koettujen korvaavien kokemusten ja oivallusten ansiosta voi saada ihan hyvän, tyydyttävän elämän. Minä olen parantunut ja moni muu. Helppoa se ei ole ollut, mutta olen pystynyt jättämään menneisyyden taakseni. Ja kyllä, se vaati 9 vuotta vaativaa psykoterapiaa ja traumaterapuaa.
Minä en saa niitä korjaavia kokemuksia. Ehkä, jos voisin täysin eristäytyä yhteiskunnasta niin voisin elää hyvää elämää. Täytyy kuitenkin opiskella, käydä töissä, urheilla jne. Eihän sitä ikinä parane, kun aina tulee uusia traumoja.
Ap
Sä voit itse olla se korjaava kokemus jollekin lapselle juuri nyt. Edelleen lapsia elää meillä aivan järkyttävissä oloissa. Tee vaikka vapaaehtoisena töitä nuorten auttavassa puhelimessa, tukiperheenä ym. Kun oma lapsuus on ollut huono, niin osaat varmasti autaaa, osaat sanoa ne sanat joita lapsi tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nousee tuollaisesta taustasta... jotkut taas on heikompia. Harmi juttu ap, mutta olet tainnut saada harvinaisen heikot kortit. Tai enpä nyt tiedä onko tuollainen heikkous nykyaikana edes harvinaista. Paremmistakin oloista valuu ulos ruikuttavia läjiä...
Itse olet paskaläjä. Milloin sitten on noussut mielestäsi? Onko sillä edes mitään väliä, vaikka olisi yhteiskunnallisesti menestynyt. Mikään ei korvaa mennyttä.
ApSe on totta ettei mikään korvaa mennyttä, mutta nykyisyydessä koettujen korvaavien kokemusten ja oivallusten ansiosta voi saada ihan hyvän, tyydyttävän elämän. Minä olen parantunut ja moni muu. Helppoa se ei ole ollut, mutta olen pystynyt jättämään menneisyyden taakseni. Ja kyllä, se vaati 9 vuotta vaativaa psykoterapiaa ja traumaterapuaa.
Minä en saa niitä korjaavia kokemuksia. Ehkä, jos voisin täysin eristäytyä yhteiskunnasta niin voisin elää hyvää elämää. Täytyy kuitenkin opiskella, käydä töissä, urheilla jne. Eihän sitä ikinä parane, kun aina tulee uusia traumoja.
ApSä voit itse olla se korjaava kokemus jollekin lapselle juuri nyt. Edelleen lapsia elää meillä aivan järkyttävissä oloissa. Tee vaikka vapaaehtoisena töitä nuorten auttavassa puhelimessa, tukiperheenä ym. Kun oma lapsuus on ollut huono, niin osaat varmasti autaaa, osaat sanoa ne sanat joita lapsi tarvitsee.
Miten sä oikeasti kuvittelet, että auttaisin ketään toista, kun en osaa edes itseäni auttaa enkä ole itse koskaan apua saanut? Korkeintaan voisin olla huono esimerkki noille nuorille.
Ap
Mitään mennyttä ja menetettyä et saa takaisin, työnnä ne asiat taka-alalle ja anna olla siellä.
Nokka kohden tulevaisuutta, hanki omat lapset ja yritä olla heille se vanhempi joka itseltäsi puuttui. Helppoa vanhemmuus ei koskaan ole, oli lähtökohdat mitkä tahansa. Sinä loppujen lopuksi päätät miten se menee, ei taustasi tai menneisyytesi. Tulevaisuus on aina tekemistä vaille valmis.