Millainen on muuten "aito ja hyvä" ihminen? Mistä sen tunnistaa?

Aidolla ihmisellä ei ole tarvetta pyrkiä miellyttämään ilkeitä ihmisiä.

Heidän aitous ja hyvyys paljastuu siinä että lähteekö he ilkeiden puheisiin mukaan. Hyvä ihminen on hiljaa. Ei ole sellaista että hyvä ihminen ihan vahingossa puhuu pahaa ilkeiden mukana.

Vierailija kirjoitti:

Heidän aitous ja hyvyys paljastuu siinä että lähteekö he ilkeiden puheisiin mukaan. Hyvä ihminen on hiljaa. Ei ole sellaista että hyvä ihminen ihan vahingossa puhuu pahaa ilkeiden mukana.

Hyväkin ihminen erehtyy joskus. Ryhmäpaine on hämmästyttävä ilmiö.

Jos hyvä ihminen lähtee mukaan siihen niin hän ei yksiselitteisesti ole hyvä.

Hyvät ja aidot ihmiset ei työpaikoilla pidä muista haukkumatunteja.

Aidot ihmiset yksiselitteisesti ovat vähintään hiljaa ja he ei lisää vettä myllyyn. Kaikkein aidoimmat poistuu paikalta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ja aidot ihmiset ei työpaikoilla pidä muista haukkumatunteja.

Paitsi jos on aihetta.

Sellanen jolla omat mielipiteet, rajat, mielenkiinnot muttei silti moralisoi toisten tekemisiä. Elää omaa elämäänsä sovussa muiden kanssa.

Työpaikalla juoruaminen kun työkaveri sai esim selville jotain vahingoittavaa niin hyvä ihminen pitää omana tietonaan of course. Huono ihminen pyrkii saamaan tiedon kaikille paikan ihmisille.

Hyvä ihminen ei automaattisesti ole virheitä tekemätön jeesus vaan joskus erehtyy kuin kuolevainen konsanaan

Vierailija kirjoitti:

Ei ole aitoa hyvää ihmistä. On ihmisiä, jotka toisinaan toimii aidosti, ja hyvin. Joskus sama ihminen voi olla epäaito ja satuttaa.

Toki on eroja, joku tekee pahaa kaiken aikaa ja hyvin vähän hyvää. Toinen on aito koko lähes ajan, mutta joskus epäaito hetki.

Ei ole mustavalkoista, kaikista löytyy kaikkea. Harmaan sävyjä on aika iso määrä.

Olosuhteet vaikuttaa siten, että sama ihminen kovan stressin, huolen ja sairauden alla voi olla lamaantunut ja itkuinen, toinen vihainen, kolmas katkeroituu. Näistäkin voi oppia ja mennä eteenpäin.

Eiköhän meistä kaikista löydy kaikki puolet? Ihmisyys on sitä.

Olen vankasti eri mieltä. Minusta ihmisillä on tarve ja taipumus toimia hyvin ja oikein muita kohtaan. Se on ensinnäkin moraalisesti palkitsevaa, ja lisäksi siitä saa niiltä muilta ihmisiltä hyvää palautetta ja vastakohtelua. Eli suomeksi: niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.

Ja ei se mitään sen kummemmiin "epäaitoa" ole, jos se sydämestä tulee.

Sanoisin pikemminkin, että pahaa muille ihmisille tahtova ihminen on traumatisoitunut ja/tai vinoon kasvatettu.

Totta kai aito hyvä ihminen voi tuntea myös negatiivisia tunteita ja hänen on myös syytä pitää rajoja sille, miten sallii itseään kohdeltavan. Se ei tee hänestä pahaa tai väärin käyttäytyvää, päinvastoin. Puolensa pitäminen ei ole sama asia kuin muiden sortaminen ja hyväksikäyttäminen. Hän antaa huonosti tai pahasti käyttäytyvälle reilua palautetta ja mahdollisuusen muuttaa toimintatapaansa ja jos se ei tältä luonnistu, pyrkii minimoimaan pahan, mitä toisen toiminta aiheuttaa.

Nostan

Vierailija kirjoitti:

Aidot ihmiset yksiselitteisesti ovat vähintään hiljaa ja he ei lisää vettä myllyyn. Kaikkein aidoimmat poistuu paikalta.

Tuosta olen hieman eri mieltä, että tulisi olla vain hiljaa tai poistua. Ihan hyvin voi myös sanoa mielipiteensä ja herätellä muita tilanteen epäreiluuteen tai pikkumaisuuteen. Se on aitoa myötätuntoa, puolustaa toista, oikeudenmukaisuutta ja sitä "hyvyyttä".

Vierailija kirjoitti:

Jos hyvä ihminen lähtee mukaan siihen niin hän ei yksiselitteisesti ole hyvä.

Onpa suppea näkemys

Aito on kiltti ja vilpitön.

Itse olen toisinaan varsin suorapuheinen ja ilmi tuomillani mielipiteillä on ihan todella helppo suututtaa ihmisiä. Se ei kuitenkaan ole ongelma, koska vaakakupin toisella puolella olevaa rehellisyyttä, tasapuolisuutta ja neutraalisti kaikkiin ihmisiin suhtautumista (riippumatta ovatko he minulle ystävällisiä vai eivät, ja ovatko asioista kanssani samaa mieltä) arvostetaan kyllä. Minut saatetaan haukkua mielipiteeni takia päin naamaa milloin vaan, mutta usein illanistujaisissakin loppuillasta ihan sulassa sovussa voin pelata tämän haukkujani kanssa korttia ja heittää hänet vielä kotiin jos satun olemaan liikkeellä autolla (kun useimmiten en juo alkoholia illanvietoissa) ja toivottaa hyvät yöt perään. Itse en arvota ihmisiä sen mukaan, miellyttääkö heidän persoonansa minua vai eivät ja kohtelen kaikkia tasapuolisesti heidän omasta persoonastaan riippumatta. Ja lopulta tulen uusiin illanistujaisiin tietäen, että sama kuvio toistuu samanlaisena puolin ja toisin eri ihmisten kanssa.

Eli vaikutan päällisin puolin joskus törkeältä, mutta olen luotettava ja luottamusta herättävä henkilö joka ei petä luottamusta koskaan. En tiedä onko tämä hyvä piirre vai ei, mutta ihmiset ainakin arvostavat sitä.

Ai jaa. Käytännössä ne paskat ihmiset alkaa juoruta susta valheita jos sanot liian napakasti. Ainakin tuntemani juoruaa mitä pystyy. Henkilökohtainen hyökkäys heidän minuutta kohtaan.

En usko että olet kovin napakasti sanonut mitään jos kaikki niin helppoa on.

Vierailija kirjoitti:

Kiltti

Valitettavasti kiltteys voi olla alemmuudentuntoa ja vääränlaista nöyristelyä. Jos on kiltti JA jämäkkä, se jo toimii.

Itse ainakin olen sotkeutunut muutamaan ”kilttiin” mieheen, joista toinen rajaton ja toinen takertuva, molemmissa tietyn sortin epävakaus.

Että sana kiltti ei tarkoita yhtään mitään näinä aikoina.

Aito ihminen osaa sanoa ei, ei hyväksikäytä eikä suostu hyväksikäytettäväksi. ”Kilttejähän” nämä just pelottavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidän aitous ja hyvyys paljastuu siinä että lähteekö he ilkeiden puheisiin mukaan. Hyvä ihminen on hiljaa. Ei ole sellaista että hyvä ihminen ihan vahingossa puhuu pahaa ilkeiden mukana.

Hyväkin ihminen erehtyy joskus. Ryhmäpaine on hämmästyttävä ilmiö.

Juu, mutta tuntee morkkista juoruilusta ja ottaa etäisyyttä ns paskanpuhujiin. Hän tekee havaintoja omista tunteistaan ja puhuu mieluummin asioista kuin muiden ihmisten yksityiselämästä.