Millainen on muuten "aito ja hyvä" ihminen? Mistä sen tunnistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidän aitous ja hyvyys paljastuu siinä että lähteekö he ilkeiden puheisiin mukaan. Hyvä ihminen on hiljaa. Ei ole sellaista että hyvä ihminen ihan vahingossa puhuu pahaa ilkeiden mukana.

Hyväkin ihminen erehtyy joskus. Ryhmäpaine on hämmästyttävä ilmiö.

Juu, mutta tuntee morkkista juoruilusta ja ottaa etäisyyttä ns paskanpuhujiin. Hän tekee havaintoja omista tunteistaan ja puhuu mieluummin asioista kuin muiden ihmisten yksityiselämästä.

Niin

Nosto

On samanlaienn joka seurassa, näyttää kaikki tunteet, ei mielistele

suomalainen mies

Raukkapien kirjoitti:

Sanoisin että aika. Persoolallisuus häiriöisillä voi olla se ydin minä ihan mukava ja hyvän ihmisen oloinen. Mutta kun persoona ei ole eheä voi paljastua todella muidenkin mielenterveydelle haitallisia puolia. Henkilö voi olla kuin yö ja päivä ja sitä on osalla hyvin vaikea tajuta. Ollaan jo tosi syvillä vesillä ennenkuin voi myöntää itselleen että samassa henkilössä on kaksi todella erillaista puolta. Varsinkin jos on tietyn tyylinen henkilö että luottaa sokeasti omiin tunnekokemuuksiinsa joita toinen onnistuu tuottamaan niin on vaikea hyväksyä todellisuus.

Saisiko tämän selkokielisenä? '..luottaa..omiin tunnekokemuksiinsa, joita toinen onnistuu tuottamaan..vaikea hyväksyä todellisuus.' Siis täh?

Vierailija kirjoitti:

On rehellinen, suorapuheinen, vilpitön, ei juoruile tai puhu pahaa muista. Aito ja hyvä ihminen voi joskus olla pahalla tuulella tai vihainenkin, mutta pysyy asiassa ja ottaa syyn helposti niskoilleen, eikä ole heti muita syyttelemässä. Pidemmällä aikavälillä näkee, että hän on luotettava ja rehellinen.

Aidon ihmisen käytös ei ole kynnysmattona olemista, kuten ottaa syyt helposti niskoilleen. Eri asia on myöntää oma osuutensa rehellisesti eli kyky itsereflektioon. Väärä syyllisyys on valheellista ja synnyttää vihaa.

.

Sellainen, joka ei yritä muuttaa toista muuksi.

Ei juoruile eikä valehtele.

Ottaa muut ihmiset huomioon eikä ole minäminäminulle- ihminen.

Ei petä vaimoa.

Haluaa hyvää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On rehellinen, suorapuheinen, vilpitön, ei juoruile tai puhu pahaa muista. Aito ja hyvä ihminen voi joskus olla pahalla tuulella tai vihainenkin, mutta pysyy asiassa ja ottaa syyn helposti niskoilleen, eikä ole heti muita syyttelemässä. Pidemmällä aikavälillä näkee, että hän on luotettava ja rehellinen.

Aidon ihmisen käytös ei ole kynnysmattona olemista, kuten ottaa syyt helposti niskoilleen. Eri asia on myöntää oma osuutensa rehellisesti eli kyky itsereflektioon. Väärä syyllisyys on valheellista ja synnyttää vihaa.

Tämä on tärkeää. Mutta jos on jo lapsena ollut kynnysmatto, ei vääränlainen syyllistymisestä syyttely auta.

Hyvät on tukahdutettu, typistetty, tapettu.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät on tukahdutettu, typistetty, tapettu.

Miksi

Myöntää virheensä. Ei yritä valehtelemalla tehdä asiaa muuksi kuin se on.

Aidolla naisella ei ole:

-silikoneja

-täytettä huulissa

-värjättyjä hiuksia

-meikkiä

-taruointeja

-lävistyksiä

Näillä kriteereillä ei aitoja naisia juurikaan löydy, nykynaiset on teennäisiä

En kyllä saa useimmista kommenteista mitään otetta.

Aito = teeskentelemätön, ei vedä rooleja, ei pelaile, ei pidä kulisseja, ei naamioidu, on oma paljas ja haavoittuva itsensä tilanteessa kuin tilanteessa, näyttää myös tunteensa avoimesti.

Hyvä = hyväntahtoinen, sydämellinen, kiltti, lempeä, empaattinen, haluaa toisille hyvää, näkee toisissa hyvää,  asenteeltaan myönteinen, ymmärtävä ja hyväksyvä.