Kaverin kanssa radiohiljaisuutta kohta 2kk
Huomasin, että minä tein aina aloitteen viesteillä. Pidin marraskuussa taukoa kun katsoin, ottaako kaverini yhteyttä. Ei ottanut. Tarkistin joulukuussa, onko hän kunnossa. Olisi pitänyt heti tavata häntä ja loukkaantui, kun en hypännyt heti tapaamaan häntä. Selitin, etten koronan aikaan muutenkaan aio riskeerata käyttämällä julkisia. Siitä on nyt lähes kuukausi.
Minulla on mennyt kiinnostus ja olen huomannut viihtyväni mainiosti yksin.
Annanko vain olla?
Kommentit (27)
Totesin, kun aloin olla se, joka aina laittoi viestiä, eikä se toinen osapuoli, että "ei tupata, jos ei tykätä", hiipuneet ovat ne kaverisuhteet, joissa olin se aktiivisempi yhteydenottaja. Vain jyvät ovat jääneet akanoista, mutta he ovatkin sitten niitä ihmisiä, jotka osaavat myös vuorostaan ottaa yhteyttä, eikä se jää toisen varaan se yhteydenpito.
Vierailija kirjoitti:
Totesin, kun aloin olla se, joka aina laittoi viestiä, eikä se toinen osapuoli, että "ei tupata, jos ei tykätä", hiipuneet ovat ne kaverisuhteet, joissa olin se aktiivisempi yhteydenottaja. Vain jyvät ovat jääneet akanoista, mutta he ovatkin sitten niitä ihmisiä, jotka osaavat myös vuorostaan ottaa yhteyttä, eikä se jää toisen varaan se yhteydenpito.
Oletko kertonut heille syyn?
Kylläpäs täällä on sanaseppoja viljelemässä kielikukkasia.
Anna olla. Ei hän halua tekemisissä, mutta ei kehtaa sitä suoraankaan sanoa. No nyt asia tuli sinulle selväksi näin.
No on muissakin yhteyksissä käytetty.
Ensimmäisenä tulee mieleen sotatoimissa määrätty kielto olla käyttämättä radiolähettimiä, ettei vihollinen saa toimista vihiä.