Miksi aitoja ja hyviä ihmisiä on niin vaikea löytää?

Vierailija kirjoitti:

Koska sellaisia ei ole. Et sinäkään, vaikka varmaan kuvittelet kaltaistasi etsiväsi.

Kyllä on, mutta älä pelkää, sinusta me harvinaisuudet emme ole kiinnostuneita.

Ihminen aina jotenkin haluaa hyötyä toisesta ihmisestä. Eläimet ovat pyyteettömiä.

Aitoutta, vilpittömyyttä ja hyvyyttä ei oikeasti arvosteta. Moni pitää sellaista naiivina, jopa tyhmänä tai outona. Moni kuvittelee, että vilpittömyyden taustalla olisi joitain itsekkäitä vaikuttimia. Jotkut saattavat jopa pitää ystävällisyyttä myös v*ttuiluna tai vinoiluna. Ajattelevat, että ei kukaan oikeasti voi olla aito ja mukava.

Lisäksi niitä aitoja ja hyviä voi olla eri näköisiä ja ikäisiä. Ja monesti vain niitä tiettyyn perusmuottiin sopivia suositaan. Eli siis vähän erikoisemman näköinen jää yksin, vaikka sydän olisi kultaa. Ja vähän vanhempiin eivät nuoremmat tutustu. Muutenkin ihmiset pyörivät omissa valmiissa piireissään ja tutustuvat pääosin niiden sisällä. Ikuisuusdilemma.

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaisia ihmisiä arvosteta

Olet väärässä, me olemme erittäin arvostettuja harvinaisuuksia. Kun kohtaat jonkun meistä, opit uutta ja sitten tiedät.

Jaa-a. Itse törmään paljon ilkeisiin ja tylyihin. Epäystävällisiin ja välinpitämättömiin.

No kun sen pitäis olla lisäksi se alfa. Harvemmin kaikki hyvä on samassa henkilössä.

Vierailija kirjoitti:

Todenpuhuja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todenpuhuja kirjoitti:

Tahtoo olla niin, että jos on aito, ei pidetä kovinkaan hyvänä. Moni varoo kertomasta todellisia mielipiteitään, koska niiden mukaan moni pitääkin pahana ihmisenä.

Tämä on outoa, koska miksi jonkun random-tyyoin mielipide painaisi mitään missään, kun itse tiedän olevani rehellinen itselleni. Se riittää.

Ei ole minun ongelmani, jos joku tulkitsee asiat väärin.

Kovin rakas 90-vuotias mummokin muuttuu epäihmiseksi, jos se kertoo, ettei pidä mustista, homoista eikä ymmärrä kasvissyöntiä. Kannattaa siis olla mielummin hiljaa.

Tyhmäkin ihminen voi olla rakas. Mä kysyisin mummolta perusteita sille miksi hän on niin vihamielinen. Olettaen että hän on vielä järjissään eikä kovin dementoitunut.

Monilla ihmisillä on erinäisistä syistä epämiellyttäviä mielipiteitä. Vanhukset ovat imeneet oppinsa kovin erilaiseen aikaan kuin nykynuoret ja sitten on elämäänsä pettyneitä, jotka voimaantuvat, kun löytävät asiaan syyllisen jne.

Mummo tuskin muuttaa mielipidettään, vaikka asiasta miten keskusteltaisiin. Vähän kuin uskovainen ja ateisti keskustelisivat. Tai porvari ja kommunisti. Erilaisuuden ymmärtäminen ja etenkin hyväksyminen on monille aivan liian vaikea taiteenlaji. Ihminen on henkisesti kovin vajavainen eläin, minä muiden mukana.

Aitoja olen tavannut eli niitä jotka ei häpeä käyttätyä huonosti, voivat kiusata, käyttää henkistä väkivaltaa, haukkua, huutaa, pitää mykkäkoulua ja kåyttäytyä muuten rumasti. Kai niilläkin on niin paha olla että voivat näyttää sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on muuten "aito ja hyvä" ihminen? Mistä sen tunnistaa?

Haukkuu netissä muita. Kuten ap.

Ei ap tuossa hauku ketään? "Lievää" epäluuloisuutta sisältää tuo kommenttisi.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen aina jotenkin haluaa hyötyä toisesta ihmisestä. Eläimet ovat pyyteettömiä.

Tappamalla ja syömällä toisiaan? En väittäisi viettien mukaan elämistä pyyteettömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Aitoja olen tavannut eli niitä jotka ei häpeä käyttätyä huonosti, voivat kiusata, käyttää henkistä väkivaltaa, haukkua, huutaa, pitää mykkäkoulua ja kåyttäytyä muuten rumasti. Kai niilläkin on niin paha olla että voivat näyttää sen.

Kaikki ihmiset eivät ole pohjimmiltaan tuollaisia, vaan sellaisia rauhallisia ja hyväntahtoisia "jeesuksiakin" on oikeasti. Et vain ole heitä ilmeisesti missään tavannut. Itse olen aidoimmillani naiivin rakastava ja kiltti, vaikka saatan joskus suuttuakin. Mutta aidoimmillani olen jopa ällösöpöstelevä, kiltti ja välittävä. Sellainen olen aivan lähimpieni seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen aina jotenkin haluaa hyötyä toisesta ihmisestä. Eläimet ovat pyyteettömiä.

Tappamalla ja syömällä toisiaan? En väittäisi viettien mukaan elämistä pyyteettömäksi.

Nimenomaan. Eläimet ovat arvokkaita sellaisinaan, mutta ajattelevat tavallaan perusitsekkäästi selvitäkseen hengissä. Tosin eivät ne kuitenkaan tahallaan pahaa tee. Hankkivat saalista vain syödäkseen ja soidinmenoissa nahistelevat saadakseen parittelukumppanin. Laumaeläimillä ilmenee altruismia tosin myös. Se on monesti eduksi koko lauman selviämisen kannalta. Ja ihminenkin on laumaeläin.

Ihmisen itselleen jalostavat lemmikit kuten koirat puolestaan "palvovat" ihmistä ja se onkin poikkeustilanne eläinmaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on muuten "aito ja hyvä" ihminen? Mistä sen tunnistaa?

Haukkuu netissä muita. Kuten ap.

Ei ap tuossa hauku ketään? "Lievää" epäluuloisuutta sisältää tuo kommenttisi.

Totta kai haukkuu, älä esitä tyhmää. Vaikka tiesinkin että sinunlaisesi saapuu kommentoimaan tarkalleen noin.

Ap joutuu mielestään etsimään hyviä ja aitoja ihmisiä, hänen mielestään se siis on harvinaista. Eli hän pitää tapaamiaan ihmisiä huonoina ja teeskentelijöinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on muuten "aito ja hyvä" ihminen? Mistä sen tunnistaa?

Haukkuu netissä muita. Kuten ap.

Ei ap tuossa hauku ketään? "Lievää" epäluuloisuutta sisältää tuo kommenttisi.

Totta kai haukkuu, älä esitä tyhmää. Vaikka tiesinkin että sinunlaisesi saapuu kommentoimaan tarkalleen noin.

Ap joutuu mielestään etsimään hyviä ja aitoja ihmisiä, hänen mielestään se siis on harvinaista. Eli hän pitää tapaamiaan ihmisiä huonoina ja teeskentelijöinä.

Miten ap:n olisi pitänyt esittää asia, jotta et olisi vetänyt herneitä nenääsi? Miksi otit itseesi tuon tuntemattoman henkilön kirjoittaman aloituksen?

Katoin Arto Nybergiä jossa oli se uus miss Suomi. Siinä esimerkki todella epäaidon olosesta ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitoja olen tavannut eli niitä jotka ei häpeä käyttätyä huonosti, voivat kiusata, käyttää henkistä väkivaltaa, haukkua, huutaa, pitää mykkäkoulua ja kåyttäytyä muuten rumasti. Kai niilläkin on niin paha olla että voivat näyttää sen.

Kaikki ihmiset eivät ole pohjimmiltaan tuollaisia, vaan sellaisia rauhallisia ja hyväntahtoisia "jeesuksiakin" on oikeasti. Et vain ole heitä ilmeisesti missään tavannut. Itse olen aidoimmillani naiivin rakastava ja kiltti, vaikka saatan joskus suuttuakin. Mutta aidoimmillani olen jopa ällösöpöstelevä, kiltti ja välittävä. Sellainen olen aivan lähimpieni seurassa.

Tuossa pisti silmään, miten "pinnallisesti" aitous tai hyvyys joskus käsitetään. Ei se välttämättä ole söpöstelyä, vaan esimerkiksi sitä, että kantaa vastuunsa eleettömästi vaikeassa tilanteessa. Voi joutua olemaan tiukkakin jossain tilanteessa, silti yleinen hyvä huomioiden. Tuoda rehellisesti epäkohtia esiin, vaikka se häiritsisi status quo:a. Joskus hyvyys on sellaista hyvin persoonatonta, objektivismiin pohjautuvaa, lähes näkymätöntä jos ei tarkasti katso. Joskus se nyös vaatii pidemmän tähtäimen edun ajattelua kiltteyden sijaan (en silti tarkoita epäkohteliaisutta tai tunteettomuutta).

Vierailija kirjoitti:

Aitoutta, vilpittömyyttä ja hyvyyttä ei oikeasti arvosteta. Moni pitää sellaista naiivina, jopa tyhmänä tai outona. Moni kuvittelee, että vilpittömyyden taustalla olisi joitain itsekkäitä vaikuttimia. Jotkut saattavat jopa pitää ystävällisyyttä myös v*ttuiluna tai vinoiluna. Ajattelevat, että ei kukaan oikeasti voi olla aito ja mukava.

Lisäksi niitä aitoja ja hyviä voi olla eri näköisiä ja ikäisiä. Ja monesti vain niitä tiettyyn perusmuottiin sopivia suositaan. Eli siis vähän erikoisemman näköinen jää yksin, vaikka sydän olisi kultaa. Ja vähän vanhempiin eivät nuoremmat tutustu. Muutenkin ihmiset pyörivät omissa valmiissa piireissään ja tutustuvat pääosin niiden sisällä. Ikuisuusdilemma.

"Lisäksi niitä aitoja ja hyviä voi olla eri näköisiä ja ikäisiä."

Tämä on hyvä havainto. Meitä on jokaisessa ikäluokassa, vähän. Ja me olemme eri näköisiä, mutta yksikään meistä ei sovi mihinkään perusmuottiin, koska me olemme harvinaisia. "Muotti"ihmiset ovat massaa, mitä löytyy kaikkialta.

Meidät miespuoliset tunnistaa käytöksestä. Me olemme kohteliaita ja ystävällisiä kaikille (aidosti). Me olemme aidosti kiinnostuneita ihmisistä ja me osaamme keskustella asioista hyvin laajasti, koska me olemme kiinnostuneita hyvin monipuolisista asioista.

Kun kohtaamme ja keskustelemme, sinä havaitset löytäneesi yhden meistä. Toivottavasti me joskus näemme sen päivän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on muuten "aito ja hyvä" ihminen? Mistä sen tunnistaa?

Haukkuu netissä muita. Kuten ap.

Ei ap tuossa hauku ketään? "Lievää" epäluuloisuutta sisältää tuo kommenttisi.

Totta kai haukkuu, älä esitä tyhmää. Vaikka tiesinkin että sinunlaisesi saapuu kommentoimaan tarkalleen noin.

Ap joutuu mielestään etsimään hyviä ja aitoja ihmisiä, hänen mielestään se siis on harvinaista. Eli hän pitää tapaamiaan ihmisiä huonoina ja teeskentelijöinä.

Miten ap:n olisi pitänyt esittää asia, jotta et olisi vetänyt herneitä nenääsi? Miksi otit itseesi tuon tuntemattoman henkilön kirjoittaman aloituksen?

No hän olisi voinut olla pitämättä suurinta osaa ihmisistä huonoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitoutta, vilpittömyyttä ja hyvyyttä ei oikeasti arvosteta. Moni pitää sellaista naiivina, jopa tyhmänä tai outona. Moni kuvittelee, että vilpittömyyden taustalla olisi joitain itsekkäitä vaikuttimia. Jotkut saattavat jopa pitää ystävällisyyttä myös v*ttuiluna tai vinoiluna. Ajattelevat, että ei kukaan oikeasti voi olla aito ja mukava.

Lisäksi niitä aitoja ja hyviä voi olla eri näköisiä ja ikäisiä. Ja monesti vain niitä tiettyyn perusmuottiin sopivia suositaan. Eli siis vähän erikoisemman näköinen jää yksin, vaikka sydän olisi kultaa. Ja vähän vanhempiin eivät nuoremmat tutustu. Muutenkin ihmiset pyörivät omissa valmiissa piireissään ja tutustuvat pääosin niiden sisällä. Ikuisuusdilemma.

"Lisäksi niitä aitoja ja hyviä voi olla eri näköisiä ja ikäisiä."

Tämä on hyvä havainto. Meitä on jokaisessa ikäluokassa, vähän. Ja me olemme eri näköisiä, mutta yksikään meistä ei sovi mihinkään perusmuottiin, koska me olemme harvinaisia. "Muotti"ihmiset ovat massaa, mitä löytyy kaikkialta.

Meidät miespuoliset tunnistaa käytöksestä. Me olemme kohteliaita ja ystävällisiä kaikille (aidosti). Me olemme aidosti kiinnostuneita ihmisistä ja me osaamme keskustella asioista hyvin laajasti, koska me olemme kiinnostuneita hyvin monipuolisista asioista.

Kun kohtaamme ja keskustelemme, sinä havaitset löytäneesi yhden meistä. Toivottavasti me joskus näemme sen päivän.

"Me olemme aidosti kiinnostuneita ihmisistä." "Muut ihmiset ovat vain massaa."

Jepjep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitoja olen tavannut eli niitä jotka ei häpeä käyttätyä huonosti, voivat kiusata, käyttää henkistä väkivaltaa, haukkua, huutaa, pitää mykkäkoulua ja kåyttäytyä muuten rumasti. Kai niilläkin on niin paha olla että voivat näyttää sen.

Kaikki ihmiset eivät ole pohjimmiltaan tuollaisia, vaan sellaisia rauhallisia ja hyväntahtoisia "jeesuksiakin" on oikeasti. Et vain ole heitä ilmeisesti missään tavannut. Itse olen aidoimmillani naiivin rakastava ja kiltti, vaikka saatan joskus suuttuakin. Mutta aidoimmillani olen jopa ällösöpöstelevä, kiltti ja välittävä. Sellainen olen aivan lähimpieni seurassa.

Olen tavannut silloin kun niillä ei oo huolta, stressiä tai muuten huono päivä et ei mikään kiukuta.