Miksi aitoja ja hyviä ihmisiä on niin vaikea löytää?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen aina jotenkin haluaa hyötyä toisesta ihmisestä. Eläimet ovat pyyteettömiä.

Tuo nyt on ihan höpöhöpöä, vedetty mutkat niin suoriksi että soi.

Ihminen on laumaeläin ja aina on hyötynyt siitä että on muiden kanssa yhdessä, kuten moni muukin laumaeläin, lauma on suoja vaaroja vastaan.

Ihan samalla tavalla sekä ihmiset että eläimet hyötyvät toisistaan, vaikka eivät sitä edes aktiivisesti haluaisi tai siihen pyrkisi. Yhteiskunta perustuu siihen että ihmiset hyötyvät toisistaan.

Kokeilepa elää erakkona niin että et hyödy mitään toisten ihmisten olemassaolosta, ei ole helppoa ei, sitten pitää alkaa hyötymään eläimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kukaan ei saisi luokitella itseään hyväksi ja aidoksi ihmiseksi, jos vähintään 10 ihmistä ei ole spontaanisti sanonut hyväksi ja aidoksi. Äidin ja puolison mielipidettä ei lasketa.

Hoitoalan töissä toteutuu helposti, muussa ympäristössä tuskin.

Kuinka niin? Jos olet hyvä ja aito, kyllä muutkin sen huomaavat. Jos eivät, voi olla että oletkin vain tavis.

Eikö tavallinen ihminen ole juuri se aito ja epätavallinen ei? Ja tavalliset ihmiset ovat myös hyviä, on epätavallista olla tosi ilkeä tai muulla tavalla huono ihminen.

No ei ainakaan ap:n mielestä joka ei löydä hyvää ja aitoa ihmistä mistään. Kyllä se hänen mielestään on tosi harvinaista.

Ap on vain itse erittäin epäluuloinen ihminen joka ajattelee kaikesta ja kaikista negatiivisesti eikä usko mihinkään hyvään. Ehkä hän peilaa itseään. Kuvitelee että itse on epäaito ja huono ihminen, joten toisetkin näyttävät samalta.

Tai sitten hän on löytänyt jonkun paikan missä kaikki epäaidot ja huonot ihmiset kokoontuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitoutta, vilpittömyyttä ja hyvyyttä ei oikeasti arvosteta. Moni pitää sellaista naiivina, jopa tyhmänä tai outona. Moni kuvittelee, että vilpittömyyden taustalla olisi joitain itsekkäitä vaikuttimia. Jotkut saattavat jopa pitää ystävällisyyttä myös v*ttuiluna tai vinoiluna. Ajattelevat, että ei kukaan oikeasti voi olla aito ja mukava.

Lisäksi niitä aitoja ja hyviä voi olla eri näköisiä ja ikäisiä. Ja monesti vain niitä tiettyyn perusmuottiin sopivia suositaan. Eli siis vähän erikoisemman näköinen jää yksin, vaikka sydän olisi kultaa. Ja vähän vanhempiin eivät nuoremmat tutustu. Muutenkin ihmiset pyörivät omissa valmiissa piireissään ja tutustuvat pääosin niiden sisällä. Ikuisuusdilemma.

"Lisäksi niitä aitoja ja hyviä voi olla eri näköisiä ja ikäisiä."

Tämä on hyvä havainto. Meitä on jokaisessa ikäluokassa, vähän. Ja me olemme eri näköisiä, mutta yksikään meistä ei sovi mihinkään perusmuottiin, koska me olemme harvinaisia. "Muotti"ihmiset ovat massaa, mitä löytyy kaikkialta.

Meidät miespuoliset tunnistaa käytöksestä. Me olemme kohteliaita ja ystävällisiä kaikille (aidosti). Me olemme aidosti kiinnostuneita ihmisistä ja me osaamme keskustella asioista hyvin laajasti, koska me olemme kiinnostuneita hyvin monipuolisista asioista.

Kun kohtaamme ja keskustelemme, sinä havaitset löytäneesi yhden meistä. Toivottavasti me joskus näemme sen päivän.

"Me olemme aidosti kiinnostuneita ihmisistä." "Muut ihmiset ovat vain massaa."

Jepjep.

Lukutaito. "Muotti"ihmiset ovat massaa, mitä löytyy kaikkialta. Meitä ei ole kaikkialla.

Kiitos ja anteeksi.

Minusta oli ihan ok lyhentää, kun kerran kuitenkin pistät suurimman osan tuohon massamuotti-ihmisten kategoriaan. Et ole kiinnostunut ihmisistä. Jos olisit, näkisit kaikki yksilöinä. Korkeintaan olet kiinnostunut täsmälleen samanlaisista ihmisistä kuin itse olet.

Okei, sinun hermostumisesi taso estää ajattelun, mutta ei se mitään, sellaista sattuu, viisaammillekkin.

Yleisesti ottaen viesteistä ei kannata lukea sitä, mitä siellä ei ole. "Ok lyhentäminen" kertoo sinun älystäsi enemmän, kuin minun suhtautumisestani ihmisiin. Taidat olla fanaattinen feministi, mutta ei se mitään. Pidä hauskaa itsesi kanssa, jos pystyt hyväksymään itsesi.

Mielenkiintoista. Kiskot herneet nenään kun osoitan ilmeisen ristiriidan itsesi kehumisessa ja siitä päättelet minut feministiksi. Aitous ja ihmisistä kiinnostuminen oikein paistaa sinusta.

Lainaan tähän pätkän mitä sanoit itsestäsi hetki sitten: "Me olemme kohteliaita ja ystävällisiä kaikille (aidosti)."

Joo, selvästi... Tästäpä näkee, millaisia ovat omasta mielestään hyvät ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään pitää esittää kaikkee. Kumpa kelpaisin tällaisena. Aikoinaan kelpasin ja nyt kun oon varakkaampi, pidän kunnostani huolta ja  oon muuttunut parempaan suuntaan. Ei pääse edes treffeille.

Ja sit treffeillä varmaan nykyään pitäs olla  kauheet selittelyt minkä takia asiat ovat niinkuin ovat. Miksi et ole töissä? miksi et kouluttaudu? jne. Nuorempana oli helpompaa. Ihmisillä menee asiat monin eri tavoin ja jos poikkee niin sit pitäs kauheasti selitellä.

Tulen nykyisilläni toimeen ja kiinnostuksen kohteita on. Ja harrastuksia. Uraohjukseksi en halua. Sijoittaminen ja satunnaiset työhommat riittää. Olen 40 vuotias mies. Aidoksi on sanottu enkä halua esittää mitään,jos joskus edes oon sellaista tehnyt.

Ei se aitoudesta ole kiinni että et pääse treffeille, eikä todellakaan mistään rahoista. Mutta jos aidosti olet jotenkin outo, pelottava tms. niin miksi joku tavallinen nainen haluaisi sun kanssa parisuhteeseen? Onko sulla kovat vaatimukset nyt naiselle kun olet itse alkanut pitää huolta kunnostasi ja olet paremmissa rahoissa? Ennen kelpasi tavalliset aidot naiset, ja nyt haluat jotain yli-inhimillistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kukaan ei saisi luokitella itseään hyväksi ja aidoksi ihmiseksi, jos vähintään 10 ihmistä ei ole spontaanisti sanonut hyväksi ja aidoksi. Äidin ja puolison mielipidettä ei lasketa.

Hoitoalan töissä toteutuu helposti, muussa ympäristössä tuskin.

Kuinka niin? Jos olet hyvä ja aito, kyllä muutkin sen huomaavat. Jos eivät, voi olla että oletkin vain tavis.

Eikö tavallinen ihminen ole juuri se aito ja epätavallinen ei? Ja tavalliset ihmiset ovat myös hyviä, on epätavallista olla tosi ilkeä tai muulla tavalla huono ihminen.

No ei ainakaan ap:n mielestä joka ei löydä hyvää ja aitoa ihmistä mistään. Kyllä se hänen mielestään on tosi harvinaista.

Ap on vain itse erittäin epäluuloinen ihminen joka ajattelee kaikesta ja kaikista negatiivisesti eikä usko mihinkään hyvään. Ehkä hän peilaa itseään. Kuvitelee että itse on epäaito ja huono ihminen, joten toisetkin näyttävät samalta.

Tai sitten hän on löytänyt jonkun paikan missä kaikki epäaidot ja huonot ihmiset kokoontuu.

Tai sitten ap vilpittömästi uskoo olevansa ainut hyvä ihminen. Siihen taitaa ollakin joku diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitoutta, vilpittömyyttä ja hyvyyttä ei oikeasti arvosteta. Moni pitää sellaista naiivina, jopa tyhmänä tai outona. Moni kuvittelee, että vilpittömyyden taustalla olisi joitain itsekkäitä vaikuttimia. Jotkut saattavat jopa pitää ystävällisyyttä myös v*ttuiluna tai vinoiluna. Ajattelevat, että ei kukaan oikeasti voi olla aito ja mukava.

Lisäksi niitä aitoja ja hyviä voi olla eri näköisiä ja ikäisiä. Ja monesti vain niitä tiettyyn perusmuottiin sopivia suositaan. Eli siis vähän erikoisemman näköinen jää yksin, vaikka sydän olisi kultaa. Ja vähän vanhempiin eivät nuoremmat tutustu. Muutenkin ihmiset pyörivät omissa valmiissa piireissään ja tutustuvat pääosin niiden sisällä. Ikuisuusdilemma.

"Lisäksi niitä aitoja ja hyviä voi olla eri näköisiä ja ikäisiä."

Tämä on hyvä havainto. Meitä on jokaisessa ikäluokassa, vähän. Ja me olemme eri näköisiä, mutta yksikään meistä ei sovi mihinkään perusmuottiin, koska me olemme harvinaisia. "Muotti"ihmiset ovat massaa, mitä löytyy kaikkialta.

Meidät miespuoliset tunnistaa käytöksestä. Me olemme kohteliaita ja ystävällisiä kaikille (aidosti). Me olemme aidosti kiinnostuneita ihmisistä ja me osaamme keskustella asioista hyvin laajasti, koska me olemme kiinnostuneita hyvin monipuolisista asioista.

Kun kohtaamme ja keskustelemme, sinä havaitset löytäneesi yhden meistä. Toivottavasti me joskus näemme sen päivän.

"Me olemme aidosti kiinnostuneita ihmisistä." "Muut ihmiset ovat vain massaa."

Jepjep.

Lukutaito. "Muotti"ihmiset ovat massaa, mitä löytyy kaikkialta. Meitä ei ole kaikkialla.

Kiitos ja anteeksi.

Minusta oli ihan ok lyhentää, kun kerran kuitenkin pistät suurimman osan tuohon massamuotti-ihmisten kategoriaan. Et ole kiinnostunut ihmisistä. Jos olisit, näkisit kaikki yksilöinä. Korkeintaan olet kiinnostunut täsmälleen samanlaisista ihmisistä kuin itse olet.

Okei, sinun hermostumisesi taso estää ajattelun, mutta ei se mitään, sellaista sattuu, viisaammillekkin.

Yleisesti ottaen viesteistä ei kannata lukea sitä, mitä siellä ei ole. "Ok lyhentäminen" kertoo sinun älystäsi enemmän, kuin minun suhtautumisestani ihmisiin. Taidat olla fanaattinen feministi, mutta ei se mitään. Pidä hauskaa itsesi kanssa, jos pystyt hyväksymään itsesi.

Edeltävä voisi olla ihan oppikirjaesimerkki sekä projisoinnista että itsensä pussiin puhumisesta. Ei se mitään, hyvin inhimillistä toimintaa kuitenkin.

Mielestäni ainakin jotkut "aidot ja hyvät" ihmiset eivät tahdo kuuluttaa sitä. Ovat pidättyväisempiä, pitävät jonkinasteista muuria yllä siltä varalta, ettei vahingossa tietynlaiset ihmiset pääse helposti lähelle ja ala "käyttämään" edukseen tavalla tai toisella.

Eikö kaikki tee niin? Säkö olet kaikille siis ihan kaikille avoin ja otat ne kotiisi jos pyytää?

Se on myös omituista että jos jonkun seurassa on tietynlainen niin jotkut häiriintyy jos muiden seurassa on erilainen. Voiko joku selittää.

Jos joku pääsee lähelle niin häntä häiritsee jos muiden kanssa ei olla niin. Että mennään muodollisemmin ja etäämmällä. Miks se häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ainakin jotkut "aidot ja hyvät" ihmiset eivät tahdo kuuluttaa sitä. Ovat pidättyväisempiä, pitävät jonkinasteista muuria yllä siltä varalta, ettei vahingossa tietynlaiset ihmiset pääse helposti lähelle ja ala "käyttämään" edukseen tavalla tai toisella.

Ehkä näinkin, mutta luulisin sen myös liittyvän tietynlaisen egon puuttumiseen, en näe kuuluttamiselle yhtään muuta syytä. Lisäksi vaatimattomuus on selvä seuraus siitä, että ihan oikeasti keskittyy muihin enemmän oman minän ja vaikutuksen tekemisen pohtimisen sijaan. Kiltteydellä ei ole välinearvoa, jota olisi mitään mieltä tuoda esiin muille kuin tekojen kautta, se on suhtautumistapa pikemminkin kuin rooli.

Ihmiset ovat joko hyviä, pahoja tai rumia.

Mulla oli nimittäin yksi tuollainen kaveri joka alkoi repiä mua rikki väkisin kun ei päässyt kaipaamaansa yhteyteen ilmeisesti.

Aitoja oli ennen laitumien ympärillä, mutta nyt on robottilypsynavetat.

Hän pyrki väkisin rikkomaan mut useita kertoja kun en suostunut päästämään niin lähelle.

Hänellä on joku sairas päähänpinttymä että olen tietynlainen ja mun tulee olla kaikille niin. Etäisyyden ottaminen saa hänet suunniltaan. Mitä tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Koska kukaan ei ole sellainen oikeasti

No, onhan mutta kun sellaisen ihmisen mielenkiinnon kohteet eivät ole välttämättä samoja, joista Seiskassa kerrotaan niin eihän sellaista ihmistä pyydetä mukaan päiväkävelylle termokseen ja eväsleipien kera.

Aito ihminen kestää senkin, että ei loukkaannu sydänjuuriaan myöten jos toisella ei ole kahvipöytä notkollaan tarjottavaa kuin ruustinnalla ennen vanhaan pappilassa. Aitoa ihmistä kiinnittäävuorovaikutus puitteita enemmän.

Epäaidoksi sanotaan myös jos on erilainen. Esim. Minua on sanottu epäaidoksi teeskentelijäksi kun kerran innostuin selittämään työkaverille miten ihanaa oli käydä teatterissa pitkästä aikaa. Toinen ei harrastanut eikä yksinkertaisesti pystynyt käsittämään, että joku voisi *aidosti* pitää sellaisesta. Hänen mielestään pelkästään hienostelin. Se on ainakin epävarmuutta ja vaikeutta nähdä asioita muiden näkökulmasta.

Toisaalta olen tavannut ihmisen, joka pukeutui hyvin silmiinpistävän erikoisen taiteellisesti ja puhui paljon siitä miten esim. matkustelee kulttuurikohteissa. Pyysin häntä kerran museoon , koska ajattelin, että hän tykkäisi. No ei, hän sanoi, että kaikki "kulttuurip*ska on pelkkää teeskentelyä ja hän oikeasti inhoaa kaikkia kultturelleja asioita ja ihmisiä, jotka kertovat pitävänsä klassisesta musiikista, maalaustaiteesta tai jostain museoista. Hän vain kertoo pitävänsä, koska halusi olla kulttuuripiireissä. Olin kieltämättä aika loukkaantunut ja järkyttynyt, koska olen lapsesta asti rakastanut näitä kaikkia. Ihan aidosti ja rehellisesti.

Minua ei siis haittaa muiden harrastukset tai mielenkiinnon kohteet ja olen utelias kuulemaan niistäkin (voin vaikka kokea jotain hienoa tai aloittaa uuden harrastuksen), mutta on järkyttävää, että on niin paljon vihamielisiä ihmisiä, jotka inhoavat minua ja pitävät teeskentelijänä sen takia, että mielenkiinnon kohteeni ovat erilaisia kuin heillä. Se on pelottavaa.

Niin miksi se asia häiritsee ettei joku ole tismalleen samanlainen kaikkien kanssa. Onko kyse jostain roolista mikä pitää täyttää sitä ihmistä varten?

Terve ihminen tajuaa ettei ala rikkomaan toista. Jos on terve.