Koiranpennun etsiminen on ihan mahdotonta. Aiheuttaa pahempaa stressiä kuin työhaastattelu tai pääsykokeet aikoinaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaako kukaan kasvattaja koiraa kerrostaloon?

Olen hankkinut kaksi kertaa pennun kerrostaloon, kahdelta eri kasvattajalta. Sama rotu (iso ja vaativa). En usko, että kerrostalo itsessään on se kynnyskysymys, siihen vaikuttaa moni muu asia. Kokeneet koiraihmiset tietävät, että kerrostalossa asuva koira saa ne kolme lenkkiä päivässä, kun taas omakotitalossa asuvan koiran ulkoilu saattaa osin olla "pissat pihalle".

Monilapsinen perhe saattaa mietittyyää, että jääkö koiran tarpeet lasten tarpeiden taakse, onko oikeasti aikaa koiralle vai meneekö koiran elämä siinä lapsiperhearjessa "kerran päivässä lenkki, muuten pikaisesti talon nurkalla" - ellei sitte ole kiire päivä.

Hauska miten eri lähtökohdasta voikaan asiaa lähestyä. Itse ajattelen, että lapsiperheissä on monta leikittäjää ja luonnostaan säpinää ja aktiviteettia koiralle. Koululaiset tulevat ajoissa kotiin koulusta ja ovat itsekin innostuneita koiran kanssa touhuamisesta. Vanhemmille koiran kanssa treenaaminen voi olla henkireikä ja sitä kuuluisaa omaa aikaa. Koiran kanssa viedään lapsia harrastuksiinsa, ja sen sijaan että itse kävisi väliaikana lenkillä, nyt on koira mukana. Perheulkoiluilla, pulkkamäissä ja metsäretkillä koira tulee mukana. Aamurutiineihin kuuluu lenkki koiran kanssa. Koululainen ulkoiluttaa pikaisesti päivällä, sitten iltapäivän rientoihin koko perheellä koira mukana ja illalla vielä viimeinen lenkki. 

Yksinäisellä ihmisellä on yksin koko vastuu koiran huomioimisesta. Pariskunnalla huomioiminen sentään jakautuu. Aivan samoin tavoin lapsettomilla voi olla iltamenoa töiden jälkeen, jos niin valitsee, jolloin koira on kaiket päivät yksin kotona odottamassa. Pointti tässä on se, että koiran voi hoitaa joko hyvin tai huonosti perhemuodosta ja talotyypistä huolimatta. 

Aika idealistista kuvitelmaa. Koira ei tarvitse jatkuvaa aktiviteettiä ja toimintaa, se tarvitsee myös rauhaa. Lapset koiranulkoiluttajina on aika karmeaa katsottavaa (koiraa ei ikiinä lasten vastuulle ullona ilman aikuista!) ja kun lapsi kasvaa teiniksi, ei kiinnosta. Tai sitten se teini vie koiran "lenkille" ja todellisuudessa koira on siellä mölyävän nuorisoporukan keskellä, usein näkyy myös näitä koiralenkillä olevia teinejä, jotka istuvat heti nurkan takana somettamaan ja koira vinkuu hihnassa.

Rauhaa koira saa työ- ja koulupäivän aikana riittävästi myös lapsiperheessä. Miten niin teiniä ei kiinnosta?  Oireilevia nuoria aina löytyy, mutta en yleistäisi tätä skenaariota koskemaan kaikkia teini-ikäisiä. Asun kieltämättä eräänlaisessa kuplassa hyvinvoivalla (kerrostalo)asuinalueella, missä ei ole juurikaan sosiaalisia ongelmia, mutta silti.

Ps. Meidän koululaisista yksi kisaa agilityssa ja päihittää koiran käsittelyssä monet johtajuusteoreettiset aikuiset. On niitä huonosti koiria kohtelevia mummoja ja keski-ikäisiä miehiäkin, jos haluaa yleistyksiä alkaa tekemään. Arvelen, että ihmiset omien ennakko-olettamustensa mukaan kiinnittävät huomiota eniten niihin paheksumiinsa ihmisryhmiin.

Asumme ns. hyvällä asuinalueella ja päivittäin törmään koiralenkeillä lapsiin, joiden ei pitäisi ulkoiluttaa koiraa ilman aikuista ja teineihin, joiden koiralenkki on istumista ja somettamista / kavereiden kanssa velloamista. Se, että sinun teinisi osaa ei tarkoita, että kaikki osaavat. Siinä on ihan syynsä, miksi kasvattajat eivät myy monilapsisiin perheisiin.

P.s. minunkin lapseni ovat hienosti ottaneet vastuuta koirista sekä lapsina että teineinä, siitä huolimatta ei ensimmäinen vaihtoehtoni olisi monilapsinen perhe, jos olisin kasvattaja.

sisko osti aikoinaan sekarotuisen koiran. minä varoittelin. että älä osta. voi tulla vaikeuksia. niin tuli.

koira jatkuvasti ell ja eli n 2v.

halusivat sitten myöhemmin miehensä kanssa ostaa koiran. sanoin nyt otatte sen koiran jostain pienestä siisistä ns kotikennelistä ja rotukoiran.

yhdessä seurattiin järjestöjen sivuja ja kennelliiton. löysimme ns pikkukennelin.

menimme siskon kanssa sinne katsomaan pentua. kasvattaja keitti kahvit ja siinä samassa juttelimme rodusta. saimme hyviä tietoja vaikka emme edes varanneet pentua eikä kasvattaja puhunut siihen suuntaan mitään. lupasi harkita asiaa meidän kohdalla ja ottaa mahdollisesti yhteyttä.

kehoitti vielä meitä menemään toisiin kenneleihin tutustumaan samaan rotuun. teimme työtä käskettyä ja menimme toiseen kenneliin siellä oli mies ja nainen vihaisia miksemme nyt varaa sitä pentua ja miksi tulette tänne katsomaan samaa rotua toiseen paikkaan. kumma paikka. lähdimme tietysti pois sieltä.

sisko odotti soittoa siltä kasvattajalta joka vihdoin ja viimein otti yhteyttä ja sanoi jos haluatte pennun meiltä niin saatte sen vai joko olette löytäneet toisaalta pennun. hyvä pieni kenneli ja ihana ihminen tämä kasvattaja.

koira elää ja voi hyvin. rokotuksilla on käyty. muuten ollut terve. sisko on kaikille suositellut sitä kasvattajaa, mutta siellä on todella harvoin pentuja. harmi vaan. ja kuulkaa kasvattaja itse piti yhteyttä ja kyseli kuulumisa. ei häirinnyt mitenkään.

Olen 30 vuotta omistanut eri rotuisia koiria, eikä kertaakaan ole pakotettu näyttelyihin tai kokeisiin, paitsi yhden sijoitusuroksen kohdalla oli toivottavaa käydä näyttelyissä ja rodunomaisissa kokeissa, mikä oli meille ok, koska nimenomaan jalostuskäyttöä ajatellen koira otettiinkin sijoitukseen.

Kävin muuten kasvattajakurssilla pari vuotta sitten ja siellä nimenomaan painotettiin, että kasvattaja ei voita lain edessä, vaikka laittaisi myyntiehtoihin mitä ja ostaja ei näitä ehtoja noudata. Tämä yllätti aika monenkin. Toiveita voi toki esittää, mutta mikään laki, ei edes myyntisopimukseen merkatut ehdot, pakota toimimaan kuten ehdoissa lukee, pl. sijoitussopimus.

Itsekin joskus yrittänyt hankkia koiranpentua, ja olen tosi tyytyväinen että on hyviä kasvattia jotka osaavat arvioida onko ko. rotu meille sopiva, koska ensimmäisen koiran hankkijana ei varmasti tullut kaikkea ajatelleeksi.

Nyt meillä on koiranpentu, mutta rodusta jota en olisi ikinä osannut itse ajatella, enkä varmasti olisi hankkinutkaan jos ei puoliso metsästäisi. Mutta tiedän että tämänkin rodun edustajia kyselty kerrostaloon seurakoiraksi vaikka vahvasti riistaviettinen ja aktiivinen koira kyseessä.

Taitaa olla rotukohtaista tuo kysyntä. Joitain rotuja on ollut saatavilla koko vuoden. Mitkä rodut ovat näitä täysin mahdottomia saatavia ?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haaveilen koirasta ja/tai kissasta, mutta en saa kumpaakaan ujouteni takia. En pärjää haastattelutilanteissa ja kasvattajat ajattelevat, etten ole hyvä koiranomistaja. Koirasta ei ole kokemusta, mutta kissoja meillä oli lapsuudenkodissani. Olen miettinyt kultaistanoutajaa tai paria muutakin rotua. Kissan haluaisin löytöeläintalolta. 

Laita kasvattajalle sähköpostia ja kerro millaiset lenkkimaastot löytyy lähistöltä ja miten olet ottanut selvää koiran tapakasvatuksesta yms. Läheskään kaikki kasvattajat eivät vaadi mitään kuulustelua kasvotusten heti ensi alkuun vaan muodostavat ensivaikutelman sähköpostiin tulevan lyhyen esittelyn pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä koiran saaminen hankalaa. Pari kasvattajaa otti yhteystietoni talteen ja laittoi pentujonoon, koska molempiin kenneleihin oli piakkoin syntymässä pentuja. Lupasivat soitella kun pennut ovat syntyneet. Tästä on nyt vuosi, eikä kummastakaan ole kuulunut mitään. Vähän pelottavaakin, miksi yhteystietoja kerätään, kun niitä ei kuitenkaan käytetä siihen mihin luvataan?

Onneksi löysimme täyspäisen kasvattajan, jolta saimme pennun nopeasti. Hänkin ihmetteli millaista kohtelua olimme muilta kasvattajilta saaneet.

Viime keväänä kasvattajille tuli niin paljon pentuviestejä jos olivat laittaneet esim. kuvan pentueesta kennelim facebookkiin että joutuivat laittamaan sähköpostin kiinni ja autovastauksem että pennuilla koti, muissa asioissa soita. Yksikin 6 pennun pentue sai yli 120 kyselyä. Jos alkuvaiheessa olet luvannut ottaa yhteyttä voi pakka vähän jossain vaiheessa levitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottajia nyt vaan olisi paljon enemmän, mitä pentuja on. Tottakai kasvattaja haluaa valita ne kodit, mitä parhaaksi katsoo. Ikävää tietysti, että.koiranpentua ei löydy noin vaan, mutta en ymmärrä näin kasvattajan näkökulmasta, mitä pitäisi tehdä toisin.

En paljoa tiedä miten oikein miellyttää kasvattajia. Rodulla meille ei ole väliä, mutta koiraa emme ole vaimon kanssa saaneet vaikka 2v ollaan etsitty ja haettu. Olemme n.30v naimisissa oleva pariskunta, molemmat työelämässä. Ulkoilemme ja perheenlisäystäkin tulossa. Itselläni koirista ei ole kokemusta, mutta vaimolla ja hänen vanhemmillaan on ollut useita koiria aikaisemmin.

Kasvattajat yleensä vaativat myös liikaa... Mm. Lähes jokainen vaatinut, että koiraa pitää kierrättää näyttelyissä (emä etc ei ole näyttelykoira), lisäksi pitäisi antaa kasvattajalle oikeus käyttää ostettua koiraa astuttamiseen jos kasvattaja näin haluaa...

Onko vielä täysjärkisiä kasvattajia, jotka haluavat tarjota koiraa hyvään kotiin?

Rodulla ei väliä = Ette tiedä itsekään mitä haluatte. Joten kasvattajalla soi hälytyskellot, miten käy koiran kun toteatte että tkyseinen koira ei ole mitä haluatte tai ihan vaan kyllästytte lenkittämään piskiä. Ei se ollutkaan kivaa kun on jäätä ja sataa vettä tai räntää. Ja kouluttaakin se pirulainen kait tarttis kun alkaa nolottaa hihnassa riekkuminen. 

Perheenlisäystä tulossa = koira on viihdyke ja ohjelmanumero kunnes lapsi syntyy. Miten koiran käy sen jälkeen? Näitä surullisia tarinoita on paljon, koira tulee laiminlyödyksi tai menee piikille.

Ei suoraan sanoen ihmetytä ettei teille ole pentua löytynyt. Kasvattajan kannalta liian monta riskitekijää ja koska ostajista on ylitarjontaa ollut jo muutaman vuoden, on vara valita vähän varmempi vaihtoehto. Ehkä teidän kannattaisi vähän haarukoida tarkemmaksi hakemanne eli päätätte vaikka kaksi rotua ja lähdette niillä kokeilemaan. Ehkä alatte käydä näyttelyissä tms. kun maailma joku päivä normalisoituu, keskustelette kasvattajien ja omistajien kanssa ja tutustutte kyseisten rotujen harrastajiin. Siitä saatatte päästä listan kärkeen ja pentu löytyy. Tässä voi mennä useampi vuosi, mutta sen pitäisi olla teille vain plussaa kun kerran lapsia on jo tulollaan. Pentu, nuoren koiran koulutus yms. ja taapero/t ei ole kaikille sopiva yhtälö. 

Minä kasvatan hyvinhyvin pienimuotoisesti (nyt tauolla jo useampi vuosi) rotukoiria ja -kissoja. Olette varmasti mukava pariskunta ja hyvä koti tietyssä elämäntilanteessa. Koira (ja kissa) vaatii sitoutumisen karkeasti 15 vuoden ajaksi. Teidän tulevat vuodet eivät ole lemmikille optimaaliset ainakaan seuraavaan 10 vuoteen, siksi minä en teille pentua myisi. Joku toinen kasvattaja taas on eri linjoilla ja myy lapsiperheeseen pennun. Joskus homma toimii, joskus taas tulee paljon harmia ja mielipahaa. Se on uhkapeliä, jota minä kasvattajana  en harrasta.

Nyt joku sanoo, ettei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu. Ei voi ei mutta riskejä voi aina minimoida. Ainakin yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottajia nyt vaan olisi paljon enemmän, mitä pentuja on. Tottakai kasvattaja haluaa valita ne kodit, mitä parhaaksi katsoo. Ikävää tietysti, että.koiranpentua ei löydy noin vaan, mutta en ymmärrä näin kasvattajan näkökulmasta, mitä pitäisi tehdä toisin.

En paljoa tiedä miten oikein miellyttää kasvattajia. Rodulla meille ei ole väliä, mutta koiraa emme ole vaimon kanssa saaneet vaikka 2v ollaan etsitty ja haettu. Olemme n.30v naimisissa oleva pariskunta, molemmat työelämässä. Ulkoilemme ja perheenlisäystäkin tulossa. Itselläni koirista ei ole kokemusta, mutta vaimolla ja hänen vanhemmillaan on ollut useita koiria aikaisemmin.

Kasvattajat yleensä vaativat myös liikaa... Mm. Lähes jokainen vaatinut, että koiraa pitää kierrättää näyttelyissä (emä etc ei ole näyttelykoira), lisäksi pitäisi antaa kasvattajalle oikeus käyttää ostettua koiraa astuttamiseen jos kasvattaja näin haluaa...

Onko vielä täysjärkisiä kasvattajia, jotka haluavat tarjota koiraa hyvään kotiin?

Rodulla ei väliä = Ette tiedä itsekään mitä haluatte. Joten kasvattajalla soi hälytyskellot, miten käy koiran kun toteatte että tkyseinen koira ei ole mitä haluatte tai ihan vaan kyllästytte lenkittämään piskiä. Ei se ollutkaan kivaa kun on jäätä ja sataa vettä tai räntää. Ja kouluttaakin se pirulainen kait tarttis kun alkaa nolottaa hihnassa riekkuminen. 

Perheenlisäystä tulossa = koira on viihdyke ja ohjelmanumero kunnes lapsi syntyy. Miten koiran käy sen jälkeen? Näitä surullisia tarinoita on paljon, koira tulee laiminlyödyksi tai menee piikille.

Ei suoraan sanoen ihmetytä ettei teille ole pentua löytynyt. Kasvattajan kannalta liian monta riskitekijää ja koska ostajista on ylitarjontaa ollut jo muutaman vuoden, on vara valita vähän varmempi vaihtoehto. Ehkä teidän kannattaisi vähän haarukoida tarkemmaksi hakemanne eli päätätte vaikka kaksi rotua ja lähdette niillä kokeilemaan. Ehkä alatte käydä näyttelyissä tms. kun maailma joku päivä normalisoituu, keskustelette kasvattajien ja omistajien kanssa ja tutustutte kyseisten rotujen harrastajiin. Siitä saatatte päästä listan kärkeen ja pentu löytyy. Tässä voi mennä useampi vuosi, mutta sen pitäisi olla teille vain plussaa kun kerran lapsia on jo tulollaan. Pentu, nuoren koiran koulutus yms. ja taapero/t ei ole kaikille sopiva yhtälö. 

Minä kasvatan hyvinhyvin pienimuotoisesti (nyt tauolla jo useampi vuosi) rotukoiria ja -kissoja. Olette varmasti mukava pariskunta ja hyvä koti tietyssä elämäntilanteessa. Koira (ja kissa) vaatii sitoutumisen karkeasti 15 vuoden ajaksi. Teidän tulevat vuodet eivät ole lemmikille optimaaliset ainakaan seuraavaan 10 vuoteen, siksi minä en teille pentua myisi. Joku toinen kasvattaja taas on eri linjoilla ja myy lapsiperheeseen pennun. Joskus homma toimii, joskus taas tulee paljon harmia ja mielipahaa. Se on uhkapeliä, jota minä kasvattajana  en harrasta.

Nyt joku sanoo, ettei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu. Ei voi ei mutta riskejä voi aina minimoida. Ainakin yrittää.

Aivan hullua tekstiä. Miksei muka voi myydä lapsiperheelle? Ja sitten ihmetellään, jos lapset pelkäävät koiria.

ohis

..Nostan ketjun, koska asia "eteni" sen verran, että sain suositulta kasvattajalta vastauksen viestiini (jonka lähetin pari viikkoa sitten. Tätä en tosin ihmettele, varmasti viestejä tulee paljon).

Kerroin perheestämme. Vastasin kattavasti kysymyksiin, joihin hän toivoi vastausta kotisivujen pennunostajan osiossa. Rodusta on kokemusta aiemmin, viestini oli pitkä ja asiallinen, henkilökohtainen.  Olen aivan tosissani koirahankinnassa, en etsi "mitä vaan koiraa" mahdollisimman pian.  Enkä halvinta. En tosin maksaisi koirasta mitä vaan, kuten nyt korona-aikana on joidenkin koirien hinnat nousseet pilviin. 

Saamani vastaus oli sellainen, joka on lähetetty varmasti kaikille jotka pentua olivat kyselleet. Viestissä pyydettiin yhteystietoja ja esittelyä perheestämme. Siis pyydettiin kaikkea sitä, jonka olin jo kertonut ja 

lopuksi vielä tieto, että jos asia vielä kiinnostaa myöhemmin keväällä, niin voin ottaa uudelleen yhteyttä (kasvattajan koirille siis tulossa pentuja).  Olen pohtinut, että on varmaankin parasta jättää koiran hankkiminen toistaiseksi.  Kohtelu on todella liukuhihnamaista. 

Meillä olisi antaa koiralle hyvä koti. Varmasti laadukas ruoka, vakuutus, paljon ulkoilua ja rakkautta. 

Täytyy siis odottaa.

Ymmärrän kyllä kasvattajia miksi ovat hyvin tarkkoja siitä keille pennut myydään sillä on huomattu että ihan järkeviltäkin vaikuttavat ihmiset eivät osaa ajatella koiran parasta. Lähipiirissä on tapauksia näistä.

Yksi tapaus oli tämä kun omistajat kumpikin ovat paljon poissa kotoa töiden takia eikä aikaa löydy tai jaksamista ole viedä koiraa lenkille niin hommasivat terrierin ja sitten ihmettelivät kun koira purki energiaa tuhoamalla paikkoja eikä tätä saatu kuriin.

toinen tapaus oli missä henkilö mainosti ymmärtävänsä eläimiä niin että minuakin (jolla on taas ollut koiria lapsuudesta asti) yritti neuvoa koiran pidossa. Hän ensinnäkin hankki ensimmäiseksi koiraksi käyttölinjaisen koiran ihan vain seurakoiraksi jolle ei tarjoa kuin 15min lenkin per päivä ja yhdessä kohtaa hän oli sitä mieltä että koiraa ei tarvinnut lenkittää jos se sai olla ulkona narussa koko päivän (ei edes pissa/kakkalenkille). kyseinen ihminen teki myös pitkää päivää että kävi arkisin vain kotona nukkumassa. Sitten ihmeteltiin kun koira oli stressaantunut ja masentunut. Niin ja hän hankki toisenkin koiran ja mietti kolmatta ihan vain koska kyse oli erikoisen värisestä yksilöstä (onneksi ei saanut).

Näitä on muitakin lähipiirissä eli ymmärrän täysin että kasvattajat ovat tarkkoja sillä niitä on paljon joille koiraa ei pitäisi antaa. mikä tietenkin on harmi niille ihmisille jotka oikeasti olisivat hyviä koiranomistajia. Sitä on vian hyvin vaikea erottaa ketkä ovat oikeasti vastuuntuntoisia tapauksia. Kaikki nämä minunkin lähipiirissä olevista ihmisistä vaikuttavat päällisin puolin järkeviltä ihmisiltä että minuakin ihmetytti kuinka hakoteillä he loppujen lopuksi ovat koiran omistamisessa...... monelle kissa olisi ollut parempi vaihtoehto...

Vierailija kirjoitti:

Kuka vaan voi tehdä lapsen tähän maailmaan, mutta koitapa ostaa rotukoira niin sinut ja perheesi elämä läpivalaistaan tarkkaan.

Tietäisittepä miten vaikeaa on rotukissan hankkiminen. Olisin hankkinut sekarotuisen, jos olisin tiennyt. Ihastuimme vaan tietyn rodun ominaisuuksiin ja siksi halusimme sen. Meillä on suuri koti ja hyvätuloinen perhe, jotka sydämestämme lemmikkiä rakastamme ja olemme tunnollisia. Silti meitä ”epäiltiin” kaikesta. Tämä oli rasittavaa, vaikkakin ymmärrettävää lemmikin kannalta.

Tässä tuoreen kasvattajan näkemys asiaan: minulle on näinä päivinä syntymässä pentue, rotu on ns. työkoirarotu mutta toivoisin näiden menevän harrastaviin perheisiin, missä niitä koulutetaan. Kyselyjä on tullut kymmeniä, kaikki minulle vieraita ihmisiä. Kaikki lupaavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista koiralle, jos vaan sellaisen heille myyn. Viestit ovat kaikki pitkiä, asiallisia ja ihmiset vaikuttavat fiksuilta. Näistä minun pitäisi sitten randomisti valita jotain. Mistä itse lähtisitte liikkeelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodittomia koiria on vaikka kuinka paljon kotia vailla. Miksi et ota sellaista?

En ole Ap mutta tässä oma syyni.

Minä olen antanut kodin kahdelle kodittomalle, jälkimmäinen nyt 10-vuotias. Toivoisin että vielä joskus saisin koiran jota voisin itse kasvattaa pennusta asti. Ei se toki takaa ettei ongelmia tulisi mutta nämä kodinvaihtajat kantavat kyllä entisen elämänsä huonoja asioita mukanaan ja niitä on vaikea aikuiselta koiralta kitkeä pois.

Minulla on ollut kolme koditonta koiraa ja sydämeni sykkii kyllä heille. Maailma on täynnä kotia tarvitsevia koiria ja minä voin hyvin antaa kotini sellaiselle, ymmärrän toki, että joillekin on puolestaan tärkeää saada koira pentuna. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä tuoreen kasvattajan näkemys asiaan: minulle on näinä päivinä syntymässä pentue, rotu on ns. työkoirarotu mutta toivoisin näiden menevän harrastaviin perheisiin, missä niitä koulutetaan. Kyselyjä on tullut kymmeniä, kaikki minulle vieraita ihmisiä. Kaikki lupaavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista koiralle, jos vaan sellaisen heille myyn. Viestit ovat kaikki pitkiä, asiallisia ja ihmiset vaikuttavat fiksuilta. Näistä minun pitäisi sitten randomisti valita jotain. Mistä itse lähtisitte liikkeelle?

Valitsisin ne lyhyimmät järkevät viestit. Uskon kyllä vähemmälläkin vakuuttelulla jos joku asiallisesti kertoo toiveistaan ja tilanteestaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama ongelma, toinen koiramme kuoli viime keväänä vanhuuteen, ja olemme ajatelleet ottavamme 4.v koirallemme kaverin. (Pieni seurakoirarotu) Kysyin koiramme kasvattajalta pentua, kun huomasin heidän kotisivuiltaan, että syksylle 2020 ja keväälle 2021 oli suunnitteilla pentuja. No, syksyn astutus ei onnistunut ja kevään kaikki pennut jo varattu.. Olemme jonossa vuoden 2022 pentuihin. Olen kysynyt myös suoraan monista rodun kenneleistä/kasvattajilta, kaikki pentueet jo varattuja ainakin vuosi eteenpäin..

Minä kysyin eräältä kasvattajalta pentua, koska olin rodusta kiinnostunut. Lupasi ilmoitella, kunhan pennut syntyneet. Kyselin uudemman kerran, kun somessa näin pentujen syntyneen. ”Totta kai pääset katsomaan. Otan sinuun yhteyttä”. Ei kuulunut mitään. Kohta somessa luki pentujen olevan varattu. Kyselin asiaa ja vastasi: ”joo, näin on mutta sinä jäit valitettavasti ilman pentua, meille on kuitenkin tulossa toinen pentue silloin ja silloin, olisitko niistä kiinnostunut?” Vastasin olevani ja jäin odottamaan yhteydenottoa minkä lupasi tehdä kunhan pennut syntyvät. Somessa sitten luin pentujen syntyneen, mutta kasvattaja ei yhteyttä ottanut. Olin jo aiemmasta viisastuneena ollut toiseen kasvattajaan yhteydessä ja kävin pentuja hänen luonaan katsomassa. Kun läpäisin ”seulan”, oli minulla mahdollisuus ostaa häneltä yksi pentu ja sovittiin kaupoista. Ilmoitin asiasta ensimmäiselle kasvattajalle etten enää olisi hänen pennuistaan kiinnostunut niin tuli ”olisin minä sinulle voinut pennun myydä, oletko nyt aivan varma?”. Olin ja onneksi olin. Hänen pentueestaan muutama kuoli perinnölliseen sairauteen vuoden ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodittomia koiria on vaikka kuinka paljon kotia vailla. Miksi et ota sellaista?

En ole Ap mutta tässä oma syyni.

Minä olen antanut kodin kahdelle kodittomalle, jälkimmäinen nyt 10-vuotias. Toivoisin että vielä joskus saisin koiran jota voisin itse kasvattaa pennusta asti. Ei se toki takaa ettei ongelmia tulisi mutta nämä kodinvaihtajat kantavat kyllä entisen elämänsä huonoja asioita mukanaan ja niitä on vaikea aikuiselta koiralta kitkeä pois.

Ymmärrän tuon, mutta riippuu kyllä tosi paljon koirastakin. Itsellä ollut rescueita ja viimeisin pelkäsi tultuaan miehiä, varsinkin isoja ja säikkyi kaikkea mutta muutaman kuukauden päästä oli kuin toinen koira. En missään tapauksessa väheksy asiaa. Myös rescueyhdistyksillä on pentuja, tosin niitä jonottaa moni muukin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä tuoreen kasvattajan näkemys asiaan: minulle on näinä päivinä syntymässä pentue, rotu on ns. työkoirarotu mutta toivoisin näiden menevän harrastaviin perheisiin, missä niitä koulutetaan. Kyselyjä on tullut kymmeniä, kaikki minulle vieraita ihmisiä. Kaikki lupaavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista koiralle, jos vaan sellaisen heille myyn. Viestit ovat kaikki pitkiä, asiallisia ja ihmiset vaikuttavat fiksuilta. Näistä minun pitäisi sitten randomisti valita jotain. Mistä itse lähtisitte liikkeelle?

Onpa hankalaa. On helppoa vaikuttaa asialliselta jos on kirjoitustaitoinen. Ei kai se auta kuin grillata lisää ja kysellä ovatko käyneet tutustumassa harrastuksiin, milloin ja missä. Kyllä tuo väsyttää sellaisen jota ei kiinnosta oikeasti, mutta varmaan vaatii vaivaa. Onko sellaisia joilla aikaisemmin kokemusta rodusta ja jotka ovat todistettavasti aktivoineet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että katsovat minkälaiselle antaa eläimen. Sanoisin että hyvin harvat osaa käsitellä eläimiä oikein, kaupungeissa näkee liikaa huonosti kasvatettuja ongelmakoiria ja minusta kaupunkiin ei kannata hankkia koiria tai kissoja olenkaan.

Höpö höpö. Lemmikin elämä ei välttämättä ole sen huonompaa tai parempaa asui sitä maalla tai kaupungissa. Kissat ei kuulu muutenkaan ulos yksin juoksemaan, joten mitä väliä missä päin sitä asuu.

Onhan se nyt kissalle aika stressi ulkoilla kaupungissa, vaikka valjaissa olisikin. Vai autollako kaupunkilaiset kuskaa kissan ulkoilemaan jonnekin rauhallisempaan paikkaan? Pelkästään sisällä vankina elely on kissalle ihan yhtä huonoa elämää kuin koiralle, joka ei pääse koskaan ulos.

Esim. Britanniassa kissoja ei tyypillisesti anneta kerrostaloihin ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka vaan voi tehdä lapsen tähän maailmaan, mutta koitapa ostaa rotukoira niin sinut ja perheesi elämä läpivalaistaan tarkkaan.

Tietäisittepä miten vaikeaa on rotukissan hankkiminen. Olisin hankkinut sekarotuisen, jos olisin tiennyt. Ihastuimme vaan tietyn rodun ominaisuuksiin ja siksi halusimme sen. Meillä on suuri koti ja hyvätuloinen perhe, jotka sydämestämme lemmikkiä rakastamme ja olemme tunnollisia. Silti meitä ”epäiltiin” kaikesta. Tämä oli rasittavaa, vaikkakin ymmärrettävää lemmikin kannalta.

Sekarotuisen kissan? Eihän sellaisia käytännössä edes ole. Miksei maatiainen kelpaa?