Lue keskustelun säännöt.
Mies ei voi sietää ystävääni
02.01.2021 |
Mun mies ei pidä siitä, että vietän aikaan erään ystäväni kanssa, jonka olen tuntenut kauan ja josta on viime vuosina tullut paras ystäväni. En juuri muita kavereita edes tapaa ja tätäkin ystävää vain kerran, pari kuukaudessa. Aina tulee riita, kun olen tätä ystävää tavannut. Mies sanoo, ettei hänellä periaatteessa ole mitään tätä ystävääni vastaan, mukava ihminen ja kiva, kun mulla on kaveri. Silti mies alkaa käyttäytyä todella v-mäisesti, lähettelee inhottavia viestejä, kun olen ystävän kanssa, ja raivoaa, kun tulen kotiin. Myöntää, että on jotenkin mustasukkainen, että viihtyisin paremmin ystäväni kanssa. Meillä pitkään ollut vaikeaa parisuhteessa. Tämä asia on muodostunut todelliseksi ongelmaksi - en halua lopettaa ystävyyssuhdetta, mutta en kestä myöskään tätä miehen kiukuttelua aiheesta.
Kommentit (69)
Hän sai kuitenkin ylipuhuttua mut palaamaan, olin niin mielinkielin, että oikein ällötti.[/quote]
Korjaan, hän oli mielinkielin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälin lapsiasi.
Muistan kuinka oma narsisti isä joko iski nyrkin äidin naamaan, tai haukkui.
Yritti puuttua ystävyyssuhteisiin, jonka johdosta monet jäivät ajansaatossa pois.
Kun isä kuoli, äiti ei ikinä enää harkinnutkaan parisuhde tai seurusteluun liittyvässä mielessä hankkimaan miespuolisia kavereita. Mikä sen aiheutti, niin pelot.
Se jättää suhun itsees arvet, ja muhun vaikuttanut sillä tavalla että en välttämättä luota miehiin helposti. Saati että sellaisten kanssa tekisin lapsia.
Lapset kärsivät suhteesta kaiken eniten. Onneksi olin silti jo sen ikäinen, että tiesin sen touhun olevan epänormaalia.
Äitini teki loppujen lopuksi sen ratkaisun, että veti asian käräjiin.
Siihen p@sk@ loppui.
Lopeta sinäkin ajoissa tuo. Etkai halua lastesi näkevän, ja harrastavan aikuisena samaa pitäen tuota aivan normaalina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehelläsi on tukahdutettuja fantasioita kahden naisen välisestä suhteesta. Voi mennä ohi ajan mittaan.
Outoa, jos lähettää inhottavia viestejä silloin, kun olet ystävää tapaamassa. Ole sinä suuttunut, kun palaat kotiin.
Jos olen suuttunut, hän suuttuu siitä vielä enemmän ja haukkuu mut ja mun ystävän telaketjufeministeiksi, jotka vaan juonii miehiä vastaan. Miehellä on jotenkin tosi huono itsetunto, kun ei kestä sitä, että mulla voisi olla hauskaa jonkun muun kuin hänen kanssaan. Hänen kanssa ei ole ollut hauskaa enää vuosiin. ap
Herää. Jos suutut miehesi asiattomasta käytöksestä ja mies suuttuu siitä enemmän, miehesi ei voi väittää, ettei hänellä ole mitään ystävääsi vastaan. Tai sinua vastaan. Miten telaketjufeminismi liittyy siihen, että puoulustat oikeuksiasi? Käyttääkö mies muulloin vastaavaa asennetta?
Vierailija kirjoitti:
Säälin lapsiasi.
Muistan kuinka oma narsisti isä joko iski nyrkin äidin naamaan, tai haukkui.
Yritti puuttua ystävyyssuhteisiin, jonka johdosta monet jäivät ajansaatossa pois.
Kun isä kuoli, äiti ei ikinä enää harkinnutkaan parisuhde tai seurusteluun liittyvässä mielessä hankkimaan miespuolisia kavereita. Mikä sen aiheutti, niin pelot.
Se jättää suhun itsees arvet, ja muhun vaikuttanut sillä tavalla että en välttämättä luota miehiin helposti. Saati että sellaisten kanssa tekisin lapsia.
Lapset kärsivät suhteesta kaiken eniten. Onneksi olin silti jo sen ikäinen, että tiesin sen touhun olevan epänormaalia.
Äitini teki loppujen lopuksi sen ratkaisun, että veti asian käräjiin.
Siihen p@sk@ loppui.
Lopeta sinäkin ajoissa tuo. Etkai halua lastesi näkevän, ja harrastavan aikuisena samaa pitäen tuota aivan normaalina?
En haluaisi. Surettaa lasten puolesta, että he saavat tällaisen parisuhteen mallin. Ehkä jossain kohtaa kamelin selkä katkeaa ja saan lopullisesti tarpeekseni tästä. Nyt on jo auttanut, että olen saanut purkaa ajatuksia. Mies syyttää mua kaikesta, että mä teen hänen elämästään helvettiä (eli en tottele häntä ja tee kuten hän haluaa). Varmaan pitää paikkansa, että hänkin kärsii. Hän ymmärtää omat virheensä, myöntää ne ja on tehnyt töitä itsensä kanssa, mutta ei riittävästi. Täysin patologinen narsisti hän ei ole, mutta pahasti hukassa oleva ihminen. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehelläsi on tukahdutettuja fantasioita kahden naisen välisestä suhteesta. Voi mennä ohi ajan mittaan.
Outoa, jos lähettää inhottavia viestejä silloin, kun olet ystävää tapaamassa. Ole sinä suuttunut, kun palaat kotiin.
Jos olen suuttunut, hän suuttuu siitä vielä enemmän ja haukkuu mut ja mun ystävän telaketjufeministeiksi, jotka vaan juonii miehiä vastaan. Miehellä on jotenkin tosi huono itsetunto, kun ei kestä sitä, että mulla voisi olla hauskaa jonkun muun kuin hänen kanssaan. Hänen kanssa ei ole ollut hauskaa enää vuosiin. ap
Herää. Jos suutut miehesi asiattomasta käytöksestä ja mies suuttuu siitä enemmän, miehesi ei voi väittää, ettei hänellä ole mitään ystävääsi vastaan. Tai sinua vastaan. Miten telaketjufeminismi liittyy siihen, että puoulustat oikeuksiasi? Käyttääkö mies muulloin vastaavaa asennetta?
Huuteleeko siellä joku asiasta kokematon, vai narsistin puolustelija?
Aloittajan paikalla olisin, niin varmaan menisi siihen malliin että vetelisin jo kassilla jonkun aikaa. Ei tuollaista henkistä mollaamista tervejärkinen jaksa kauaa kuunnella. Saatika, että lapset katselevat vierestä vanhempien yhteiseloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun et kerran suostu eroamaan, niin anna edes lapsesi sijoitettavaksi. He eivät ole syyllisiä sairaaseen haluusi tulla alistetuksi.
Herää. Jos suutut miehesi asiattomasta käytöksestä ja mies suuttuu siitä enemmän, miehesi ei voi väittää, ettei hänellä ole mitään ystävääsi vastaan. Tai sinua vastaan. Miten telaketjufeminismi liittyy siihen, että puoulustat oikeuksiasi? Käyttääkö mies muulloin vastaavaa asennetta?[/quote]
Se on kai sitten hänen mielestään feminismiä, jos taistelen hänen määräysvaltaansa vastaan. Hänen asenteensa on sellainen, että jos olen eri mieltä kuin hän ja toimin oman arvostelukykyni mukaan, toimin väärin ja se loukkaa me-henkeä. Eli sooloilen hänen mielestään enkä pelaa reilusti. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin lapsiasi.
Muistan kuinka oma narsisti isä joko iski nyrkin äidin naamaan, tai haukkui.
Yritti puuttua ystävyyssuhteisiin, jonka johdosta monet jäivät ajansaatossa pois.
Kun isä kuoli, äiti ei ikinä enää harkinnutkaan parisuhde tai seurusteluun liittyvässä mielessä hankkimaan miespuolisia kavereita. Mikä sen aiheutti, niin pelot.
Se jättää suhun itsees arvet, ja muhun vaikuttanut sillä tavalla että en välttämättä luota miehiin helposti. Saati että sellaisten kanssa tekisin lapsia.
Lapset kärsivät suhteesta kaiken eniten. Onneksi olin silti jo sen ikäinen, että tiesin sen touhun olevan epänormaalia.
Äitini teki loppujen lopuksi sen ratkaisun, että veti asian käräjiin.
Siihen p@sk@ loppui.
Lopeta sinäkin ajoissa tuo. Etkai halua lastesi näkevän, ja harrastavan aikuisena samaa pitäen tuota aivan normaalina?En haluaisi. Surettaa lasten puolesta, että he saavat tällaisen parisuhteen mallin. Ehkä jossain kohtaa kamelin selkä katkeaa ja saan lopullisesti tarpeekseni tästä. Nyt on jo auttanut, että olen saanut purkaa ajatuksia. Mies syyttää mua kaikesta, että mä teen hänen elämästään helvettiä (eli en tottele häntä ja tee kuten hän haluaa). Varmaan pitää paikkansa, että hänkin kärsii. Hän ymmärtää omat virheensä, myöntää ne ja on tehnyt töitä itsensä kanssa, mutta ei riittävästi. Täysin patologinen narsisti hän ei ole, mutta pahasti hukassa oleva ihminen. ap
Pelkkä myöntäminen ei riitä. Se että myöntää on hyvä asia, mutta muutosten täytyy näkyä. Kysy mieheltäsi "Haluatko antaa tuollaista mallia lapsillesi? Onko Tälläinen parisuhde sinun mielestäsi ok? Voisitko tehdä asenteeseesi enemmän muutoksia, ja pitää muutoksista kiinni?". Sano, ettet haasta riitää vaan ihan puolisona kysyt. Sinun ei tarvitse odottaa "kamelin selän irtoamista", vaan voit irrottaa sen ajoissa. Päåstä itsesi sekä lapset tuskasta irti, ja sano lapsille että äiti ja isä tarvitsevat nyt vähän tilaa. Jos hän sanoo tuollaista, kai itsekkin älyät mikä siis on paras ratkaisu? Vaihtoehtoihin ei kuulu paikalleen jäänti. En halua painostaa, vaan painottaa sitä mikä on tervettä ja mikä ei. Ja hän on narsisti, sillä hukassa oleva ihminen ei aivan tuolla tavalla käyttäydy. Älä vähättele miehesi ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Kun et kerran suostu eroamaan, niin anna edes lapsesi sijoitettavaksi. He eivät ole syyllisiä sairaaseen haluusi tulla alistetuksi.
Kerrankin viesti joka on 10/10 totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin lapsiasi.
Muistan kuinka oma narsisti isä joko iski nyrkin äidin naamaan, tai haukkui.
Yritti puuttua ystävyyssuhteisiin, jonka johdosta monet jäivät ajansaatossa pois.
Kun isä kuoli, äiti ei ikinä enää harkinnutkaan parisuhde tai seurusteluun liittyvässä mielessä hankkimaan miespuolisia kavereita. Mikä sen aiheutti, niin pelot.
Se jättää suhun itsees arvet, ja muhun vaikuttanut sillä tavalla että en välttämättä luota miehiin helposti. Saati että sellaisten kanssa tekisin lapsia.
Lapset kärsivät suhteesta kaiken eniten. Onneksi olin silti jo sen ikäinen, että tiesin sen touhun olevan epänormaalia.
Äitini teki loppujen lopuksi sen ratkaisun, että veti asian käräjiin.
Siihen p@sk@ loppui.
Lopeta sinäkin ajoissa tuo. Etkai halua lastesi näkevän, ja harrastavan aikuisena samaa pitäen tuota aivan normaalina?En haluaisi. Surettaa lasten puolesta, että he saavat tällaisen parisuhteen mallin. Ehkä jossain kohtaa kamelin selkä katkeaa ja saan lopullisesti tarpeekseni tästä. Nyt on jo auttanut, että olen saanut purkaa ajatuksia. Mies syyttää mua kaikesta, että mä teen hänen elämästään helvettiä (eli en tottele häntä ja tee kuten hän haluaa). Varmaan pitää paikkansa, että hänkin kärsii. Hän ymmärtää omat virheensä, myöntää ne ja on tehnyt töitä itsensä kanssa, mutta ei riittävästi. Täysin patologinen narsisti hän ei ole, mutta pahasti hukassa oleva ihminen. ap
Hyvä että sinua nyt jo auttoi että sait purkaa tunteitasi.
Kuka sinun lapsiesi oloa helpottaisi.
Kehottaisin kaikkia tuollaisessa tilanteessa katsomaan elokuvan "Vuorovetten prinssi" (Prince Of Tides , 1991)
Tai lukemaan samannimisen kirjan.
Kertoo juuri tuollaisen perheen lapsista aikuisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä kaverilleni nykyisin kuuluu, mutta luulen aavistavani, mistä ainakin osa hänen liittonsa ongelmista johtui. Näin lehdessä hänen appiukkonsa muistokirjoituksen, jonka oli laatinut tämä hänen miehensä. Olen tavannut tuon appiukon kerran ja näin heti, mistä avoimen ylimielinen ja muuta ihmiskuntaa halveksiva asenne oli peräisin; asenne mainittiin hieman kauniimmilla sanakäänteillä ja ylpeydellä myös muistokirjoituksessa. Kaverini appiukko kärsi dementiasta ja kuoli sen seurauksena melko nuorena. En tiedä, miten varhain tuollainen tila alkaa ilmoitella itsestään käytöshäiriöinä, mutta haluaisin nähdä, millaiseksi kaverini mies on näiden vuosikymmenien aikana muuttunut - ja vieläkö kaverini pitää häntä niin upeana saaliina, että hänestä kannattaa pitää kiinni, vaikka itkisi ja pitäisi.
Nro 9
Tosi surullista! Rakkaus on sokea, ja oikeasti nämä luonteenpiirteet nousevat esille vasta pidemmän tuntemisen jälkeen. Meilläkin vasta avioitumisen jälkeen. Vaikeuksia on kaikissa liitoissa, mutta taistelen sitä ajatusta vastaan, että normaali parisuhde olisi tällaista ja että kaikilla olisi yhtä vaikeaa liitoissaan. Siihen en jaksa uskoa. Mutta itsepä olen valintani tehnyt, enpä siitä voi ketään muuta syyttää. ap
Rakkaus on kuulemma sokea, mutta minun mielestäni rakkautta määritellään tapauskohtaisesti niin, että määritelmään mahtuu kaikki siihen saakka, kun päätetään määritellä uudelleen. ("Ei se ollut oikeaa rakkautta, koska...")
Mainitsit tuolla alussa, että miehesi on nimitellyt sinua ja ystävääsi lesboiksi. Minun ystäväni sanoi heti ensimmäisen "yhteenoton" jälkeen, että hänen miehensä on meidän väleistämme mustasukkainen (emme ole lesboja, mutta ystävyytemme oli syvä). Riippuu tietysti siitä, mitä kaikkea he ovat keskenään puhuneet, mutta mies lienee tiennyt, miten läheisiä me olimme olleet jo kauan. Niin läheisiä, että kun kerran näin kaverini reilun vuoden näkemistauon jälkeen, sanoin hänelle suoralta kädeltä, että sinäpä olet raskaana. Niin hän olikin, toisella kuukaudella, muttei ollut kertonut sitä vielä kenellekään. Tämän kaverini on varmasti kertonut kotona, enkä yhtään ihmettele, jollei vastaanotto ole ollut myönteinen; kukapa ei haluaisi itse olla se, joka tuntee puolisonsa parhaiten.
Minä olen aina ollut sinkku, ja vaikken ikäloppu olekaan, ikäluokassani aika moni pitää sitkeästi sinkkuina pysyviä ihmisiä epäilyttävinä. Olen törmännyt monta kertaa siihen, että aviomiehiä ja miesystäviä tavallaan suojellaan minulta, vaikken missään tapauksessa edes flirttailisi varattujen miesten kanssa. Myös lesbokaverini naisystävät ovat vaikuttaneet mustasukkaisilta. Kaiken huipuksi erään aikoinani tuntemani homoparin kumpikin osapuoli epäili toistaan "sellaisesta" kiinnostuksesta minuun. No, toinen heistä kerran ehdottikin minulle sitä, että mites olisi, kun häntä on aina kiinnostanut kokeilla naisenkin kanssa. Tämä kuulostaa tosi omahyväiseltä, mutta olin nuorena vetävän näköinen neito ja minua vokoteltiin ihan jatkuvasti (ei enää aikoihin kuitenkaan). Tämän kaiken perusteella olen sitä mieltä, että epävarmuus omasta liitosta on helpointa kanavoida mustasukkaisuuteen. En tiedä, onko se koskaan parannettavissa muuten kuin sillä, että mustasukkaisuutta aiheuttava ihminen poistetaan kuvioista kokonaan, mutta ainakin minun tapauksessani ei muuta voitu.
Nro 9
Mä en tajua, miten ihmiset suostuu elämään noin. En vaan tajua. Ei mulla muuta.
Ymmärrän kyllä, että varmasti ajan kanssa ymmärrys sumenee, että mikä on normaalia ja mikä ei, mutta voi herranjumala että olen just nyt taas tämän luettuani onnellinen, että olen sinkku.
Ap, sulla on jo sumentunut järki, et tajua enää itsekään miten epänormaalia elämää elät. Miehesti on sairas. Lakkaa säälimästä ja ymmärtämästä häntä heti.
Soita tänne ilmaiseksi ja juttele tilanteestasi, ehkä saisit vähän perspektiiviä siihen, kuinka kaukana normaalielämästä jo olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusia miehiä löytää aina, kun vain haluaa. Uusia ystäviä taas ei.
Vierailija kirjoitti:
Väännä nyt tyhmemmälle ihan rautalangasta, miten lapsesi hyötyvät siitä, että pakotat heidät tuollaisen miehen vaikutuspiiriin? Ihan vilpittömästi kysyn, kun en keksi yhtään syytä. Kiitos jo etukäteen vastauksesta. :)
Mies on erittäin hyvä isä lapsilleen ja olen halunnut tarjota eheän perheen lapsille. Tiedän, että lapset kärsivät riitelystämme. Ymmärrän täysin tämän kierouden vaikuttavan lapsiin negatiivisesti, mutta silti olen halunnut antaa vielä miehelle mahdollisuuden tulla järkiinsä. ap
Hyvä isä ei lastensa nähden dissaa vaimoaan eli lasten äitiä. Eli valehtelet väittäessäsi muuta
Tää on taas joku tarinankertoja tai sitten täysin aivopesty nainen.
Patjallanukkuja-naisen uusin skämmi?
Lapsillesi ei todellakaan tee hyvää saada tuollaista mallia parisuhteesta. Älä siis ajattele, että heidän takia kannattaa suostua elämään noin.
Naisten linjalla on myös chat, jos on kivempi/helpompi/turvallisempi jutella kirjoittamalla
Ap, sä olet parisuhdeväkivallan uhri. Tuo, mitä miehesi tekee, on väkivaltaa. Te tuhoudutte kaikki, myös lapset, jos tuo jatkuu.
Hyvä isä ei kohdista lastensa äitiin väkivaltaa vaan hakee apua omiin ongelmiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehelläsi on tukahdutettuja fantasioita kahden naisen välisestä suhteesta. Voi mennä ohi ajan mittaan.
Outoa, jos lähettää inhottavia viestejä silloin, kun olet ystävää tapaamassa. Ole sinä suuttunut, kun palaat kotiin.
Jos olen suuttunut, hän suuttuu siitä vielä enemmän ja haukkuu mut ja mun ystävän telaketjufeministeiksi, jotka vaan juonii miehiä vastaan. Miehellä on jotenkin tosi huono itsetunto, kun ei kestä sitä, että mulla voisi olla hauskaa jonkun muun kuin hänen kanssaan. Hänen kanssa ei ole ollut hauskaa enää vuosiin. ap
Herää. Jos suutut miehesi asiattomasta käytöksestä ja mies suuttuu siitä enemmän, miehesi ei voi väittää, ettei hänellä ole mitään ystävääsi vastaan. Tai sinua vastaan. Miten telaketjufeminismi liittyy siihen, että puoulustat oikeuksiasi? Käyttääkö mies muulloin vastaavaa asennetta?
Huuteleeko siellä joku asiasta kokematon, vai narsistin puolustelija?
Aloittajan paikalla olisin, niin varmaan menisi siihen malliin että vetelisin jo kassilla jonkun aikaa. Ei tuollaista henkistä mollaamista tervejärkinen jaksa kauaa kuunnella. Saatika, että lapset katselevat vierestä vanhempien yhteiseloa.
Luetun ymmärtäminen? Viestissä pyydettiin ap:ta heräämään ja ihmeteltiin, miten telaketjufeminismi liittyy aloittajan oikeuksien puolustamiseen. Miksi miehellä olisi oikeus suuttua lisää, jos hän alunperinkin oli asiaton ja sitten muka suuttunut, kun nainen palasi kotiin? Naisen kai silloin kuuluisi olla suuttunut.
Kiitos sulle tsemppiviestistä! Tiedän kyllä millaista on riuhtaista itsensä irti. Muutin miehestä erilleen ja asuin puoli vuotta omillani. Hän sai kuitenkin ylipuhuttua mut palaamaan, olin niin mielinkielin, että oikein ällötti. Eihän se aitoa ollut, kun heti vanha minä nosti päätään, kun palattiin yhteen. Jotkut asiat paranivat ja helpottivat, mutta pikkuhiljaa on taas lipsunut sairauden rajamaille. Minäkään en syytön ole, rumasti olen myös miehelle puhunut, mutta jotenkin on pakko sanoa vastaan, kun paskaa kaadetaan niskaan. ap