3 vuotta suhdetta takana ja mies sanoo, "ettei vielä"

Vierailija kirjoitti:

Olin 22 v, kun aloin seurustelemaan tosissaan. Sitä ennen oli ollut vain säätöjä ja ok, toi on kivan näköinen. Mies valmistui ja hänellä oli työpaikka tiedossa paikkakunnalle, jossa oli hankala saada muuten töitä.

Oltiin ekoilla treffeillä ja hän kertoi sai juuri hyväksynnän, muuttaa x paikkakunnalle puolen vuoden päästä. Päätettiin kummatkin miettii mitä haluaa meistä. Aika naurettavaa oli tehdä listaa, koska sen ikäisenä lähinnä olin ollut kiinnostunut mitä vaatteita laitan baariin.

Tein listan. Kerroin minä en halua mies elättää, mutta jos minä muutan kanssasi paikkakunnalle ja siellä ei ole minulle töitä, kyllä sinä joudut maksamaan vuokran ihan itse. Minä teen kotityöt ja yritän vaikka opiskella lisää, mutta myös haen töitä ja minä muutan työni perässä. Siihenpä se sitten meinasi loppua, koska silloin ei kenelläkään ollut rahaa ja mies ehdottomasti sanoi kaikki puoliksi ja siitä ei jousta. Ehdotti nostan ny

Jos alkuosa sisältää edes ripauksen totta, en ihmettele, että tällä että-hullulla on aikaa käydä satuilemassa pitkin Aihe vapaata. Yritä nyt vaan opetella käyttämään tuota konjuktiota.

Elämä on lyhyt. Mieti kenelle annat aikaasi ja kenelle et. 

3 v on pitkä aika odottaa, etenkin, jos ei ole mitään sitoutumisen aikeitakaan näköpiirissä.

Montako turhaa odotusta otat elämääsi? 

Miksi ryhdyt suhteisiin ilman puhumista tai suunnitelmaa elämällenne? 

Kyllä kolmekymppisen pitää mielestäni n. vuodessa tietää, voiko elää toisen kanssa loppuelämänsä  vai ei. Huolestuttavaa jos ei tunne itseään sen vertaa tuossa vaiheessa.

Ihminen muuttuu koko elämänsä ajan, ei sitä voi jäädä odottelemaan että muuttuuko paljonkin.

Juu nyt sitten vaan haarat kiinni. Sanot että tulit uskoon ja alat puhumaan jeesuksesta aina kun mies ehdottaa seksiä. Sanot, että "ei vielä kun ei olla vielä naimisissa"

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Me ei olla edes muutettu yhteen vaikka ollaan oltu yhdessä vuosikaudet. On puhuttu kyllä yhteenmuutosta, kihloista, häistä ja lapsesta mutta ollaan kumpikin ei vielä kannalla. Jos emme olisi pitäisi varmaan erota.

Lapsen suhteen asia on jonkin verran ongelmallinen koska hedelmällisyydessäni on ongelmia. Minun suhtautumiseni asiaan on tulee jos on tullakseen mutta mieheni haluaisi lapsen. Toisaalta hän myös tietää ettei se välttämättä tapahdu minun kanssa. On kuitenkin toistaiseksi valinnut olla minun kanssa. Jos jonain päivänä valitsee toisin koska lasta ei kuulu ymmärrän vaikka minulle lapsen saaminen ei ole kynnyskysymys.

Mies ei sitä voi valita tuleeko lasta vai ei. Mies valitsee puolisonsa ja lapsia tulee jos tulee. Se että hän miettii asiaa takaperoisesti kertoo, että olet hänelle vain väline. Eli ei jatkoon tämäkään

Jos ei vie sua vihille nyt ihan heti paikalla, niin kipin kapin etsimään uutta miestä. Nyt on jo kiire!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lyhyt aika. Kyllä aikuinen mies tietää jo 3 kuukaudessa, kelpaako nainen vaimoksi. Kiire alkaa tulla (sulle). Vielä ehdit etsiä miehen, joka haluaa perheen SINUN kanssasi, mutta sitten pitääkin pistää töpinäksi.

Siis näissä vanhemmissa koulukunnissa miehen pitää tietää 3 treffeissä. Muu katsotaan naisen häpäisyksi. Parisuhde ei perustu sille, että palveleeko tuo minua nyt parhaiten, vaan molemmat ovat suhteessa nöyrin mielin palvelemassa jumalaa. Suomalaisten kannattaisi ottaa ehkä mallia tästä, tuo että seksiaddiktit miehet tekevät päätöksiä perheasioista ei tuota kovin hyviä tuloksia

Vierailija kirjoitti:

Kolmessa vuodessa yleensä on jo menty naimisiinkin jos ollaan tosissaan.

Mulla raja menis tuossa. Jos suhde ei etene, se loppuu

Niinpä niin, sitten ku on talot ja lapset, niin minäminäminä on saavuttanut huippunsa ja se loppuu, kyl on houkuttelevaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap:lla on tulevien lasten ja omakotitalon suunniteltu maksuosuus prosenteissa?

Jos jotain muuta kuin 50/50 ja lisääntyminen kiinnostaa enemmän ap:ta kuin miestä niin ymmärrä vaisun innostuksen täysin.

Ei kukaan ole niin hullu että lähtee yhteisyritystä perustamaan minkään perässävedettävän pienituloisen kanssa.

Jep, parempi ottaa isotuloinen johtajatyyppi, kuten esim. toinen mies. Uuno. Mies hoitaa talouden, nainen lämmittää kohtua ja hoivaa vauvaa. Vai ajattelitkos ulkoistaa tämän toisille naisille? Naisen lapset mahojen syleihin ja broilerilaitoksiin? Vauvalle lehmän tissimaitoa ja tiedemiesten troppeja? Nainen johtajakoulutukseen? ...

Vierailija kirjoitti:

Minulla samanlainen tilanne, minulla ikää 32v ja mies 35v. Myöhemmin, kuuluu aina ärsyyntynyt vastaus. Lähinnä siis lastenteolle.

 

 

                              Miehellä ei ole aikomustakaan edetä asiassa

                 Sano, " valitse, nyt tai ei koskaan mitään muutakaan enää"

                 Luulen että paras  kuitenkin on lähteä eri teille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmessa vuodessa yleensä on jo menty naimisiinkin jos ollaan tosissaan.

Mulla raja menis tuossa. Jos suhde ei etene, se loppuu

 

Niinpä niin, sitten ku on talot ja lapset, niin minäminäminä on saavuttanut huippunsa ja se loppuu, kyl on houkuttelevaa.

Juu maailma on aina loppunut kun ihmiset ovat saaneet jonkun ison projektin päätökseen. Niinkuin esim. peruskoulun jälkeen. Tai armeijan päätyttyä. Ihan varmasti se loppuu tuohonkin, että tulee oma talo ja perhe. Huh huh nyt venyttäkää tätä "tapailuaikaa" ainakin 50 vuotta varmuuden vuoksi, se kun tunnetusti parantaa suhdetta ja hedelmällisyyttä

Jos miehellä on huonoja kokemuksia naisista, niin ei mikään ihme. 

Viisas mies. Mies ei halua luopua seksistä. Nainen lopettaa seksin avioliittoon tai viimeistään lapsen saamiseen.

He's not that into you. 

Me oltiin 29v ja 31v kun tavattiin. 8kk seurustelun jälkeen naimisiin ja 1,5 vuotta ekoista treffeistä syntyi lapsi.

Eikä se edes tuntunut siltä, että oltaisiin mitenkään hätiköity. Oltiin jo sen ikäisiä, että kun oikea osui kohdalle, niin ei siinä tarvinnut ruveta mitään arpomaan.

Joudut omalta kohdaltasi miettimään, kuinka kauan viitsit roikkua miehen kanssa, joka ei halua naimisiin tai perustaa perhettä sinun kanssasi. Yleensä nämä jahkailijamiehet menevät hyvinkin vauhdilla naimisiin, kunhan saavat ensin aikaiseksi erota puolilämpimästä suhteesta ja löytävät elämänsä naisen. 

Oota että Trumppi tekee rauhan. Sitte  mies innostuu

Olet paikanpitäjä, se jonka kanssa ollaan kunnes parempi tulee vastaan. Miehesi sitoutuu kun löytää mieleisensä. Miehillä nyt vaan pitää olla "oikeaa" odotellessa joku, joka toteuttaa palvelut. Ikävä totuus. 

Tuhlasin parhaat nuoruusvuoteni "ei vielä"-tyyppiin. Seuraavan kumppanin kanssa oltiin vuoden seurustelun jälkeen saman katon alla ja kihloissa. Kyllä sen tietää jos haluaa yhteisen tulevaisuuden, tuollainen "ei vielä"-touhu on vain löysässä hirressä roikottamista, ei haluta avioliittoa tai lapsia mutta ei myöskään päästää kumppania käsistään.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, ettei vielä seksiä ja ihmettelin.

Perusanaalia? 🤔

Kommenteista todellakin huomaa että ei naiselle se miehen seura ole se juttu joka kiinnostaa vaan kaikki se hyöty minkä saa itselleen kupattua.

Aika iso yök!

Ei vielä=ei koskaan

Sinua vedätetään.