Lue keskustelun säännöt.
3 vuotta suhdetta takana ja mies sanoo, "ettei vielä"
02.01.2021 |
Ei kihloja, ei lapsia, ei omakotitaloa... Ikää minulla 33v. ja miehellä 35v. Aina vastaus "ei ihan vielä" tai alkaa hermostuneesti naureskelemaan, että "juu juu, kyllä tässä sitten". Onko 3 vuotta muka liian lyhyt aika tällaiselle yli kolmekymppisille ihmisille!?
Kommentit (85)
Itsekäs possu vie vaan herkut päältä. Leikkii kanssasi.
Juokse lujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa ymmärtää, miksi niin suuri osa liitoista päättyy eroon. Kaikki pitää saada heti ja nopeasti. Minä minä minä.
Ja totta kai puoliso vaihtoon, jos tämä ei ole samaa mieltä.Kaikessa pitää suorittaa ja tietyn aikataulun mukaisesti.
3 vuotta on lyhyt aika parisuhteessa.
Helpottaa kummasti, että ospuolilla on elämässä samanlainen tempo.
Sano sille että gynekologilla sanottiin että sulla on enää 30 % mahdollisuus saada lapsi ja koko ajan huononee. Että mitäs tehdään?
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa ymmärtää, miksi niin suuri osa liitoista päättyy eroon. Kaikki pitää saada heti ja nopeasti. Minä minä minä.
Ja totta kai puoliso vaihtoon, jos tämä ei ole samaa mieltä.Kaikessa pitää suorittaa ja tietyn aikataulun mukaisesti.
3 vuotta on lyhyt aika parisuhteessa.
Niin, mutta jos lapsia haluaa, niin naisella alkaa tulla ikä vastaan. Jos olet yli 30v. nainen, niin eipä siinä montaa vuotta voi odotella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ap:lla on tulevien lasten ja omakotitalon suunniteltu maksuosuus prosenteissa?
Jos jotain muuta kuin 50/50 ja lisääntyminen kiinnostaa enemmän ap:ta kuin miestä niin ymmärrä vaisun innostuksen täysin.
Ei kukaan ole niin hullu että lähtee yhteisyritystä perustamaan minkään perässävedettävän pienituloisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet miehelle kakkosvaihtoehto. Jos vielä odotat olet niin vanha ettet voi saada lapsia ja yksinäinen vanhuus odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa ymmärtää, miksi niin suuri osa liitoista päättyy eroon. Kaikki pitää saada heti ja nopeasti. Minä minä minä.
Ja totta kai puoliso vaihtoon, jos tämä ei ole samaa mieltä.Kaikessa pitää suorittaa ja tietyn aikataulun mukaisesti.
3 vuotta on lyhyt aika parisuhteessa.
Olen samaa mieltä, mutta valitettavasti biologia tulee tässä vastaan. Tuon ikäisenä pitää ottaa riskejä, jos lapsia haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy miehen käytökselle ei selvinnyt: ei halua, koska ette ole naimisissako? Ei halua, koska opiskelut kesken/työpaikka uupuu? Ei halua, koska kaveripiirissäkään ei kellään lapsia? Ei halua, koska... Sitten kun se eka käärö on syöisdä, mies haluaakin toisen: mutta jaksaako enää 40-v vääntää toista? Jollain tasolla elämä joskus menee erilailla kuin mitä oli suunnitellut tai sitten asioilla on taipumus järjestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lyhyt aika. Kyllä aikuinen mies tietää jo 3 kuukaudessa, kelpaako nainen vaimoksi. Kiire alkaa tulla (sulle). Vielä ehdit etsiä miehen, joka haluaa perheen SINUN kanssasi, mutta sitten pitääkin pistää töpinäksi.
Kolmessa kuukaudessa? Ehkä tuossa ajassa tietää, jos nainen ei missään nimessä kelpaa vaimoksi, mutta kyllä moni nainen on vielä noin lyhyen ajan jälkeen ehkä-kategoriassa ja se voi muuttua myöhemmin.
M31
No jos löytää saman henkisen ihmisen jolla on suunnilleen samat arvot ja tavoitteet elämässä niin kyllä sen tietää. Ei tarvitse arpoa ja vatvoa kolmea vuotta. Mekin muutimme yhteen 3 VIIKON seurustelun jälkeen ja silloin oli jo keskusteltu asiat selviksi että tiesimme mitä tulevaisuudessa haluamme. Eli opiskelujen jälkeen töihin, asuntolaina, naimisiin ja lapsia. Ja näin myös teimme. Tosin lapsia pitikin sitten tekemällä tehdä kun ei meinannut onnistua mutta 2 lasta onneksi tuli lopulta. Tämä vuonna kesällä tulee täyteen yhteisiä vuosia 30. Parisuhde on sen verran vaikea laji että jos ei halua samoja asioita elämässä niin ei siitä mitään tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa ymmärtää, miksi niin suuri osa liitoista päättyy eroon. Kaikki pitää saada heti ja nopeasti. Minä minä minä.
Ja totta kai puoliso vaihtoon, jos tämä ei ole samaa mieltä.Kaikessa pitää suorittaa ja tietyn aikataulun mukaisesti.
3 vuotta on lyhyt aika parisuhteessa.
Soopaa sanon minä. Kolme vuotta ei ole lyhyt aika parisuhteessa, jos ihmiset ovat kolmikymppisiä. Neuvoisin parikymppisiä odottelemaan, en enää kolmikymppisiä. Jos kolmessa vuodessa ei tiedä haluaako edes kihloihin (lupaus avioliitosta tai edes sitoutumisesta) tai perustaa perhettä, kuulostaa minusta oudolta.
Se, että suuri osa liitoista päätyy eroon, ei liity liikaan nopeuteen vaan johonkin ihan muuhun. Jokaisella on toki oma rytminsä, mutta jos pariskunnan rytmit ovat täysin eritahtiset näin perustavaa laatua olevissa elämän kysymyksissä, enteilee valitettavasti huonoa. Jos ap odottelee vielä pari vuotta ja vastaus onkin silloin "en halua lapsia" tai "en halua jatkaa kanssasi", on ap:n elämässä valunut aika monta vuotta hukkaan.
t. puolen vuoden seurustelun jälkeen naimisiin mennyt (28 vuotta sitten, yhä yhdessä), on omakotitaloa, mökkiä yms.
Olin 22 v, kun aloin seurustelemaan tosissaan. Sitä ennen oli ollut vain säätöjä ja ok, toi on kivan näköinen. Mies valmistui ja hänellä oli työpaikka tiedossa paikkakunnalle, jossa oli hankala saada muuten töitä.
Oltiin ekoilla treffeillä ja hän kertoi sai juuri hyväksynnän, muuttaa x paikkakunnalle puolen vuoden päästä. Päätettiin kummatkin miettii mitä haluaa meistä. Aika naurettavaa oli tehdä listaa, koska sen ikäisenä lähinnä olin ollut kiinnostunut mitä vaatteita laitan baariin.
Tein listan. Kerroin minä en halua mies elättää, mutta jos minä muutan kanssasi paikkakunnalle ja siellä ei ole minulle töitä, kyllä sinä joudut maksamaan vuokran ihan itse. Minä teen kotityöt ja yritän vaikka opiskella lisää, mutta myös haen töitä ja minä muutan työni perässä. Siihenpä se sitten meinasi loppua, koska silloin ei kenelläkään ollut rahaa ja mies ehdottomasti sanoi kaikki puoliksi ja siitä ei jousta. Ehdotti nostan nyt opintolainaa ja maksan sillä puolet vuokrasta. Sanoin selvä ja lähdin pois. Meni muutama viikko ja mies oli todennut saman. Kyseisellä paikkakunnalla ei ole töitä ja olisi hölmöä minun olla siellä, ilman tulevaisuutta.
Sain miehen suhteilla työpaikan läheltä ja kaikki muutkin tehtiin suunnitelmien mukaan. Ilmoitin, kun juttu jatkui, haluan väh 2 lasta ja aion olla kotona muutaman vuoden ja lapset haluan ennen, kuin täytän 30 v.
Mies sitten otti ja petti, eli jäi ne lapset sitten tekemättä, minun. Hän samaan aikaan sai 3 muuta naista raskaaksi, myös hänen parhaiden kaverien vaimot samalla mökkireissulla, kun päättivät harrastaa kimppakivaa kahden miehen sammuttua. Kolmas oli meidän naapurin 16 vuotias tyttö. Se siitä sitten.
Ystäväpiirissä löytyi pariskunta, jossa mies sanoi ei vielä, ei vielä. Meni käymään työmatkalla. Turussa. Pörssissä tapasi naisen ja vuotta myöhemmin heille syntyi vauva. Toinen ystävä sanoi 8 vuoden seurustelun jälkeen sulla on 1/2 v aikaa päättää, sen jälkeen minä lähden. Mies sanoi ei vielä, ei vielä ja nainen muutti ulkomaille puolen vuoden päästä. Meni hetki, mies muutti perässä. Tällä hetkellä heillä on 3 lasta, asuvat Suomessa, oma koti ja perunapelto, mersu pihassa jne.
Sinulla on 1 järkevä vaihtoehto. Kysy mieheltä haluatko minun kanssa lainkaan lapsia vai haluatko vaan olla ja ihmetellä. Jos ei tiedä, anna viikko aikaa ja sano sitten meidän tarina on loppu.
Olet löyhässä hirressä ikuisesti ja siinä ei kukaan voita.
Mieluusti perustaisi perheen kivan naisen kanssa mutta ne kieltäytyy edes chattamasta kun kanssa joten 🤷♂️
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs possu vie vaan herkut päältä. Leikkii kanssasi.
Juokse lujaa.
Sanamuoto kertoo kaiken: rento lapseton avoparina eläminen mukavasti kerros- tai rivitalossa on itsekästä ”herkut päältä” - elämää sinun mielestäsi. Et edes mainitse, että ap:n haluamat asiat voisivat olla kehitystä, edistymistä tai yhteiselämän jalostumista.
Kaikki muu on siis ikävää pakkopullaa: elatusvelvollisuus lapsista ja puolisosta, talolaina, oman ajan katoaminen... Täytyy uhrautua ja tehdä nämä asiat ettei olisi itsekäs possu.
30 vuotta oltu miehen kanssa yhdessä, kolme lasta jo aikuisia ja maailmalla. Aikanaan, kun aloimme olla, niin siitä kahden vuoden päästä kihloihin, kaksi lasta avoliitossa, jonka jälkeen naimisiin viiden ja puolen vuoden yhdessäolon jälkeen. Eka lapsi syntyi kolmantena yhdessäolovuoden aikana ja toinen viidentenä, sitten tosiaan naimisiin ja kolmas lapsi. Velaton talo ja kaksi autoa, hyvät työpaikat. Ap, ota härkää sarvista kiinni ja puhu sille miehellesi, että sulla biologisen kellon tikitys kohta lopettaa vetonsa, ei ole paljoa aikaa odotella. Ota tai jätä, elämä on vaikeita valintoja välillä.
Vierailija kirjoitti:
Jätä!
Se sika!
En itse tuhlaisi aikaa mieheen, joka kolmen vuoden jälkeen vastaa vain "ei vielä". Olen itsekin yli kolmekymppinen, parisuhdetta takana vajaa 2 vuotta ja kyllä meillä on jo talo- ja lapsipuheet ihan normaalia keskustelua. Viimeksi eilen mies totesi, että aika jännää jos kahden vuoden päästä joku pieni makaa tässä meidän välissä. Vaikka sen lapsen aika ei olisikaan vielä niin ehdottoman tärkeänä pidän sitä, että mieskin on niin vakavissaan, että me perustamme yhdessä perheen jos kaikki vain menee hyvin.
Meillä on pesänrakennuspuuhat menossa, joten en itsekään haluaisi lasta ihan vielä, mutta kun tietää sen olevan yhteinen päämäärä, on suhteessa helpompi olla.