3 vuotta suhdetta takana ja mies sanoo, "ettei vielä"

Mies odottelee, josko parempi kumppani tulis vielä vastaan.

Jaa. Me ei olla edes muutettu yhteen vaikka ollaan oltu yhdessä vuosikaudet. On puhuttu kyllä yhteenmuutosta, kihloista, häistä ja lapsesta mutta ollaan kumpikin ei vielä kannalla. Jos emme olisi pitäisi varmaan erota.

Lapsen suhteen asia on jonkin verran ongelmallinen koska hedelmällisyydessäni on ongelmia. Minun suhtautumiseni asiaan on tulee jos on tullakseen mutta mieheni haluaisi lapsen. Toisaalta hän myös tietää ettei se välttämättä tapahdu minun kanssa. On kuitenkin toistaiseksi valinnut olla minun kanssa. Jos jonain päivänä valitsee toisin koska lasta ei kuulu ymmärrän vaikka minulle lapsen saaminen ei ole kynnyskysymys.

Onko teillä muuten vakaa elämäntilanne? Hyvä tulotaso? Molemmat saavuttaneet elämässään jo muut unelmansa, esim. uran tms. kehityksen kannalta?

Jos ei, niin en yhtään ihmettele, miksei vielä halua palloa jalkaan. Lapsi on kuitenkin ikuinen vankila. Naimisiinmenosta taas voi kärsiä taloudellisesti se, joka on varakkaampi.

Kolme vuotta on lyhyt aika. Ja sinä ilmeisesti haluat nuo kaikki muut asiat elämääsi, mutta et juuri tuota miestä, jonka kanssa olet. Rakkaus puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Sitä aikaa ei tule. Etsi joku joka haluaa samoja asioita kun sä.

Juuri näin..

Vierailija kirjoitti:

Sitä aikaa ei tule. Etsi joku joka haluaa samoja asioita kun sä.

Samoin luulen minäkin! 

Iäkkääseen ketjuun yhtä iäkäs vastaus. Lähtekää ajoissa menemään! Katselkaa Tinderin ohella näistäkin. Ekassa näkyy profiilit ilman kirjautumista. Tokassa joutuu kirjautumaan, tosin tuolla voi häröttää feikit ja onnenonkijat. Lapsettomia korkeasti koulutettuja miehiä: https://www.rosebrides.com/search/results/?skey=643c1b97d6d400b27cd58c7… + https://www.millionairematch.com/

Vierailija kirjoitti:

Minä aikani odotin yhtä katsotaan nyt tyyppiä siihen asti, että hän oli 39 ja minä 32. Otin eron, etsin uuden miehen ja sain haluamani kaksi lasta 35 ja 37 vuotiaana. Voihan se olla että sinun miehesi vielä muuttuu, mutta mieti mikä on sinulle tärkeintä. Jos miehesi riittää tällä nykyisellä, niin jatka. Jos ei, etsi uusi suunta.

Onko eksälläsi vieläkään lapsia tai avioliittoa? :D

70-luvulla laitettiin ensin lapsi alulle, ja alettiin sitten miettiä suhdetta.

Kyllä mä tarviin sellasen 10 vuotta ennen koskemista ja 15 vuotta ennen kun muutan yhteen ja kihlat ehkä 25 ja lapsia ei koskaan eikä omakotitaloa eikä alttariakaan mikäs kiire missään on. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä aikaa ei tule. Etsi joku joka haluaa samoja asioita kun sä.

Juu, älä jää. Mies pelaa vain aikaa. Sitten kun sinulle on myöhäistä, niin mies löytää sen elämänsä nuoren kaunottaren, jonka kanssa tekee nuo asiat, ja sinut jätetään, kuten nalli kalliolle.

Tämän takia deittailen nuorempia naisia niin ei tarvitse heti moisia murehtia. 

Vierailija kirjoitti:

No jos löytää saman henkisen ihmisen jolla on suunnilleen samat arvot ja tavoitteet elämässä niin kyllä sen tietää. Ei tarvitse arpoa ja vatvoa kolmea vuotta. Mekin muutimme yhteen 3 VIIKON seurustelun jälkeen ja silloin oli jo keskusteltu asiat selviksi että tiesimme mitä tulevaisuudessa haluamme. Eli opiskelujen jälkeen töihin, asuntolaina, naimisiin ja lapsia. Ja näin myös teimme. Tosin lapsia pitikin sitten tekemällä tehdä kun ei meinannut onnistua mutta 2 lasta onneksi tuli lopulta. Tämä vuonna kesällä tulee täyteen yhteisiä vuosia 30. Parisuhde on sen verran vaikea laji että jos ei halua samoja asioita elämässä niin ei siitä mitään tule.

Ei toista edes tunne 3 viikossa

Vierailija kirjoitti:

Haluatko sen miehen vai haluatko vaan heti-kaikki-mulle, nuo asiat mitkä "kuuluu" olla? Onhan tuo kolmen vuoden jälkeen aikamoinen rykäys. Esimerkiksi omakotitalo ei varmaan teille kahdelle ole välttämätön. Ymmärrän että haluat perheen, mutta kaiken ei tarvitse olla valmista ja hienoa sitä varten. Mekin saatiin ensin toivottu lapsi, vaikka asuimme avoparina anopin yläkerrassa :D kaikki järjestyi aikanaan.

Mikä ihmeen heti kaikki mulle se on, että haluaa kolmekymppisenä kolmekymppisen asiat? Lapset pitää tehdä silloin kun on sen asian aika, myöhemmin niitä ei enää edes saa. Ja naimisiin kannattaa ehdottomasti mennä ennen kuin tehdään lapsia, koska avioliitto on instituutio ja varallisuusoikeudellinen järjestelmä, joka suojaa äitiä raskauden, synnyttämisen ja perhevapaiden taloudellisilta riskeiltä. 

Talon ehtii toki ostaa myöhemminkin, siitä olem samaa mieltä. Mutta jos rahat ja elämäntilanne sallivat, niin miksi ei ostaisi sitä asuntoakin?

Onhan tuo tosi nopea aikaikkuna alkaa miettiä perheenlisäystä tai muita isoja sitoumuksia. Toisaalta sinä alat olla ensisynnyttäjäksi jo vanha. Paha sanoa. Ymmärrän molempia.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muuten vakaa elämäntilanne? Hyvä tulotaso? Molemmat saavuttaneet elämässään jo muut unelmansa, esim. uran tms. kehityksen kannalta?

Jos ei, niin en yhtään ihmettele, miksei vielä halua palloa jalkaan. Lapsi on kuitenkin ikuinen vankila. Naimisiinmenosta taas voi kärsiä taloudellisesti se, joka on varakkaampi.

Kolme vuotta on lyhyt aika. Ja sinä ilmeisesti haluat nuo kaikki muut asiat elämääsi, mutta et juuri tuota miestä, jonka kanssa olet. Rakkaus puuttuu.

Nyt valoja päälle. Ei voi odotella lapsen saamisen kanssa, kunnes molemmat ovat saavuttaneet elämässään muut unelmansa, esim. uran kehityksen kannalta. Hyvä työura on huipussaan viisikymppisenä, jolloin järkevään aikaan hankitut lapset ovat jo aikuisia. Muut unelmat vaativat yleensä nekin aikaa ja rahaa, joten ei niitä saa valmiiksi alle 35-vuotiaana. Kyllä sitä elämää pitää vaan elää jo ennen kuin on saavuttanut kaikki unelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa ymmärtää, miksi niin suuri osa liitoista päättyy eroon. Kaikki pitää saada heti ja nopeasti. Minä minä minä.

Ja totta kai puoliso vaihtoon, jos tämä ei ole samaa mieltä.

Kaikessa pitää suorittaa ja tietyn aikataulun mukaisesti.

3 vuotta on lyhyt aika parisuhteessa.

T. odotuttaja

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo tosi nopea aikaikkuna alkaa miettiä perheenlisäystä tai muita isoja sitoumuksia. Toisaalta sinä alat olla ensisynnyttäjäksi jo vanha. Paha sanoa. Ymmärrän molempia.

Ihan normaali aika, jos toisen kanssa on vakavin aikein ja tarkoituksena edetä suhteessa.

Haluaako mies tulevaisuudessa lapsia?

Jos haluaa, niin ymmärtääkö hän, että kun sinä olet nyt 33v, niin alkaa olla korkea aika ryhtyä yrittämään, jos meinaa lapsia koskaan saada?

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muuten vakaa elämäntilanne? Hyvä tulotaso? Molemmat saavuttaneet elämässään jo muut unelmansa, esim. uran tms. kehityksen kannalta?

Jos ei, niin en yhtään ihmettele, miksei vielä halua palloa jalkaan. Lapsi on kuitenkin ikuinen vankila. Naimisiinmenosta taas voi kärsiä taloudellisesti se, joka on varakkaampi.

Kolme vuotta on lyhyt aika. Ja sinä ilmeisesti haluat nuo kaikki muut asiat elämääsi, mutta et juuri tuota miestä, jonka kanssa olet. Rakkaus puuttuu.

Mulla on nyt ekaa kertaa vakaa elämäntilanne näin 43-vuotiaana. Onneksi uskalsin yrittää raskaaksi tulemista aiemmin, nyt ei taitaisi enää onnistua!

Minusta yleisesti 2 vuotta on se aika, jossa suhteen laadun aikuisena näkee. Siinä ajassa ehtii ihastus laskea ja arki tulla vastaan, sekä suurin osa luonteenpeittelijöistä paljastua. Siskoni seurusteli melkein 10 vuotta yhden "ei vielä" miehen kanssa, lopulta hermostui. Viikon päästä oli uusi mies, vuoden päästä naimisissa tämän kanssa. Nyt ovat olleet jo monta vuotta yhdessä usean lapsen kanssa. Eli nyt olisi kovan keskustelun paikka, ja sitten aika lähteä jos asiat eivät edisty. Älä jää myöskään tuon keskustelun jälkeen yhteen, mies tällöin olettaa että pääsi kuin koira veräjästä ilman vastuuta. Ilmoita että näette seuraavan kerran sitten kun mies on tehnyt päätöksensä.