Mikä on työpaikkakiusaajien ajatuksenjuoksu vai onko sitä?

-Kapanteri.- kirjoitti:

Suomalaisella kiusaamisella on sopulilaumamainen luonne, kiusaamista seurataan sivusta hykerrellen.

Jos Suomessa olisi kivitystuomio, niin kivittäjiä ei tarvitsisi etsiä.  Vahingonilo on meillä elinkeino.

-Tuleva sukupuutto karsii kunnon väen, loisen ja kiusaajaan kelpaa jäädä tänne.  Se oikea maksava luokka vain menee. Eikä se tarkoita rikkaita.

No nyt on aika laittaa tälle toppi. Herätä ja puolustaa oikeuksiaan. Tämä ei tule päättymään näin, ellemme anna sen päättyä. Mitä enemmän väkivallasta eri muodoista puhutaan, sitä enemmän siitä tullaan tietoiseksi. Se on häpeällisiä ja negatiivista olla siinä mukana. On mahdollista muuttaa asioita, kääntää huono suuntaus hyväksi, ei olla flegmaattinen ja passiivinen, tähän tarvitaan kaikki mukaan. Tämä tarkoittaa myös terveiden toimintatapojen sanoittajista ääneen, kuinka toimia eri tilanteissa, miten rakentaa kiusaamisesta vapaa työyhteisö?

Kiusaaja on ovela, omalla tavallaan älykäs. Pitää osata lukea ihmisiä ja lähiympäristöä. Valita uhri tältä pohjalta. Varmistaa, ettei esimiesporras puutu, että hiljainen enemmistö pysyy hiljaisena, saada hymistelevä valjakko ympärille...

Kyse on siis sosiaalisesta pelistä myös hyvin pitkälle. Kiusaaja ei ole yksin, toisin kuin on uhrin laita, hänellä on hovi ja hiljainen enemmistö ympärillään... Porukalla pääsee iskemään.

Työpaikalla kun selviteltiin mun kiusaamista, johon siis esimies nimenomaan puuttui, vaikka heitä aina tällä palstalla parjataan. Mutta mitään ei tietenkään saatu selvitettyä, kun kiusaaja kiusasi eniten silloin kun olimme kahdestaan, vaikka kyllä siitä silti moni tiesi. Se kiusaaminen oli niin moniulotteista, että ei hän todellakaan mikään tyhmä ollut, vaikka juntti olikin. Jätti perehdyttämättä niinkuin piti, ei kertonut asioista joista piti, valehteli musta muille, vaikka ei edes tuntenut mua. Kun oltiin kahdestaan, ei puhunut mulle mitään. Nöyryytti mua muiden paikalla ollessa ja sai siihen mukaan aktiivisesti toisenkin hirviön. Vieritti omia virheitään mun niskaan. Lista on loputon. Olin täysin uupunut töissä ja haluton menemään sinne. Työpaikkalääkärikään ei tehnyt asialle mitään, totesi vain että tosi ikävää!

Pahinta oli, että olisikohan ollut työsuojeluvaltuutettu ei uskonut selkeästikään mua, koska oli hyvää pataa kiusaajan kanssa. Ja jos jotain ongelmakäytöstä tällä hirviöllä olisikin, niin se oli kuulemma esimiesten vika. Oli siis selvää kun on tietynlainen, niin ei tarvitse kantaa vastuuta mistään. Ihan uskomaton työilmapiiri! Tämä kiusaaja lähti karkuun, koska tiesi että hänen vehkeilynsä paljastuu jossain vaiheessa. Työpaikkaa vaihdoin minäkin.

Vierailija kirjoitti:

"Tuskin ketään savustetaan ilman johdon hiljaista hyväksyntää."

Hmmh. Varmaankin on noin. Useimmiten.

Yhteiskunta on aina perustunut vahvemman valtaan. Kiusaajat on kilpailuhenkisiä ja hyviä pärjäämään tunteettomissa olosuhteissa. He on myös itsekeskeisiä, minä, minä ja minun mielipiteet on oikeat ja parhaat. He ja pomot luulee ja uskoo että kovuudella tulee parhaat tulokset.

Meidän työpaikalla pahimmat kiusaajat on itse saikulla työuupumuksen takia, mutta silti pitää pitää kontrollia kotoa, että mitä siellä töissä tapahtuu ja tehdään. Jopa kokouksiin tullaan saikulta.

Esimies ei puutu asiaan milläänlailla ja kyllä, hoitoala kyseessä.

Työpaikkakiusaajat ovat joko narsisteja tai sitten seksuaalisesti turhautuneita, jotka ovat panostaneet koko elämänsä työlle kun parisuhderintamalla on epäonnistuttu.

Miettii vain seuraavaa tilipäivää ja tekee juuri sen mikä tehtäviin kuuluu. Kyllähän ne sitten yrittää lasten kautta tai juoruilemalla outoja juttuja mutta ajattelee, etää nuo nyt vain ovat tyhmiä.

"Työsuojeluvaltuutettu ei uskonut selkeästikään mua, koska oli hyvää pataa kiusaajan kanssa."

Sama tilanne oli omalla kohdallani. Kiusaaja varmisti tälläkin tavalla selustaansa? Kuten täällä on jo tullut ilmi, kyse on täysin tietoisesta, suunnitellusta toiminnasta pitkään jatkuessaan.

Työpaikkakiusaaminen ei ole älykästä. Se ei tarkoita, etteikö kiusaaja voisi omata älyä.

On paljon älykkäitä ihmisiä, jotka eivät kiusaa. Ymmärtävät sosiaalisia tilanteita ja lukevat ihmisiä osuvasti.

He ei käytä älyään muiden alaspainamiseen, oman edun tavoitteluun tai oman pahan olon purkamiseen.

Jos ovat alas painettuja itse, pyrkivät nousemaan ja samalla nostamaan muita. Tämä on loppupelissä älykästä ja tuo hyvinvointia omaan elämään.

Oman häikäilemättömän edun tavoittelun sijaan, tavoittelevat yhteistä etua. Pitemmänpäälle tämä on älykäs ratkaisu.

Omaa pahaa oloa ei pureta muihin, vaan haetaan apua. Elämänlaatu paranee, älykästä toimintaa tämäkin.

Kyse ei siten älystä, sitä voi olla tai olla olematta. Kyse on enemmänkin luonteesta.

Jos on älyä, on tyhmää jättää se käyttämättä. Kiusaaja toimii näin, ei käytä älyään. Valitsee helpon sopulitien, luullen itseään älykkääksi toimijaksi, mikä on tyhmyydestä suurinta,

Up

Kiusaajilla on puutteita empatiakyvyssä. Heillä voi olla jokin persoonallisuushäiriö. Harvoin diagnosoidaan elleivät vaikka masennu ensin.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkakiusaaminen ei ole älykästä. Se ei tarkoita, etteikö kiusaaja voisi omata älyä.

On paljon älykkäitä ihmisiä, jotka eivät kiusaa. Ymmärtävät sosiaalisia tilanteita ja lukevat ihmisiä osuvasti.

He ei käytä älyään muiden alaspainamiseen, oman edun tavoitteluun tai oman pahan olon purkamiseen.

Jos ovat alas painettuja itse, pyrkivät nousemaan ja samalla nostamaan muita. Tämä on loppupelissä älykästä ja tuo hyvinvointia omaan elämään.

Oman häikäilemättömän edun tavoittelun sijaan, tavoittelevat yhteistä etua. Pitemmänpäälle tämä on älykäs ratkaisu.

Omaa pahaa oloa ei pureta muihin, vaan haetaan apua. Elämänlaatu paranee, älykästä toimintaa tämäkin.

Kyse ei siten älystä, sitä voi olla tai olla olematta. Kyse on enemmänkin luonteesta.

Jos on älyä, on tyhmää jättää se käyttämättä. Kiusaaja toimii näin, ei käytä älyään. Valitsee helpon sopulitien, luullen itseään älykkääksi toimijaksi, mikä on tyhmyydestä suurinta,

Miten älykäs kiusattu sitten mielestäsi toimii? Antaa kiusaajien vain voittaa ja tekee juuri niin kuin ovat halunneetkin eli saavat savustettua sinut työpaikalta/kaveriporukasta joka on ollut itsellesi hyvin tärkeä? Ja sen jälkeen ottavat uuden kohteen ja jatkavat toimintaansa.

Etenkin määräaikaisten kiusaamista ja kurmuuttamista esiintyy usein. Joutuvat sitten mielistelemään tai taipumaan, välttämättä eivät edes hahmota joutuvansa kiusatuksi.

Työroolitkin voidaan määritellä niin, että juuri määräaikaiset joutuvat korona-aikaan käymään töissä ja tekemään vastuulliset konkreettiset tehtävät. Eiväthän toki vakituiset voi joutua terveyttä riskeeraamaan. Esimerkki ei ole varsinaista kiusaamista, mutta vahva osoitus arvomaailmasta.

Mun kiusaajat on aina olleet hyvin suosittuja. He ovat olleet johtajien suosikkeja ja heillä on ollut laaja ystäväpiiri ja verkostot. He ovat olleet tunnettuja ja arvostettuja ihmisiä. Ihan kynnetön olo on sellaisessa tilanteessa. Kukaan ei usko, kun yrittää kertoa kokemuksistaan. Ei haluta uskoa eikä uskota siksikään, koska tämä kiusaaja kohtelee heitä ihan eri tavoin. Kiusaaminen ilmenee savustamisena, mustamaalaamisena, muiden kääntämisenä minua vastaan, ylikävelemisenä, vallankäyttönä, etujen epäämisenä, loukkaavien ja mitätöivien kommenttien esittämisenä, nolaamisena, muista eristämisenä, ideoiden kopioimisena kertomatta alkuperäistä lähdettä, jne. Yhdellä ihmisellä tämä on jatkunut minua kohtaan yli 10 vuotta ja se on vienyt minulta paljon energiaa ja siitä on ollut ammatillista haittaa. Kun olen yrittänyt kertoa näistä kokemuksistani jollekin, niin olen vain etäännyttänyt ihmisiä itsestäni. Tähän ihmiseen luotetaan. En tiedä, onko mitään tehtävissä. Ehkä pitäisi käydä jonkun asiantuntijan kanssa keskustelemassa asiasta. Etäällä pysyminen ei ammatillisista syistä Suomessa onnistu mitenkään. Alaa ei voi vaihtaa, koska tämä työ on minua varten. Kilpailu voi saada tätä aikaan. Eikä se ole mitään tervettä kilpailua, vaan hyvin ilkeää pyrkimystä painaa toista kaikin tavoin alas. Ja kun tämä henkilö on hyvin pidetty ihminen, niin ihan hirveän vaikea asialle on mitään tehdä. Ihan yksin sen asian kanssa saa olla. Kukaan ei auta. Ei kukaan.

Näkisin, että osalla taustalla on ihan puhdas persoonallisuushäiriö. Tällainen ihminen saattaa olla todella taitava manipulaattori ja sosiaalinen pelaaja. Näin ollen kiusaaminen ei paljastu helposti. Uhriksi taas valitaan moraalinen kunnon tyyppi, jolla on tunteet.

Kiusaamistilanteissa nimittäin tämä kaikki pelaa kiusaajan pussiin. Koska persoonallisuushäiriöiseltä puuttuu normaali tunnemaailma hän vaikuttaa kiusaamistilanteissa hillityltä ja vakaalta, uhri taas epävakaalta ja hullulta, kun kiusaaja on tökkinyt normaali-ihmisen tunnereaktion esiin. Yleensä kiusaaminen onkin juuri tällaista tökkimistä. Minulle eräs keski-ikäinen alapomo heittelee juuri tälläisiä "tökkäyksiä" : "Ymmärrän, että tämä on sinulle psyykkisesti vaikeaa"... Tai kun kysyin neutraalisti jotain arkista työasiaa, tantta totesi "ei nyt tiedä, kuinka kauan sinä näitä työtehtäviä edes hoidat". Tällaisella yritetään saada sinua järkytettyä, mutta kiusaamisesta ei jää kuitenkaan todistettavia jälkiä. Jos kyseessä on johtavassa asemassa oleva henkilö, joka osaa uida pääjohtajan liiveihin, on sinua vastassa kokonaisen johtotroikan muuri.

Minä olin kiusattu peruskoulussa, päiväkerhossa ja yleensä kaikkialla. Mutta opiskeluaikana ja työelämässä en koskaan. En osaa sanoa, mitä tapahtui. 

Rooman valtakunnassa kehotettiin kysymään aina ensiksi: Kuka hyötyy? Ihminen on tässä tarkastelukulmassa HYÖTYÄ HAKEVA ELÄIN.

Kiusaajakin KAIKISSA TAPAUKSISSA HAKEE HYÖTYÄ ITSELLEEN toimimalla niin kuin toimii.

Tämä on/olisi ainakin hyvä lähtökohta lähteä tutkimaan, mistä kiusaamisessa on perimmiltään kyse. Mikä on se HYÖTY, mitä hakee sillä kiusaamisella...

Vierailija kirjoitti:

"Pomoni sanoi: hän ei usko kenenkään kiusaavan tietoisesti."

Oikeudessa pomosi saisi kovimman tuomion. Hänen tulee ehdottomasti puuttua kiusaamiseen, ellei tee niin, syyllistyy vakavimpaan rikokseen työpaikalla. Saa kovemman tuomion kiusaamisesta kuin itse kiusaajat. Kannattaa tutustua viimeaikaisiin oikeuden ratkaisuihin.

Entäs kun on sana sanaa vasten?

Kerron asiattomasta käytöksestä ja mennään palaveriin jossa kiusaaja kieltää kaiken vedoten etten varmasti sanonut niin vaan sanoin näin. Nyt on kyllä Alma kuullut väärin. Varmasti en sanonut noin!

Johon pomo toteaa no niih no tämä on Alman kokemus asiasta ja jatkossa ei näin vaan näin jolloin olen leimautunut vain tunteelliseksi hörhöksi jonka sanaan ei voi luottaa.

Päästään pois palaverista ja hyvä ettei kiusaaja revi silmiä päästä. Ei todistajia.

"Entäs kun on sana sanaa vasten?

Kerron asiattomasta käytöksestä ja mennään palaveriin jossa kiusaaja kieltää kaiken vedoten etten varmasti sanonut niin vaan sanoin näin. Nyt on kyllä Alma kuullut väärin. Varmasti en sanonut noin!

Johon pomo toteaa no niih no tämä on Alman kokemus asiasta ja jatkossa ei näin vaan näin jolloin olen leimautunut vain tunteelliseksi hörhöksi jonka sanaan ei voi luottaa.

Päästään pois palaverista ja hyvä ettei kiusaaja revi silmiä päästä. Ei todistajia."

Jep. Tämänkin varaan kiusaajat osaavat laskea. Se on osa tuota likaista peliä. Älypuhelin aktiiviseen käyttöön?

Niin. Kiusaajalla on sekin etu puolellaan, että sen uhrin pitää alkaa kerätä sitä selvää näyttöä kiusaamisesta. Me toon myötä oikeusistuimet meillä ja muualla ovat kylmästi lähteneet enemmän siitä, että koska naisen on jo lähtökohtaisesti ollut vaikea nousta tällaista "vastustajaa" vastaan, hänen kertomustaaan uskotaan nyt aiempaa enemmän. Vaikka on siis "vain" se sana sanaa vasten. Ehkä tämä tarvitaan sitten myös näissä kiusaamistapauksissa, että alkaa oikeus toteutua kunnolla.