Oletko kertonut nykyiselle puolisollesi, miksi aiemmat suhteesi ovat päättyneet?

Hyvin yleisellä tasolla avioliitostani, muista suhteista emme ole koskaan puolin emmekä toisin puhuneet.

Olen kertonut, mutta helppo on kertoa, kun exiä on tasan kaksi. Toisen kanssa seurustelin koko lukioajan. Suhde viileni, kun minä lähdin opiskelemaan ja exäni lähti armeijaan, välimatkaa 550 km, eikä kummallakaan ollut rahaa käydä tapaamassa toista. Toinen exäni oli laastarisuhde tuolle erolle ja kesti 3 kk. Nykyisen kanssa ollaan oltu yhdessä 14 vuotta.

En kerro tuollaisia asioita kuin aloittaja.

Minulla oli yli 10 vuotta sitten suhde, jossa mies tartutti minulle sukupuolitaudin (tiesi kyllä, että voi tarttua, ei halunnut käyttää kortsua siitä huolimatta), petti, pahoinpiteli. Tästä kerron sen, että olen saanut sukupuolitaudin (koska minulla on edelleen se) ja tarvittaessa sen, että suhde oli huono, mutta se on jo aikanaan käsitelty (mikä on totta).

Varsinkin noissa ikävissä asioissa on stigmaa ja en sen takia halua uudessa suhteessa mennä minkäänlaisiin yksityiskohtiin, varsinkin, kun olen itse asioita aikanaan työstänyt ja noiden huonojen asioiden yli päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan normaalia kertoa yleispiirteisesti. Ei sitä nyt yksityiskohtiin tarvitse mennä. 

Juuri näin.

Edellisessä kumppanissa oli plussaa se, että hänellä vaikutti olleen exänsä kanssa hyvä ja vakaa suhde ja että oli hänestä yli päässyt. Mutta oli plussaa se, mitä sain tietää exästä, hän vaikutti tavalliselta, mukavalta naiselta.

Tietysti suhteet ja erot on erilaisia ja kaikkein ikävimmistä asioista ei haluta puhua kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan normaalia kertoa yleispiirteisesti. Ei sitä nyt yksityiskohtiin tarvitse mennä. 

Juuri näin.

Edellisessä kumppanissa oli plussaa se, että hänellä vaikutti olleen exänsä kanssa hyvä ja vakaa suhde ja että oli hänestä yli päässyt. Mutta oli plussaa se, mitä sain tietää exästä, hän vaikutti tavalliselta, mukavalta naiselta.

Tietysti suhteet ja erot on erilaisia ja kaikkein ikävimmistä asioista ei haluta puhua kuitenkaan.

Riippuu vähän, mistä näkökulmasta plussia katsoo. Jos entinen on ollut normaali ja tasapainoinen nainen, niin kuinka helposti mies kyllästyy naiseen, jossa ei ole mitään vikaa?

Minä tajusin jossain vaiheessa muutama vuosi sitten seurustellessani erään mukavan miehen kanssa, että hänellä kaikki suhteet kestävät aikansa ja kuihtuvat pois. ”Mukava nainen, mutta se ei vain toiminut, kun kipinä puuttui”. Näin hän kuvaili minua ennen ollutta naisystäväänsä. Hänen vaimonsa oli ollut myös ihana perheenäiti, hyvä ruuanlaittaja ja siisti ihminen, mutta olivat päätyneet eroon, koska olivat enemmän kavereita kuin puolisoita. Minusta tuntuu, että jotkut eivät kestä tavallista arkea ihan mukavan puolison kanssa, vaan kyllästyvät. Sellainen ihminen ei ole minua varten, koska nimenomaan haluaisin elämänkumppanin jakamaan arkea ja juhlaa, ihmisen, jonka kanssa voi turvallisesti vanheta yhdessä. Minulla ei ole lapsia enkä tässä iässä (44v) niistä enää haaveilekaan, joten toivon kumppanilta pysyvyyttä ja yhdessä tekemistä, yhteisiä matkoja, ehkä yhteistä kesämökkiä järven rannalta. Sellaista vapaata miestä vain tuntuu olevan vaikea löytää, joka toivoo samanlaista ”tylsää” elämää. Vanhempia miehiä toki on, mutta olen jo kauan sitten päättänyt, että itseäni paljon vanhempaa miestä en ota. Omilla vanhemmillani oli ikäeroa 18 vuotta, ja äiti on elänyt nyt leskenä kohta 20 vuotta.

Olen kyllä, mutta kumppanilleni on suuria vaikeuksia uskoa, että hän on oikeasti minun ensimmäinen pidempi aikainen parisuhdekumppani. Kun hän ei halunnut uskoa, että hän todella olisi tällaiseen asemaan päässyt (tai joutunut), niin seuraavaksi alkoi kyselyt, että kuinka monta yhden yön jutuja minulla on ollut. - Niitä on ollu vielä vähemmän.  Kerroin sen jälkeen oma-aloitteisesti maksullisia palveluitakaan en ole koskaan käyttänyt- Sitten alkoi epäilyt homoudesta... 

- Vielä ollaan yhdessä mutta välillä tuntuu, että paljon vähemmällä olsiin päässyt, jos olisin valehdellut. Nyt pelkään,etä suheemme päättyy, ennen kuin se olisi kunnolla vakiintunut.    

Tuo on hyvä pointti, että jos joku on eronnut omasta tahdostaan, vaikka ex-puoliso ollut mukava, niin voi itse kohta olla jatkumona. Mun hyvä ystäväni on nätti ja maailman herttaisin ihminen ja silti jo 2 miestä jättänyt hänet. Eka oli jääkiekkoilija, joka monta vuotta lupaili avioliittoa yms., mut ei sitten toteuttanut tämän ystäväni kans. Törmäsin joskus häneen baarissa ja kysyin, miks jätti. En tiedä, puhuiko totta, mut ainakin väitti, että ei vaan ollut vielä kypsä sitoutumaan ja tahtoi kokeilla muitakin.

Ollaan puhuttu avoimesti entisistä eroista ja mitä on niistä opittu. Minulla se suurin oppimisen paikka on ollut, koska jätin mieheni ja lähdin kahden pienen lapsen kanssa. Mies joi, mutta en minäkään antanut hänen parantua. Olen jälkikäteen tajunnut, että hyväksymällä sen juomisen, raivaamalla oluttölkit pois ja antamalla hänen nukkua pitkään krapula-aamuina minä mahdollistin juomisen. Hän sanoi jälkikäteen, että jos se juominen niin paljon häiritsi, niin olisin voinut edes varoittaa jättäväni hänet, jos ei meno muutu. Ei se tullut edes mieleeni siihen aikaan. Luulin, että kyllä aikuinen ihminen tajuaa, että perhe/puoliso kärsii. Nykyisessä suhteessa kertoisin heti, jos puoliso tekee jotain väärin.