Lue keskustelun säännöt.
Täytyykö ihmisen seurustella?
01.01.2021 |
Jos ei ole aikeissa hankkia lapsia eikä muutenkaan koe tarvetta kumppanille. Tykkään elää elämääni yksin ja omistan läheisiä ystäviä. Tuntuu kovin painostavalta aina kun kysytään, että löytyykö kumppania. Usein tuo samainen kysymys esitetään myös vaikkappa julkkiksille. Onko seurustelu siis jonkinlainen pakko tai päämäärä elämässä? Jos ei vain oikeasti kaipaa ketään. Olen aiemmin seurustellut, toisessa ihmisessä ei ollu mitään vikaa ja olikin hyvin mun tyylinen. En vain kokenut saavani suhteelta mitään semmoista mitä ilman en haluaisi elää.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Voihan se olla että olet normaali ja olet vaippapaketin lievästi autismin kirjolla, maentunut tai jotain mikä selittää sen ettei ole sitä pariutumisen normaalia tarvetta mikä monilla muilla taas on itsestään. Mutta ei se sinusta sen normaalimpaa tee että väkisin koitat asettua muottiin johon et sovi.
Tässä se asenne taas näkyy, että jos ei halua parisuhdetta, on oltava jotain pielessä. Toinen yleinen asenne on, että jos ei halua parisuhdetta on automaattisesti joku ympäriinsä paneskeleva hooora tai pelimies, joka on sitoutumiskyvytön. Kun monen on niin vaikeaa ymmärtää sitäkään vähää, ettei seksi ja lisääntyminen ole kaikille elämän tarkoitus.
Sen voin sanoa että en huutele haukkuen epänormaaliksi niitä joilla ei ole suhdetta eli näkemykset ei ole normaalista epänormaalia kohti tapahtuvaa tuomitsevaa ja ihmettelevää huutelua.
Mutta fakta on että on diagnosoimattomia aikuisia joilla on jokin pariutumiseenkin vaikuttava tekijä ja ihmettelevät että olenkohan normaali. Vastaus on että voit olla, mutta et ole välttämättä. Onko poikkeavuus paha hävettävä asia? Ei pitäisi olla jos se ei vahingoita ketään. Onko kaikilla sinkuilla joku poikkeavuus? Ei. Onko joillain? On, todennäköisimmin niillä jotka ei koskaan ole tuntenut mitään halua muita ihmisiä kohtaan. Kuuluuko se muille? Ei. Kyselevätkö he silti niistä asioista mitä itse pitävät elämässä merkittävinä? Kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Youtubessa pusketaan varsin aggressiivisesti perheidylliä. Tääkin johtuu siitä kun perhekanaville ei tahdota saada uusia katsojia. Ihmiset on vihdoinkin ruvenneet käyttämään järkeään, eivätkä elä ihanteen mukaista arkea. Seuraankin etenevissä määrin luonnon helmassa eläviä erakoita, sillä haluan täyttää feedin jollain muulla kuin snobi mamman jorinoilla.
(Eksyin noille kanaville alunperin siivous ja ajanhallinta vinkkien takia)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Naisena voin sanoa, että noin se on minullakin. Olen ystäville outo, kun haluan olla sinkku ja osa yrittää parittaa minua väkisin mitä en ymmärrä ollenkaan. Olen sanonut, että ongema ei ole saada suhdetta, vaan kun en halua sellaista. 15v olen ollut sinkkuna, mutta minulla seksisuhde samantyyliseen mieheen. Molemmat luo omaa uraa, matkustaa ja elää juuri niinkuin haluaa. Me nähdään vain muutama kerta kuukaudessa seksin takia ja sellainen sopimus meillä on ettei muiden kanssa olla. Tämä mies on ystäväpiiristä eikä kukaan tiedä tästä, eikä edes osaa aavistaa. 10v noin ollaan oltu näin. Hänellekin on sanottu, että miksi et perusta perhettä jne ja on myös sanottu, että miksi me emme ota toisiamme, kun ollaan sinkkuja ikuisesti. Toi lause kieltämättä vähän huvitti, kun kukaan ei tiedä meistä. On kyllä todella ärsyttävää, kun vuodesta toiseen jaksetaan hokea samaa asiaa sinkkuudesta. Muutenkin kaverit on lähes kaikki eronnut ja menossa toisella ja kolmannella kierroksella, niin ei kuulosta kovin onnelliselta touhulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Naisena voin sanoa, että noin se on minullakin. Olen ystäville outo, kun haluan olla sinkku ja osa yrittää parittaa minua väkisin mitä en ymmärrä ollenkaan. Olen sanonut, että ongema ei ole saada suhdetta, vaan kun en halua sellaista. 15v olen ollut sinkkuna, mutta minulla seksisuhde samantyyliseen mieheen. Molemmat luo omaa uraa, matkustaa ja elää juuri niinkuin haluaa. Me nähdään vain muutama kerta kuukaudessa seksin takia ja sellainen sopimus meillä on ettei muiden kanssa olla. Tämä mies on ystäväpiiristä eikä kukaan tiedä tästä, eikä edes osaa aavistaa. 10v noin ollaan oltu näin. Hänellekin on sanottu, että miksi et perusta perhettä jne ja on myös sanottu, että miksi me emme ota toisiamme, kun ollaan sinkkuja ikuisesti. Toi lause kieltämättä vähän huvitti, kun kukaan ei tiedä meistä. On kyllä todella ärsyttävää, kun vuodesta toiseen jaksetaan hokea samaa asiaa sinkkuudesta. Muutenkin kaverit on lähes kaikki eronnut ja menossa toisella ja kolmannella kierroksella, niin ei kuulosta kovin onnelliselta touhulta.
Mun kaverit tekee samaa.. "Nyt ois tiedossa yks ihana!"
Kävin kerran sokkotreffeillä jotka olivat hyvin kiusalliset -.-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Naisena voin sanoa, että noin se on minullakin. Olen ystäville outo, kun haluan olla sinkku ja osa yrittää parittaa minua väkisin mitä en ymmärrä ollenkaan. Olen sanonut, että ongema ei ole saada suhdetta, vaan kun en halua sellaista. 15v olen ollut sinkkuna, mutta minulla seksisuhde samantyyliseen mieheen. Molemmat luo omaa uraa, matkustaa ja elää juuri niinkuin haluaa. Me nähdään vain muutama kerta kuukaudessa seksin takia ja sellainen sopimus meillä on ettei muiden kanssa olla. Tämä mies on ystäväpiiristä eikä kukaan tiedä tästä, eikä edes osaa aavistaa. 10v noin ollaan oltu näin. Hänellekin on sanottu, että miksi et perusta perhettä jne ja on myös sanottu, että miksi me emme ota toisiamme, kun ollaan sinkkuja ikuisesti. Toi lause kieltämättä vähän huvitti, kun kukaan ei tiedä meistä. On kyllä todella ärsyttävää, kun vuodesta toiseen jaksetaan hokea samaa asiaa sinkkuudesta. Muutenkin kaverit on lähes kaikki eronnut ja menossa toisella ja kolmannella kierroksella, niin ei kuulosta kovin onnelliselta touhulta.
Outo ketju vastata kun sulla on 10 vuotta jatkunut, jopa eksklusiivinen sellainen suhde jonka haluat ihmiseen jota sinulle on ehdoteltukin. Kyse ei siis ole siitä etteikö sinulla olisi suhdetta vaan siitä että et vain kerro siitä kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Voihan se olla että olet normaali ja olet vaippapaketin lievästi autismin kirjolla, maentunut tai jotain mikä selittää sen ettei ole sitä pariutumisen normaalia tarvetta mikä monilla muilla taas on itsestään. Mutta ei se sinusta sen normaalimpaa tee että väkisin koitat asettua muottiin johon et sovi.
Siis mitä v'ttua nyt taas? Eikö ilman diagnooseja ja sairauksia voi mielestäsi olla sinkku? Voi luoja tätä ihmisten tyhmyyden määrää.....
On kaksi eri asiaa olla sinkku ja se että käytännössä ei ole koskaan sellaista oloa että tarvitsisi toiselta ihmiseltä omaan elämään mitään. _Voihan_ se olla että kyseessä on trauma tai elämäntilanne tai mikä vaan muutenkin.
Mutta läheisyyden tarve on lopulta kemiallinen asia ja suurella osalla ihmisistä ne kemiat kulkee tiettyjä reittejä. Siinä ettei tarvetta seurustelulle ole ei ole mitään väärää mutta niiden ihmisten joiden tarpeet kulkee tavallisia reittejä voi olla vaikeaa ymmärtää tuon tarpeen puutetta. Ja siinä mielessä se ei ole normaalia sanan siinä merkityksessä mikä tarkoittaa jakauman keskiosaan sijoittumista.
Veikkaanpa, että aika moni vapaaehtoisesti sinkku on sinkku juurikin siksi, ettei koe tarvitsevansa toiselta ihmiseltä mitään. Ei siis niinkään kaksi eri asiaa. Eikä todellakaan mitenkään epänormaalia.
Moni tietysti on sinkku sillä hetkellä kun ei halua suhdetta. Mutta ei kaikki sinkut ole sellaisia että on koko aikuisuus mennyt niin että ei ole tullut mieleenkään haluta suhdetta ja ainoa motivoiva tekijä on ulkopuolisen painostuksen kokemus. Se voi olla normaalia, epänormaalia tai reaktio elämän aiempiin tapahtumiin. Mutta älytöntä väittää että kaikki sinkut olisi normaaleita tai epänormaaleita.
Kaikkien ei edes kannata seurustella.
Olen omalle puolisolle vain statusvaimo ja ihminen jonka kanssa hän sai lapsen.
Ei osaa olla parisuhteessa. Ei petä, mutta ei osoita mitään kiinostusta minua, eikä osoittanut ex-kumppaneitaan kohtaan.
Hänen kannattaisi olla yksin ja tiedän monta muuta joilla sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Naisena voin sanoa, että noin se on minullakin. Olen ystäville outo, kun haluan olla sinkku ja osa yrittää parittaa minua väkisin mitä en ymmärrä ollenkaan. Olen sanonut, että ongema ei ole saada suhdetta, vaan kun en halua sellaista. 15v olen ollut sinkkuna, mutta minulla seksisuhde samantyyliseen mieheen. Molemmat luo omaa uraa, matkustaa ja elää juuri niinkuin haluaa. Me nähdään vain muutama kerta kuukaudessa seksin takia ja sellainen sopimus meillä on ettei muiden kanssa olla. Tämä mies on ystäväpiiristä eikä kukaan tiedä tästä, eikä edes osaa aavistaa. 10v noin ollaan oltu näin. Hänellekin on sanottu, että miksi et perusta perhettä jne ja on myös sanottu, että miksi me emme ota toisiamme, kun ollaan sinkkuja ikuisesti. Toi lause kieltämättä vähän huvitti, kun kukaan ei tiedä meistä. On kyllä todella ärsyttävää, kun vuodesta toiseen jaksetaan hokea samaa asiaa sinkkuudesta. Muutenkin kaverit on lähes kaikki eronnut ja menossa toisella ja kolmannella kierroksella, niin ei kuulosta kovin onnelliselta touhulta.
No mulla ei ole mitään seksisuhdettakaan kun en tykkää sellaisesta. Nuorena olisin halunnut parisuhteen, mutta ei minusta miehet kiinnostuneet, olin sellainen tylsä kiltti tyttö. Jotain seksiehdotteluja jänniksiltä tuli, ei mitään aitoa kiinnostusta kunnollisilta miehiltä. Muutamaa rauhallista peräkammarinpoikaa yritin itse lähestyä, mutten kelvannut heille. He vain katosivat muutaman tapailun jälkeen tai viestitellessä jo ghostasivat. En ollut mikään ruma silloin nuorena, mutten myöskään mikään Maisa Torppa, vaan tavallinen tylsän näköinen peräkammarintyttö. Ja sitten vaan lopetin yrittämästä, koska totuin olemaan yksin. Alussa se masensi aika paljonkin, mutta vuosien kuluessa aloin jopa nauttimaan siitä.
Mun työkaveri joka on 37v, 4:n lapsen äiti ja ollut miehensä kanssa teinistä asti tokaisi mulle (kun sanoin tottuneeni yksinoloon) että totut sä parisuhteeseenkin. Millä kokemuksella hän osaa sanoa sellaista? Hän ei ole päivääkään elämästään elänyt yksin, mä taas olen elänyt yksin siitä asti kun muutin omaan ensimmäiseen kotiini 17 vuotta sitten.
Se on se mihin olen tottunut, hyvässä ja pahassa. Ihan sama kuin minä sanoisin hänelle, että kyllä sä totut olemaan yksin, jätät vaan perheesi ja muutat yksiöön asumaan. Hänkin on tottunut "perhehelvettiin", sen hyviin ja huonoihin puoliin. En epäile ollenkaan hänen onnellisuuttaan, hän selvästi nauttii perheenäidin roolistaan. Mutta hän ei tiedä mistä puhuu väittäessään, että minä tottuisin parisuhteeseen noin vaan, kun olen jo vahvasti ehtinyt tottua yksinolooni.
Mitä tuosta ottaa paineita? Jos joku kysyy, löytyykö kumppania, vastaat ”ei” ja sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Naisena voin sanoa, että noin se on minullakin. Olen ystäville outo, kun haluan olla sinkku ja osa yrittää parittaa minua väkisin mitä en ymmärrä ollenkaan. Olen sanonut, että ongema ei ole saada suhdetta, vaan kun en halua sellaista. 15v olen ollut sinkkuna, mutta minulla seksisuhde samantyyliseen mieheen. Molemmat luo omaa uraa, matkustaa ja elää juuri niinkuin haluaa. Me nähdään vain muutama kerta kuukaudessa seksin takia ja sellainen sopimus meillä on ettei muiden kanssa olla. Tämä mies on ystäväpiiristä eikä kukaan tiedä tästä, eikä edes osaa aavistaa. 10v noin ollaan oltu näin. Hänellekin on sanottu, että miksi et perusta perhettä jne ja on myös sanottu, että miksi me emme ota toisiamme, kun ollaan sinkkuja ikuisesti. Toi lause kieltämättä vähän huvitti, kun kukaan ei tiedä meistä. On kyllä todella ärsyttävää, kun vuodesta toiseen jaksetaan hokea samaa asiaa sinkkuudesta. Muutenkin kaverit on lähes kaikki eronnut ja menossa toisella ja kolmannella kierroksella, niin ei kuulosta kovin onnelliselta touhulta.
No mulla ei ole mitään seksisuhdettakaan kun en tykkää sellaisesta. Nuorena olisin halunnut parisuhteen, mutta ei minusta miehet kiinnostuneet, olin sellainen tylsä kiltti tyttö. Jotain seksiehdotteluja jänniksiltä tuli, ei mitään aitoa kiinnostusta kunnollisilta miehiltä. Muutamaa rauhallista peräkammarinpoikaa yritin itse lähestyä, mutten kelvannut heille. He vain katosivat muutaman tapailun jälkeen tai viestitellessä jo ghostasivat. En ollut mikään ruma silloin nuorena, mutten myöskään mikään Maisa Torppa, vaan tavallinen tylsän näköinen peräkammarintyttö. Ja sitten vaan lopetin yrittämästä, koska totuin olemaan yksin. Alussa se masensi aika paljonkin, mutta vuosien kuluessa aloin jopa nauttimaan siitä.
Mun työkaveri joka on 37v, 4:n lapsen äiti ja ollut miehensä kanssa teinistä asti tokaisi mulle (kun sanoin tottuneeni yksinoloon) että totut sä parisuhteeseenkin. Millä kokemuksella hän osaa sanoa sellaista? Hän ei ole päivääkään elämästään elänyt yksin, mä taas olen elänyt yksin siitä asti kun muutin omaan ensimmäiseen kotiini 17 vuotta sitten.
Se on se mihin olen tottunut, hyvässä ja pahassa. Ihan sama kuin minä sanoisin hänelle, että kyllä sä totut olemaan yksin, jätät vaan perheesi ja muutat yksiöön asumaan. Hänkin on tottunut "perhehelvettiin", sen hyviin ja huonoihin puoliin. En epäile ollenkaan hänen onnellisuuttaan, hän selvästi nauttii perheenäidin roolistaan. Mutta hän ei tiedä mistä puhuu väittäessään, että minä tottuisin parisuhteeseen noin vaan, kun olen jo vahvasti ehtinyt tottua yksinolooni.
Täydellinen esimerkki ihmisestä joka ei ihan ymmärrä muunlaisia ihmisiä kuin sellaisia kuin itse on. Ärsyttävää ehkä mutta ei sen arvoista että sen takia kannattaisi itse alkaa ahtautua sellaiseen elämäntilanteeseen jota ei itselleen halua, olipa oma nykyinen tilanne normaali tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei mutta ympäristön paineet on valtavat. Tuntuu että moni myös pitää sinkkunaista uhkana.
No olen sinkkumies, joten en tiedä millaista on olla sinkkunainen. Siitä kuitenkin samaa mieltä, että ympäristön paineet ovat se pahin juttu. Itse viihdyn sinkkuna oikein hyvin, eikä ole mitään tarvetta parisuhteelle, mutta tuntuu, että jotkut pitävät minua outona kun en ole nyt tuolla kalastamassa markkinoilla, vaan keskityn töihin ja harrastuksiin. Ihan kuin parisuhteen tavoittelu olisi jokin normaalin ja tasapainoisen ihmisen statukseen vaadittava asia, ja sitten jos sitä ei sen erityisemmin etsi, niin sitä ei oikein ymmärretä.
Naisena voin sanoa, että noin se on minullakin. Olen ystäville outo, kun haluan olla sinkku ja osa yrittää parittaa minua väkisin mitä en ymmärrä ollenkaan. Olen sanonut, että ongema ei ole saada suhdetta, vaan kun en halua sellaista. 15v olen ollut sinkkuna, mutta minulla seksisuhde samantyyliseen mieheen. Molemmat luo omaa uraa, matkustaa ja elää juuri niinkuin haluaa. Me nähdään vain muutama kerta kuukaudessa seksin takia ja sellainen sopimus meillä on ettei muiden kanssa olla. Tämä mies on ystäväpiiristä eikä kukaan tiedä tästä, eikä edes osaa aavistaa. 10v noin ollaan oltu näin. Hänellekin on sanottu, että miksi et perusta perhettä jne ja on myös sanottu, että miksi me emme ota toisiamme, kun ollaan sinkkuja ikuisesti. Toi lause kieltämättä vähän huvitti, kun kukaan ei tiedä meistä. On kyllä todella ärsyttävää, kun vuodesta toiseen jaksetaan hokea samaa asiaa sinkkuudesta. Muutenkin kaverit on lähes kaikki eronnut ja menossa toisella ja kolmannella kierroksella, niin ei kuulosta kovin onnelliselta touhulta.
Monesti rakkauselämäänsä ja parisuhteisiinsa tyytymättömät ihmiset hakevat vipinää elämäänsä sinkun parittamisen kautta. Eli sen sijaan, että pistäisivät oman elämänsä paremmalle mallille, pyrkivät ohjailemaan jonkun toisen elämää.
Sinkku ei välttämättä saa mitään "arvonnousua" pariutumisen jälkeenkään. On valitettavasti tapauksia, että ikisinkuksi leimatun ihmisen pariutuminen on aiheuttanut kaveripiirissä lähinnä hilpeyttä ja suhteen pitämistä jonain vitsinä. Joku on pahimmillaan saattanut yrittää iskeä tätä uutta kumppania, koska "mitä meidän vanhapiika/-poika puolisolla tekee".
Omaa ihmisarvoaan ei siis koskaan kannata sitoa parisuhteeseen tai sinkkuuteen eikä varsinkaan pyrkiä seurustelemaan vain muiden ihmisten mieliksi. Nämä utelijat ja tuputtajat ovat kuin pohjattomia kaivoja. Se päällepäsmäröinti ei suinkaan lopu seurustelun alkamiseen vaan seuraavaksi aiheina ovat yhteenmuutto, kihlat, häät ja lapset. Ennemmin kannattaa miettiä sitä, onko fiksua pitää ystävinään sellaisia ihmisiä, jotka eivät pidä sinusta sinun itsesi vuoksi vaan kohtelevat sinua lähinnä maskottina ja muiden elämän täytteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa helpottava lukea tätä ketjua -ap
Minulta ei kukaan kysele. Olen sinkku ja so what. Tykkaan olla vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle vois ehkä (tai sitten ei...) sopia seurustelu jossa ei ole tarkoitus asua saman katon alla. Toki vois yökyläillä puolin ja toisin mut kummallakin olisi oma reviiri ja turvapaikka :) Saisi sisustaa just niinkuin haluaa, kukaan ei motkottaisi sotkuista ja teeveestä sais katsoa vaikka mitä hömppää silloin kun haluaa. Toki yhdessä ollessa sitten voisi tehdä kompromisseja ja toisen mieliksi asioita koska kyseessä kuitenkin olisi parisuhde.
N31
Tuli mieleen eräs vanhapoika opettajani. Oikein ihana ja lämmin ihminen. Hän oli jo viisissäkymmenissä, kun pudotti pommin meidän luokalle. Hän kertoi rakastuneensa koulun siivoojaan ja menossa naimisiin. Voi sitä lempeyttä, miten puhui tulevasta vaimostaan. Oltiin koko luokka onnellisia hänen puolesta.
Toki vitsiä hänelle väännettiin väijyvästä siivoojasta, jonka ansaan hän meni. Myönsi tämän olevan hänen eka nainen. Silloin nuorena näin oikeasti juuri rakastuneen ihmisen ja ymmärsin opettajienkin olevan vain ihmisiä.
Jollain tapaa mua kauhistuttaa ajatus että sinkkuus päättyisi. Se on niin tuttua ja turvallista. Pelottavaa on päästää joku toinen ihan lähelle. En tiedä onko se edes sitoutumiskammoa jos tuntee itsensä ja tietää viihtyvänsä yksin. 🤔
Veikkaanpa, että aika moni vapaaehtoisesti sinkku on sinkku juurikin siksi, ettei koe tarvitsevansa toiselta ihmiseltä mitään. Ei siis niinkään kaksi eri asiaa. Eikä todellakaan mitenkään epänormaalia.