Mitä haittaa koet älykkydestäsi olevan?

Smalltalkinkin voi oppia. Olen älykäs, ja ennen en tuota osannut, nyt on tyhjänpäiväinenkin läpinä tarttunut iän myötä. Toisaalta sitä haluaisi puhua isoista aiheista suoraan, mutta toisaalta isoihin aiheisiin pääsemiseksi tarvitaan välilllä tuota täytelätinää.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 20:14"]

Sosiaalinen haitta. Keskustelussa jää sivusta seuraajaksi, kun muilla on ehdottomat ja jyrkät mutu-mielipiteet asioista ja ihmisistä, ja minä taas näen aina asiat monelta kantilta ja yritän ymmärtää, miksi tuo tai tämä ihminen käyttäytyy noin ikävästi. Vaikutan varmaan tosi pliisulta ja muiden mielestä.

[/quote]

Tämän tosiaan allekirjoitan. Ja tähän tosiaan vaaditaan älykkyyden lisäksi myös viisautta. Sanoisin myös, että älykkäänä tuntee tosiaan itsensä usein ulkopuoliseksi, kuten tuossa yläpuolella joku totesi. Se ei ole kovinkaan mukava tuntu, varsinkin kun se jatkuu läpi koko elämän. Eikä ole kivaa olla kiinnostunut asioista, jotka eivät kiinnosta juuri ketään muuta. Ja yleensä kahvipöytäkeskusteluissa sitä pitkästyy, ja alkaa miettiä muita juttuja, jotka ovat aika kaukana keskustelun aiheesta. Älykkäänä olemisessa on myös se haittapuoli, että usein huomaa kykenevänsä puhumaan muut helposti pussiin tai osoittamaan heidän epäloogisuutensa, ja sekin on jotenkin tylsää. 

Mika aly? Mina m

En tiedä olenko muita älykkäämpi tai en, mutta mielenkiintoisessa työssä ja työkaverit ja muut kaverit ovat valikoituneet siten että meillä samanlaisia mielenkiinnon aiheita. Joten jos pidätte itseänne muita älykkämpäämpiä, ehkä voisitte vaihtaa alaa/seuraa/kavereita samantasoisten seuraan. Kotona olen koko ajan tietämättömien seurassa (omat lapset!), tiedän kyllä että vaikeaa koko ajan olla se vastuullinen, vaikea opettaa lapsille etteivät koko ajan miettisi ongelmia vaan käyttäisivät potentiaalinsa ratkaisujen etsimiseen. 

Nimenomaan. Itse olen päätynyt freelanceriksi koska pidemmän päälle mikä tahansa homma jota olen tehnyt alkaa pitkästyttää rutinoitumisen myötä. Iso osa pitkästymisestä tapahtuu myös seurassa kun jutut vaan eivät kiinnosta. Sanottakoon vielä ettei tämä tarkoita sitä että näyttäisin nyrpeää naamaa, esitän kohteliaan kiinnostunutta vaikka sisäisesti vaan toivon että toinen lakkaisi jaarittelemasta. Yksinollessa (tai ylipäänsä silloin kun saan tehdä mitä haluan) en pitkästy koskaan.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 21:38"]

Pitkästyminen on minusta erittäin mahdollista. Suurin osa perusammateista ei esimerkiksi vaadi älyllisesti kovinkaan suurta ponnistusta. Älykäs pitkästyy rutiinitehtävissä erittäin nopeasti. Samaten vapaa-aikana voi pitkästyä ja turhautua ihan siihen, ettei tasavertaisia kumppaneita parisuhteeseen tai ihan vain perusystävyyteen löydy noin vain. Ei älykäs välttämättä halua elää kuin erakko.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 19:20"]Ulkopuolinen olo.

[/quote]

Ulkopuolisuuden tunne korostuu, sillä kuulun vähemmistöön. Olen kiinnostunut monenlaisista asioista ja esim. parisuhteessa olisi kiva, että kumppanikin olisi sivistänyt itseään monipuolisesti.

Onneksi näin miehenä ei tarvitse miettiä tuollaisia, riittää kun on iso kyrpä.

Tuolla tuo oma minua fiksumpi vaimonikin nukkuu tyytyväisenä kun olen pumpannut spermani hänen sisäänsä.

Vieläkin vaan panettaa, pakko kai runkata.

Lähinnä negatiiviset asiat tulevat ammatinvalinnan kautta, ei niinkään älykkyydestä. Ammattini takia kaikilla on jokin kuva minkälainen olen ja minut lokeroidaan suoraan sinne ammattiryhmä-lokeroon ilman, että ko. ihmistä kiinnostaa miettiä olenko edes sellainen. Ja kun ammatti sattuu olemaan sellainen, että sen arvostelu on vapaata riistaa koko kansalle. En mielelläni kerro ammattiani, vastaan jotain ympäripyöreää.

En jaksa lukea ketjua mutta pahinta on se kun tajuaa asioiden katastrofaaliset lopputulokset jo kauan ennen muita ja sitten muut pitää varoittelua negatiivisuutena ja huonona asenteena. Ja sit pahimmassa tapauksessa mua ahdistaa tuleva katastrofi iät ja ajat ja muut kärsii vasta lopuksi kun on liian myöhäistä ja ilmiselvää mitä tulee tapahtumaan.

Allekirjoitan monta juttua, katson silti hyötyjen voittavan haitat - melkein kaikessa.

Isoin ongelma on se, että kaipaan kovasti tasaveroista kumppania, sellaista jonka kanssa pitää itsekin joskus älyllisesti pinnistellä, ei tarvitse moderoida omaa ulosantiaan, jättää monimutkaisimpia ajatuksia selittämättä ja jonka voi luottaa olevan tilanteen tasalla. Ja ne sydänsurut sitten, kun sellaisen menettää, ja se yksinäisyys joka jää. Tämä on se pahin, ja uskon että tämä on myös syy siihen, miksi älykkyys ja masennus usein kulkevat käsi kädessä.

Ja kyllä, nautin ihmisten seurasta ylipäätään ja koen saavani muilta ihmisiltä paljon. Minulla ei ole jyrkkiä mielipiteitä asioista ja näen melkeinpä kaikessa ja kaikissa hyvää. Silti se henkiystävyys syntyy kovin, kovin harvojen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 19:00"]Nyt pelkät haitat kehiin.

[/quote]

Että törmää kaltaisiisi ääliöihin joka paikassa.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 19:00"]Nyt pelkät haitat kehiin.

[/quote]

Että törmää kaltaisiisi ääliöihin joka paikassa.

Se että muille on vaikeita asiat jotka ovat itselle helppoja. Olen monesti esim kirjoitusten ja tenttien yhteydessä joutunut valehtelemaan sen miten paljon aikaa käytin valmistautumiseen, ihan sen takia että yleensä menestyin paremmin kuin kaverini jotka näkivät hirveästi vaivaa... Mulla on tosi hyvä muisti, en unohda lukemaani oikeastaan koskaan, ja siksi minun tarvitsee lukea tarvittava tieto vain kerran. En lukenut yo-kirjoituksiin erikseen, koska olihan ne asiat jo lukion aikana käyty läpi. Sama juttu pääsykokeissa, materiaali kerran läpi ja se oli siinä. Ystäville en voinut tätä kertoa koska pelkään että se otettaisiin vittuiluna...

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 22:37"]

Se että muille on vaikeita asiat jotka ovat itselle helppoja. Olen monesti esim kirjoitusten ja tenttien yhteydessä joutunut valehtelemaan sen miten paljon aikaa käytin valmistautumiseen, ihan sen takia että yleensä menestyin paremmin kuin kaverini jotka näkivät hirveästi vaivaa... Mulla on tosi hyvä muisti, en unohda lukemaani oikeastaan koskaan, ja siksi minun tarvitsee lukea tarvittava tieto vain kerran. En lukenut yo-kirjoituksiin erikseen, koska olihan ne asiat jo lukion aikana käyty läpi. Sama juttu pääsykokeissa, materiaali kerran läpi ja se oli siinä. Ystäville en voinut tätä kertoa koska pelkään että se otettaisiin vittuiluna...

[/quote]

Sorry kun tulen tähän älykköjen ketjuun pätemään. Mutta ei minunkaan tartte paljon lukea, kun muisti on hyvä. Mutta hyvä muisti voi olla vaikeasti kehitysvammaisellakin. 

Tätä ketjua lukiessani huokaan helpotuksesta, että mua on ilmeisesti siunattu myös sosiaalisella älykkyydellä (muistattehan, että älykkyyttä on useita lajeja...).

Ainoa haittapuoli, jonka keksin, on se, että koulussa ei oppinut tekemään työtä vaan ne hyvät arvosanat tulivat liian helposti. Toisaalta ei yliopistokaan sitä vaatinut. Multa puuttuu sellainen täydellisyyttä vaativa luonteenpiirre (onneksi, sanoisin), joten viimeiseen asti puurtaminen, jotta onnistuisi jossakin, ei ole ollenkaan tuttua. Olen varma, että jossain vaiheessa tulee tilanteita, joissa se olisi hyväksi, mutta ei...

En myöskään voi varmasti sanoa liittyikö anoreksiaan sairastuminen älykkyyteen vai ei, vaikka se olikin älyttömän tyhmää. Jos liittyi, se on ehdoton haittapuoli.

Jatkan vielä, ei ehkä liity älykkyyteen muuta kuin yhtenä osatekijänä, hyvän muistin kielteisiä puolia on se, että muistan kun joku on jo kertonut jonkun jutun. Sen toisen kerran vielä jaksaa kuunnella, mutta ei enää viidettä, vaikka väliä oliskin ollut aina useita vuosia...

Nuorempana ärsytti baareissa se hetki, kun kerroin jollekin opiskelualani/ammattini. Siihen hetkeen asti kiinnostuneet miehet kaikkosivat vähin äänin.

Nykyisin ärsyttää työelämän vaatimukset: Pomot kuvittelevat, että pystyn ratkaisemaan ongelman kuin ongelman hetkessä.

Ahdistun myös helposti, koska ajattelen kaikenlaisia potentiaalisia kauhuskenaarioita.

Jotkut muille helpot käytännöntyöt kuormittavat aivojani liikaa.

(En ole siis mikään huippuälykäs, mutta vastasin kuitenkin.)

Vastanneista juuri kukaan ei ole ollut riittävän älykäs edes kyseenalaistaakseen omia kykyjään. Voiko naurettavampaa reppanaa olla kuin "kuusi ällää kirjoittanut"  joka on niin fiksu että tylsistyy "tyhmempiensä" seurassa. Näin alkeellisella tasolla ei älykkyydestä keskustella kuin Suomen kaltaisissa maalaisjunttiloissa. Ensimmäinen askel älykkyyteen on ymmärtää ettei tiedä mitään, eikä tule koskaan tietämäänkään juurikaan mitään. 

Häpeä. Olen hävennyt älykkyyttäni niin kauan kuin muistan, koska minulla oli huono suhde äitiini, ja häpesin negatiivisia tulkintojani hänestä, samalla kun ymmärsin, että kykenen näkemään enemmän kuin muut lapset. Tämä laajeni yleiseksi häpeäksi ihmisten keskellä, koska heidän vikansa olivat minulle liian kirkkaita, ja se aiheutti epäluottamusta. Samalla minusta kasvoi kyvytön kommunikoimaan niistä vioista rakentavasti, joten vetäydyin aika paljossa, kun ei voinut kommentoida mitenkään. Nuoruudessa se yksinäisyys oli kovinkin tuskallista. Yritin sitten rakentaa siltoja ihmisiin, jotka kuitenkaan eivät kestäneet älyäni kokematta pahenevia alemmuudentunteita, joten häpeä oikeastaan vain syveni.

Keski-iässä vasta on alkanut helpottaa, kun on oppinut hiukan paremmin päättelemään, minkä verran kannattaa milloinkin satsata, ja mitä kannattaa yrittää korjausliikkeenä kulloinkin käyttää. Lopulta on myös alkanut suhtautua armollisemmin omiinkin virheisiin, ja nyt vasta se häpeä alkaa helpottaa. Ehkä vanhuus voi olla jopa vallan valoisa.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 19:19"]Alkoholismi. Ihmisallergia. Muiden näköalattomuus, hitaus ja ehdottomuus.

Minulla tuo allergia vain pahentunut iän myötä:(