Vietän joka ilta aikani vessassa yksin itkien
Tää on aivan hirveetä. Istun kylmillä vessan kaakeleilla ovi lukossa ja itken vaan kun ahdistaa! Ja ei oo pako fyysisestä väkivallasta, henkisestä on. En tiiä mikä vittu toi mun mies on. Kamala ainakin. Mutta kun en voi lähtee.
Tänään kuiskas mulle kun laitoin ruokaa, että nyt on perse levinnyt ja koita nyt ees. Sit kun letitin tytön tukan ni kommentti, että etkö yhtä lettiä osaa kauniisti laittaa. Pyykit kun ripustin ni tuli kommentoimaan, ettei hän halua noin nitten kuivuvan kun jää raitoja. Ja kaiken vitutuksen päälle join sit siiderin ja siihen mies ei sanonut mitään vaan mulkaisi halveksuvasti ja pudisteli päätään. Siis en kestä tätä.
Kun ei voi erota, niin mitä tässä voi tehdä?
Kommentit (49)
Kuulostat nuorelta versiolta mun äidistä.
Se on nyt ollut 25 vuotta tyrannin (mun isä, en ole väleissä) kanssa naimisissa lasinsiruilla kävellen ja kaikki itsearvo ja itsetunto on siltä lytätty alas jo aikoja sitten.
#43 jatkaa, että jo lapsena mä haaveilin että mun vanhemmat eroaisi ja pääsisin asumaan vain äidin kanssa. Se ei koskaan tapahtunut.
Haluatko että lapsesi on tuossa tilanteessa?
Jos miehesi on julkkis voit myös pilata hänen elämänsä.
Olen samaa mieltä kuin 42. Ala valmistella eroa. Hiljaa hyvä tulee, mutta helppoa se ei tule olemaan.
Ala kirjoittamaan päiväkirjaa. Päivämäärät ja kellonajat, paikat ja tarkat sanat. Päiväkirja piiloon. Nauhoita ilkeilyitä salaa. Jos on pahoinpitelyitä, mene lääkäriin ja tee rikosilmoitus. Tarvitset todisteita.
Ota selvää narsismista. (Jos et ole jo ottanut.)
Kerro tilanteesta jollekulle ulkopuoliselle. Soita vaikka Narsistien uhrien tuki RY:n puhelimeen. Hanki asianajaja. Jos mahdollista yritä puhua vanhemmillesi. Yleensä veri on lopulta vettä sakeampaa. Jos pelottaa, että he paljastavat aikeesi miehelle, niin odota kunnes olet eronnut.
Hanki apua huonoon oloosi vaikka yksityiseltä taholta, niin ei jää jälkiä julkiseen terveydenhuoltoon. Tarvitset kaikki voimasi.
Ala valmistella eroa. Asunto, mahdollisesti uusi työpaikka, rahat suojatulle tilille, oman auton avaimet itselle jne.
Älä kerro miehelle mitään. Esitä normaalia itseäsi kunnes valmistelut on tehty.
Ja kun kaikki on valmista, ota lapset kainaloon ja juokse.
Tsemppiä.
AP, miten minulla on sellainen tunne, ettei miehesi maine ehkä ole ihan niin puhtoinen ja kolhuton kuin miltä se edustustilaisuuksissa hänen rinnallaan hymyillessäsi saattaa vaikuttaa. Vähän tuntuisi siltä, että jos tuollainen henkinen alistaminen, mitä kuvaat, on teillä arkipäivää, mies saattaa välillä flipata muissakin tilanteissa. Aika yleistä on, että vaimoaan kotona mollaavat miehet katsovat asiakseen tehdä tuota samaa kodin ulkopuolella tilanteissa, joissa asioivat "alempiarvoisten" ihmisten kanssa. Sellainen tunne on, että miehesi on saattanut esimerkiksi olla töykeä tarjoilijalle bisnesluonaalla tai vastaavassa tilanteessa, koska eivät tajua tulevansa paljastaneeksi siinä samalla todellista luontoaan myös hierarkiassa samantasoiselle tai jopa heidän yläpuolellaan olevalle henkilölle. Ja koska toisin kuin usein annetaan ymmärtää, kaikki menestyneet ihmiset eivät ole narsisteja, vaan voin omasta kokemuksesta sanoa joukossa olevan myös poikkeuksellisen tunneälykkäitä ihmisiä.
Joten miehesi mainetta sinun ei tarvitse ajatella muuten kuin siinä tapauksessa, että jäät hänen luokseen. Nimittäin on aika todennäköistä, että "karma" puree miestäsi jossain vaiheessa, ja kun niin tapahtuu, asia on tietysti kaikkien muiden kuin hänen itsensä vika...
Tästä lähtien sanot vain takaisin. Sanot mitä ajattelet etkä itke yksin vessassa. Mies ei voi tietää sinun ajatuksia. Vittuilijoille vittuillaan takasin, aina ne eivät edes ymmärrä sitä. Pomoilla on sellanen asenne, että ne pitää tiputtaa välillä maantasalle. Puhuminen muuttaa asioita, siinäkin sivistynyt ja asiallinen tapa.
Voi kuule muru. Narsistin luota voi lähteä jos tosissaan haluaa :)
Ja se tekee vain hyvää lapsille.
Äitini vietti n. 20v narsistin kanssa ennen kuin sai tarpeeksi voimia lähteä. Hän vain lähti ja nyt elää elämänsä onnellisinta aikaa.
Ja me lapset elimme onnellisinta aikaa vasta eron jälkeen. Ei se ollut mukavaa katsoa miten oma isä alisti äitiä. Joka asia oli väärin, sai kuulla miten on lihonnut, ei osaa tehdä ruokaa jne.
En ole ollut sen jälkeen missään tekemisissä isäni kanssa eikä sureta yhtään :)
Pelkkä kulissiliitto, rahan ja meidän lasten takia äiti yritti jaksaa (se ei oikein käy minun järkeen, eikö lasten pitäisi tulla rahan edelle tai ydinperheen? )
Vinkki tulevaa varten: dokumentoi. Hanki sanelulaite tms. mihin mahtuu paljon dataa, pidä sitä jossain jemmassa ja tallenna miehen ilkeilyjä. Jos joudut tilanteeseen, ettei sanaasi uskota, niin sinulla on ainakin todisteita.
Tsemppiä! Ota ero projektiksesi ja pidä päämäärä mielessä. Valmistele asioita pikkuhiljaa. Sitten unohdat (teko)syyt, ja häivyt. Tuntuu ehkä nyt mahdottomalta, mutta kun olet sen tehnyt, ei mene kauaa kun ihmettelet mikä sinua oikein esti. Ihmismieli toimii oudosti vastustaessaan positiivisiakin muutoksia, mutta älä jää mielesi (tai miehesi) vangiksi!