Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
AL: Osa nuorista ei pysty enää viikon rippileiriin
06.06.2025 |
En tiedä onko tästä jo keskusteltu, mutta osui tällainen uutinen silmään. En voi kuin ihmetellä tätä nykymaailman menoa ja nuorten paapomista. Tämä on juuri sitä curlingia jossa helpotetaan ja siivotaan vaikeudet tieltä. Miten nämä raasut tulevat selviämään aikuisen elämästä oikeassa maailmassa, kun aina ei saakaan tehdä juuri niin kuin itse haluaa? Tuossakin jutussa seurakuntapastori ikäänkuin kehuen sanoo kuinka nykynuoret on niin ajattelevaisia ja oikeutensa tuntevia, ettei heidän kanssaan voi vedota auktoriteettiin.
AL: Osa nuorista ei pysty enää viikon rippileiriin https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011281097.html
Kommentit (110)
Neuropsykiatriset haasteet ja erikoispiirteet. En tiedä mitä sanoa. Mut ehkä se on nykypäivää vedota erikoispiirteisiin kun ei jaksa,halua ja ei niin kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Moni nuori ei ole aiemmin ollut yötä pois kotoa eikä nukkunut vieraiden ihmisten kanssa pienissä tiloissa, minkä vuoksi nukahtaminen voi olla vaikeaa."
Siis täh, onhan aina ennenkin ollut varmasti moni 15-vuotias, joka ei ole aiemmin vastaavassa tilanteessa ollut. Mitä sitten? Kerta se on ensimmäinenkin. Ei se ainakaan siitä yhtään helpotu, jos sitä vaan lykkää ja lykkää. Lepsuksi on kyllä mennyt.
Se on tietysti huono asia, jos ei pysty sopeutumaan ja neuvottelemaan ja tulemaan toimeen toisten kanssa. Mutta olen pastorin kanssa ihan samaa mieltä siitä, että se on pelkästään hyvä asia, että ihmisillä ei enää mene keski-ikään asti ennen kuin tajuavat, ettei tarvitse olla kynnysmattona muille, ja kyllä minullakin on samat oikeudet kuin jokaisella muullakin. Toistan vielä, että tämän asian tajuamisesta ei tarvitse eikä pidä seurata sitä, että alkaa itsekkääksi kusipääksi.
Kyllä vaan meidän aikaan isoset hakkas päivällä ja pappi raiskas yöllä! Siitä huolimatta käytiin itkemättä koko viikko raamattua tavaamassa ja naimaluvat saatiin lopuksi. Hauskaa oli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuropsykiatriset haasteet ja erikoispiirteet. En tiedä mitä sanoa. Mut ehkä se on nykypäivää vedota erikoispiirteisiin kun ei jaksa,halua ja ei niin kiinnosta.
Varmasti on erittäin nykypäivää vedota niihin, mutta pitäisi olla selkärankaa olla taipumatta niiden edessä. On valtava karhunpalvelus antaa nuorille periksi joka asiassa. Kukahan niiden puolesta käy aikanaan töissä, vai luuleeko ne että niistä kaikista tulee jotain vaikuttajia, joiden ei tarvi käydä töissä? Siihen vaikuttamiseenkin olisi hyvä löytyä edes jonkinlaista elämänkokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Se on tietysti huono asia, jos ei pysty sopeutumaan ja neuvottelemaan ja tulemaan toimeen toisten kanssa. Mutta olen pastorin kanssa ihan samaa mieltä siitä, että se on pelkästään hyvä asia, että ihmisillä ei enää mene keski-ikään asti ennen kuin tajuavat, ettei tarvitse olla kynnysmattona muille, ja kyllä minullakin on samat oikeudet kuin jokaisella muullakin. Toistan vielä, että tämän asian tajuamisesta ei tarvitse eikä pidä seurata sitä, että alkaa itsekkääksi kusipääksi.
Harmi vaan että se on juuri se mikä siitä seuraa, jos jo lapsena oppii siihen että mua ei kukaan määrälle, eikä mun tarvi ketään kuunnella. Ei se ole kynnysmattona olemista jos oppii kunnioittamaan auktoriteetteja ja toimimaan ryhmässä tiettyjen sääntöjen mukaan sen sijaan että jokainen on vain oman elämänsä päähenkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ompa outo. Sielhä just kiinnostaa vastakkainen sukupuoli, amor vetää jousesta ja osuu nuoli
NO enpä kyllä keksi, miksi joku rippileiri olisi niin tärkeä, että juuri se on kestettävä vaikka miten kukrjaa olisi. Jos ihmisillä kerta kaikkiaan on kivempaa kotona, niin rippileiri ei kyllä tarjoa mitään muutakaan motivaatiota kurjuden sietämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
NO enpä kyllä keksi, miksi joku rippileiri olisi niin tärkeä, että juuri se on kestettävä vaikka miten kukrjaa olisi. Jos ihmisillä kerta kaikkiaan on kivempaa kotona, niin rippileiri ei kyllä tarjoa mitään muutakaan motivaatiota kurjuden sietämiseen.
Kyse ei ole nyt pelkästään siitä rippileiristä, vaan yleisemmin tuosta ilmiöstä että nuoret ei pärjää ja selviydy asioista samalla tavalla kuin aiemmin samanikäiset nuoret selviytyi ongelmitta.
Itsekään en rippileirille koskaan mennyt. Ala-asteen leirikoulusta sain tarpeekseni. Yläasteella jätin leirikoulun (siis useamman päivän matkan) väliin. Ja aikuisena viihdyin paremmin kuin loistavasti yksikseni omassa kaksiossani. Armeijaankaan en mennyt, vaan sain sivaripaikaksi työpaikan, jossa sain olla paljon omissa oloissani ja yksikseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kysytään teiltä aikuiset: Jaksaisitteko itse olla viikon jollain jeesusleirillä ja jakaa huoneen tuntemattomien ihmisten kanssa? Nukkua epämukavassa sängyssä kuunnellen muiden piereskelyä ja kuorsaamista.
Mitäpä sitä ankealle leirille ryhmätupaan nukkumaan, jos viihtyy paljon paremmin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa menee rippileirille pakottamisen tai sosiaalisen paineen takia.
Ei sinne menisi kuin alle 5% nuorista jos olisi oikeasti uskonnon valinnanvapaus ja vaihtoehtoista mukavaa tekemistä kesälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NO enpä kyllä keksi, miksi joku rippileiri olisi niin tärkeä, että juuri se on kestettävä vaikka miten kukrjaa olisi. Jos ihmisillä kerta kaikkiaan on kivempaa kotona, niin rippileiri ei kyllä tarjoa mitään muutakaan motivaatiota kurjuden sietämiseen.
Kyse ei ole nyt pelkästään siitä rippileiristä, vaan yleisemmin tuosta ilmiöstä että nuoret ei pärjää ja selviydy asioista samalla tavalla kuin aiemmin samanikäiset nuoret selviytyi ongelmitta.
Yliopistoissakin on pakko paapoa kakskymppisiä aikuisia, jotta valmistuisivat pois toisten jalkoihin ja vaivoiksi. Kehnolta näyttää Suomen tulevaisuus.
Vierailija kirjoitti:
No kysytään teiltä aikuiset: Jaksaisitteko itse olla viikon jollain jeesusleirillä ja jakaa huoneen tuntemattomien ihmisten kanssa? Nukkua epämukavassa sängyssä kuunnellen muiden piereskelyä ja kuorsaamista.
mä en edes harkitsisi sellaiseen suostumista. ja siksi minusta ei ole ongelma, eikä mitenkään kerro nuorten yleisestä selviytymiskyvystä, viitsivätkö he tuota kärvistellä.
Vierailija kirjoitti:
No kysytään teiltä aikuiset: Jaksaisitteko itse olla viikon jollain jeesusleirillä ja jakaa huoneen tuntemattomien ihmisten kanssa? Nukkua epämukavassa sängyssä kuunnellen muiden piereskelyä ja kuorsaamista.
Mites armeijassa tai pommisuojassa sitten? Yhyy?
En ole lukenut juttua riparista Aamulehdestä, mutta kommentoin yleisesti. Minusta on hyvä kaikille osapuolille, että on erilaisia rippikoululeirejä. Kaikista ei todellakaan ole viikon leirille toisella paikkakunnalla. Se on realismia. Miksi väen vängällä tunkea nelikulmainen palikka pyöreään reikään, jos se ei sinne sovi. Sama koulussakin; tarvitaan lisää vaihtoehtoja. Think outside of the box.
Oma äitini, kuten varmasti moni muukin, muutti 1960-luvun alussa 15-vuotiaana pois lapsuudenkodistaan. Minä 19-vuotiaana 1990-luvulla. Minun lapseni varmasti päälle 20-vuotiaina. Se on kehitystä. Lapsista pidetään nykyään enemmän ja pidempään huolta. Ymmärretään esimerkiksi, että aivot kehityyvät kolmikymppiseksi asti.
Alue: Aihe vapaa
Niille pitäis järkätä sellainen kahden viikon Erikoisjoukot-rippileiri, niin oppisivat olemaan.