Miehen perheestä ei koskaan kukaan toivota ”hyvää uutta vuotta”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä varmaan, että tästä tuli uhriutujien kokoontumisajot. Saatte vertaistukea toisiltanne. :)

Kaikki eivät ole innokkaita tervehdysten lähettäjiä. Itselläni ei kuulu tapoihin lähetellä tervehdyksiä kuin omalle äidille ja isälle. Vastaan kyllä, jos saan tervehdyksen. En ainakaan ole tiennyt kenenkään itkeneen tämän vuoksi. :-o

Paljon onnea valitsemallasi tiellä! Mutta onneksi on empatiakykisiäkin jäljellä vielä tälläkin palstalla.

Oikeassa olet. Vähemmässä määrin on empatiakykyisiä, peruskäytöstavat omaavia ihmisiä. Mutta hurraa-huuto sille, että on!

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä on itse kutsunut kotiinsa omat vanhemmat ja sisarenne tai miehenne perheet?

Minä olen järjestänyt kymmeniä sukujouluja mieheni kanssa ja ne ovat ihan per...ja tehty velvollisuudesta, ihan vain siksi, kun ostimme aikoinaan suvun talon, joka on ollut useamman sukupolven ajan suvussa (ei maatila).

Ja tämä joulu oli paras ikinä, kun korona, ei ollut viikkojen raatamista ennen joulua tai joulun jälkeen, saimme pitää ihan itse joulukuun palkat, kun ennen ne meni tarjoiluun, ei tarvinnut kuunnella, kuinka laatikko on liian kuivaa tai kinkku ylikypsää, kuinka lattiat kylmät tai savusauna nokinen.

Tämän joulun perinne tulee meille myös ensi jouluna, nyt toisten passaaminen on tullut tiensä päähän ja meillä on oikeus luoda omat perinteemme, johon vanhemmat, sisaret ja serkut eivät kuulu. Jokainen laittakoon itselleen sellaiset juhlat kuin haluaa.

On hyvä, että viinein tajusit ja nousit kynnysmatolta. Ihmiset ovat uskomattoman nohevia käyttämään toisen kiltteyttä hyväksi, jos ei sitä itse katkaise. Terve itsetunto on oltava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä varmaan, että tästä tuli uhriutujien kokoontumisajot. Saatte vertaistukea toisiltanne. :)

Kaikki eivät ole innokkaita tervehdysten lähettäjiä. Itselläni ei kuulu tapoihin lähetellä tervehdyksiä kuin omalle äidille ja isälle. Vastaan kyllä, jos saan tervehdyksen. En ainakaan ole tiennyt kenenkään itkeneen tämän vuoksi. :-o

Paljon onnea valitsemallasi tiellä! Mutta onneksi on empatiakykisiäkin jäljellä vielä tälläkin palstalla.

Ei lähetä uudenvuodentervehdyksiä = empatiakyvytön?

Rakas päiväkirja, tänään opin sen että radikaalista yleistyksestä tunnistaa empatiakykyisen ihmisen! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun anoppini ja appeni ovat viettäneet jouluaattoa kymmeniä vuosia vain yhden poikansa luona. Meidön perheemme ja heidän tounen poikansa eivät ole koskaan olleet kutsuttuja yhteiseen joulunviettoon. Kyn saimme lapsemme 14 vuotta sitten, mikään ei muuttunut. Edes jouluaaton kahveille eivät suostuneet meille, kun kerran kysyin. Pappa ei myöskään ole suostunut joulupukiksi kertaakaan vaan olen maksanut satoja euroja vieraasta joulupukista, kun lapsi oli pieni. Olemme tosin käyneet joulupäivänä tai tapanina anoppilassa lounaalla kunnes myöhemmin, kun oli mahdollisuus, olemme olleet Lapissa joulut oman perheen kesken. Alussa ihmettelin touhua mutta myöhemmin olen ouvaltanut, ettei mieheni ja hänen perheensä suhteet kuulu minulle. Olen oppinut nauttimaan oman pikkuperheen joulun vietosta. Asialliset ja hyvät välit on anoppiin ja appeem ja myös veljen perheeseen. En ole ikinä puhunut heille joulun viettotavoista. Omat vanhemmat ovat jo ajat sitten kuolleet ja omat sisarukset asuvat eri paikkakunnalla toisin kuin mieheni perhe, joka asuu muutamien kilometrien päästä toisistaan.

Ihan sama tilanne, kuin AP:lla. Otan osaa! Tosi pahalta tuntuu lastenne puolesta.

Vaikka Lappi on hieno, onhan sukujoulu, ja yhdessä vietetyt juhlapyhät nyt ihan eri asia kuin istua yksin omalla mökillä...

Näköjään tälläisiä ulkopuolelle jättäviä perheitä on siis muitakin.

Kyllä on ja kiitos ymmärtäväisestä suhtautumisesta. Appivanhemmat ovat antaneet hyviä joululahjoja rahallisesti, joten kyse voi olla hyvittelystä. Käsittämätöntä toimintaa kuitenkin. Kaiholla muistelen lapsuuteni perhejouluja, joita en enää aikuisena koskaan saa takaisin.

Tottakait kaiholla muistelee sukujouluja, kun sai mennä valmiiseen joulupöytään, kun oli kystä kyllin, joulu laitettu ja koti siivottu.

Nyt joutuu tekemään ja maksamaan kaiken itse ja luopumaan omasta vapaa-ajastaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulkkuja on monenlaisia. Tärkeintä on itse tuntea itsensä ja jättää ne keskenään leikkimään hiekkalaatikolle. 

Sinä sen sanoit😂😂😂😂😂❤️😂

Olen saanut trauman kaikista sukujuhlista, jo lapsena, kun ne vietettiin aina mummolassa ja esim. joulun valmistelut aloitettiin jo itsenäisyyspäivänä äidin kanssa mummolassa (mummo vanha) ja asuttiin samassa kaupungissa. Sitä helv..siivoamista, leipomista ja ruuan laittoa riitti.

Sitten jouluaattona äidin kolme veljeä tuli mummolaan, vaimoineen ja lapsineen joulun viettoon, osa majoittui mummolassa ja osa meillä. Ja serkut saivat elää kuin pelossa, ilman mitään kotityövelvoitetta, kun olivat kutsuvieraita ja kävivät harvoin. Ja kehuivat, kuinka ihanaa on viettää joulua.

Onneksi sukujuhlat päättyivät mummon kuolemaan, nyt vanhempani haluavat viettää joulun kahdestaan hyvin vaatimattomasti ja saman teen oman perheeni kanssa. Eikä kumpikaan tarvitse itkeä työn raatamisesta.

Se on niin, ettei sukulaisiaan voi valita ja mikään sisaruus tai vanhemmuus ei takaa sitä, että tultaisiin toimeen. Jostain syystä miehesi veljet ei halua miestään omiin juttuihinsa ja se on heidän välinen asia. Taustalla voi olla vaikka mitä ja luulen kyllä, että miehesi tietää. Hän ei varmaankaan itkua tihrusta, kuten sinä, joten häntä tuskin kiinnostaa.

Onpas tympeää, ja ikävää.

Varmaan ”hyvä mieli” tällä illan emännällä, joka ei teitä kutsu eikä kutsunut. Varmaan tuntee itsensä erityisen fiksuksi ja viisaaksi. Anna kun vielä arvaan, että on aktiivinen somettaja, mutta ei pysty teille viestimään.

Lopeta sinä moisten kiusaajien seuraaminen esim somessa.

Mitä et tiedä, se ei pahoita sinun mieltä. Suhtaudu kuin olisivat ilmaa. Tavoittele korkeammalle. Ole hyvä muille, sellaisille jotka vastaavat hyvään.

Jos haluaisi olla fiksu ja hallita hyvät käytöstavat, kuinka suurelle piirille pitäisi lähettää, hyvän uuden vuoden toivotukset, ettei olisi empatiakyvytön?

Ja miksi ihmeessä ap. ei tätä itse tarvitse tehdä? On vain loukkasntunut, kun muut eivät sitä tee. Kenen tehtävä se etiketin mukaan sitten on?

Ja pitääkö se lähettää heti klo 24.00 jälkeen vai saako nukkua ja lähettää aamulla?

Tietty suvulle lähetetään, entä serkut, jos ei ole tavannut vuosiin. Tai naapurit, työkaverit jne.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaisi olla fiksu ja hallita hyvät käytöstavat, kuinka suurelle piirille pitäisi lähettää, hyvän uuden vuoden toivotukset, ettei olisi empatiakyvytön?

Ja miksi ihmeessä ap. ei tätä itse tarvitse tehdä? On vain loukkasntunut, kun muut eivät sitä tee. Kenen tehtävä se etiketin mukaan sitten on?

Ja pitääkö se lähettää heti klo 24.00 jälkeen vai saako nukkua ja lähettää aamulla?

Tietty suvulle lähetetään, entä serkut, jos ei ole tavannut vuosiin. Tai naapurit, työkaverit jne.

Voi voi sentään, kun tällä nyt puolustellaan. Alkeelllisetkin käytöstavat puuttuu ja sen huomaa nylyään lapsistakin. Sellaiset lapset kuin vanhempansa. Yksinkertaisen tervehdyksen lähettäminen omille ja toisen sukulaisille on liikaa vaadittu ja muuten ollaan somessa 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaisi olla fiksu ja hallita hyvät käytöstavat, kuinka suurelle piirille pitäisi lähettää, hyvän uuden vuoden toivotukset, ettei olisi empatiakyvytön?

Ja miksi ihmeessä ap. ei tätä itse tarvitse tehdä? On vain loukkasntunut, kun muut eivät sitä tee. Kenen tehtävä se etiketin mukaan sitten on?

Ja pitääkö se lähettää heti klo 24.00 jälkeen vai saako nukkua ja lähettää aamulla?

Tietty suvulle lähetetään, entä serkut, jos ei ole tavannut vuosiin. Tai naapurit, työkaverit jne.

Oletpa yksinkertainen, jos et ilman apua tiedä. Eikö sinulle kotona lapsena opetettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun anoppini ja appeni ovat viettäneet jouluaattoa kymmeniä vuosia vain yhden poikansa luona. Meidön perheemme ja heidän tounen poikansa eivät ole koskaan olleet kutsuttuja yhteiseen joulunviettoon. Kyn saimme lapsemme 14 vuotta sitten, mikään ei muuttunut. Edes jouluaaton kahveille eivät suostuneet meille, kun kerran kysyin. Pappa ei myöskään ole suostunut joulupukiksi kertaakaan vaan olen maksanut satoja euroja vieraasta joulupukista, kun lapsi oli pieni. Olemme tosin käyneet joulupäivänä tai tapanina anoppilassa lounaalla kunnes myöhemmin, kun oli mahdollisuus, olemme olleet Lapissa joulut oman perheen kesken. Alussa ihmettelin touhua mutta myöhemmin olen ouvaltanut, ettei mieheni ja hänen perheensä suhteet kuulu minulle. Olen oppinut nauttimaan oman pikkuperheen joulun vietosta. Asialliset ja hyvät välit on anoppiin ja appeem ja myös veljen perheeseen. En ole ikinä puhunut heille joulun viettotavoista. Omat vanhemmat ovat jo ajat sitten kuolleet ja omat sisarukset asuvat eri paikkakunnalla toisin kuin mieheni perhe, joka asuu muutamien kilometrien päästä toisistaan.

Ihan sama tilanne, kuin AP:lla. Otan osaa! Tosi pahalta tuntuu lastenne puolesta.

Vaikka Lappi on hieno, onhan sukujoulu, ja yhdessä vietetyt juhlapyhät nyt ihan eri asia kuin istua yksin omalla mökillä...

Näköjään tälläisiä ulkopuolelle jättäviä perheitä on siis muitakin.

Kyllä on ja kiitos ymmärtäväisestä suhtautumisesta. Appivanhemmat ovat antaneet hyviä joululahjoja rahallisesti, joten kyse voi olla hyvittelystä. Käsittämätöntä toimintaa kuitenkin. Kaiholla muistelen lapsuuteni perhejouluja, joita en enää aikuisena koskaan saa takaisin.

Tottakait kaiholla muistelee sukujouluja, kun sai mennä valmiiseen joulupöytään, kun oli kystä kyllin, joulu laitettu ja koti siivottu.

Nyt joutuu tekemään ja maksamaan kaiken itse ja luopumaan omasta vapaa-ajastaan.

Niin, kuka luopuu kuka ei! Olen kymmeniä vuosia ostanut ja tehnyt oman jouluni alusta asti perheelleni ja auttaisin kaikin tavoin, jos pyydettäisiin, joulun laitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaisi olla fiksu ja hallita hyvät käytöstavat, kuinka suurelle piirille pitäisi lähettää, hyvän uuden vuoden toivotukset, ettei olisi empatiakyvytön?

Ja miksi ihmeessä ap. ei tätä itse tarvitse tehdä? On vain loukkasntunut, kun muut eivät sitä tee. Kenen tehtävä se etiketin mukaan sitten on?

Ja pitääkö se lähettää heti klo 24.00 jälkeen vai saako nukkua ja lähettää aamulla?

Tietty suvulle lähetetään, entä serkut, jos ei ole tavannut vuosiin. Tai naapurit, työkaverit jne.

Voi voi sentään, kun tällä nyt puolustellaan. Alkeelllisetkin käytöstavat puuttuu ja sen huomaa nylyään lapsistakin. Sellaiset lapset kuin vanhempansa. Yksinkertaisen tervehdyksen lähettäminen omille ja toisen sukulaisille on liikaa vaadittu ja muuten ollaan somessa 24/7.

Entäpä jos ei halua lähettää niitä tervehdyksiä kyseiselle ihmiselle, vaikka kuinka olisi sukua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaisi olla fiksu ja hallita hyvät käytöstavat, kuinka suurelle piirille pitäisi lähettää, hyvän uuden vuoden toivotukset, ettei olisi empatiakyvytön?

Ja miksi ihmeessä ap. ei tätä itse tarvitse tehdä? On vain loukkasntunut, kun muut eivät sitä tee. Kenen tehtävä se etiketin mukaan sitten on?

Ja pitääkö se lähettää heti klo 24.00 jälkeen vai saako nukkua ja lähettää aamulla?

Tietty suvulle lähetetään, entä serkut, jos ei ole tavannut vuosiin. Tai naapurit, työkaverit jne.

Voi voi sentään, kun tällä nyt puolustellaan. Alkeelllisetkin käytöstavat puuttuu ja sen huomaa nylyään lapsistakin. Sellaiset lapset kuin vanhempansa. Yksinkertaisen tervehdyksen lähettäminen omille ja toisen sukulaisille on liikaa vaadittu ja muuten ollaan somessa 24/7.

Näinpä juuri😂 1-2 käytöstavatonta provoilijaa haukkui ensin apta ja nyt sitten esittää että yksinkertaisen viestin lähettäminen on niin ja näin vaikeaa. Someen toki päivitellään ihan syömisistä lähtien kaikki😂 Noloa tosiaan!

Jos ap.lle appivanhempien ja miehen veljien tapaaminen on noin tärkeä, että oikein itkettää lapsen nähden, niin mikä estää ap. kutsumasta kotiinsa koko porukka viettämään uuden alkua vaikka sunnuntaipäivällisellä, hyvän ruuan äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaisi olla fiksu ja hallita hyvät käytöstavat, kuinka suurelle piirille pitäisi lähettää, hyvän uuden vuoden toivotukset, ettei olisi empatiakyvytön?

Ja miksi ihmeessä ap. ei tätä itse tarvitse tehdä? On vain loukkasntunut, kun muut eivät sitä tee. Kenen tehtävä se etiketin mukaan sitten on?

Ja pitääkö se lähettää heti klo 24.00 jälkeen vai saako nukkua ja lähettää aamulla?

Tietty suvulle lähetetään, entä serkut, jos ei ole tavannut vuosiin. Tai naapurit, työkaverit jne.

Voi voi sentään, kun tällä nyt puolustellaan. Alkeelllisetkin käytöstavat puuttuu ja sen huomaa nylyään lapsistakin. Sellaiset lapset kuin vanhempansa. Yksinkertaisen tervehdyksen lähettäminen omille ja toisen sukulaisille on liikaa vaadittu ja muuten ollaan somessa 24/7.

Riittääkö, jos joulutervehdyksen tai joulukortin yhteydessä on jo kertaalleen lähettänyt uuden vuoden toivotukset?

Vai tehdäänkö se vielä uudestaan 1.1 sähköisesti tai puhelimella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaisi olla fiksu ja hallita hyvät käytöstavat, kuinka suurelle piirille pitäisi lähettää, hyvän uuden vuoden toivotukset, ettei olisi empatiakyvytön?

Ja miksi ihmeessä ap. ei tätä itse tarvitse tehdä? On vain loukkasntunut, kun muut eivät sitä tee. Kenen tehtävä se etiketin mukaan sitten on?

Ja pitääkö se lähettää heti klo 24.00 jälkeen vai saako nukkua ja lähettää aamulla?

Tietty suvulle lähetetään, entä serkut, jos ei ole tavannut vuosiin. Tai naapurit, työkaverit jne.

Oletpa yksinkertainen, jos et ilman apua tiedä. Eikö sinulle kotona lapsena opetettu?

Olen sitten yksinkertainen ihminen. Lähetän uuden vuoden toivotukset joko joulutervehdyksen tai joulukortin yhteydessä jo ennen joulua.

Ja jos tavataan tai ollaan muutoin yhteydessä, toivotan hyvää uutta vuotta, mutta yksinkertaisena ihmisenä, ei ole tullut mieleen lähettää vielä uudestaan uuden vuoden toivotuskortteja tai viestejä.

Ehkä tässä suhteessa kotikasvatukseni on jäänyt vajaaksi, kun lapsuudenkodissakin toimittiin näin, tosin silloin oli vain lankapuhelin ja vanhemmilla iso suku ja ystäväpiiri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko perhe aina toiminut noin? Siis tyyliin miehesi sinkkuaikoina? Kuuluuko perhekulttuuriin?

Tuntuu, että veljien vaimot näin toimivat tai päättävät asioista, miehiä ei vain kiinnosta kuin itsensä. Jos vaimo on fiksu, kutsuu hän kaikki, huomioi kaikki, edes sillä yhdellä ystävällisellä viestillä.

Mitä tai minkälaista perhe ”kulttuuria” on jättää yksi perhe aina ulkopuolelle?

Ensin alapeukutin, mutta sitten tajusin et kyllä varmaan 90 % perheissä naiset päättää ketä kutsutaan milloinkin juhlimaan milläkin tavalla. Miehillä ehkä joku minimaalinen sananvalta asiaan. Ja miehet flegmaattisempia. Naiset on tässä todennäköisesti se avainporukka päättämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaisi olla fiksu ja hallita hyvät käytöstavat, kuinka suurelle piirille pitäisi lähettää, hyvän uuden vuoden toivotukset, ettei olisi empatiakyvytön?

Ja miksi ihmeessä ap. ei tätä itse tarvitse tehdä? On vain loukkasntunut, kun muut eivät sitä tee. Kenen tehtävä se etiketin mukaan sitten on?

Ja pitääkö se lähettää heti klo 24.00 jälkeen vai saako nukkua ja lähettää aamulla?

Tietty suvulle lähetetään, entä serkut, jos ei ole tavannut vuosiin. Tai naapurit, työkaverit jne.

Oletpa yksinkertainen, jos et ilman apua tiedä. Eikö sinulle kotona lapsena opetettu?

Olen sitten yksinkertainen ihminen. Lähetän uuden vuoden toivotukset joko joulutervehdyksen tai joulukortin yhteydessä jo ennen joulua.

Ja jos tavataan tai ollaan muutoin yhteydessä, toivotan hyvää uutta vuotta, mutta yksinkertaisena ihmisenä, ei ole tullut mieleen lähettää vielä uudestaan uuden vuoden toivotuskortteja tai viestejä.

Ehkä tässä suhteessa kotikasvatukseni on jäänyt vajaaksi, kun lapsuudenkodissakin toimittiin näin, tosin silloin oli vain lankapuhelin ja vanhemmilla iso suku ja ystäväpiiri.

Luulen, et olet harvinaisuus jos sinun piireissä ei ole tapana lähettää lähipiirille (omat sisarukset) viestejä uutena vuotena tai jouluna.

Nykyään monilla on omia whatsapp ryhmiäkin missä ollaan eri kokoonpanoilla ja sielläkin toivotellaan juhlatoivotuksia. Etkö tosiaan tällaista kulttuuria tiedä?

Ohis

Miehellä on myös useampi raavas työkykyinen veli ja isä eläkkeellä (hyväkuntoinen). Ketään näistä miehistä ei ole näkynyt rakennuksellamme auttamassa. Ei edes yhtä päivää. Ei edes katsomassa, miten homma edistyy.

Sanomattakin on selvää kun paikka valmistuu, ei heitä perheineen kyllä kyläänkään kutsuta. Sanotaan heille että kutsutaanpas ensin 10 lähintä ystäväämme, jotka auttoivat ja myötäelivät raskaassa rakennusvaiheessa.

=====

En tarkoituksella pyytänyt veljeäni ja hänen kahta rotevaa poikaansa remonttiavuksi. Palkkasin mielummin remonttireiskan. Veli tuli sitten perheensä kanssa tupareihin.

Bisnes erikseen ja ystävät/sukulaiset erikseen.