Ärsyttää nämä turhasta valittajat joilla koko vuosi 2020 meni muka pilalle kun eivät päässeet matkustamaan ja harrastamaan

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuollaiset peruuntumiset voivat hetken aikaa harmittaa, mutta että kokonainen vuosi mennyt pilalle siksi ettei johonkin menoihinsa päässyt... kuulostaa teini-ikäisen kiukuttelulta. Mitäpä jos tulisi todellisia vastoinkäymisiä, työttömyyttä, sairautta, kuolemaa - miten tällainen ihminen niistä selviytyisi ollenkaan?

Monella onkin ollut koronavaikeuksien lisäksi noita edellä mainittuja. Tuskin monikaan valittaa pelkästään matkustamattomuuden takia.

Lasten osalta tässä surettaa. Kun on nuori, niin vapaat kesät koulun jälkeen ennen opiskelua tai muut välivuositilanteet menevät ohi ilman matkoja eivätkä palaa! Tavallaan se on yksi menetetty kesä nuoren elämässä, ainakin matkojen osalta. Ja nyt ihan vakavissaan uhkaa tulla jo toinen tällainen kesä perään. Itse en ainakaan vielä usko näitä ”kesällä kaikki on jo toisin” -puheita.

Vierailija kirjoitti:

Kehtaan hyvin kiitos kysymästä. Ei minua kiinnosta tuntemattomat ihmiset yhtään enempää kuin sinua kiinnostaa minun elämäni. Kaltaistesi takia en rajoita elämääni enää yhtään enempää.

Riskiryhmät kyllä jaksaa meuhkata omasta puolestaan, mutta sympatiaa on turha odottaa. Siispä ei ole mitään mieltä uhrata elämästään riskiryhmille. Miksi tuollaisten takia ottaa edes rokotetta?

Ihmishirviö kuvittelee olevansa fiksu.

Jos todellista valitusta haluatte kuunnella, niin menkää lukemaan Hesarin "Kultainen häkki"-ketjua. Siellä on reilusti toistasataa postausta, missä hyväosaiset valittelevat sitä, että kuinka joku voi pitää 100 000€/vuodessa ansaitsevaa hyväpalkkaisena. 100 tonnia vuodessa, on kuulemma melko peruspalkka, eli ei erityisen suuri, eikä missään nimessä harvinainen. 5000€(/kuukausipalkka on kuulemma toimentulosta kituuttelua, eikä sillä pärjää edes yksinasuva Hesarin lukijoiden mielestä! Perustarpeisiin kuulemma kuuluu iso lukaali paraatipaikalta, hyvin varusteltu kesmämökki, kunnon vene, vähintään kaksi merkkiautoa, runsaasti kalliita harrastuvlineitä, niin eikä saa unohtaa sitä pyhää lehmää, eli matkustelua ylellisiin kohteisiin ymäri maailmaa, useita kertoja vuodessa! Ai niin, ja osakkeisiinkin pitää jäädä sitä rahaa vielä sijoittaa. Siihen tosin riittää vaivaiset 2000€ joka kuukausi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää suunnattomasti ihmiset jotka vähättelevät toisten elämää. Korona on tuonut vaikeuksia meidän kaikkien elämään. Suurin syy miksi itseäni ei kiinnosta riskiryhmien sairastaminen tai 80+ kuolemat ollenkaan, on juuri tuo vähättely. Siitä saa todellakin olla harmissaan, jos on menettänyt satoja/tuhansia euroja peruuntuneista matkoista (itse odotellut puoli vuotta), jokainen loma ja vapaapäivä on kökitty vain kotona ja lapsilta jäi harrastukset pois. Taloudellisia tappioita on tullut kun nuhanenän ei koronaisen lapsen kanssa on oltu kotona, eikä töissä ja päivähoidossa. Elämää ei voi suunnitella yhtään, koska yksikin niiskaus peruuttaa kaikki.

Ja vanhusten harrastustoiminnat on meidän kaupungissa käynnissä koko ajan, koska on kuulemma ikävää sulkeutua vain kotiin. Ja lapset/nuoret/työikäiset jatkaa uhrautumistaan näiden kasvisten vuoksi.

Miten kehtaat. Sinä sentään olet elossa ja ilmeisesti tervekin.

Kehtaan hyvin kiitos kysymästä. Ei minua kiinnosta tuntemattomat ihmiset yhtään enempää kuin sinua kiinnostaa minun elämäni. Kaltaistesi takia en rajoita elämääni enää yhtään enempää.

Riskiryhmät kyllä jaksaa meuhkata omasta puolestaan, mutta sympatiaa on turha odottaa. Siispä ei ole mitään mieltä uhrata elämästään riskiryhmille. Miksi tuollaisten takia ottaa edes rokotetta?

Mene peilin eteen ja kallista päätäsi. Kellastuuko toinen silmäsi?

Kukaan ei voi määritellä toisten puolesta sitä, millä perusteella jonkun toisen ihmisen vuosi on mennyt pieleen. Ihmiset arvottaa eri asioita eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuollaiset peruuntumiset voivat hetken aikaa harmittaa, mutta että kokonainen vuosi mennyt pilalle siksi ettei johonkin menoihinsa päässyt... kuulostaa teini-ikäisen kiukuttelulta. Mitäpä jos tulisi todellisia vastoinkäymisiä, työttömyyttä, sairautta, kuolemaa - miten tällainen ihminen niistä selviytyisi ollenkaan?

Monella onkin ollut koronavaikeuksien lisäksi noita edellä mainittuja. Tuskin monikaan valittaa pelkästään matkustamattomuuden takia.

Juuri näin. Itseltäni on mm kuollut edellisvuonna isä, kolme edeltävää vuotta oli aivan kamalia vastoinkäymisiä, työttömyyttä, vakavaa sairautta, lomattomuutta ja loppuunpalamista. Jos pilkkua viilaan, viimeiset 10v elämästä on ollut pelkkää suossa rämpimistä. Vuoden 2020 piti olla valopilkku ja palautumisen aikaa. Sen sijaan sama sonta jatkuu ja koko ajan kuulen että nillitän turhasta. Kun vain lomat peruuntui. Tämä oli kaiken huippu ja jaksaminen on nollassa.

T. Se joka ei välitä enää riskiryhmistä tuon taivaallista eikä jaksa arvostelijoita siitä kenen menetykset ovat suuremmat

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi määritellä toisten puolesta sitä, millä perusteella jonkun toisen ihmisen vuosi on mennyt pieleen. Ihmiset arvottaa eri asioita eri tavalla.

Shh, erinomaiset täydelliset ihmiset voi.

Jos nyt tuntuu että elämä valuu hukkaan koska ei pääse talvella Pattayalle eikä kesällä Kreikkaan niin ajatelkaas sotavuosien sukupolvia ja laittakaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Saanko valittaa, kun en päässyt labroihin koronajärjestelyjen vuoksi ja sairasteluni pitkittyi sen takia? Entä saako valittaa kun häät peruuntui tilanteen takia?

Hmm. Ikäviä asioita todella. Omalla kohdallani sairastelu on huonon hoidon takia venynyt jo vuosiksi ja minulle on tehty henkistä väkivaltaa terveydenhuollossa. Miehestä voin vain haaveilla, useita vuosia ilman seksuaalista tyydytystä. Ja kaikki tämä ilman koronaa...

Eli vähän suhteellisuudentajua.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt tuntuu että elämä valuu hukkaan koska ei pääse talvella Pattayalle eikä kesällä Kreikkaan niin ajatelkaas sotavuosien sukupolvia ja laittakaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

No nythän suojeltiin vanhuksia estämällä lasten ja nuorten harrastuksia samalla kun yli 70 vuotiaat eli kuten aina. Ei mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuollaiset peruuntumiset voivat hetken aikaa harmittaa, mutta että kokonainen vuosi mennyt pilalle siksi ettei johonkin menoihinsa päässyt... kuulostaa teini-ikäisen kiukuttelulta. Mitäpä jos tulisi todellisia vastoinkäymisiä, työttömyyttä, sairautta, kuolemaa - miten tällainen ihminen niistä selviytyisi ollenkaan?

Monella onkin ollut koronavaikeuksien lisäksi noita edellä mainittuja. Tuskin monikaan valittaa pelkästään matkustamattomuuden takia.

Juuri näin. Itseltäni on mm kuollut edellisvuonna isä, kolme edeltävää vuotta oli aivan kamalia vastoinkäymisiä, työttömyyttä, vakavaa sairautta, lomattomuutta ja loppuunpalamista. Jos pilkkua viilaan, viimeiset 10v elämästä on ollut pelkkää suossa rämpimistä. Vuoden 2020 piti olla valopilkku ja palautumisen aikaa. Sen sijaan sama sonta jatkuu ja koko ajan kuulen että nillitän turhasta. Kun vain lomat peruuntui. Tämä oli kaiken huippu ja jaksaminen on nollassa.

T. Se joka ei välitä enää riskiryhmistä tuon taivaallista eikä jaksa arvostelijoita siitä kenen menetykset ovat suuremmat

Samoin mulle viime vuoden piti olla virkistymisen ja palautumisen vuosi. Kaikista raskaista vuosista mitä oli ollut. Niin olin toivonut ja suunnitellut.

Tästä vuodesta en enää toivo enkä odota mitään. Yhtäkään suunnitelmaa en ole tehnyt.

Hiukan sylettää noi valittamisen arvostelijat. Hyvä, jos heillä on kaikki ollut ja on niin hyvin, ettei yks korona tunnu missään.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää suunnattomasti ihmiset jotka vähättelevät toisten elämää. Korona on tuonut vaikeuksia meidän kaikkien elämään. Suurin syy miksi itseäni ei kiinnosta riskiryhmien sairastaminen tai 80+ kuolemat ollenkaan, on juuri tuo vähättely. Siitä saa todellakin olla harmissaan, jos on menettänyt satoja/tuhansia euroja peruuntuneista matkoista (itse odotellut puoli vuotta), jokainen loma ja vapaapäivä on kökitty vain kotona ja lapsilta jäi harrastukset pois. Taloudellisia tappioita on tullut kun nuhanenän ei koronaisen lapsen kanssa on oltu kotona, eikä töissä ja päivähoidossa. Elämää ei voi suunnitella yhtään, koska yksikin niiskaus peruuttaa kaikki.

Ja vanhusten harrastustoiminnat on meidän kaupungissa käynnissä koko ajan, koska on kuulemma ikävää sulkeutua vain kotiin. Ja lapset/nuoret/työikäiset jatkaa uhrautumistaan näiden kasvisten vuoksi.

Huh, olet ihan esimerkki itsekkäästä ja pelkästään omaa etua ajattelevasta ihmisestä ja surettaa, että kasvatat esimerkilläsi aivan samanlaisia tulevia kansalaisia.

Meillä lähti lapsilta harrastukset, mies siirtyi etätyöhön, minä jouduin etsimään uuden työn. Siitä huolimatta kun yhdessä eilen pohdimme, niin kulunut vuosi on ollut ihan hauska. On ollut vaikeuksia mutta myös paljon yhdessä oloa ja perheelle aikaa. Hiukan harmittaa, kun jo toinen talvi, kun emme pääse laskettelemaan, mutta jopa teinit ymmärtävät, että joistakin asioista pitää luopua yleisen turvallisuuden vuoksi. Isovanhemmat ovat aktiivisia ja reippaita eläkeläisiä, osa on eristäytynyt kokonaan, osa jatkaa niin kuin ennenkin. Eivät todellakaan ole kasviksia, vaikka yli 70-vuotiaita ovatkin. Yksi tekee vielä keikkatyötä, toisilla on kaksi aktiivista "harrastusta" ihan kilpailumielessä, elämä on mielekästä ja tärkeää paitsi heille niin monelle muulle ja käyttävät aktiivisesti palveluja, jotka koronan takia ovat vaarassa kaatua. Eivät ole yhteiskunnalle taakka ja käyttävät takuulla terveyspalveluja keskivertoihmistä vähemmän mutta ovat maksaneet ja maksavat veroja keskivertoa enemmän.

Vanhusten aktiviteettien toiminta on tärkeää, koska monet heistä elävät ja asuvat yksin. Lapset asuvat yleensä perheissä, joten vaikka on oikeasti sääli, että harrastukset ovat olleet tauolla (ensin keväällä sen muutaman kuukauden ja nyt joulukuun ja tammikuun ainakin), niin niillä ei ole samanlaista hyvinvoinnin merkitystä kuin vanhusten harrastuksilla. Toivoisin toki, että harrastuksia voitaisiin jatkaa normaalisti loppukevään, koska tärkeitä ne ovat lapsillekin, mutta meillä on lapsille tarjota turvallinen perhe ja mielekästä tekemistä perheen kesken, joten sitä ei voi verrata eläkeläisen ainoaan sosiaaliseen kontaktiin viikossa.

Emme päässeet laskettelemaan, mutta pihalla on otettu kaikki ilo irti ohuesta lumikerroksesta. Lapsia on kuskattu luistelemaan pääkaupunkiseudun tekojäille. On tehty metsäretkiä, makkaranpaistoa nuotiolla ja kirjastosta on haettu vino pino kirjoja. Isovanhempien kanssa on soiteltu, vaikka ei voida tavata, ja lapset ovat hyvin tajunneet, että haluvat pitää isovanhempansa ennemmin kuin lähteä laskettelemaan.

Oikeasti, miten voi olla niin kamalaa, että joutuu viettämään enemmän aikaa perheen kanssa? Varsinkin kun on selvää, että tätä ei kestä ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttää monien ihmisten sopeutumiskyvyttömyys ja mukautumiskyvyttömyys.

TÄMÄ!

Aina kysytään työpaikan kehityskeskusteluissa muutosvastaisuuutta, tai siis sitä muutoshalukkuuttahan ne kysyy, mutta tänä vuonna nähtiin todella, kuka pystyy venymään muutoksiin ja kuka ei. 

Harmittaa yksinäisten ikäihmisten ja sairastuneiden puolesta, muuten omalta osaltani mahtava vuosi. Kyllä meiltäkin peruuntui ulkomaanmatka ja parit isommat juhlat, mutta etätyöt olivat ihan parasta. Sen myötä lisääntynyt vapaa-aika (työmatkat ja turha tälläytyminen pois), pitkät lenkit luonnossa, kuntoilun lisääntyminen ja hyvän ruoan kokkailu arjessa ja ystävien seurassa, paremmat yöunet ja rahan säästyminen. Otan menneestä vuodesta elämääni juuri näitä pointteja ja jätän turhuudet pois, olo on nyt niin hyvä.

Mutta ymmärrän, että joitakin korona on koetellut kovastikin, mutta joukossa on niitä turhan nillittäjiä, pintaliitäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää suunnattomasti ihmiset jotka vähättelevät toisten elämää. Korona on tuonut vaikeuksia meidän kaikkien elämään. Suurin syy miksi itseäni ei kiinnosta riskiryhmien sairastaminen tai 80+ kuolemat ollenkaan, on juuri tuo vähättely. Siitä saa todellakin olla harmissaan, jos on menettänyt satoja/tuhansia euroja peruuntuneista matkoista (itse odotellut puoli vuotta), jokainen loma ja vapaapäivä on kökitty vain kotona ja lapsilta jäi harrastukset pois. Taloudellisia tappioita on tullut kun nuhanenän ei koronaisen lapsen kanssa on oltu kotona, eikä töissä ja päivähoidossa. Elämää ei voi suunnitella yhtään, koska yksikin niiskaus peruuttaa kaikki.

Ja vanhusten harrastustoiminnat on meidän kaupungissa käynnissä koko ajan, koska on kuulemma ikävää sulkeutua vain kotiin. Ja lapset/nuoret/työikäiset jatkaa uhrautumistaan näiden kasvisten vuoksi.

Huh, olet ihan esimerkki itsekkäästä ja pelkästään omaa etua ajattelevasta ihmisestä ja surettaa, että kasvatat esimerkilläsi aivan samanlaisia tulevia kansalaisia.

Meillä lähti lapsilta harrastukset, mies siirtyi etätyöhön, minä jouduin etsimään uuden työn. Siitä huolimatta kun yhdessä eilen pohdimme, niin kulunut vuosi on ollut ihan hauska. On ollut vaikeuksia mutta myös paljon yhdessä oloa ja perheelle aikaa. Hiukan harmittaa, kun jo toinen talvi, kun emme pääse laskettelemaan, mutta jopa teinit ymmärtävät, että joistakin asioista pitää luopua yleisen turvallisuuden vuoksi. Isovanhemmat ovat aktiivisia ja reippaita eläkeläisiä, osa on eristäytynyt kokonaan, osa jatkaa niin kuin ennenkin. Eivät todellakaan ole kasviksia, vaikka yli 70-vuotiaita ovatkin. Yksi tekee vielä keikkatyötä, toisilla on kaksi aktiivista "harrastusta" ihan kilpailumielessä, elämä on mielekästä ja tärkeää paitsi heille niin monelle muulle ja käyttävät aktiivisesti palveluja, jotka koronan takia ovat vaarassa kaatua. Eivät ole yhteiskunnalle taakka ja käyttävät takuulla terveyspalveluja keskivertoihmistä vähemmän mutta ovat maksaneet ja maksavat veroja keskivertoa enemmän.

Vanhusten aktiviteettien toiminta on tärkeää, koska monet heistä elävät ja asuvat yksin. Lapset asuvat yleensä perheissä, joten vaikka on oikeasti sääli, että harrastukset ovat olleet tauolla (ensin keväällä sen muutaman kuukauden ja nyt joulukuun ja tammikuun ainakin), niin niillä ei ole samanlaista hyvinvoinnin merkitystä kuin vanhusten harrastuksilla. Toivoisin toki, että harrastuksia voitaisiin jatkaa normaalisti loppukevään, koska tärkeitä ne ovat lapsillekin, mutta meillä on lapsille tarjota turvallinen perhe ja mielekästä tekemistä perheen kesken, joten sitä ei voi verrata eläkeläisen ainoaan sosiaaliseen kontaktiin viikossa.

Emme päässeet laskettelemaan, mutta pihalla on otettu kaikki ilo irti ohuesta lumikerroksesta. Lapsia on kuskattu luistelemaan pääkaupunkiseudun tekojäille. On tehty metsäretkiä, makkaranpaistoa nuotiolla ja kirjastosta on haettu vino pino kirjoja. Isovanhempien kanssa on soiteltu, vaikka ei voida tavata, ja lapset ovat hyvin tajunneet, että haluvat pitää isovanhempansa ennemmin kuin lähteä laskettelemaan.

Oikeasti, miten voi olla niin kamalaa, että joutuu viettämään enemmän aikaa perheen kanssa? Varsinkin kun on selvää, että tätä ei kestä ikuisesti.

Juuri itse myönnät että teitäkin harmittaa kun harrastukset jäi pois mutta muita tämä ei saisi ärsyttää tai ovat valittajia. Kukas tässä nyt itsekäs on

Vierailija kirjoitti:

Lasten osalta tässä surettaa. Kun on nuori, niin vapaat kesät koulun jälkeen ennen opiskelua tai muut välivuositilanteet menevät ohi ilman matkoja eivätkä palaa! Tavallaan se on yksi menetetty kesä nuoren elämässä, ainakin matkojen osalta. Ja nyt ihan vakavissaan uhkaa tulla jo toinen tällainen kesä perään. Itse en ainakaan vielä usko näitä ”kesällä kaikki on jo toisin” -puheita.

Itse en matkustanut lapsena enkä nuorena koskaan kesäisin. Maatalon tyttönä raadoin kaikki kesät ja lomat hommia. Toki sain palkkaa, mutta silti en koskaan lomaillut. Matkustaa ehdin kyllä sitten aikuisenakin.

Mutta nyt kyrsii tämä eläkeiän nostaminen. Tajuaako nuo lesbojen kerrostalolapset, että jotkut ovat Suomessa tehneet töitä ihan lapsesta asti, vaikkeivat enää ole maataloushommissa? Oleellista olisi ottaa huomioon myös, kuinka kauan on sitä työtä tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vuosi on ollut ihan hyvä rauhallinen vuosi. Oli ihanaa, kun perheen teinit olivat etäkoulussa ja meillä oli (ja on vieläkin) kotona tosi mukavaa yhdessä. Töitä riitti meillä vanhemmilla ihan normaaliin tapaan. Kesällä olimme lapissa muutaman viikon ja parempaa reissua ei voi kuvitellakaan. Elämä oli oikeasti juuri minulle sopivan rauhallista ja koko perhe nautti.

Samoin meillä. Lapsillamme meni oikein hyvin etäkoulussa ja he nauttivat, kun kaiken sai tehdä rauhassa kotona eikä tarvinnut olla luokan hälinässä ja koulussa. Tilasimme ruuat kotiin ja siinä tuli yläkoululaisellekin todella tehokasta hyviä taloustaitoja, kun mietimme noin puolentoista viikon ruuat etukäteen ja teimme ne yhdessä. Isä ja alakoululainen poika keksivät itselleen autotallissa oman rakennusprojektinsa ja sitä projektia he ovat nytkin tekemässä.

Emme ole myöskään koskaan ennen ulkoilleet niin paljon koko perheenä kuin viime vuonna. Kävimme patikoimassa eri puolilla ja mökkeilimme kesällä. Kesällä olimme myös isovanhempien luona, mutta eri mökissä ja sen kesän lapsetkin muistavat varmasti aina.

Me tehtiin pieni "matka" kesällä omassa kotikaupungissa, yövyttiin hotellissa ja oli tosi mukavaa ja rentouttavaa. Koronavuoden aikana ei harmittanut omalla kohdalla muuta kuin keväällä kirjastojen kiinniolo ja se kun ei päässyt veljen synttäreille, eikä miehen veljen synttäreille. Mutta ei nyt mitään isoa harmitusta.

Tietenkin tunnen myötätuntoa kaikkia lomautettuja ja työttömiä kohtaan ja tietenkin yrittäjiä, joita korona on kohdellut rankasti. Ja kyllähän yhteiskunnalliset vaikutukset hirvittää, konkurssit ym. 

Olen yksinasuva sinkku, ei perhettä lähellä jne. Matkustelu, tapahtumat, ja harrastukset olivat todellakin ainoat jutut elämässäni ja sitten kaikki olikin otettu jo pois. Ja piti siirtyä vielä etätöihin. Viime vuonna oli kotona yksin näkemättä yhtään ihmistä ehkä 350+ päivänä/iltana, ja todellakin oli yksinäistä. Tosi monena päivänä en edes lähtenyt ulos asunnostani tai edes laittanut ruokaa koska "ihan sama". Onneksi oli sentään kissa seurana, muuten olisin tullut hulluksi.

Todellakin odotan milloin tapahtumat, keskustelukielikurssini ja harrastukseni ovat taas mahdollisia. Ja matkustelu. Ap on aika itsekäs kun ei tajua että joillekin nuo ovat se ainoa henkireikä.