Lue keskustelun säännöt.
Muita vastentahtoisesti yksin uutta vuotta viettämässä?
31.12.2020 |
Yksin = yksin. Ei siis esim. "puolisoni on toisessa huoneessa" tai "lapset nukkuvat". Vaan siis oikeasti yksin.
Kommentit (52)
Minä olen yksin. Ei ole miestä ja lapsi on aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kattelen koomassa telkkaria. Kohta vois käyttää koiran ulkona ja mennä vaan nukkumaan, niin olis ilta nopeasti ohi.
Kyllä, jos lapseni on lähtenyt kaverilleen.
Nyt tuun junamatkalta.
Oon niin kyllästynyt tähän yksinäisyyteen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo kahdeksas vuosi yksinään. Vastentahtoisesti.
Joka vuosi toivon että ensi vuonna en vietä yksin mutta kun vuosi vaihtuu huomaan olevani edelleen yksin.Sama täällä. Taas se vuosi hupsahti.
Mitähän ihmettä voisi tehdä, että ensi vuonna olisi oikeasti toisin? Kaikkeni olen yrittänyt, mutta juhlapäiviin ei löydy seuraa. Muuten on kyllä kavereita, mutta viettävät juhlapäivät aina perheidensä kanssa. Nyt kieltämättä tämä vuosi on kyllä ollut sosiaaliselle yksin asuvalle tosi rankkaa. Olen viettänyt aikaa yksin noin 90 % enemmän kuin olisin halunnut.
Sama mulla.
Juhannus on yksi pahimmista juhlista olla yksin ja aina vannon että sen pitää muuttua.
Minä laitan viestiä kaverin kanssa, viettää kylläkin tahollaan parisuhdeiltaa, mutta on sen verran kauan jo seurustellut että onneksi aika riittää jo kaverillekin siinä ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin olen ollut vaihdevuodet ja vuoden vaihteet.
Vaimo on kotimaassaan sukuloimassa. Ensi piti mennä etelään, mutta matka peruttiin. Sitten piti mennä kaverille bileisiin, mutta korona peruutti ne. Tallink lopetti Victorian risteilyt ja baaritkin menevät kohta kiinni.
En muista ikinä olleeni yksin uudenvuodenaattona kotona, mutta kokemus se on tämäkin kerran elämässä. Tuntuu aivan joltain tavalliselta perjantailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä laitan viestiä kaverin kanssa, viettää kylläkin tahollaan parisuhdeiltaa, mutta on sen verran kauan jo seurustellut että onneksi aika riittää jo kaverillekin siinä ohessa.
Mä en lakkaa ihmettelemästä sitä, että kun Suomessa aletaan seurustella, ystävät heivataan samantien ainakin määräajaksi. Jotenkin kaikki haluavat vaan olla sen oman kumppanin/perheen kanssa, muita ei mukaan haluta. Ei mene mulla jakeluun. Paitsi tänä vuonna tietenkin helppo ymmärtää pandemian takia.
Kun elin itse avoliitossa, todellakin halusin viettää juhlapäiviä myös muiden läheisteni kanssa kuin sen oman kumppanin ja suvun. Olisi tuntunut tosi epänormaalilta nysvätä aina vain keskenään. Ja siinä ei todellakaan sitä katsottu, onko joku sinkku vai ei, ystäviä ei sen perusteella rankata, ja myös parisuhteelliset voivat kyllä viettää aikaa sinkkujen kanssa.
Tai siis näin mun mielestä, mutta uskomattoman moni ajattelee toisin.
Täällä yksi, tämä vuosi on ollut kokonaisuudessaan niin hirveä että en edes halua ihmisiä ympärilleni. Ero juuri ennen kuin oltais miehen kanssa ostettu unelmiemme asunto, siitä sitten yksin asumaan sikahintaiseen vuokraluukkuun, korona vei mun työt, sitten vakava sairastuminen ja samalla mielenterveyden romahtaminen.
En usko että ensi vuodesta tulee parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäminäminä!
Olen juuri saanut elämäni takaisin ns. myrkylliseltä parisuhteelta.
Ja tämä on aivan ihanaa! Juon viiniä, kuuntelen musiikkia ja tanssin ympäri asuntoa. Tästä alkaa oma elämä! Mikä ihana vapaa ja itsenäinen olo. Ystävät ovat kyllä hengessä mukana - vastaavat iloisesti uudenvuodentoivotuksiin tahoiltaan parisuhdeillanvietoistaan. Mutta minä olen vapaa, itsenäinen ja onnellinen! Ehkä ensi vuosi tuo mukanaan jotain hyvää, uusia ihmisiä, ystäviä; kuka ties, parisuhteen. Ainakin aiempa itsenäisemmän, vapaan naisen.
Anteeksi, luin otsikon että "vapaaehtoisesti". Olen pahoillani. Voitte jatkaa märehtimistä, minä jatkan tanssimista.
- sama
Kas näin. Yksinkin voi vetää nousuhumalat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yksinäiset eivät kohtaa toisiaan?
Monesti ehdotetaan, että pitäis mennä vaan yksin jonnekin viettämään juhlia, esim. kaupungille itsekseen kiertelemään tai baariin tai juhannustansseihin. Niinkin voi tietenkin ihan hyvin tehdä, mutta mä ainakin kaipaan juhlapäivinä nimenomaan niitä mun omia läheisiä, jotka mut aina hylkää yksinäisyyteen, en ihan mitä tahansa random-seuraa.
Huvittavinta on se, että tiedän, että jos seurustelisin, kutsuja kyllä tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi yksinäiset eivät kohtaa toisiaan?
Oopas ite esimerkiksi kymmenen vuotta elämästäsi ostrakismin kohde ja lähde sitten kohtaamaan toisia ihmisiä.
Uusien ystävien saaminen esitetään usein jotenkin tosi helppona. Jos on normaalit sosiaaliset taidot ja olosuhteet kohdillaan, tuttavia voi ollakin helppo saada, mutta mua ei esimerkiksi kyllä lämmitä yhtään mennä uuden vuoden aattona kävelylle jonkun randomin jumppasalilla tavatun tuttavan kanssa, kun oikeasti haluaisin viettää uutta vuotta parhaiden ystävieni ja omien sisarusteni kanssa, jotka nyt eivät vaan mun seuraa juhlapäivinä kaipaa.
Monet saattavat myös sanoa joulua yksin viettäville, että menkää niihin yksinäisten ihmisten joulujuhliin. Nyt ihan oikeasti käsi sydämelle, jos on omia läheisiä ja perhettä ikävä, miten ihmeessä johonkin sossutapahtumaan osallistuminen ventovieraiden kanssa parantaa sitä oloa tippaakaan? Näiltä ehdottelijoilta tekisi mieli kysyä, että menisittekö itse?
Yksinäiset ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Ei me olla lähtökohtaisesti luusereita.
Minkähänlaista seuraa löytää jos menee tonne torille seisomaan kyltin kanssa että moro, mä olen yksinäinen.
Jep. Ensimmäistä kertaa koskaan. Tuntuu ikävältä. Hävettääkin. :(
Voitaisiinko myös jättää väliin me säälittelyt yksin juhlivia kohtaan. K a i k k i yksin olevat eivät ole epätoivoisia. Se sosiaalinen paine, joka tulee yksinolon halveksimesta, lisää näitä juhlin yksin marinoita.
Täällä myös yksi yksinäinen! Lapsi on niin iso että tätä tämä nyt sitten alkaa olla. Toki olen onnellinen, että teini on kavereiden kanssa eikä nyhjää äidin kanssa kotona.
Ostin itselleni vähän herkkuja, jotka tosin söin jo. Kävin pienellä kävelyllä. Kohta suihkuun ja sitten sänkyyn Netflixin pariin. Yritän pysytellä pois somesta etten ihan täysin masennu. Tsemppiä teille muillekin yksinäisille!
Vierailija kirjoitti:
Jep. Ensimmäistä kertaa koskaan. Tuntuu ikävältä. Hävettääkin. :(
Miks sua hävettää? Miksi olet yksin?
Sama täällä. Taas se vuosi hupsahti.
Mitähän ihmettä voisi tehdä, että ensi vuonna olisi oikeasti toisin? Kaikkeni olen yrittänyt, mutta juhlapäiviin ei löydy seuraa. Muuten on kyllä kavereita, mutta viettävät juhlapäivät aina perheidensä kanssa. Nyt kieltämättä tämä vuosi on kyllä ollut sosiaaliselle yksin asuvalle tosi rankkaa. Olen viettänyt aikaa yksin noin 90 % enemmän kuin olisin halunnut.