Lue keskustelun säännöt.
Myönnän: olen säälittävä, huomionhakuinen pikkutyttö! :(
06.06.2014 |
Lapsellinen, hyväksikäytetty ja läheisyydenkaipuinen, sitä olen. Vanhemman miehen kanssa oli seksisuhde, jossa uskottelin itselleni, että tämä on kiihottavaa ja jotenkin muka siistiä ja jännittävää panna varattua ja vanhempaa miestä. En varsinaisesti ihastunut mieheen, mutta tulin riippuvaiseksi hänen hyväksynnästään ja huomiostaan. Yksittäiset hänelle kirjoittamani naiivit avautumisetkin, joihin hän ei vastannut, saivat minut sekaisin häpeästä ja tuntemaan itseni idiootiksi. Defenssinä noissa hetkissä päätin aina, että nyt lopetan tämän.
Olen siis hyvin epätasapainoinen tunne-elämältäni. Käsitän sen. Ulkopuolisille ihmisille olen korkeintaan vähän outo, yleensä iloisen oloinen melko tavallinen tyyppi. Pään sisäiset ajatukset tekemistäni peruuttamattomista virheistä menneisyydessäni ja kaksoiselämän eläminen on nyt saanut mut itsemurhan partaalle.
Mulle on tullut rauhallinen olo päätöksestäni. Koen samalla järkyttävää tuskaa (olen aika empaattinen, eläydyn liiaksikin ja kannan huolta muiden tunnetiloista, miellytän jos aistin jonkun olevan vinossa) kun ajattelen jälkiseurauksia. Miten läheiseni sekoaisivat. Näen heidät miettimässä juuri sitä perinteistä "MIKSI?"-kysymystä. Mutten toisaalta halua myöskään kirjoittaa kirjettä, jossa avautuisin kaikista toisen elämäni järkyttävistä puolista. Haluaisin jättää heille itsestäni iloisen, tasapainoisen muiston. Juu, iloinen, tasapainoinen ihminen, joka tappoi itsensä.
Tämän vuoksi en ole vielä tehnyt lähtöä. Haluan varmistua sataprosenttisesti kahdesta: kuolen varmasti ja ei ole mahdollisuutta kenenkään kuvitella, että se olisi ollut mitään muuta kuin puhdas onnettomuus.
Halusin kirjoittaa, koska kirjettä en kirjoita. Silti oli tukahduttava tarve vain sanoa, kuinka paha olo ihmisellä voi olla. Kiitos.
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:06"]
Hei, kuulostat ihan multa. Tismalleen samanlainen tarina. Jos haluat jutella, niin laita vaikka sposti tai minä koitan tässä tänään tempasta jonku anonyymimmän osotteen. Vaihdetaan sotajuttuja. Kaikesta kyllä selviää!
[/quote]
Käy hyvin, totta kai. Se voisi ehkä aukaista näitä ajatussolmuja. Tekaisen kohta jonkun meiliosoitteen, koska en nyt luonnollisesti halua kenenkään tunnistavan. :)
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se olemassa olo kuolemaan lopu. Jokainen joutuu kerran tuomiolle. Älä tee hätiköityjä päätöksiä, sillä elämällä on suurempikin tarkoitus. Etsi se.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:14"][quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:46"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:39"]
Anna itsellesi vaikka vuosi aikaa seurata tilanteen kehittymistä. Olet ilmeisesti vielä nuori, sinä aikana voi tapahtua paljonkin hyvää. Ikävuosien kertyminen opettaa sen, että suurtenkin vaikeuksien jälkeen on hyvää elämää jäljellä. Älä tee mitään peruuttamatonta.
Toivon sinulle onnea elämään.
[/quote]
Kiitos paljon sulle! Ihan aidosti.
Mä olen antanut jatkoaikoja elämälleni usein. Olen jopa hyvin koulutettukin. Mutta nämä on tällaisia kulisseja. Virheet ja kaksoiselämän paheet ovat niin hirveitä, että ne saattavat tulla vastaan myöhemmin elämässäni (olen harrastanut siis rahasta seksiä viiden miehen kanssa) ja lisäksi muut vaikeudet tuntuvat niin ylitsepääsemättömiltä, etten voi kuvitella eläväni vuosikymmeniä jokapäiväisessä pelossa, että paljastun ja jo kaatunut maailmani romahtaa lopullisesti.
Silti, kiitos vielä.
-Ap
[/quote]
No tiedätkö, on olemassa ihmisiä kuten minä, jota ei vähääkään hetkauta tuo 5 ihmisen kanssa seksiä rahasta. Oikeesti. Monesti lehdissä lukee että opiskelijat joutuvat myymää seksiä saadakseen rahaa.
Tiedän niin iljettäviä ja pahoja ja likaisia ihmisiä, joilla on manipuloinnin ansiosta hyvät tukiverkot ja näyttävät kunnollisilta perheellisiltä, jotka kuitenkin kirjoittelevat jatkuvasti ilkeitä trolleja nettiin, joissa yllyttävät kiusaamiseen, manipuloivat muita ihmisiä pahuuteen kaiken vapaa-ajan, jotka muutaman tunnin osa-aikatöiden jälkeen jää. Penikoitaan yllyttävät pahuuteen.
Olet puhdas pulmunen. Tajuatko että kaikki ihmiset eivät tunne mitään tunnontuskia koska oiekasti luulevat olevansa hyviä ihmisiä. Vaikka ovat täysin pahoja.
Sinä et ole seksin myymisellä loukannut ketään.
[/quote]
Eikä. Tää kommentti sai mut itkemään. Koska en puhu kellekään, en ole uskaltanut kun en yksinkertaisesti kestäisi sitä lisäpaheksuntaa ja moralisointia, huolta ja moitintaa, niin oon vaan päässäni haukkunut itseni huoraksi ja hirveäksi, tyhmäksi ihmiseksi. Miksi tällaiset aina tapahtuu niille "joista ei ikinä uskoisi"? Olen just semmoinen. Paitsi en mikään sillä tavalla kiltti tyttö, ettenkö eläisi myös läheisteni näkökulmasta. En mikään stereotypia siis tunnollisesta ja kunnollisesta, juhlin ja elän kuin muutkin, mutten aidosti.
Tiedän, etten ole mitenkään ainutlaatuinen tän tuskani kanssa. Niin moni kokee samaa ja niin monesta eri syystä. Mua lohduttaa olla vain yks pieni solujen läjä, mutta miksei se lohduta mua riittävästi pitääkseen hengissä? En halua tappaa itseäni, mutta tiedän, että teen sen. Ja se vaan on niin, kun on mahdollista, joten en hae nyt mitään sääliä. Haen juttelua asioista ja merkityksistä. Jotain tekemistä tähän loppuun.
Niin ja siis, miten hyvältä tuntuu tämä kommentti. Siksi, etten käyttäis kaikkea jäljellä olevaa aikaa itseinhoon ja siihen, että kirjaimellisesti häivyn jonnekkin ja lyön seinään nyrkillä niin kovaa, että varmasti sattuu kun haluan vaan niin irti itsestäni ja inhoan kaikkea olemassaoloon liittyvää. Että joku osaa ja/tai haluaa ajatella myös noin, kiitti siitä, laittoi ajattelemaan.
-Ap
[/quote]
Tunnen ihmistyypin eikä sulla riitä sisu lyömään seinään täysillä ja puremaan hammasta sen jälkeen kun käsi paskana. Nyrkillä seinään lyömisessä ei ole mitään järkeä, päinvastoin mutta silti!
Katso Yle TV1 Avara Luonto: Eläinarkkitehdit niin tulee parempi mieli!
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:39"]
Anna itsellesi vaikka vuosi aikaa seurata tilanteen kehittymistä. Olet ilmeisesti vielä nuori, sinä aikana voi tapahtua paljonkin hyvää. Ikävuosien kertyminen opettaa sen, että suurtenkin vaikeuksien jälkeen on hyvää elämää jäljellä. Älä tee mitään peruuttamatonta.
Toivon sinulle onnea elämään.
[/quote]
Juurikin näin. Minä olen joskus antanut itselleni vuoden aikaa. Olin äärimmäisen rikki äitini itsemurhan ja elämäni rakkauden lähdön (jenkkeihin) takia. Joulusaunassa yksinäni päätin, että jos ensi jouluna on yhtä paha olla, niin lähden. No, tässä ollaan kuuden vuoden jälkeen. Vaikeaa on edelleen, mutta eipä tilanne koskaan mennyt niin pahaksi, että olisi pitänyt oikeasti sanoa hyvästit.
Koita jaksaa. Kaikki paranee joskus. Sydän ja mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:21"]
Katso Yle TV1 Avara Luonto: Eläinarkkitehdit niin tulee parempi mieli!
[/quote]
Näin todella hölmönä sivumainintana, että tämä kyllä tossa taustalla pyörii. Mietin just, miten ohjelmoituja voi noi jotkut linnutkin olla kun jokainen tajuaa syljellään jonkun pesän rakentaa. Mitä ihmeen järkeä tässä elämässä on millekään olennolle tai tyypille?
Miten pääsen tästä rasittavasta eksistentiaalisesta ahdistuksesta? Koska en ole löytänyt sellaista terapeuttia, joka ei vain kuuntelisi vaan osallistuisi ja aivan sama vaikka suututtaisi, mutta saisi mut ohjattua ajatuksissani "terveempään" suuntaan, mietin vain itsekseni ja kirjoittelen. Kirjoitan siis paljon ja se on ehkä yksi näistä melko harvoista, aidosti mukavaa tuulta elämään tuovista asioista.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:08"]
Ihan kuin mun kynästä kirjoitettu. Tosin ei ole seksisuhdetta vanhempaan mieheen mutta kaipaan miesten huomiota ja kaipaan sitä että joku kehuu ja pitää mua ihanana... muuten kuin mun tekstiä....
[/quote]
Kirjoita vaan säkin ihmeessä jos haluat. Kuten sanoin just tossa aiemmassa viestissäni, musta on kiva kirjoittaa. Ja en ole sillä tavalla menettänyt toivoani (vaikka olenkin), ettenkö edelleen haluaisi antaa asioille mahdollisuuksia. Tai sitten annan just siksi, että olo on kuin millään ei olisi väliä. Vaikkei sekään ulospäin paista, mitään avoimesti hulluja juttuja tai lusikkalistaa en ole tehnyt. Joskus mietin, että kirjoittaisin blogia. Mutta ei mulla ole samanlaista annettavaa kuin asioiden harrastajilla. Mulla ei ole muuta ku näitä kokemuksia ja yleismaailmallisia ajatuksia.
Jotenka. Siksi olis kiva kirjotella teidän kanssa. Jakaa jollekin. Ehkä jopa antaa jotain myös omien ajatusten kautta.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö saa mielihyvää muusta kuin korkokengistä, miesten kehuista ja siitä että miehet haluavat sua? Mistä se on lähtöisin? En yleensä pidä mistään freudilaisesta, mutta kysyttävä että johtuuko tämä siitä, että nuorena sulle sattui jotain tai sattui jatkuvasti, muttq isä ei ollut paikalla. Tai ainakin koit niin. Oletko ajatellut terapiaseksiä, jossa sua sidottais yms. Ja pystyisit päästämään höyryjä
Etkö saa mielihyvää muusta kuin korkokengistä, miesten kehuista ja siitä että miehet haluavat sua? Mistä se on lähtöisin? En yleensä pidä mistään freudilaisesta, mutta kysyttävä että johtuuko tämä siitä, että nuorena sulle sattui jotain tai sattui jatkuvasti, muttq isä ei ollut paikalla. Tai ainakin koit niin. Oletko ajatellut terapiaseksiä, jossa sua sidottais yms. Ja pystyisit päästämään höyryjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:35"]
Etkö saa mielihyvää muusta kuin korkokengistä, miesten kehuista ja siitä että miehet haluavat sua? Mistä se on lähtöisin? En yleensä pidä mistään freudilaisesta, mutta kysyttävä että johtuuko tämä siitä, että nuorena sulle sattui jotain tai sattui jatkuvasti, muttq isä ei ollut paikalla. Tai ainakin koit niin. Oletko ajatellut terapiaseksiä, jossa sua sidottais yms. Ja pystyisit päästämään höyryjä
[/quote]
Tämä on ristiriitainen juttu. Olen aika temperamenttinenkin, osaan sanoa, että en halua jotain. Enkä suostu pukeutumaan mitenkään erikoisesti, se on ota tai jätä. Enkä ole kovin naisellinenkaan, enkä esitäkään sellaista.
Luulin seksisuhdetta "terapeuttiseksi", mutta se taisikin olla vain älytön harha. Ehkä en oikeasti ollutkaan vapautunut, esitin vaan jotain jonkun toisen vuoksi. Nolottaa kun ajattelen, miten mitättömäksi tavaraksi itseni asetin.
Mulla on todella hyvä isä ollut kyllä aina, olen aina pitänyt häntä ihan Supermiehenä. Ja saanut kokea isän rakkauden. Joten en tuosta voi hakea syytä. :/
-Ap
Ap, kuulostat samalta kuin minä muutamia vuosia sitten. Olin ihan sekaisin ja ahdistunut, enkä oikein ymmärtänyt, mistä kaikki johtuu. Itsetunto oli varmaan nollan alapuolella. Yritin esittää jotain muuta kuin olen, jotta saisin positiivista huomiota ihmisiltä. Vaikka itsetuntoni oli surkea, ja tunsin itseni turhaksi, tyhmäksi ja maailman rumimmaksi, olin samaan aikaan aivan todella itsekeskeinen. Maailma pyöri vain minun tunteitteni ja ajatusteni ympärillä, eivätkä asiat, jotka eivät jotenkin liittyneet minuun tai kiinnostukseni kohteisiin, kiinnostaneet lainkaan.
Minullakin oli suhde paljon vanhempaan mieheen, hän ei tosin ollut varattu. Hänellekin purkauduin nolosti pari kertaa ahdistuksestani, mutta häntä ei kauheasti kiinnostanut, valitti vain, että miksi vaivaan häntä tuollaisilla negatiivisilla jutuilla. Hänen ihailunsa ja halunsa merkitsi minulle aivan järjettömästi, mutta en minä häntä rakastanut, vaikka niin luulinkin. Hän oli vain yksi osa minua itseäni pönkittävistä asioista. Samoin miesten huomio baarissa oli ensisijaisen tärkeää hyvinvoinnilleni. Jos taas joku sanoi jotain ilkeää minusta, saatoin itkeä sitä kuukausien ajan.
N. 6 vuotta on mennyt ajoista, jolloin tuollainen vaihe oli vahvimmillaan. Mikä on muuttunut? Olen ahkerasti tehnyt töitä itseni ja mieleni kanssa. Ymmärsin oman ajatusmaailmani kurjuuden ja surkeuden. Henkisten asioiden ajattelulla ja ennen kaikkea ymmärtämisellä oli myös osansa muutoksessa. Luulen kuitenkin, että suurimmat muutokset tapahtuivat, kun aloin opiskella, sain kokemusta erilaisista töistä. Aloin tajuta, että minusta voi olla maailmalle hyötyäkin, eikä minun vain tarvitse olla joku sexy pimu. Ensimmäisen lapsen saaminen 8 kk sitten pisti minut lopullisesti tasapainoisempaan ja vähemmän itsekeskeiseen suuntaan.
Pahoittelen, jos tästä tuli vähän epäselvä ja vuodatusmainen, mutta kirjoitin nopeasti. :) Jos ap tahdot, voimme joskus keskustella ajatusmaailmastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa tarviit vähän sisältöä elämään. Sitä kun elämä on nykyään niin helppoa niin aivot alkaa helposti kehitellä kaikenlaista. Todella turha kuolema jos tuon tässä kirjoitetun vuoksi olet itseäsi tappamassa, minun mielestä. Mitä jos vaikka mieluummin lähtisit vapaaehtoiseksi johonkin pahaan paikkaan, jos ei kerran omalla elämällä ole niin väliä niin kunniakkaampaahan se on kuolla vaikka sairaala-apulaisena pommi-iskussa Somaliassa tai köyhien lasten opettajana harhaluotiin jossakin Brasilian favelassa. Jos et kuolekaan niin ehkä saat perspektiiviä elämääsi ja itseesi.
Jos oikeasti pelkäät että sinulta seksiä ostaneet voi jotenkin tulevaisuudessa tuhota elämäsi, niin otat hetken aikaa ja mietit miten sun pitää elämäsi järjestää että niin ei käy. Ehkä et pyri presidentiksi, jos ne miehet on sellaisia että voisivat tarjoutua rahasta vastustajaasi auttamaan paljastamalla seksin ostonsa. Luultavasti jos pidät vähän matalampaa profiilia niin asia ei ikinä tule ilmi. Sukulaisille en kertoisi kylläkään sinun asemassasi, vaan selvittäisin mitä pitää tehdä jotta voin jatkaa eteenpäin, tekisin ne ja unohtaisin koko asian.
Ap, tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle. Kukaan muu ei tuomitse sinua yhtä pahasti kuin sinä tuomitset itsesi. Vika on enemmän miehessä kuin sinussa.
Toivon, että annat itsellesi aikaa ja anteeksi. Tämä ei ole syy tappaa itseäsi, vaikka ahdistus on varmasti suuri.
Kaikki ihmiset tekevät virheitä ja kantavat mukanaan erilaisia taakkoja, joista muut eivät välttämättä tiedä mitään. Hyväksy itsesi epätäydellisenä, kaikki muutkin ovat epätäydellisiä ja tehneet virheitä.
Toivon, että alat arvostaa itseäsi ja annat anteeksi itsellesi ja muille. Edessä on varmasti vielä paljon hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
31 ja 32:
Niin paljon kiitos näistä viesteistä! Ja kun vaivaudutte ajattelemaan ja vieläpä kirjoittamaan näin fiksua. Harvemmin tällä palstalla, enkä odottanutkaan oikein mitään kun aloituksen tein.
31:
En missään nimessä iloitse siitä, että jollain on ollut mitään samaa kuin minulla, mutta kai salaa toivoin jonkun jakavan kuitenkin samoja kokemuksia. En ehkä ole ihan täysin itseenikääntynyt (vielä), mutta varmasti todellisuudessa aika itsekeskeinen kun ajatukseni kerran oman häpeän ja kuolemantoivon ympärillä pyörivät.
Ongelma onkin, että nykyisin teen asioita fiksummin, välitän ihmisitä ja koitan kääntää huomioni heihin ja muualle. Olen kuitenkin tehnyt tätä suhteellisen vähän aikaa ja ongelmista ei ole kuin reilu puoli vuotta. Eli tästä puolen vuoden sekavasta jaksosta, jossa haistatin kai henkisesti vitut ja heitin hyvästit elämälleni hällä väliä -asenteellani ryyppäämällä, eristäytymällä, köyhtymällä ja hankkimalla rahaa muutaman kerran seksillä. Mietin usein niitä miehiä ja koitan lohduttautua sillä, että neljä viidestä oli aika ujon oloisia ja niin kiitollisia ja innoissaan seksistä (myös varattuja), etten jotenkin usko heidän olevan kovin kostonhaluisia tulevaisuudessa. Silti en saa pyyhittyä tapahtuneita mielestäni, tietenkään, eihän niin kuulukaan. Mutta en näe realistisena sitä, että pitäisin itseäni enää koskaan ehjänä ihmisenä. "Kerran huora aina huora"-ajatus hakkaa päässäni. Ja se on hassua, koska ennen näitä omia kokemuksia pidin tuota ajatusta julmana ja halusin ajatella, että ihmisille pitää antaa mahdollisuus. Samoin ajattelin tuota ammattia harjottavista naisista ihan lempeästi, että heissä on varmasti kaikenlaisia enkä paheksunut. Nyt paheksun itseäni ja oksettaa.
32:
Olet oikeassa. Mietin usein tällaista. Että jos kerran ainoa vaihtoehtoni on kuolla, miksen kokeile mitä vaan mikä vähänkin kiinnostaa? Jotain extreme-juttuja tai myy kaikkea omaisuuttani ja karkaa maailmalle? Jos ei kerran mitään menetettävää ja syytä elää enää ole. Mutta naurettavaa, ajattelen vaan, että se paljastaisi mun todellisen hulluuden, sitten ihmiset miettisivät kuolemani jälkeen, että olipa sairas tyyppi. Ja sitten taas sama ajatuskehä menee siihen lopputulemaan, että mitä silläkään olisi väliä, ei ketään muuta kiinnosta minä itse niin paljon kuin mua ja jos minä olen kuollut, mitä väliä muutamalla kummastumisella. Mutta läheisten surulla on minulle väliä.
-Ap
33:
Mulle kyllä tulee todella hyvä mieli näistä, että joku viitsii muutaman minuutin omasta ajastaan uhrata ventovieraan empatiseeraamiseen. Tätä koitan itsekin tehdä juuri samasta syystä. Eli sulle samat yllä mainitsemani löpinät ja kiitokset!
-Ap
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:46"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:39"]
Anna itsellesi vaikka vuosi aikaa seurata tilanteen kehittymistä. Olet ilmeisesti vielä nuori, sinä aikana voi tapahtua paljonkin hyvää. Ikävuosien kertyminen opettaa sen, että suurtenkin vaikeuksien jälkeen on hyvää elämää jäljellä. Älä tee mitään peruuttamatonta.
Toivon sinulle onnea elämään.
[/quote]
Kiitos paljon sulle! Ihan aidosti.
Mä olen antanut jatkoaikoja elämälleni usein. Olen jopa hyvin koulutettukin. Mutta nämä on tällaisia kulisseja. Virheet ja kaksoiselämän paheet ovat niin hirveitä, että ne saattavat tulla vastaan myöhemmin elämässäni (olen harrastanut siis rahasta seksiä viiden miehen kanssa) ja lisäksi muut vaikeudet tuntuvat niin ylitsepääsemättömiltä, etten voi kuvitella eläväni vuosikymmeniä jokapäiväisessä pelossa, että paljastun ja jo kaatunut maailmani romahtaa lopullisesti.
Silti, kiitos vielä.
-Ap
[/quote]
No tiedätkö, on olemassa ihmisiä kuten minä, jota ei vähääkään hetkauta tuo 5 ihmisen kanssa seksiä rahasta. Oikeesti. Monesti lehdissä lukee että opiskelijat joutuvat myymää seksiä saadakseen rahaa.
Tiedän niin iljettäviä ja pahoja ja likaisia ihmisiä, joilla on manipuloinnin ansiosta hyvät tukiverkot ja näyttävät kunnollisilta perheellisiltä, jotka kuitenkin kirjoittelevat jatkuvasti ilkeitä trolleja nettiin, joissa yllyttävät kiusaamiseen, manipuloivat muita ihmisiä pahuuteen kaiken vapaa-ajan, jotka muutaman tunnin osa-aikatöiden jälkeen jää. Penikoitaan yllyttävät pahuuteen.
Olet puhdas pulmunen. Tajuatko että kaikki ihmiset eivät tunne mitään tunnontuskia koska oiekasti luulevat olevansa hyviä ihmisiä. Vaikka ovat täysin pahoja.
Sinä et ole seksin myymisellä loukannut ketään.
[/quote]
Eikä. Tää kommentti sai mut itkemään. Koska en puhu kellekään, en ole uskaltanut kun en yksinkertaisesti kestäisi sitä lisäpaheksuntaa ja moralisointia, huolta ja moitintaa, niin oon vaan päässäni haukkunut itseni huoraksi ja hirveäksi, tyhmäksi ihmiseksi. Miksi tällaiset aina tapahtuu niille "joista ei ikinä uskoisi"? Olen just semmoinen. Paitsi en mikään sillä tavalla kiltti tyttö, ettenkö eläisi myös läheisteni näkökulmasta. En mikään stereotypia siis tunnollisesta ja kunnollisesta, juhlin ja elän kuin muutkin, mutten aidosti.
Tiedän, etten ole mitenkään ainutlaatuinen tän tuskani kanssa. Niin moni kokee samaa ja niin monesta eri syystä. Mua lohduttaa olla vain yks pieni solujen läjä, mutta miksei se lohduta mua riittävästi pitääkseen hengissä? En halua tappaa itseäni, mutta tiedän, että teen sen. Ja se vaan on niin, kun on mahdollista, joten en hae nyt mitään sääliä. Haen juttelua asioista ja merkityksistä. Jotain tekemistä tähän loppuun.
Niin ja siis, miten hyvältä tuntuu tämä kommentti. Siksi, etten käyttäis kaikkea jäljellä olevaa aikaa itseinhoon ja siihen, että kirjaimellisesti häivyn jonnekkin ja lyön seinään nyrkillä niin kovaa, että varmasti sattuu kun haluan vaan niin irti itsestäni ja inhoan kaikkea olemassaoloon liittyvää. Että joku osaa ja/tai haluaa ajatella myös noin, kiitti siitä, laittoi ajattelemaan.
-Ap