Lue keskustelun säännöt.
Myönnän: olen säälittävä, huomionhakuinen pikkutyttö! :(
06.06.2014 |
Lapsellinen, hyväksikäytetty ja läheisyydenkaipuinen, sitä olen. Vanhemman miehen kanssa oli seksisuhde, jossa uskottelin itselleni, että tämä on kiihottavaa ja jotenkin muka siistiä ja jännittävää panna varattua ja vanhempaa miestä. En varsinaisesti ihastunut mieheen, mutta tulin riippuvaiseksi hänen hyväksynnästään ja huomiostaan. Yksittäiset hänelle kirjoittamani naiivit avautumisetkin, joihin hän ei vastannut, saivat minut sekaisin häpeästä ja tuntemaan itseni idiootiksi. Defenssinä noissa hetkissä päätin aina, että nyt lopetan tämän.
Olen siis hyvin epätasapainoinen tunne-elämältäni. Käsitän sen. Ulkopuolisille ihmisille olen korkeintaan vähän outo, yleensä iloisen oloinen melko tavallinen tyyppi. Pään sisäiset ajatukset tekemistäni peruuttamattomista virheistä menneisyydessäni ja kaksoiselämän eläminen on nyt saanut mut itsemurhan partaalle.
Mulle on tullut rauhallinen olo päätöksestäni. Koen samalla järkyttävää tuskaa (olen aika empaattinen, eläydyn liiaksikin ja kannan huolta muiden tunnetiloista, miellytän jos aistin jonkun olevan vinossa) kun ajattelen jälkiseurauksia. Miten läheiseni sekoaisivat. Näen heidät miettimässä juuri sitä perinteistä "MIKSI?"-kysymystä. Mutten toisaalta halua myöskään kirjoittaa kirjettä, jossa avautuisin kaikista toisen elämäni järkyttävistä puolista. Haluaisin jättää heille itsestäni iloisen, tasapainoisen muiston. Juu, iloinen, tasapainoinen ihminen, joka tappoi itsensä.
Tämän vuoksi en ole vielä tehnyt lähtöä. Haluan varmistua sataprosenttisesti kahdesta: kuolen varmasti ja ei ole mahdollisuutta kenenkään kuvitella, että se olisi ollut mitään muuta kuin puhdas onnettomuus.
Halusin kirjoittaa, koska kirjettä en kirjoita. Silti oli tukahduttava tarve vain sanoa, kuinka paha olo ihmisellä voi olla. Kiitos.
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:23"]Ahaaa. Minusta taas vaikuttaa siltä, että nautiskelet "erilaisuudestasi ja ainutlaatuisesta herkkyydestäsi", fantasioit siitä miten ihmiset sitten itkevätkään kun hauras keijukainen ei enää liitele maan pinnalla vaan pilvien tuolla puolen. Ehkä kannattaakin mielummin kirjoittaa siitä itselleen pöytälaatikkoon, kuin uhkailla läheisille tai keskustelupalstoille.
[/quote]
Susta ei ehkä mitään kriisiapulaista tule etkä ole mikään empaattisin ihminen t. Nro 4
[/quote]
Ainoa vain, että joka sana edellisestä on harmillisen totta.:p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mulle on tullut rauhallinen olo päätöksestäni."
^ Äh, anteeksi. Yhdistyi nyt kaksi lausetta tyhmästi päässä. Siis tarkoitus oli sanoa sekä se, että EN saa rauhallista oloa itselleni ja on tullut ristiriitainen olo päätöksestäni.
Ap
Älä nyt höpise. Miehen häpeä se oli. Mene terapeutille juttelemaan jos et jo käy. Kaikki kääntyy hyväksi.
Ihan kuulostat mun exältä, joka puukotti selkään. (Tosin sen jälkeen vasta todellisen onneni löysin, joten erittäin hyvä asia. ) Ei nyt kannata ihan pienestä itseään tappaa. Voimavaroja löytyy kyllä kun niitä etsii!
Ahaaa. Minusta taas vaikuttaa siltä, että nautiskelet "erilaisuudestasi ja ainutlaatuisesta herkkyydestäsi", fantasioit siitä miten ihmiset sitten itkevätkään kun hauras keijukainen ei enää liitele maan pinnalla vaan pilvien tuolla puolen. Ehkä kannattaakin mielummin kirjoittaa siitä itselleen pöytälaatikkoon, kuin uhkailla läheisille tai keskustelupalstoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:23"]Ahaaa. Minusta taas vaikuttaa siltä, että nautiskelet "erilaisuudestasi ja ainutlaatuisesta herkkyydestäsi", fantasioit siitä miten ihmiset sitten itkevätkään kun hauras keijukainen ei enää liitele maan pinnalla vaan pilvien tuolla puolen. Ehkä kannattaakin mielummin kirjoittaa siitä itselleen pöytälaatikkoon, kuin uhkailla läheisille tai keskustelupalstoille.
[/quote]
Susta ei ehkä mitään kriisiapulaista tule etkä ole mikään empaattisin ihminen t. Nro 4
Anna itsellesi vaikka vuosi aikaa seurata tilanteen kehittymistä. Olet ilmeisesti vielä nuori, sinä aikana voi tapahtua paljonkin hyvää. Ikävuosien kertyminen opettaa sen, että suurtenkin vaikeuksien jälkeen on hyvää elämää jäljellä. Älä tee mitään peruuttamatonta.
Toivon sinulle onnea elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:23"]Ahaaa. Minusta taas vaikuttaa siltä, että nautiskelet "erilaisuudestasi ja ainutlaatuisesta herkkyydestäsi", fantasioit siitä miten ihmiset sitten itkevätkään kun hauras keijukainen ei enää liitele maan pinnalla vaan pilvien tuolla puolen. Ehkä kannattaakin mielummin kirjoittaa siitä itselleen pöytälaatikkoon, kuin uhkailla läheisille tai keskustelupalstoille.
[/quote]
Susta ei ehkä mitään kriisiapulaista tule etkä ole mikään empaattisin ihminen t. Nro 4
[/quote]
Moikka sulle.
Mä välitän kauheasti mun läheisistä, tiedän ja arvostan enemmän kuin mitään sitä, että myös se pieni lähipiiri aidosti rakastaa minua. Mulla ei ole paljon kavereita, saati ystäviä. Mutta se ei mua haittaa enkä sitä näe mitenkään ikävänä asiana kun tajuan, että se johtuu mun omasta luonteesta. En oikein ole sosiaalinen ihminen ja viihdyn vain läheisten kanssa, muiden kanssa on (vielä enemmän) teeskentelyä.
Mutta en ole kyllä antanut ihmisten mua talloakaan, en ihan kaikessa. Musta tää sun kommentti on vähän turha yritys nyt saada mua takajaloilleni ja latistettua jotenkin, en osaa edes tarttua tällaseen tätä kummemmin. Se on sitten sun näkemys ja kiitos tästä.
-Ap
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:39"]
Anna itsellesi vaikka vuosi aikaa seurata tilanteen kehittymistä. Olet ilmeisesti vielä nuori, sinä aikana voi tapahtua paljonkin hyvää. Ikävuosien kertyminen opettaa sen, että suurtenkin vaikeuksien jälkeen on hyvää elämää jäljellä. Älä tee mitään peruuttamatonta.
Toivon sinulle onnea elämään.
[/quote]
Kiitos paljon sulle! Ihan aidosti.
Mä olen antanut jatkoaikoja elämälleni usein. Olen jopa hyvin koulutettukin. Mutta nämä on tällaisia kulisseja. Virheet ja kaksoiselämän paheet ovat niin hirveitä, että ne saattavat tulla vastaan myöhemmin elämässäni (olen harrastanut siis rahasta seksiä viiden miehen kanssa) ja lisäksi muut vaikeudet tuntuvat niin ylitsepääsemättömiltä, etten voi kuvitella eläväni vuosikymmeniä jokapäiväisessä pelossa, että paljastun ja jo kaatunut maailmani romahtaa lopullisesti.
Silti, kiitos vielä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:23"]Ahaaa. Minusta taas vaikuttaa siltä, että nautiskelet "erilaisuudestasi ja ainutlaatuisesta herkkyydestäsi", fantasioit siitä miten ihmiset sitten itkevätkään kun hauras keijukainen ei enää liitele maan pinnalla vaan pilvien tuolla puolen. Ehkä kannattaakin mielummin kirjoittaa siitä itselleen pöytälaatikkoon, kuin uhkailla läheisille tai keskustelupalstoille.
[/quote]
Susta ei ehkä mitään kriisiapulaista tule etkä ole mikään empaattisin ihminen t. Nro 4
[/quote]
Totta- en ole aikonut "kriisiapulaiseksi" ja huomionhakuiset itsemurhauhkailijat ainoastaan tuskastuttavat. Ei tule lainkaan empaattinen olo.
Minkä koet johtaneen tollaiseen käytökseen? Ihan geenit, äiti-tytär - suhde, koulukiusaaminen? Pienet rinnat vai mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 10:43"]
Minkä koet johtaneen tollaiseen käytökseen? Ihan geenit, äiti-tytär - suhde, koulukiusaaminen? Pienet rinnat vai mikä?
[/quote]
Mistäpä tuon tietää. Teininä tai nuorena kaikki tuntuu niin dramaattiselta ja asioiden mittasuhteet ovat ihan erilaisia kuin aikuisella. Eiköhän nuo ap:n itsemurhahaaveet tasoitu iän ja kokemusten myötä. Jos on oikeasti pitkään jatkuva masennus, niin silloin tietysti kannattaa hakeutua lääkäriin.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 10:43"]
Minkä koet johtaneen tollaiseen käytökseen? Ihan geenit, äiti-tytär - suhde, koulukiusaaminen? Pienet rinnat vai mikä?
[/quote]
Mistäpä tuon tietää. Teininä tai nuorena kaikki tuntuu niin dramaattiselta ja asioiden mittasuhteet ovat ihan erilaisia kuin aikuisella. Eiköhän nuo ap:n itsemurhahaaveet tasoitu iän ja kokemusten myötä. Jos on oikeasti pitkään jatkuva masennus, niin silloin tietysti kannattaa hakeutua lääkäriin.
[/quote]
Kunpa osaisinkin nähdä noin, että on vielä jotain syytä tasottaa tätä jokaisessa solussa olevaa loputtoman väsymyksen, itseinhon ja ahdistuksen sekoitusta. Olen ollut onnellinenkin, muistan kyllä senkin. Miltä tuntuu katsella oikeasti jotain kaunista maisemaa ja vaan nauttia, miten kivaa on kun on kesä, innostua leffaanmenosta, nauttia hyvästä ruoasta ja aivan tavallisesta.
Mutta. Nyt en nauti enää mistään. Olen käynyt neljällä eri terapeutilla, kahdelle ensimmäiselle en kertonut rehellisesti elämästäni, koska koitin miellyttää jopa heitä. Kahdelle myöhemmälle kerroin, mutta heidän suuntautumismuotonsa oli ehkä epäsopiva munlaisen ihmisen ongelmiin. Koitin kyllä loppuun asti ja tein töitä tän asian suhteen.
Olen ehkä siitä onnellinen, että en tietoisesti ainakaan ole halunnut kellekään pahaa. Siksi kai vitkuttelen tämän elämän lopettamisenkin suhteen, että tiedän sen johtavan pahaan. Mua ei pelota miltä se tuntuu, mitä sen jälkeen tulee (tuskin mitään) tai muu tällainen. Ainoastaan nyt tässä eläessä tieto ja syvä paha olo siitä tuskasta, joka läheisiä koskettaa.
Ja tämä ihminen, jota ärsyttää itsemurhalla uhkailijat keskustelupalstoilla. Mulla on outo olo, kun kuitenkin olen "onnellisempi" siitä, että olen tällainen ja näin ajatteleva ihminen enkä inhottava edes tuntemattomille muuten vaan koskaan. Enkä myöskään ymmärrä, mikä saa kiihottamaan siihen, että joku raivostuu, aggressoituu, tulee surulliseksi, ahdistuneeksi tms. Mutta se on tän palstan tyyli, tiedetään.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:08"]Haluan varmistua sataprosenttisesti kahdesta: kuolen varmasti ja ei ole mahdollisuutta kenenkään kuvitella, että se olisi ollut mitään muuta kuin puhdas onnettomuus.
[/quote]
Tämän kommentin takia olen nr. 5:n kanssa samaa mieltä. Kuvittelet olevasi niin erikoinen, että onnistut tekemään "täydellisen rikoksen". Minä taas olen varma, ettet onnistu naamioimaan kuolemaasi puhtaaksi onnettomuudeksi.
Tää sama ärsyyntynyt ihminen olen edelleen; 5, 10, 12
Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:46"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 09:39"]
Anna itsellesi vaikka vuosi aikaa seurata tilanteen kehittymistä. Olet ilmeisesti vielä nuori, sinä aikana voi tapahtua paljonkin hyvää. Ikävuosien kertyminen opettaa sen, että suurtenkin vaikeuksien jälkeen on hyvää elämää jäljellä. Älä tee mitään peruuttamatonta.
Toivon sinulle onnea elämään.
[/quote]
Kiitos paljon sulle! Ihan aidosti.
Mä olen antanut jatkoaikoja elämälleni usein. Olen jopa hyvin koulutettukin. Mutta nämä on tällaisia kulisseja. Virheet ja kaksoiselämän paheet ovat niin hirveitä, että ne saattavat tulla vastaan myöhemmin elämässäni (olen harrastanut siis rahasta seksiä viiden miehen kanssa) ja lisäksi muut vaikeudet tuntuvat niin ylitsepääsemättömiltä, etten voi kuvitella eläväni vuosikymmeniä jokapäiväisessä pelossa, että paljastun ja jo kaatunut maailmani romahtaa lopullisesti.
Silti, kiitos vielä.
-Ap
[/quote]
No tiedätkö, on olemassa ihmisiä kuten minä, jota ei vähääkään hetkauta tuo 5 ihmisen kanssa seksiä rahasta. Oikeesti. Monesti lehdissä lukee että opiskelijat joutuvat myymää seksiä saadakseen rahaa.
Tiedän niin iljettäviä ja pahoja ja likaisia ihmisiä, joilla on manipuloinnin ansiosta hyvät tukiverkot ja näyttävät kunnollisilta perheellisiltä, jotka kuitenkin kirjoittelevat jatkuvasti ilkeitä trolleja nettiin, joissa yllyttävät kiusaamiseen, manipuloivat muita ihmisiä pahuuteen kaiken vapaa-ajan, jotka muutaman tunnin osa-aikatöiden jälkeen jää. Penikoitaan yllyttävät pahuuteen.
Olet puhdas pulmunen. Tajuatko että kaikki ihmiset eivät tunne mitään tunnontuskia koska oiekasti luulevat olevansa hyviä ihmisiä. Vaikka ovat täysin pahoja.
Sinä et ole seksin myymisellä loukannut ketään.
Hei, kuulostat ihan multa. Tismalleen samanlainen tarina. Jos haluat jutella, niin laita vaikka sposti tai minä koitan tässä tänään tempasta jonku anonyymimmän osotteen. Vaihdetaan sotajuttuja. Kaikesta kyllä selviää!
Ihan kuin mun kynästä kirjoitettu. Tosin ei ole seksisuhdetta vanhempaan mieheen mutta kaipaan miesten huomiota ja kaipaan sitä että joku kehuu ja pitää mua ihanana... muuten kuin mun tekstiä....
Ap, ei sulle voi sanoa muuta kuin että älä tee sitä. Sä pilaisit niin helvetin monen ihmisen elämän kokonaan, jos tekisit itsemurhan. Mä olen myös fantasioinut itsemurha-ajatuksella aika pitkään, mutta tiedän, etten koskaan voisi tehdä sitä, koska se olisi vaan niin väärin kaikkia niitä kohtaan, jotka tänne jäävät.
Kaikki ihmiset tekee virheitä. Kaikki ihmiset on aika paskoja, jos niitä katsoo oikealla tavalla, tai siis väärällä, siis sillä samalla tavall, jolla sinä katsot itseäsi. Ei sun ongelmasi ole se, mitä sä olet tehnyt ja kuka sä olet, vaan se miten sä näet itsesi. Kun kerran olet empaattinen ihminen, koeta kerrankin olla empaattinen myös itseäsi kohtaan. Jos et löydä apua terapeutilta, koeta itse alkaa kuunnella itseäsi. Kirjoita vaikka, koska olet hyvä siinä. Jo yritä kuitenkin löytää vielä joku ihminen, jolle voisit puhua. Sun voi olla vaikea löytää sellaista, koska tunnut tosi älykkäältä, erilaiselta kuin aika monet, mutta jos onnistut löytämään henkilön, jonka kanssa synkkaa, siitä olisi varmasti sulle apua. Jos tykkäsit niistä ensimmäisistä terapeuteista, mene takaisin niiden luo (tai siis toisen niistä) ja ala puhua rehellisesti. Myös miellyttäminen saattaa kuulua siihen terapiaan, johan sä olet tajunnut, miten toimit heidän kanssaan.
Sulla on elämässäsi vielä paljon kauniita hetkiä ja paljon annettavaa ja saatavaakin. Kyllä tää on kuitenkin kaiken sen arvoista.
Ihan yksinkertaisesti asia on vana niin, että jos tapat itsesi, teet maailmasta huonomman paikan elää - ei ehkä kaikille, mutta joillekin.
Ap, vaikutat ihanan herkältä ihmiseltä! Olen itsekin sellainen, ja vaikkei minulla vastaavia kokemuksia olekaan niin muita ongelmia on ollut senkin edestä. Jollain lailla ymmärrän ajatusmaailmaasi. Itsemurhaa tuli mietittyä nuorena tosi usein, kun tuntui, ettei elämällä ole mitään annettavaa. No, väärässä olin ja nykyään todella onnellinen siitä, ettei rohkeus riittänyt tekoon asti.
Armollisuutta itseäni kohtaan olen joutunut työstämään ihan terapiassa asti. Hassua on se, että olen suorastaan yliempaattinen muita ihmisiä kohtaan ja tunnen lähinnä syvää myötätuntoa, mitä muiden ihmisten "virheisiin" tulee. Kun taas sitten omat pienet virheet saavat järjettömät mittasuhteet ja ne on todella vaikea antaa itselle anteeksi.
Toivon todella, että "mietit vielä". Meitä samankaltaisia syntymäherkkiä ja -ahdistuneita on muitakin. Elämä sujuu toisinaan oikein hyvin ja joskus vähän huonommin, mutta olen onnellinen jokaisesta päivästä. Toivon sinulle onnellista ja tasapainoista tulevaisuutta :)