Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Useammassa kirjallisuutta käsittelevässä keskustelussa on mainittu tämä kirja sekä lempikirjana että romaanina, jonka monet kokevat erittäin vaikeaselkoisena. Sattuisko nyt olemaan palstalla ketään kirjasta kiinnostuneita, sellaisia, jotka rakastavat kirjaa ja sellaisia, joille on ollut vaikeaa sitä ymmärtää? Voisimme pohtia yhdessä.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut.
Ei ollut mielestäni mitenkään järisyttävä lukukokemus.
Ai jaa! Mun mielestä se just oli! Kuvaa niin upeasti absurdia neuvostoyhteiskuntaa.
Ap
Pidin kovasti. Vaikeaselkoisuutta on kun hypitään Mestarin ja hänen seurueensa tempauksista Moskovassa Jeesuksen kuulusteluun ja Pilatuksen puheisiin ja taas takaisin.
Luettu on, mielestäni oli todella hyvä. Voisi lukea joskus uudelleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Pidin kovasti. Vaikeaselkoisuutta on kun hypitään Mestarin ja hänen seurueensa tempauksista Moskovassa Jeesuksen kuulusteluun ja Pilatuksen puheisiin ja taas takaisin.
Tulee tästä mieleen, että nykyäänhän kaikki romaanit ovat tapahtuvat useammassa tasossa tai ovat vähintään moniäänisiä. Mutta onhan näitä klassikoitakin, joissa tätä tehokeinoa viljellään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Luettu on, mielestäni oli todella hyvä. Voisi lukea joskus uudelleenkin.
Mielestäni paranee, kun lukee uudestaan.
Ap
Vaikeaselkoinen? Minusta kyllä kaikkea muuta, mutta ehkä neuvostotodellisuus on vaikea hahmottaa jos on kovin nuori ja mielikuvitus tai yleistiedot ei riitä. Minulle oli huikea lukukokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaselkoinen? Minusta kyllä kaikkea muuta, mutta ehkä neuvostotodellisuus on vaikea hahmottaa jos on kovin nuori ja mielikuvitus tai yleistiedot ei riitä. Minulle oli huikea lukukokemus.
Mitä enemmän neuvostoyhteiskuntaa ja etenkin Stalinin aikaa tuntee, sitä paremmin erilaiset yksityiskohdat avautuvat. Mutta kyllä mun mielestä se oli mahtava kokemus jo silloin, kun luin sen teini-iässä, vaikka en monia viittauksia ymmärtänytkään. Analogian tajusin kyllä, mutta monet yksityiskohdat menivät ohi. Ja ehkä traagisuuden määrä myös.
Ap
Pidin kirjasta. Luulen sen olevan yhteiskuntakriittiseksi tarkoitettu. Olihan se osaltaan vaikeaselkoinen, mutta mielestäni yksittäistä tapahtumaa ei ymmärrä, ellei tunne historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Pidin kirjasta. Luulen sen olevan yhteiskuntakriittiseksi tarkoitettu. Olihan se osaltaan vaikeaselkoinen, mutta mielestäni yksittäistä tapahtumaa ei ymmärrä, ellei tunne historiaa.
Minusta suomenkielinen laitos ohjaa hauskasti kriittisessä luennassa. Siinä on kursiivilla merkitty neuvostolaitoksesta poistetut kohdat. Kursiivimerkintää ei ole kaikissa käännöksissä, tai mulla on ainakin sellainen muistikuva, että lukemassani englannninkielisessä käännöksessä ei ollut.
Ap
Lukenut useamman kerran eri vuosikymmeninä. Ehdottomia suosikkeja.
Venäjällä järjestettiin joskus kierroksia kirjan ravintoloihin jne. suurin osa purettu jo tietenkin mutta olisi kiva käydä.
Luin joskus parikymppisenä. Oli ihan hyvä kirja joskin kesti aikansa päästä siihen sisälle ja saada siitä selvää. Pitäisi nyt kypsempänä ihmisenä varmaan lukea uudestaan.
Yksi parhaimpia kirjoja ikinä! Saa nauraa ääneen huolella. Ehkä lukijalla pitää olla tuntemusta Neuvostoliiton järjettömyyksiin, esim. Tseka, mutta aivan huippu teos.
Luin nuorena lukiolaisena 70-luvulla, oli järisyttävä kokemus. Tuohon aikaan fantasia-genre ei ollut vielä voimissaan, tämä ja Marquezin "Sadan vuoden yksinäisyys" olivat sinne kallellaan.
Minusta hienoin taso teoksessa oli Jesua Ha Nostrin viimeisten päivien kuvaus. Se antoi ateisti-tytölle (silloin ateistille) uuden tulkinnan Jeesuksesta. Se oli myös tosi runollisesti kirjoitettu.
Myös runoilijan ja Margaritan suhde oli hienosti kuvattu.
Nykyhetken tasossa sai nauttia mahtavista neuvostotyypeistä, jotka joutuvat Wolandin pyöritykseen.
Ja Wolandin seurue tietysti aivan mahtava: Woland itse seksikkyyden ruumiilistuma, Begemot-kissa myös kummallisella tavalla puoleensavetävä, ja Azazello omanlaisensa. Näiden kaikkien varsinainen olemus paljastuu hienossa loppujaksossa.
Muutama vuosi sitten tuli TV:stä uusi venäläinen filmatisointi kirjasta, ja se oli aivan huikea. Venäläiset osaavat klassikkonsa tehdä elokuviksi, ja tämä oli aivan sellainen kuin olin kuvitellut kirjan pohjalta: hahmot, ympäristöt, tunnelmat.
Muistan, että nuorena tämän jälkeen luin Bulgakovin Kohtalokkaat munat -novellikokoelman, ja se nauratti minua paljon.
Olen lukenut.
Ei ollut mielestäni mitenkään järisyttävä lukukokemus.