Lue keskustelun säännöt.
Raskaus, ero ja 40v mittarissa, mitä teen?
31.12.2020 |
Olen siis jo nelikymppinen lapseton nainen, tällä hetkellä raskausviikolla 10. En ole koskaan oikein tiennyt, haluanko omia lapsia vai en, olen elänyt vuosikausia sinkkunakin, mutta muutamassa entisessä parisuhteessa samoin kuin tässä viimeisimmässä, kolmisen vuotta kestäneessä suhteessa lapselle on annettu mahdollisuus (lähinnä miehen tahdosta). Tämä on siis ensimmäinen kerta elämässäni kun olen raskaana, yhtä varhaista keskenmenoa lukuunottamatta. Kuin kohtalon ivaa on se, että mies ilmoitti haluavansa lopettaa suhteemme päivää ennen kuin tein positiivisen raskaustestin! Muita osapuolia ei eroon liity vaan lähinnä se, että asumme eri paikkakunnilla, teemme paljon töitä ja varsinkin minä matkustelen paljon töiden puolesta (paitsi nyt koronan aikaan). Riitoja on ollut paljon, kun emme ole onnistuneet yhdistämään elämiämme molempia miellyttävällä tavalla. Miestä ovat myös todennäköisesti stressanneet koronan aiheuttamat taloudelliset huolet, vaikkei hän ole niistä minulle halunnut juurikaan avautua. Eroilmoituksensa jälkeen mies on suhtautunut minuun ja raskauteeni täysin jäätävästi, ja on ilmoittanut, ettei halua enää perhe-elämää minun kanssani eikä myöskään lasta. Kummallakaan meillä ei ole lapsia ennestään, mies on minua vielä pari vuotta vanhempi. Olen aivan hajalla enkä tiedä mitä teen. Tämä on minulle varmaan viimeisiä tilaisuuksia saada lapsi, mutta pelkään ajatusta yksinhuoltajuudesta. En tiedä, voiko miehen mieli lapsen suhteen vielä muuttua - alunperin hän oli meistä kahdesta se, joka ehdottomasti halusi yhteistä lasta. Toiveita parisuhteesta hänen kanssaan en enää tällaisen tempun jälkeen elättele. Jostain syystä en ole edes uskaltanut puhua tästä tilanteesta muille kuin miehelle, neuvolahenkilökunnalle ja yhdelle parhaalle ystävättärelleni. Päätöstä raskauden jatkamisesta/keskeyttämisestä ei voi enää pitkittää, mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (111)
Meillä on 35 vuotiaana ainoan lapsensa saanut yh ollut myös PRESIDENTTINÄ. Tarja Halonen joka edelleen nuorekas 77 v!!! Tyttönsä nyt 42 ja hänellä lapsi/lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin pidät lapsen! Kyllä elämä kantaa. Tukea saa ja lapsen kautta uusia ihmissuhteita. Uutta tilaisuutta ei välttämättä tule.
Olen yksin kasvattanut kolme, nyt jo aikuista elämässä pärjäävää lasta. Nyt pyhät yhdessä kaikki mökillä ja kivaa yhteistä tekemistä, ulkoilua.
Kaikkea hyvää sinulle!
Päätöksesi on tietysti oma, mutta kokemuksena voin sanoa että noistakin lähtökohdista voi tulla oikein hyvä perhe-elämä, sinulle ja lapselle.
Lapsen isä ei näköjään juuri nyt pysty ottamaan sitä vastuuta mitä häneltä toivot. Joskus myöhemmin hän saattaa ollakin siihen valmis. Sanoisin kuitenkin, että älä laske eksäsi varaan mitään (paitsi lastenvalvojalla sovitut maksut), vaan valmistaudu ja valmistele itseksesi. Ehkä lapsen isä saattaa yllättääkin positiivisesti ja haluaa jollain tavalla osallistua lapsen elämään, kunhan pääsee itsestään ja järkytyksestään yli. Itse pääset kuitenkin henkisesti kaikkein helpommalla, kun et turhaan odota ukolta sellaista mihin hän ei nyt kykene (ja sitten pety näissä tilanteissa raastavasti).
Jäin itse yksin ollessani samoilla viikoilla raskaana (olin vieläpä naimisissa). Nyt antaisin itselleni juuri tuon neuvon, että keskity itseesi ja lapseesi eikä tempovaan ja kriiseilevään mieheen.
Jos mahdollista, pyydä etenkin vauva-aikana oikeasti konkreettiseen apuun pystyviä apukäsiä.
Meidän tapauksessamme yhteisen vanhemmuuden alku oli aivan jumalattoman raskas epäluottamuksineen ja parisuhteen epäreiluun loppuun liittyvine käsittelemättömine katkeruuksineen. Niin vain siitäkin elettiin eteenpäin, ja lapsen isäkin sai lopulta tilanteen haltuun, tapaa lasta säännöllisesti ja osallistuu elatukseen.
Tähän tilanteeseen pääseminen on vaatinut lapsen isältä kasvamista, ja itseltä venymistä ja oman loukatuksi tulemisen tunteen sivuuttamista lapsen edun vuoksi. Katkeruutta ei voi jäädä hellimään (eikä se ehkä ap:lla ongelmana ollutkaan).
Olen joka päivä kiitollinen tuosta lapsesta ja siitä että päätin antaa hänen syntyä, vaikka alku olikin järkyttävää kriiseilyä eron vuoksi. Olen kokenut aivan pakahduttavia onnen hetkiä.
Itse olen jo +50v ja erityisen kiitollinen, että uskalsin tehdä lapset, vaikka olinkin tosi nuori ja opinnot olivat kesken. Elämä on kantanut ja tulee myös kantamaan sinua.
Abortti on henkisesti raskas. Jatkossa katuisit ja miettisit, että millainen lapsesi olisi ollut. Elämä harvoin menee suunnitelmien mukaan. Useimpien ydinperheidenkin avio-onni katkeaa ja perheet särkyvät. Kukaan ei tiedä varmuudella tulevaisuudesta. Sinä pärjäät varmasti.
Pärjäät kyllä halutessasi. Keskity siis pohtimaan sitä haluatko äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko mies kärsiä vakavasta masennuksesta?
Ei masennuksesta vaan kus*päisyydestä. Se on oma diagnoosini.
Masentunutkin ihminen jaksaa iloita positiivisesta raskaustestistä, mikäli hänen päässään ei muuten viiraa niin kuin vaikka tämä miehen kus*päisyys. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Minua pelottaa myös ajatus, että joudun myöhemmin tappelemaan miehen kanssa lapseen liittyvistä asioista kuten elatusmaksuista ja tapaamisista, ja sidon lapsen kautta itseni elinikäisesti ihmiseen, joka on jo nyt osoittautunut epärehelliseksi ja ilkeäksi. -aloittaja
Pidä huoli, että saat itsellesi yksinhuoltajuuden. Yhteishuoltajuuteen älä suostu varsinkin, kun mies on jo tehnyt kantansa selväksi eikä halua osallistua lapsen elämään. Elatusmaksut tietenkin vaadit, se on lapsesi oikeus.
Mieti myös, haluatko miehelle ollenkaan tapaamisoikeutta. Tässä ajattelen yksinomaan miehen ikävää asennetta. Jossakin muussa tilanteessa olisin kannustamassa tapaamisoikeuksia ja isän mahdollisuutta osallistua lapsensa elämään. Mies on kuitenkin tehnyt jo oman kantansa harvinaisen selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos isä on isä vasten tahtoaan, ei taida tulla onnellista elämää lapsellekaan. Itsekkyys ei ole hyvä myöskään ja lapsi ei ole esine.
Unohdit tästä yhden oleellisen asian: mies itse halusi lasta suhteen aikana, mutta sitten hän käänsi kelkkansa ja halusi erota ap:sta.
Tässä tekisi mieli sanoa, että mitäs pani paljaalla, kuten tällä palstalla on tapana ilkkua typeriä miehiä.
Tee mitä sydän sanoo, pärjäät kyllä. Asumme Suomessa missä on päivähoitoa ja ilmaista koulua lapsille, neuvolat ja lapsilisät. Miestä ei tarvitse mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksen jälkeen ap ei ole tainnut kommentoida kertaakaan?
Minäkin pitäisin lapsen.
Vaikka elämä olisi muutenkin ihanaa, niin lapsi lisää onnea, rakkautta ja rikasta sisältöä elämään, on minun kokemukseni.
Asioilla on tapana järjestyä, onnea matkaan <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette ilmeisesti ole naimisissa joten huoltajuus on yksin sinulla. Se on hyvä asia tulevaisuuden kannalta. Kun puhutaan teenkö abortin vai pidänkö lapsen, tunnustetaan se tosiasia, että lapsi jo on. Joten nyt vaan odotat ja aikanaan synnytät sen lapsen.
Mikäli kestät sen, ettei mies sinua halua ja löytää toisen. Katsot sitä parisuhdettaan lapsesi kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt että tinderissä useampi nainen on ilmoittanut olevansa raskaana ja silti etsivät miestä, voisiko joku kertoa mistä siinä on kyse ja mitä järkeä?
Olisikohan lapsen isä paennut paikalta saatuaan lapsen äidin raskaaksi. Jotkut miehet eivät kasva koskaan niin aikuiseksi, että viitsivät kantaa vastuun omista teoistaan.
Jos et ole täysin varma siitä, että et halua lasta, niin pidä lapsi. Muuten mietit loppuelämäsi, oliko abortti oikea ratkaisu. Aborttiin ei kannata ryhtyä, jos ei ole täysin varma siitä, että haluaa abortin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pelottaa myös ajatus, että joudun myöhemmin tappelemaan miehen kanssa lapseen liittyvistä asioista kuten elatusmaksuista ja tapaamisista, ja sidon lapsen kautta itseni elinikäisesti ihmiseen, joka on jo nyt osoittautunut epärehelliseksi ja ilkeäksi. -aloittaja
Nämä asiat sovitaan lastenvalvojan luona, ei huolta.
Ei huolta? Ihan hitonmoinen huoli olisi minullakin. Isällä on oikeus esim. viikko/viikko-systeemiin. Voi kerran vuodessa riitauttaa elatusmaksut tai vaan jättää maksamatta. On todella kuluttavaa riidellä niistä ja vaatia oikeuksiaan. Lapsi voi olla isällä lähes heitteillä mutta kukaan ei puutu koska isän oikeudet ja lapsen oikeus isään. On todella kuluttavaa olla tilanteessa jossa perjantaina lapsen pitäisi mennä isälle mutta isä ilmoittaakin että ei ota lasta. Oletkin iltavuorossa ja alat järjestää muuta hakijaa lapselle. Jne.
Kyllä ap:n on hyvä miettiä tämäkin puoli. Kuin myös se, että lapsi ei välttämättä ole terve, jaksaako. Kuinka valmis on elämään lapsettomana jos lisääntymisvietti ei ole voimakas. Abortin kanssa on helpompi elää kuin sen kanssa ettei jaksa lastaan. Tilausta ei voi peruuttaa kuin raskausaikana.
Minä olen sitämieltä, että, jos ap pitää lapsen, niin parempi olla totaali yksinhuoltaja. Yhteiskunnaltakin saa elatusavun. Ei tarvi tapella ehkä kiusaamishaluisen isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua pelottaa myös ajatus, että joudun myöhemmin tappelemaan miehen kanssa lapseen liittyvistä asioista kuten elatusmaksuista ja tapaamisista, ja sidon lapsen kautta itseni elinikäisesti ihmiseen, joka on jo nyt osoittautunut epärehelliseksi ja ilkeäksi. -aloittaja
Nämä asiat sovitaan lastenvalvojan luona, ei huolta.
Ei huolta? Ihan hitonmoinen huoli olisi minullakin. Isällä on oikeus esim. viikko/viikko-systeemiin. Voi kerran vuodessa riitauttaa elatusmaksut tai vaan jättää maksamatta. On todella kuluttavaa riidellä niistä ja vaatia oikeuksiaan. Lapsi voi olla isällä lähes heitteillä mutta kukaan ei puutu koska isän oikeudet ja lapsen oikeus isään. On todella kuluttavaa olla tilanteessa jossa perjantaina lapsen pitäisi mennä isälle mutta isä ilmoittaakin että ei ota lasta. Oletkin iltavuorossa ja alat järjestää muuta hakijaa lapselle. Jne.
Kyllä ap:n on hyvä miettiä tämäkin puoli. Kuin myös se, että lapsi ei välttämättä ole terve, jaksaako. Kuinka valmis on elämään lapsettomana jos lisääntymisvietti ei ole voimakas. Abortin kanssa on helpompi elää kuin sen kanssa ettei jaksa lastaan. Tilausta ei voi peruuttaa kuin raskausaikana.
Minä olen sitämieltä, että, jos ap pitää lapsen, niin parempi olla totaali yksinhuoltaja. Yhteiskunnaltakin saa elatusavun. Ei tarvi tapella ehkä kiusaamishaluisen isän kanssa.
Isä on elatusvelvollinen vaikka ei huoltaja olisikaan.
Ap, jos pidät lapsista, jos olet joskus toivonut lasta edes vähän ja jos taloudellinen tilanteesi on suht ok, pidä lapsi.
En ole uskonnollinen enkä vastusta aborttia. Kuitenkin kehotan sinua miettimään mahdollisuutta, että pitäisit lapsen. Itse tein abortin 40-vuotiaana suht aikaisilla viikoilla, ja vaikka päätös oli oikea, henkisesti on ollut kamalaa. En toivo samaa olotilaa kenellekään.
Päätös on kuitenkin yksin sinun. Mitä tahansa päätätkin, toivon sinulle kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti pitäisin lapsen, yksinhuoltajuudella. Isyys toki tunnustettuna, jotta isä voi halutessaan yrittää myöhemmin luoda suhteen lapseen, enkä sitä mitenkään estelisi. Tapaamisoikeuksia ei vauvan kanssa tule kuin muutama tunti, mitään viikko-viikkoa ei tosiaankaan ja tuskin myöhemminkään, kun lapsi on tottunut asumaan äidin kanssa.
Kaikki järjestyy kyllä.
Tulee jos isä vaatii, voi tulla jo vauvanakin pidempään kuin muutama tunti. Siinähän estelisit kun isä hakee oikeudesta yhteishuoltajuuden ja esim. joulun kaksivuotiaan kanssa.
Miksei isä saisi pitempään tavata vauvaa tai olla kaksivuotiaan kanssa jouluna? Jos ei siis esim.alkoholisti.
Luulis ettei vauvankaan kanssa jaksa, jos ei edes välillä isä hoida!
Tulee jos isä vaatii, voi tulla jo vauvanakin pidempään kuin muutama tunti. Siinähän estelisit kun isä hakee oikeudesta yhteishuoltajuuden ja esim. joulun kaksivuotiaan kanssa.