Lue keskustelun säännöt.
Raskaus, ero ja 40v mittarissa, mitä teen?
31.12.2020 |
Olen siis jo nelikymppinen lapseton nainen, tällä hetkellä raskausviikolla 10. En ole koskaan oikein tiennyt, haluanko omia lapsia vai en, olen elänyt vuosikausia sinkkunakin, mutta muutamassa entisessä parisuhteessa samoin kuin tässä viimeisimmässä, kolmisen vuotta kestäneessä suhteessa lapselle on annettu mahdollisuus (lähinnä miehen tahdosta). Tämä on siis ensimmäinen kerta elämässäni kun olen raskaana, yhtä varhaista keskenmenoa lukuunottamatta. Kuin kohtalon ivaa on se, että mies ilmoitti haluavansa lopettaa suhteemme päivää ennen kuin tein positiivisen raskaustestin! Muita osapuolia ei eroon liity vaan lähinnä se, että asumme eri paikkakunnilla, teemme paljon töitä ja varsinkin minä matkustelen paljon töiden puolesta (paitsi nyt koronan aikaan). Riitoja on ollut paljon, kun emme ole onnistuneet yhdistämään elämiämme molempia miellyttävällä tavalla. Miestä ovat myös todennäköisesti stressanneet koronan aiheuttamat taloudelliset huolet, vaikkei hän ole niistä minulle halunnut juurikaan avautua. Eroilmoituksensa jälkeen mies on suhtautunut minuun ja raskauteeni täysin jäätävästi, ja on ilmoittanut, ettei halua enää perhe-elämää minun kanssani eikä myöskään lasta. Kummallakaan meillä ei ole lapsia ennestään, mies on minua vielä pari vuotta vanhempi. Olen aivan hajalla enkä tiedä mitä teen. Tämä on minulle varmaan viimeisiä tilaisuuksia saada lapsi, mutta pelkään ajatusta yksinhuoltajuudesta. En tiedä, voiko miehen mieli lapsen suhteen vielä muuttua - alunperin hän oli meistä kahdesta se, joka ehdottomasti halusi yhteistä lasta. Toiveita parisuhteesta hänen kanssaan en enää tällaisen tempun jälkeen elättele. Jostain syystä en ole edes uskaltanut puhua tästä tilanteesta muille kuin miehelle, neuvolahenkilökunnalle ja yhdelle parhaalle ystävättärelleni. Päätöstä raskauden jatkamisesta/keskeyttämisestä ei voi enää pitkittää, mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (111)
Voisiko mies kärsiä vakavasta masennuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä se lapsi, tämä lienee ainoa mahdollisuutesi saada muksu. Abortti on raskas päätös. Miksi eksäsi halusi erota?
Pidät lapsen jos haluat, saattaa olla ikäisellesi viimeinen tilaisuus joten mieti tarkkaan. Mieheltä vaadit asiaankuuluvat taloudelliset osallistumiset.
Pidä ihmeessä lapsi, toista mahdollisuutta tuskin enää saat.
Ja asiaan liittymättä, opettele myös kappalejakojen käyttö. Saat parempia vastauksia, kun pitkät tekstit on helpompi lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidä se lapsi, tämä lienee ainoa mahdollisuutesi saada muksu. Abortti on raskas päätös. Miksi eksäsi halusi erota?
Olemme riidelleet erityisesti siitä, kumman kotipaikkakunnalle muutamme asumaan, vai muutammeko ylipäätään yhteen. Mies on toivonut minut muuttavan hänen luokseen, mikä minun mielestäni olisi järjetöntä etenkin tässä tilanteessa kun itselläni on kotipaikkakunnallani vakituinen työ, jota en voi tehdä pelkkästään etänä, ja miehellä taas ovat työt koronan myötä vähentyneet radikaalisti hänen kotipaikkakunnallaan. Olin vähän ennen miehen eroilmoitusta tehnyt selväksi, etten ainakaan lähitulevaisuudessa aio muuttaa vakituisesti hänen luokseen. Tämä siis eron pääsyynä.
Pitäisin lapsen, toista mahdollisuutta tuskin tulee. Ja kyllä pärjäät, yh äitejä on paljon, useilla useampikin muksu! Onnittelut sinulle! Kyllä kaikki järjestyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama tilanne, paitsi että mies käänsi kelkkansa vasta alkuraskauden jälkeen. Päädyin jatkamaan miehen kanssa, joka kuitenkin halusi hoitaa velvollisuutensa. Koska pelkäsin, etten vaan selviä yksin. En oikein tiedä, voiko tätäkään suositella. Vauva on nyt ihan pieni ja saan hyvin hoitoapua mutta ei mene päivääkään, etteikö minua raastaisi tämä tilanne. Tieto siitä, että mies on tässä vain velvollisuudesta. Ajauduin siis kulissiin, jossain vaiheessa ero on edessä kuitenkin. Luultavasti parin kolmen vuoden säteellä. Mutta lapsen suosittelen pitämään, en usko että sitä kadut, lapsettomaksi jäämistä todennäköisemmin.
Voit laittaa lapsen tarhaan jo 9kk.n iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on heikko mulkku, se ei ole lapsen vika.
Pärjäätte kyllä hyvin kaksistaan. Minäkin olen pärjännyt yksin kolmen lapsen kanssa. Vielä ilman isovanhempia.
Musta se, että mies sanoo haluavansa lapsen, aletaan sitä yhdessä yrittämään ja sitten muuttaa mielensä, kun nainen raskaana on ihan yhtä oksettavaa ja väärin kuin että nainen huijaisi miehen isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin aika lailla samanlaisessa tilanteessa n 18 v sitten. Olin 36 v ja päätin pitää lapsen. Se oli oikea päätös minulle. Lapsi on nyt aikuinen ja hyvä kaverini, niin rakas :)
Ja jos sua pelottaa niin voin sanoa: ainoa todellinen pelko jota ei voita on lapsen menettämisen pelko. Kaikesta muusta selviää. Meillä on hyvä neuvola systeemi. Voimia!
Minua pelottaa myös ajatus, että joudun myöhemmin tappelemaan miehen kanssa lapseen liittyvistä asioista kuten elatusmaksuista ja tapaamisista, ja sidon lapsen kautta itseni elinikäisesti ihmiseen, joka on jo nyt osoittautunut epärehelliseksi ja ilkeäksi. -aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies tossakohtaa on kylmä niin valmistaudu olemaan yksin koko kasvatuksen ajan. Toista ei voi pakottaa eikä se ole lapsen etu tunkea sitä ihmiselle joka ei edes tästä välitä.
Nyt punnitset niitä SINUN tuntemuksiasi ja jätät sen miehen syrjään. Tunnetko sinä jaksavasi pienen kanssa, millainen asenne sinulla on sitä pientä kohtaan, mikä on stressinsieto kykysi, miten unettomat yöt vaikuttaa jo nyt sinun mielialaasi ja käytökseesi, koetko että se yksi jääminen voisi sinut katkeroittaa, miten se todennäköisesti vaikuttaisi sen lapsen elämään jne.
Se yksinhuoltajuus ei ole mikään maailmanloppu mikäli sen osaa voimavarakseen kääntää ja niitä positiivisia puolia osaa katsoa ja niihin keskittyä.
Valitsin miten vain, toivotan sinulle onnea ja mahtavaa tulevaa vuotta <3
Aika kamala tilanne. En tiedä vaikeuttaako abortti raskaaksi tulemista myöhemmin mutta luulisin että ei. Itse valitsisin varmaan abortin.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko mies kärsiä vakavasta masennuksesta?
Ei ole mielestäni mahdoton ajatus, jos on mennyt työt alta ja talous ajautunut umpikujaan. Ei se silti tietty mikään hyväksyttävä selitys ole tollaselle käytökselle.
Sinuna pitäisin lapsen, toista mahdollisuutta tuskin tulee. Yhden lapsen kanssa pärjää oikein mainiosti yksinkin. Ja ihan suoraan sanottuna aika moni nainen pärjää paremmin ilman miestä.
Vierailija kirjoitti:
Minua pelottaa myös ajatus, että joudun myöhemmin tappelemaan miehen kanssa lapseen liittyvistä asioista kuten elatusmaksuista ja tapaamisista, ja sidon lapsen kautta itseni elinikäisesti ihmiseen, joka on jo nyt osoittautunut epärehelliseksi ja ilkeäksi. -aloittaja
Nämä asiat sovitaan lastenvalvojan luona, ei huolta.
Minä pitäisin lapsen, koska haluaisin lapsen. Enkä ajattelisi pätkääkään, että joudunko miehen kanssa mistään tappelemaan tai sidonko itseni mieheen - tiedän, että niin ei kävisi koska selviä mainosti ilmankin. Mieshän on jo ilmoittanut ettei halua lapsen elämään eli huoltajuutta! Mikäs sen parempi, kysymys on ratkaistu, sitä ei tarvitse miettiä.
Mitta en tietenkään voi sanoa, mitä SINUN pitäisi tehdä, ja jos sanoisin, sinun ei pitäisi kuunnella sitä. Me olemme kaksi eri ihmistä, sinä ja minä. Sun täytyy miettiä, haluatko lapsen vai et. Tämä on todennäköisesti viimeinen mahdollisuutesi.
Jos haluat ja jaksat hoitaa lapsen yksin, pidät sen, jos et, niin tee abortti. Et varmaan apua vauvan /lapsen hoitamiseen tuollaiselta mieheltä saa.