Lue keskustelun säännöt.
Raskaus, ero ja 40v mittarissa, mitä teen?
31.12.2020 |
Olen siis jo nelikymppinen lapseton nainen, tällä hetkellä raskausviikolla 10. En ole koskaan oikein tiennyt, haluanko omia lapsia vai en, olen elänyt vuosikausia sinkkunakin, mutta muutamassa entisessä parisuhteessa samoin kuin tässä viimeisimmässä, kolmisen vuotta kestäneessä suhteessa lapselle on annettu mahdollisuus (lähinnä miehen tahdosta). Tämä on siis ensimmäinen kerta elämässäni kun olen raskaana, yhtä varhaista keskenmenoa lukuunottamatta. Kuin kohtalon ivaa on se, että mies ilmoitti haluavansa lopettaa suhteemme päivää ennen kuin tein positiivisen raskaustestin! Muita osapuolia ei eroon liity vaan lähinnä se, että asumme eri paikkakunnilla, teemme paljon töitä ja varsinkin minä matkustelen paljon töiden puolesta (paitsi nyt koronan aikaan). Riitoja on ollut paljon, kun emme ole onnistuneet yhdistämään elämiämme molempia miellyttävällä tavalla. Miestä ovat myös todennäköisesti stressanneet koronan aiheuttamat taloudelliset huolet, vaikkei hän ole niistä minulle halunnut juurikaan avautua. Eroilmoituksensa jälkeen mies on suhtautunut minuun ja raskauteeni täysin jäätävästi, ja on ilmoittanut, ettei halua enää perhe-elämää minun kanssani eikä myöskään lasta. Kummallakaan meillä ei ole lapsia ennestään, mies on minua vielä pari vuotta vanhempi. Olen aivan hajalla enkä tiedä mitä teen. Tämä on minulle varmaan viimeisiä tilaisuuksia saada lapsi, mutta pelkään ajatusta yksinhuoltajuudesta. En tiedä, voiko miehen mieli lapsen suhteen vielä muuttua - alunperin hän oli meistä kahdesta se, joka ehdottomasti halusi yhteistä lasta. Toiveita parisuhteesta hänen kanssaan en enää tällaisen tempun jälkeen elättele. Jostain syystä en ole edes uskaltanut puhua tästä tilanteesta muille kuin miehelle, neuvolahenkilökunnalle ja yhdelle parhaalle ystävättärelleni. Päätöstä raskauden jatkamisesta/keskeyttämisestä ei voi enää pitkittää, mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Aika kamala tilanne. En tiedä vaikeuttaako abortti raskaaksi tulemista myöhemmin mutta luulisin että ei. Itse valitsisin varmaan abortin.
Et varmaan huomannut, minkä ikäinen ap on?
Pidä ap lapsi ja laita mies maksamaan!
T. Mummeli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö enää yhtään isätöntä lasta tähän maailmaan.
Se on itsekästä ja yleensä lapsella tulee olemaan rankkaa ilman kunnon omaa isää niinkuin muillakin.
Osattomuuden ontto tunne aina rinnassa.
Höpö höpö. Olen itse ns isätön lapsi eikä ole mitään onttoja tunteita koskaan ollut.
Tein myös itse tieten tahtoen isättömään lapsen hedelmöityshoidon avulla, koska alkoi lapsentekoikä olla ohi ja miestä ei ollut löytynyt. En ole koskaan katunut eikä yksinhuoltajuus ole ollut mitenkään rankkaa, vaikkei minulla mitään ns tukiverkkoja olekaan - en ole kaivannutksan. Ja lapsi on aina ollut hyvinvoivan ja tasapainoisen oloinen, nyt jo koululainen.
Mikäpä siinä jos lapsi on "hyvinvoivan ja tasapainoisen" oloinen.
Entä jos tulee vammainen tai sairas lapsi? Kannattaa ottaa huomioon aina tämä mahdollisuus että jaksaako myös silloin.
Totta kai mietin sen mahdollisuuden ennen päätöstä lapsen hankkimisesta. Tiesin, että pakon edessä kyllä jaksaisin vammaisen tai sairaan lapsenkin kanssa yksin. Jos olisin epäillyt että en, niin toki olisin jättänyt lapsen hankinnan väliin.
Helppohan Sinun on todeta jäkikäteen noin.
Tältäkin palstalta voi lukea kokemuksia mitä se arki pahimmillaan on sairaan lapsen yh:lla.
Vierailija kirjoitti:
Tekisin abortin.
Jos pitäisin lapsen olisin enemmän tai vähemmän suhteessa mieheen loppuelämäni kuitenkin koska on lapsen isä. Lisäksi lapsen jaksaisin vielä mutta en miehen mahdollista katkeroitumista ja sen purkamista minuun. Raskaus on naiselle vaarallista aikaa myös sen takia että raskaana oleviin kohdistuu kumppanien puolelta kaikenlaista ja en ottaisi sitä riskiä että joudun jonkinlaisen rikoksen uhriksi sen takia että toinen ei halua lasta.
Jos mies sanoutuu kerran irti koko raskaudesta, niin äiti on tietysti silloin yksinhuoltaja, mutta mies on biologinen isä, mikä varmaan voidaan varmistaa isyystestillä. Eihän miehen ole pakko lasta tavata, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ei naisen ole pakko suostua aborttiin, vaikka mies sitä vaatii. Rikoksen uhka tietysti on poliisiasia.
Vierailija kirjoitti:
Nyt vaan oletetaan, että tulevan isän kanssa tulisi ongelmia. Eikai se eksä mikään hirviö ole? "
Ai kai?
Heitetään saman tien kruunaa ja klaavaa olisko?
Miksi ei saman tien etsi kunnon miestä ja lisäänny vasta sitten. Ei aina perse edellä puuhun hankalimman kautta.
Kannattaa keskutella vakavasti ja perinpohjin se isän kanssa.
Päätätte yhdessä miten toimitaan.
Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heti abortti. Olet 60 vuotias vanhus, kun lapsi muuttaa pois kotoa. Sinulla ei ole eläkeläisenä välttämättä varaa tukea hänen opiskeluitaan tms. Jos sairastut tms. et pysty yksin huolehtiin lapsesta. Lapsi tarvitsee ihan käytännönsyistä 2 vanhempaa, isovanhemmat ja suvun taakseen. Jos haluat lapsen synnyttää, niin synnytä se ja anna vaikka adoptioon homopariskunnalle tms. jotka eivät itse voi koskaan saada lasta ja sinä voit olla, etävanhempi.
Mikäs vanhus se 60-vuotias vielä on? On vielä monta vuotta ihan työelämässäkin.
Älä LIIKAA pelkää yksinhuoltajuutta. Ei se mitenkään automaattisesti hirveää ole, jos olet järkevä ja itsenäinen tyyppi.
En ole yhtään hetkeä katunut oman lapseni hankkimista yksin, en edes vauvavuonna. Ja vauvavuodesta eteenpäin kaikki muuttuu koko ajan helpommaksi.
T. Hedelmöityshoidoilla lapsen hankkinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskutella vakavasti ja perinpohjin se isän kanssa.
Päätätte yhdessä miten toimitaan.
Piste.
Jos mies on jo päättänyt lopettaa suhteen, mitä sananvaltaa hänellä enää on ap:n elämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö enää yhtään isätöntä lasta tähän maailmaan.
Se on itsekästä ja yleensä lapsella tulee olemaan rankkaa ilman kunnon omaa isää niinkuin muillakin.
Osattomuuden ontto tunne aina rinnassa.
Höpö höpö. Olen itse ns isätön lapsi eikä ole mitään onttoja tunteita koskaan ollut.
Tein myös itse tieten tahtoen isättömään lapsen hedelmöityshoidon avulla, koska alkoi lapsentekoikä olla ohi ja miestä ei ollut löytynyt. En ole koskaan katunut eikä yksinhuoltajuus ole ollut mitenkään rankkaa, vaikkei minulla mitään ns tukiverkkoja olekaan - en ole kaivannutksan. Ja lapsi on aina ollut hyvinvoivan ja tasapainoisen oloinen, nyt jo koululainen.
Sinä et millään muotoa voi puhua kaikkien isättömien puolesta, mitätöiden heidän tunteitaan.
Koska sinulla "ei ole onttoja tunteita ollut" niin ei muillakaan.
Kun isä puuttuu, niin monella siihen marssi ennen pitkää isäpuoli, jos käy huono munkki niin isäpuoli on kaikkea muuta kuin "miehen malli". Hyvästä omasta isästä kaukana.
Näitä tarinoita piisaa.
Katsokaa vaikka Koskelan teinimurhapoikien taustoja. . . .
Isättömyys on riski .
Varsinkin jos puhutaan nyt kunnollisista isistä.
On silläkin merkitystä, onko lapsi tyttö vai poika. Toki isä on tärkeä tytöllekin, mutta poika tarvitsee isää (tai isän roolin ottavaa miestä) vielä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa tilanteessa minä tekisin abortin. Kyllä niitä lapsentekemistä katuviakin nimittäin on paljon, mutta aihe on tabu eikä siitä saa puhua, kun heti revitään kappaleiksi. Varsinkin kun mies alunalkaen esitti lapsitoiveita, ja sitten livistää kun pulla on uunissa. Sellaisen luuserin geenejä ei tarvi jatkaa.
En voisi tuossa iässä tehdä aborttia.
Miettisin, että jos siinä meni se viimeinen tilaisuus ja itse hassasin sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä pärjäät lapsen kanssa, jos niin päätät. Helpottaa, jos on jonkin verran tuloja/säästöjä. Ei lapsen kasvattaminen mahdotonta ole. Pitäisin sen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihmetellyt että tinderissä useampi nainen on ilmoittanut olevansa raskaana ja silti etsivät miestä, voisiko joku kertoa mistä siinä on kyse ja mitä järkeä?
Tuo on unelmatilanne monelle. Lapsi sinulle ja ei "väärää" miestä riesana tai huoltajuusasioita. Maailma pelastuu. Tottakai pärjäät hyvin ja sinulla on varmaan muutama tuttu tai sukulainen vielä. Jos et ole muuten valmis lapseen työn lisäksi tai erokriisi kestää, niin itse tiedät parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö enää yhtään isätöntä lasta tähän maailmaan.
Se on itsekästä ja yleensä lapsella tulee olemaan rankkaa ilman kunnon omaa isää niinkuin muillakin.
Osattomuuden ontto tunne aina rinnassa.
Höpö höpö. Olen itse ns isätön lapsi eikä ole mitään onttoja tunteita koskaan ollut.
Tein myös itse tieten tahtoen isättömään lapsen hedelmöityshoidon avulla, koska alkoi lapsentekoikä olla ohi ja miestä ei ollut löytynyt. En ole koskaan katunut eikä yksinhuoltajuus ole ollut mitenkään rankkaa, vaikkei minulla mitään ns tukiverkkoja olekaan - en ole kaivannutksan. Ja lapsi on aina ollut hyvinvoivan ja tasapainoisen oloinen, nyt jo koululainen.
Sinä et millään muotoa voi puhua kaikkien isättömien puolesta, mitätöiden heidän tunteitaan.
Koska sinulla "ei ole onttoja tunteita ollut" niin ei muillakaan.
Kun isä puuttuu, niin monella siihen marssi ennen pitkää isäpuoli, jos käy huono munkki niin isäpuoli on kaikkea muuta kuin "miehen malli". Hyvästä omasta isästä kaukana.
Näitä tarinoita piisaa.
Katsokaa vaikka Koskelan teinimurhapoikien taustoja. . . .
Isättömyys on riski .
Varsinkin jos puhutaan nyt kunnollisista isistä.
Yhtään isiä väheksymättä,parempi isätyömyys ja kuin huono isä tai isä jota ei kiinnosta.Mutta ehdottomasti joku muukin aikuinenelämään kuin se äiti. Oli se sitten pappa,kummi tai kuka tahansa.Unelma on toki ydinperhe.
Ehdottomasti pitäisin lapsen, yksinhuoltajuudella. Isyys toki tunnustettuna, jotta isä voi halutessaan yrittää myöhemmin luoda suhteen lapseen, enkä sitä mitenkään estelisi. Tapaamisoikeuksia ei vauvan kanssa tule kuin muutama tunti, mitään viikko-viikkoa ei tosiaankaan ja tuskin myöhemminkään, kun lapsi on tottunut asumaan äidin kanssa.
Kaikki järjestyy kyllä.
Ilmanmuuta pidät lapsen. Tunnen n 40-vuotiaana 1-3 lasta saaneita yksinhuoltajia ja kukaan ei kadu lapsiaan. Itse asiassa kaikki nämä ovat totaaliyksinhuoltajia ja kenelläkään ei ole kovin kummoista tukiverkkoa.
No tietysti pidät vauvan.
Jenni Haukio oli 40v 10 kk saadessaan vauvan.
Moni muu vieläkin vanhempi.
Älä kerro sille ukolle enää mitään.
Tiedä vaikka sekoaa ja tekisi jotain pahaa.
Niitäkin ukkoja on jotka tehneet.
Häviä sen elämästä ja valehtele että sait keskenmenon. Laita KAIKKI salaiseksi ja muuta muualle.
Nyt vaan oletetaan, että tulevan isän kanssa tulisi ongelmia. Eikai se eksä mikään hirviö ole? Monet alut on vaikeita. Parisuhteet on vaikeita ja välillä hirveitä. Ei sitä kenenkään elämästä tiedä mitä tapahtuu ja millon.. Mies tai vaimo pettää, jättää, kuolee, sairastuu, tulee tapaturma ja ties mitä koronaa. Ihan turha nyt maalata piruja seinille. Vain se yksi kysymys on ainoa, joka pitää kysyä: haluaako ap lapsen ylipäätään vai ei. Haluaako olla äiti vai ei.